Luin kerran Vesalan naisten saunaillan hartaudessa Riihikirkossa Mika Waltarin runon Kristus-pää: ”Sinä iltana katsoivat minua vastaan pienen kirkon alttarilta sinun murheelliset kasvosi, oi Kristus. Minä olin aivan yksin.”
Ripustin samana iltana Egyptistä koptikristityltä ostamani nahkaan pakotetun Kristus-pään Riihikirkon ikkunan ulkopuolella olevaan puiseen ristiin. Ihmiset jäivät paikoilleen eivätkä kiirehtineet pois.
OLEN OLLUT MUKANA Vesalan naisten saunailloissa kolmekymmentä vuotta, olen pitkään myös vetänyt niitä. Saan samalla kertaa fyysistä rasitusta uidessa ja saunoessa, voin nauttia varta varten tehdyistä perunarieskoista, sekä saada hengellistä ravintoa Riihikirkossa.
Joillekin naisten saunailtaan osallistuminen on ollut ensimmäinen kosketus seurakuntaan. Olen saanut olla myös sielunhoitajana. Saunaillat ovat olleet mukava kesäohjelma ja rutiini joka tiistai kesäkuun alusta elokuun loppuun. Myös Liisa-tyttäreni kanssa saunaillan vetäminen on ollut ihanaa.
Astuessani Riihikirkkoon ensin on tumma eteinen, jossa ei ole lainkaan ikkunoita. Saliin mennessäni avautuu järvinäköala ja risti. Ikkuna alttaritauluna on elävä. Se pysähdyttää ja puhuttelee.
Parhaimmillaan saunan jälkeen satakunta naista on istunut Riihikirkossa kylki kyljessä. Kaipaan sitä lämmintä ja tiivistä tunnelmaa, mikä ei ole enää uuden sallitun väkimäärän takia mahdollista. Onneksi Riihikirkko jätettiin muistuttamaan vanhasta rakennuskannasta, ajasta ennen uusia leiri- ja toimintakeskuksen tiloja.
Teimme myös pyhäkoululaisten kanssa retkiä Riihikirkkoon. Olin pyhäkouluopettajana 35 vuotta. Suoritin Lapuan hiippakunnan ensimmäisen pyhäkouluopettajien diplomin. Omat lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset ovat olleet minulle oma pyhäkouluryhmänsä.
Syntyperäisenä jyväskyläläisenä tunnen kirkot, seurakuntatyön ja talouden. Olen ollut kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa vuosikymmeniä. Olen saanut maallikkona osallistua messujen järjestämiseen.
TAULUMÄEN KIRKKO on rakas rippikirkkoni, jossa olen juontanut iltoja ja kerännyt kolehtia. Minulle yhteiskristillisyys on tärkeää. Menemme mieheni kanssa joka sunnuntai johonkin kirkkoon. Täytyy olla kunnon este, ettemme lähde.
Liisa-tyttäreni on ollut perheensä kanssa pitkään lähetystyössä, ensin Keski-Aasiassa ja nykyisin Kreikassa. Olen rukoillut: kun lähetät, pidä myös huolta. Heille ei ole tapahtunut mitään pahaa. Jumala on pitänyt sanansa. Kirkon tulisi pitää kiinni Raamatusta, yhteisestä uskosta ja Jeesuksen tuntemisesta.
Riihikirkko
- Vanhasta saarijärveläisestä riihestä tehty rakennus on siirretty Vesalaan 1976.
- Riihikirkon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto A. Eskelinen ky.
- Riihikirkon peruskorjaus valmistui toukokuussa 2024, päivitys sisätilojen kalustuksen osalta syyskuussa.
- Sallittu väkimäärä on nykyisin 35 henkeä.
Oikaisu 15.8. klo 11.30: Kuvatekstissä kerrottiin aiemmin, että Vesalan leiri- ja toimintakeskus on remontissa. Remontti on kuitenkin jo valmistunut.
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Kirkko & minä: Maire Lilja saa hengellistä ravintoa Vesalan Riihikirkossa [post_excerpt] => Maire Lilja on ollut mukana Vesalan naisten saunailloissa kolmekymmentä vuotta. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kirkko-mina-maire-lilja-saa-hengellista-ravintoa-vesalan-riihikirkossa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-08-15 11:40:05 [post_modified_gmt] => 2024-08-15 08:40:05 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=97345 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kirkko & minä: Maire Lilja saa hengellistä ravintoa Vesalan Riihikirkossa [title] => Kirkko & minä: Maire Lilja saa hengellistä ravintoa Vesalan Riihikirkossa [href] => https://staging.kotimaa.fi/kirkko-mina-maire-lilja-saa-hengellista-ravintoa-vesalan-riihikirkossa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 97354 )
Kirkko & minä: Maire Lilja saa hengellistä ravintoa Vesalan Riihikirkossa
Olen seurannut Vaaralan kirkon vaiheita 1990-luvulta lähtien, kun yrityksemme muutti alueelle. Rakennus aiottiin purkaa, koska se oli päässyt huonoon kuntoon, eikä Vantaan seurakuntayhtymä pitänyt remonttia perusteltuna.
Vaaralan omakotiyhdistys ja seurakunnan nuorisotyö kuitenkin vastustivat purkua, ja kirkkoa alettiin kunnostaa talkoovoimin. Vuonna 2002 talvimyrskyssä irtosi puolet kirkon peltikatteesta, minkä jälkeen kirkon olemassaolosta käynnistyi uusi taistelu. Vaaralalaiset vaativat, että rakennus säilytetään. Kirkkovaltuusto myöntyi Vaaralan kirkon remontoimiseen kymmeneksi vuodeksi.
Tykästyin Vaaralan aktiiviseen kyläyhteisöön, ja rakensimme perheellemme talon Vaaralaan 2007. Rakennusaikana kävin ensimmäisen kerran Vaaralan kirkossa, jouluaaton hartaudessa. Tuntui kotoisalta laskeutua joulun tunnelmaan muiden kyläläisten kanssa.
VUODEN 2012 joulukirkossa pappi kertoi, että seurakuntayhtymä oli päättänyt luopua Vaaralan kirkosta rakennuksen huonon kunnon vuoksi. Kirkkoa aktiivisesti käyttäneet nuoret eivät antaneet periksi ja menivät kirkkovaltuuston kokoukseen, jossa oli määrä tehdä päätös kirkon purkamisesta. Nuorten ansiosta Vaaralan kirkko sai lisäajan.
Tikkurilan kirkon purkupäätös meni läpi tuossa kokouksessa, ja silloin tajusin, että nyt oli tosi kyseessä. Halusin pelastaa Vaaralan kirkon. Tein ostotarjouksen kirkosta keväällä 2013. Kirkkovaltuusto hyväksyi sen parin kuukauden päästä. Yhtenä ehtona kaupalle oli se, että rakennuksen nimessä ei saisi jatkossa olla kirkko-sanaa. Ehdotin kappelia, mikä kelpasi Kirkkohallitukselle.
Samana kesänä ryhdyimme korjaamaan rakennusta. Takaosan katto päällystettiin uudestaan, ilmanvaihtojärjestelmää päivitettiin, lämpöeristeitä uusittiin, seiniä maalattiin ja saumoja tiivistettiin. Vuonna 2012 sisäilmamittauksissa oli havaittu joitain kohonneita pitoisuuksia, mutta ei mitään hälyttävää. Rakennuksen varastotilan ulkoseinästä löytyi hometta, joka puhdistettiin kuivajääpuhalluksella. Sain remonttiin paljon apua verkostooni kuuluvilta rakennusalan ammattilaisilta.
MINUSTA KIRKKOJA puretaan usein liian kevyin perustein. Jos joku osa on huonossa kunnossa, ei koko rakennusta pidä hävittää. Ja jos kirkko ei tarvitse tiloja itse, niille voi etsiä muita käyttäjiä. Vaaralan kappelista on tullut kokoontumispaikka usealle kristilliselle ryhmälle. Tiloissa järjestetään myös taloyhtiöiden ja Vaarala-seuran kokouksia ja erilaisia juhlia.
Tilaisuuksista mieleeni on jäänyt erityisesti vuoden 2013 Kauneimmat joululaulut ja aattohartaus. Tupa oli täynnä molemmissa. Vaaralan kappeli oli pelastunut puskutraktoreilta.
Vaaralan kappeli
- Vuoteen 2013 saakka Vaaralan kirkko
- Vantaalla Hangon Keksi Oy:n (Oy Karl Fazer Ab:n tytäryhtiön) lahjoittamalla tontilla
- Valmistui 1960
- Vantaan seurakuntayhtymä myi käytöstä poistamansa rakennuksen Seppo Vihiselle 2013.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Kirkko ja minä: Vaaralan kirkko siirtyi purku-uhan alta monitoimikappeliksi – vantaalainen Seppo Vihinen on seurannut kirkon vaiheita [post_excerpt] => Vaaralalaiset vaativat, että rakennus säilytetään. Kirkkovaltuusto myöntyi Vaaralan kirkon remontoimiseen kymmeneksi vuodeksi. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kirkko-ja-mina-vaaralan-kirkko-siirtyi-purku-uhan-alta-monitoimikappeliksi-vantaalainen-seppo-vihinen-on-seurannut-kirkon-vaiheita [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-07-30 14:20:40 [post_modified_gmt] => 2024-07-30 11:20:40 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=96265 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kirkko ja minä: Vaaralan kirkko siirtyi purku-uhan alta monitoimikappeliksi – vantaalainen Seppo Vihinen on seurannut kirkon vaiheita [title] => Kirkko ja minä: Vaaralan kirkko siirtyi purku-uhan alta monitoimikappeliksi – vantaalainen Seppo Vihinen on seurannut kirkon vaiheita [href] => https://staging.kotimaa.fi/kirkko-ja-mina-vaaralan-kirkko-siirtyi-purku-uhan-alta-monitoimikappeliksi-vantaalainen-seppo-vihinen-on-seurannut-kirkon-vaiheita/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 96275 )
Kirkko ja minä: Vaaralan kirkko siirtyi purku-uhan alta monitoimikappeliksi – vantaalainen Seppo Vihinen on seurannut kirkon vaiheita
"Olen todennäköisesti käynyt Olavinlinnan kappelissa ensimmäisen kerran jo ihan pienenä, sillä vanhempani työskentelivät Olavinlinnassa tuolloin. Äitini oli linnan ravintolassa tarjoilijana ja isä oopperajuhlien tekniikassa vaihtopäällikkönä.
Minä pääsin oopperan taikapiiriin viisivuotiaana, kun sain esiintyä Taikahuilu-oopperassa Papagenan ja Papagenon lapsena eli pikkupapana. Se oli ihanaa.
Siitä lähtien olen ollut oopperajuhlilla jossain tehtävissä melkein joka kesä. Vuonna 2013 olin juhlilla tuotantoassistenttina. Minun tehtäviini kuului oopperatuotantojen harjoitusaikatauluista ja käytännön järjestelyistä huolehtiminen. Samaisena kesänä vaihtohpäällikkönä toimi eräs Markus. Hän vastasi eri tuotantojen lavasteiden vaihdoista, jotka tehdään yöaikaan.
Tapasimme Markuksen kanssa usein tuotantopalavereissa ja linnan tiloissa. Meillä synkkasi hyvin, ja aloimme keskustella muustakin kuin lavaelementtien siirtämisistä. Olavinlinna sijaitsee saarella, ja kaikki mitä oopperajuhlilla tarvitaan, kuljetetaan sinne lautalla. Viihdyimme toistemme seurassa yhä tiiviimmin, ja työpaikkaromanssihan siitä syntyi.
HEINÄKUUSSA 2019 meidät vihittiin Olavinlinnan kappelissa. Se oli meille itsestään selvä valinta, koska olimme tavanneet linnassa, ja siitä oli tullut meille molemmille tärkeä paikka. Asuimme tuolloin Vantaalla, ja esikoisemme oli 10 kuukauden ikäinen.
Olimme ajatelleet pitää kiinni siitä perinteestä, että mieheni ei näe hääpukuani ennen vihkimistä. Se ei kuitenkaan ihan onnistunut. Puin mekon päälleni linnassa. Juuri, kun olin pukeutumassa, mieheni tuli vaihtamaan vaippaa lapsellemme samaan tilaan.
Vihkimisen ajan satoi kaatamalla, mutta se vain vahvisti tunnelmaa tässä viehättävässä kappelissa. Kynttilän valo heijastui kauniisti holviseinistä ja ikkunoista. Koska kappeliin mahtuu vain noin 30 henkilöä, voimme kutsua tilaisuuteen vain kaikkein lähimmät.
Meidät vihki ihana pappi, joka kastoi myöhemmin myös kuopuksemme. Valitsimme päätösmusiikiksi Taikahuilun finaalin, jonka soitti urkuri Minna Raassina. Hän soittaa usein urkuja myös oopperajuhlaorkesterissa. Olavinlinnan urut taitavat olla Suomen pienimmät, mutta niiden ääni täyttää kyllä koko kappelin. Linnasta lähdettiin vieraiden kanssa risteilemään Saimaalle.
Olavinlinnan kappeli on hyvä valinta, jos haluaa pitää pienet erityiset häät tunnelmallisessa paikassa. Kappelissa on ihan omanlaisensa fiilis muihin kirkkotiloihin verrattuna. Semmoista ei löydy toista.
Olavinlinnan kappeli
Rakentaminen ollut suunnitelmissa jo linnaa perustettaessa 1475.
Sijaitsee linnan Kirkkotornissa.
Ekumeeninen tila, jossa voi järjestää vihki- ja kastetilaisuuksia.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => "Sellaista ei ole toista" – Henna Oravan mielestä Olavinlinnan kappeli on tunnelmaltaan ainutlaatuinen [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => sellaista-ei-ole-toista-henna-oravan-mielesta-olavinlinnan-kappeli-on-tunnelmaltaan-ainutlaatuinen [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-07-24 14:13:09 [post_modified_gmt] => 2024-07-24 11:13:09 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=95733 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => ”Sellaista ei ole toista” – Henna Oravan mielestä Olavinlinnan kappeli on tunnelmaltaan ainutlaatuinen [title] => ”Sellaista ei ole toista” – Henna Oravan mielestä Olavinlinnan kappeli on tunnelmaltaan ainutlaatuinen [href] => https://staging.kotimaa.fi/sellaista-ei-ole-toista-henna-oravan-mielesta-olavinlinnan-kappeli-on-tunnelmaltaan-ainutlaatuinen/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 95735 )
”Sellaista ei ole toista” – Henna Oravan mielestä Olavinlinnan kappeli on tunnelmaltaan ainutlaatuinen
Olen kotoisin Kinnulasta. Koska perheessämme oli yksitoista lasta eikä meillä ollut autoa, emme juurikaan käyneet kirkossa perheenä.
Nuoruudessa kävinkin kirkossa pääasiassa kavereiden kanssa. Kerran kiipesimme kirkon kellotorniin nähdäksemme maisemia.
Kotiseurakuntani kirkko on ollut mielestäni aina kaunis. On mukavaa, että se sijaitsee keskellä kylää.
Olen hyvin iloinen kirkossa tehdyissä uudistuksista. Saimme pari vuotta sitten uudet urut, jotka soivat upeasti. Kirkossa toteutettiin viime vuonna myös ulkoasuremontti. Siinä kirkon seinät maalattiin ja katto uusittiin.
Katon maalaus on edessä vielä tänä kesänä. Lisäksi kirkossa tehdään putki- ja sähkötöitä. Kirkko on näiden töiden vuoksi suljettuna kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Silloin jumalanpalvelukset pidetään seurakuntatalossa.
Odotan innolla pääsyä remontin jälkeen uudistettuun kirkkoon.
Toivon, että nuoret löytäisivät paremmin tiensä kirkkoon
KIRKOSSA KÄYNTI antaa minulle turvallisen ja levollisen olon, sillä kirkko on hyvin rauhoittava paikka.
Koen tärkeäksi rukoilla kirkossa esille nostettavien asioiden puolesta. Rukoillessa oloni keventyy, sillä voin samalla rukoilla mielessäni olevien asioiden puolesta.
Olen myös rukoillut taitoa kirkkovaltuuston puheenjohtajan tehtävääni. Siinä ominaisuudessa on kyettävä ajattelemaan laajemmin eri ihmisten kannalta.
Toivon, että nuoret löytäisivät paremmin tiensä kirkkoon. Miten se tapahtuisi, onkin vaikea kysymys. Yksi mahdollisuus voisi olla siirtää sunnuntain jumalanpalvelus alkamaan hieman myöhemmin.
Olen samalla iloinen, että kaikki neljätoista lastani oppivat käymään kirkossa jo lapsuudessa ja jatkavat sitä yhä kukin tavallaan.
En kuitenkaan pelkää kuolemaa. Se tulee kun on sen aika
VIIHDYN MYÖS hautausmaalla. Siellä lepää paljon tuttuja. Hautausmaalla liikkuessa nousee mieleen oma kuolevaisuus, sillä hautausmaalle siirtyminen on meillä kaikilla joskus edessä.
En kuitenkaan pelkää kuolemaa. Se tulee kun on sen aika.
Ennen eläkkeelle siirtymistäni työskentelin mieheni kanssa perustamamme rautakaupan toimitusjohtajana. Kaupan perustamista vuonna 2009 helpotti, että miehelläni oli entuudestaan rakennusliike.
Viihdyin työssäni, vaikka jotkut asiakkaat asioivatkin mieluummin miesten kuin naisen kanssa. Se oli sinänsä ymmärrettävää, sillä rautakaupan asiakkaista valtaosa on miehiä.
Teimme yrityksessä sukupolvenvaihdoksen kolme vuotta sitten. Neljä pojistamme jatkaa yritystä. Olen silti edelleen satunnaisesti mukana kaupan töissä, sillä viihdyn erilaisten ihmisten parissa.
Kirkossa käynti on ollut tärkeää vastapainoa työlle. Se muistuttaa, ettei työ ole koko elämä.
Kinnulan kirkko
Puisen ristikirkon rakensi sieviläinen Otto Korkiakoski.
Kirkko valmistui vuonna 1867.
Siellä on 400 istumapaikkaa.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!Ilmoita asiavirheestäIlmoita asiavirheestä
[post_title] => Käynti kotikirkossa antaa Raija-Liisa Kinnuselle turvallisen olon [post_excerpt] => Viihdyn myös hautamaalla. Siellä lepää paljon tuttuja. Hautausmaalla liikkuessa nousee mieleen oma kuolevaisuus, sillä hautausmaalle siirtyminen on meillä kaikilla joskus edessä. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kaynti-kotikirkossa-antaa-raija-liisa-kinnuselle-turvallisen-olon [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-07-11 14:08:49 [post_modified_gmt] => 2024-07-11 11:08:49 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=95117 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Käynti kotikirkossa antaa Raija-Liisa Kinnuselle turvallisen olon [title] => Käynti kotikirkossa antaa Raija-Liisa Kinnuselle turvallisen olon [href] => https://staging.kotimaa.fi/kaynti-kotikirkossa-antaa-raija-liisa-kinnuselle-turvallisen-olon/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( [td_via] => Tomi Olli ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 95119 )
Käynti kotikirkossa antaa Raija-Liisa Kinnuselle turvallisen olon
Lapsena kävin silloisen Pihlavan seurakunnan kerhossa Kyläsaaressa. Kuitenkin vasta hiihtolomariparilla Junnilassa ja sen jälkeen tutustuin paremmin seurakunnan toimintaan. Minulla ei ollut ennakkoajatuksia eikä kavereita mennessäni leirille. Sain siellä uusia.
Pidin tosi paljon siitä, miten isoset ja ohjaajat huomioivat meitä. Leirihäissä sain ujona roolin, jossa minun ei tarvinnut puhua. Olin mykkä täti, kommunikoin kirjoittamalla. Riparilla oli muutenkin tosi kiva fiilis. Siellä oli myös nuoria Ahlaisten ja Reposaaren seurakunnista.
Oma konfirmaationi oli Pihlavan kirkossa. Konfirmaatiolaulumme Jukka Salmisen Tuulien teitä oli tosi kaunis. Halusin mennä seuraamaan eri seurakunnista olevien uusien kavereiden konfirmaatiot. Menin heti riparin jälkeen mukaan nuorten iltoihin ja isoskoulutukseen.
OLEN OLLUT isosena leireillä, päivä- ja miniripareilla sekä leiriavustajana lukuisia kertoja. Viime vuonna olin kesätyöntekijänä kahdella leirillä. Olen voinut käyttää ripareilla teatterin keinoja. Esimerkiksi raamatunkohtien sisältöjen muokkaaminen pienoisnäytelmiksi riparilla voisi auttaa sanomaa painumaan mieleen.
Rippikoulua voisi muutenkin muovata luovempaan suuntaan. Meillä kuudesluokkalaiset menevät koulukohtaisesti kahdeksi yöksi miniriparille. Tämä vuosi on ensimmäinen, jolloin en ole ollut enää mukana isoskoulutuksessa.
Meillä seurakunnassa kaikki saavat olla omana itsenään. Olen tavannut siellä kavereita ja saanut tukiverkoston. Opintojeni myötä olen miettinyt, miten paljon kirkko on historian aikana vaikuttanut kulttuurin muodostumiseen ja rakennusten inventointiin. Pidän koko Pihlavan kirkon ympäristöstä, luonto on lähellä.
MENNESSÄNI KIRKKOON sisään nostalgia on läsnä. Saatan muistaa jonkin jutun tietyltä leiriltä. On haikea ja iloinen olo. Katson valoja katossa, miltä ne näyttävät kokonaisuutena. Pidän messuissa eniten laulamisesta. Afrikkalainen gospelmessu on ehdoton lemppari, se on kivaa vaihtelua pönötysmessuihin.
Olen ollut auttamassa esimerkiksi seurakunnan vanhusten joululounaalla. Olin ehdolla 2018 Meri-Porin seurakunnan kirkkovaltuustoon- ja neuvostoon. Lähdin mukaan, koska minua pyydettiin. Tuli tunne, että minuun luotetaan.
Hyväksyvä ja tukeva ilmapiiri on nuorien lisäksi myös nuorille aikuisille hyvin tärkeää, joten turvallisen ympäristön tarjoaminen edesauttaa mukana pysymisessä. Kirkko voisi jo oppiensa takia ottaa nykyistä enemmän kantaa maailmalla tapahtuviin epäoikeudenmukaisuuksiin ja pyrkiä auttamaan hädässä olevia.
Pihlavan kirkko
- Vuonna 1957 valmistuneen kirkon on suunnitellut arkkitehti Olaf Küttner.
- Yksi Meri-Porin seurakunnan kolmesta pääkirkosta.
- Kirkkosalissa oleva mosaiikkityö on kuvataiteilija Anja Konkan Enkelinpää.
- Peruskorjattu viimeksi 1993. Kirkkosaliin mahtuu 200 henkeä.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Mari Salin tutustui seurakuntaan riparilla ja löysi sieltä kavereita ja tukiverkoston [post_excerpt] => Pidin tosi paljon siitä, miten isoset ja ohjaajat huomioivat meitä, Mari Salin sanoo. Leirihäissä hän sai mykän tädin roolin, jossa ei tarvinnut puhua. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => mari-salin-tutustui-seurakuntaan-riparilla-ja-loysi-sielta-kavereita-ja-tukiverkoston [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-06-25 08:23:20 [post_modified_gmt] => 2024-06-25 05:23:20 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=94449 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Mari Salin tutustui seurakuntaan riparilla ja löysi sieltä kavereita ja tukiverkoston [title] => Mari Salin tutustui seurakuntaan riparilla ja löysi sieltä kavereita ja tukiverkoston [href] => https://staging.kotimaa.fi/mari-salin-tutustui-seurakuntaan-riparilla-ja-loysi-sielta-kavereita-ja-tukiverkoston/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 94451 )
Mari Salin tutustui seurakuntaan riparilla ja löysi sieltä kavereita ja tukiverkoston
Muistan elävästi, kun kävin ensimmäisen kerran Suomenlinnassa lapsuudenperheeni kanssa. Saaren kirkko torneineen näkyi lautalle asti. Minusta oli ihmeellistä kuulla, että kirkon tornissa toimii majakka, joka lähettää laivoille neljä lyhyttä väläystä, mikä tarkoittaa morseaakkosissa H-kirjainta eli Helsinkiä.
Ammattimuusikkona Suomenlinnan kirkossa minua ilahduttavat erityisesti sen musiikilliset elementit. Massiivinen 6 683 kilon painoinen kirkonkello on Suomen suurin, ja sen kumahdukset kuuluvat kauas. Vuonna 2021 uusitut urut soivat väkevästi.
Kesäiltaisin kirkon tornista kajahtaa iltasoitto. Puhallinsoittaja kiipeää monet kapeat portaat soittimensa kanssa, jotta pääsee soittamaan fanfaarin saaren noin 800 vakituisen asukkaan ja Unescon maailmanperintöhkohteessa vierailevien tuhansien turistien iloksi.
Kirkossa on myös upea akustiikka, joka soveltuu loistavasti kuorokonsertteihin. Omista laulukokemuksistani tässä kirkossa minulle on jäänyt vahvimmin mieleen konserttimme nuorisokuoro EMO Ensemblen kanssa Pasi Hyökin johdolla vuonna 2005. Muistan edelleen Carl Jonas Love Almqvistin Den lyssnande Maria -laulun sanat, joissa iäisyyteen siirrytään enkellaulua kuunnellen. Kirkkosalin akustiikka ruumiillisti laulun sanoman.
Konsertin jälkeen äänitimme kirkossa ensimmäisen levymme Maasta. Suomenlinnan kirkko tarjosi rauhallisen ja tunnelmallisen äänityspaikan kuoroyhteisöllemme.
RAKENNUKSEN KAUNEUDESSA on kerroksellista historiaa. Alun perin ortodoksisesta varuskuntakirkosta tehtiin Suomen itsenäistymisen jälkeen luterilainen kirkko. Muutostöissä on poistettu muun muassa pääkupolin sipuli ja muu ortodoksikirkon ornamentiikka, mutta kupoli on muutoin ehjä kirkon tornin sisällä.
Kirkon pelkistetty sisustus on minusta tyylikäs penkeistä kattokruunuihin asti. Pyhän Hengen läsnäolosta muistuttaa myös soma kyyhkynen alttarilla.
Jylhän mäen päällä sijaitsevan kirkon ikkunat tuovat runsaasti valoa kirkkosaliin, joka ikään kuin ulottuu lasin läpi merelliseen maisemaan. Horisonttiin katsoessa tulee tunne, että elämässä vain taivas on rajana.
Mieleen nousevat myös Juhana Erkon sanat Oskar Merikannon Merellä-laulusta: Syvästi meri huokaa, sen rinta kuohuaa, mutt’ rauhallisna taivas, valoa vuodattaa.
Suomenlinnan kirkko tarjoaa juuri tätä rauhallista taivaan valoa, jota vuotaa sieltä ihan oikeasti majakan kautta. Se, mikä kiinnosti minua tässä kirkossa lapsena, on minulle edelleen tärkeää.
Tulevana kesänä teemme varmasti retken mieheni ja lasteni kanssa Suomenlinnan kiehtovaan majakkakirkkoon.
Suomenlinnan kirkko
- Alun perin ortodoksinen varuskuntakirkko, valmistui 1854.
- Muutettiin luterilaiseksi Suomen itsenäistymisen jälkeen.
- Tornin majakka palvelee laivaliikennettä edelleen.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Kirkko & minä: Taivaan valoa hohtava majakka teki Olga Heikkilään vaikutuksen jo lapsena [post_excerpt] => Olga Heikkilästä majakkana toimiva Suomenlinnan kirkko vaikutti ihmeelliseltä jo lapsena. Nykyään häntä ilahduttavat myös kirkon musiikilliset elementit. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kirkko-mina-taivaan-valoa-hohtava-majakka-teki-olga-heikkilaan-vaikutuksen-jo-lapsena [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-06-11 15:04:43 [post_modified_gmt] => 2024-06-11 12:04:43 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=92713 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kirkko & minä: Taivaan valoa hohtava majakka teki Olga Heikkilään vaikutuksen jo lapsena [title] => Kirkko & minä: Taivaan valoa hohtava majakka teki Olga Heikkilään vaikutuksen jo lapsena [href] => https://staging.kotimaa.fi/kirkko-mina-taivaan-valoa-hohtava-majakka-teki-olga-heikkilaan-vaikutuksen-jo-lapsena/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 92719 )
Kirkko & minä: Taivaan valoa hohtava majakka teki Olga Heikkilään vaikutuksen jo lapsena
Kurikan kirkko on tullut minulle jo lapsuudessa tutuksi erilaisten tilaisuuksien myötä. Aikuisempana siitä on tullut rauhoittumisen paikka - ja ehkä samalla paluuta juurille.
Isäni toimi noin 50 vuotta sitten muutaman kauden kirkkovaltuustossa. Hän esitti kirkkoon kuparikattoa, mikä olisi paanukattoa kestävämpi. Ehdotus meni läpi pienellä äänten enemmistöllä. Taisipa silloin joku päätöksestä närkästynyt jopa erota kirkosta.
Tätini Edith Ala-Luopa oli 1950-luvulta alkaen aina eläköitymiseensä saakka uranuurtaja tyttötyöntekijänä. Kälyni Maisa Ala-Luopa on jatkanut hänen jalanjäljillään. Veljeni toimii luottamushenkilönä seurakunnassa.
Isäni menehtyi vuonna 2000 ja äitini 2004. Ala-Luopan suvulla on sukuhauta, missä he ja myös isovanhempani lepäävät.
Erityisesti dramaattisena on mieleeni jääneet luokkatoverini hautajaiset vuonna 1970. Oppikoulun viimeisen luokan, viimeisellä viikolla kävimme Ähtärissä luokkaretkellä. Luokkatoverini hukkui siellä kanootilla meloessaan.
Seurustelin tulevan vaimoni kanssa ja vuonna 1983 mietimme avioitumista. Asia oli siihen aikaan päivänpolttava. Samoihin aikoihin kirkkoherra Jorma Laulaja saarnasi kirkossa. Asiayhteyttä en täysin muista, mutta yhtäkkiä hän melkein huusi saarnastuolistaan: ”Menkää naimisiin!” Kaiken lisäksi jumalanpalveluksen jälkeen Laulaja sattui torikaffeilla istumaan ja rupattelemaan samaan pöytään. Jo seuraavana kesänä meidät vihittiin. Sukupolvien ketju jatkuu, sillä molemmat tyttäremme ovat olleet Kurikassa muun muassa seurakunnan leirillä.
TOIMIN MERIKARVIAN seurakunnassa kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Se on pieni ja itsenäinen seurakunta. Kunta- ja seurakuntaliitosten myötä Kurikan seurakunta on huomattavasti isompi. Yhteiseen seurakuntaan liittyy tietenkin erilaisia väristyksiä ja ehkä jännitteitäkin päätettäessä, mitä ja missä investoidaan ja mitä säilytetään. Näitä asioita seuraan paikallislehdestä.
Kirkko käsitteenä on muutosvaiheessa. Verotulojen ja kirkon jäsenmäärän ehtyessä on mietittävä, miten jatkossa kirkon toiminnasta ja rakennuksista jatkossa huolehditaan.
Kurikan kirkon sunnuntaimessussa papilla oli mukanaan kompassi. Kelttiläisessä rukouksessa kirkkokansa kääntyi vuoron perään eri ilmansuuntiin. Tämäkin on esimerkki voimallisesta, toiminnallisesta ja monipuolisesta toiminnasta. Se kuvaa seurakunnan uudistusmielisyyttä.
Ihmiset ottavat laajasti osaa seurakunnan toimintaan. Pääsiäisviikolla iltapalamessussa tarjottiin messun päätteeksi sämpyläteet. Kirkko on ristinmallinen ja urut soivat täällä voimallisesti. Kirkkokansa tuntee sen lähellä.
asuttaa paljon pohjalaista sukutilaansa Luopan kylässä. Kurikan kirkko on hänelle
tuttu käyntipaikka koko elämän ajalta - sekä iloissa että suruissa. Kuva: Seija Väre.
Kurikan kirkko
- Kurikan rapattu tiilikirkko rakennettiin Ludwig Engelin hyväksymien piirustusten pohjalta.
- Kirkon katossa lukee ”Keisari Nicolai I:sen aikana, on tämä Herran Huones Rakettu W: 1847. Erik Kuorikoskelta.”
- Kirkon viimeisimmät korjaukset tehtiin 1987–1990. Silloin muun muassa palattiin alkuperäisiin väreihin.
- Johan Sacarius Blacstadius maalasi kaksiosaisen alttaritaulun 1857. Osat kuvaavat asettamista ja ristiinnaulitsemista
- Kellotapuli valmistui 1794. Toinen kelloista on vuodelta 1704.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Kurikkalaissyntyinen Pentti Ala-Luopa: "Katselen kotikirkkoani kauempaa" [post_excerpt] => "Kurikan kirkon sunnuntaimessussa papilla oli mukanaan kompassi. Kelttiläisessä rukouksessa kirkkokansa kääntyi vuoron perään eri ilmansuuntiin. Tämäkin on esimerkki voimallisesta, toiminnallisesta ja monipuolisesta toiminnasta. Se kuvaa seurakunnan uudistusmielisyyttä", Pentti Ala-Luopa sanoo. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kurikkalaissyntyinen-pentti-ala-luopa-katselen-kotikirkkoani-kauempaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-05-28 13:51:20 [post_modified_gmt] => 2024-05-28 10:51:20 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=91910 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kurikkalaissyntyinen Pentti Ala-Luopa: ”Katselen kotikirkkoani kauempaa” [title] => Kurikkalaissyntyinen Pentti Ala-Luopa: ”Katselen kotikirkkoani kauempaa” [href] => https://staging.kotimaa.fi/kurikkalaissyntyinen-pentti-ala-luopa-katselen-kotikirkkoani-kauempaa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 91914 )
Kurikkalaissyntyinen Pentti Ala-Luopa: ”Katselen kotikirkkoani kauempaa”
Saarijärven seurakuntaan kuuluvan Kyyjärven kappeliseurakunnan kirkko on ollut kotikirkkoni vajaat kymmenen vuotta. Tottuminen uuteen kotikirkkoon tapahtui vähitellen. Kotiutumisessa auttoi, että liityin silloisen mieheni kanssa rukous- ja raamattupiiriin.
Kyyjärven kirkossa minuun tekee suurimman vaikutuksen kokonaisuus, kirkko on varsin pelkistetty ja kaunis sellaisenaan. Kirkko myös sijaitsee hienolla paikalla, mäen päällä keskellä kylää.
Nykyään minulla on uusi mies, ja meillä on tavallaan kaksi kotikirkkoa, sillä hänen kotikirkkonsa on Kerimäen suuri puukirkko. Käymme yhdessä niin Kyyjärven kuin Kerimäen kirkossa riippuen siitä, missä olemme milloinkin.
Joskus myös jutustelemme mieheni kanssa leikkimielisesti siitä, kumman kotikirkko on kauniimpi, mutta lopputulos on hyvin tasainen. Olemme mieheni kanssa mukana myös seurakunnan alakoululaisille suuntaamassa toiminnassa, missä vietetään aikaa yhdessä sekä tuodaan esiin hengellisiä asioita.
Kirkossa käyminen on minulle hyvin tärkeää. Pyrin käymään siellä mahdollisuuksien mukaan viikoittain. Jos en pääse sunnuntaisin jumalanpalvelukseen, kuuntelen sen radiosta. Kirkossa käynti antaa minulle rauhallisen ja turvallisen olon, minun on siellä hyvä olla.
Kirkkoon mennään nimenomaan kohtaamaan Jumala. Odotan aina saarnan olevan sellainen, että evankeliumi tulisi esille selvästi ja koskettavasti. Parin kilometrin päässä kirkosta oleva hautausmaa on myös paikka, missä on hyvä rauhoittua. Sinne on haudattu läheisiä ihmisiä, mikä tekee siitä entistäkin tärkeämmän.
Elämääni on mahtunut isoja menetyksiä, olen joutunut hautamaan yhden viidestä lapsestani sekä kaksi aiempaa miestäni. Lisäksi yhden poikani vaimo menehtyi kouluampumisessa. Tällaiset menetykset ovat tuntuneet ajoittain kohtuuttomalta, ne ovat olleet rankkoja käsitellä. Olen kuitenkin saanut voimaa ja apua Jumalalta, hän on kannatellut minua.
Elämän tuomat vaikeudet ovat samalla kasvattaneet, ne ovat laajentaneet näkökulmaa elämään. On myös hyvä muistaa, ettei kenellekään ole luvattu helppoa elämää, jokaisella on omat vaikeutensa. Tärkeä panos nykypäivässä on nykyisellä miehelläni, joka on myös kokenut aiemman puolisonsa poismenon. Suurta iloa tuovat myös lasteni lisäksi kaksitoista lastenlasta.
Kyyjärven kirkko
- - Kyyjärven kirkon rakensi arkkitehti Veikka Larkaksen suunnitelmien pohjalta rakennusmestari Frans Henriksson vuonna 1953.
- - Kirkko on tyypiltään torniton pitkäkirkko, jonka runkohuoneen katto on jyrkkä satulakatto.
- - Rakennuksen korkeissa, valkoisiksi rapatuissa päätyseinissä on liuskekiviupotuksia.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Kirkko & minä: Lähihoitaja Liisa Hakulinen menee Kyyjärven kirkkoon kohtaamaan Jumalaa [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kirkko-mina-lahihoitaja-liisa-hakulinen-menee-kyyjarven-kirkkoon-kohtaamaan-jumalaa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-05-21 10:58:59 [post_modified_gmt] => 2024-05-21 07:58:59 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=91225 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kirkko & minä: Lähihoitaja Liisa Hakulinen menee Kyyjärven kirkkoon kohtaamaan Jumalaa [title] => Kirkko & minä: Lähihoitaja Liisa Hakulinen menee Kyyjärven kirkkoon kohtaamaan Jumalaa [href] => https://staging.kotimaa.fi/kirkko-mina-lahihoitaja-liisa-hakulinen-menee-kyyjarven-kirkkoon-kohtaamaan-jumalaa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 91226 )
Kirkko & minä: Lähihoitaja Liisa Hakulinen menee Kyyjärven kirkkoon kohtaamaan Jumalaa
Liityin partioon pikkutyttönä. Isoisäni oli pappi, ja isoäitini kertoi minulle rukoilevansa puolestani. Istuessani Pukkilan kirkossa olen ajatellut, että tässä nyt olen isoäiti.
Olen laulanut koululaisesta asti kuorossa. Kirkkokuoro oli lähin paikka, missä pääsin laulamaan. Olin porukan kuopus. Urkuparvi ja laulaminen kirkollisissa juhlissa olivat minulle kaikkein merkityksellisintä. Ystävyys, välittömyys ja yhteenkuuluvuus kiinnittivät seurakuntaan.
IHASTUIN PUKKILAN punamultaiseen kirkkoon, sen hillittyyn kauneuteen ja tunnelmaan. Tarvitsen vanhaa ympärilleni voidakseni kokea olevani yksi sukupolvien ketjussa.
Ehtoollista kuvaava naivististyylinen taulu, saarnatuoli ja kappeliin siirretty puinen, hieno krusifiksi ovat minulle seurakunnan tärkeimmät esineet. Niitä katsoessani mietin, millaiset ihmiset ne ovat veistäneet ja millaiseen maailmaan, kuinka moni meitä edeltävä sukupolvi on ne nähnyt.
Sytyttäessäni kynttilän maapallon muotoiseen lähetyskynttelikköön koen sen olevan yhteydessä muihin rukouskynttilöihin ympäri maailman.
VALOKUVAAJANA PERHEJUHLAT kirkossa ovat minulle yhtä aikaa arkinen ja samalla muiden ihmisten pyhä tilaisuus. Varsinkin hautajaisissa mietin hyvin tarkkaan, missä kohdin liikun kirkkosalissa ja laukaisen kameran.
Yksityisin, herkin ja vaikuttavin hetki minulle on pitkäperjantai. Kirkko on puettu mustiin, urut ovat vaienneet. Se riisuu ihmisen täysin.
Olen hoitanut mieheni kanssa sukuni vanhuksia. Lähiomaiseni ovat kuolleet reilun kymmenen vuoden sisällä. Tuntiessani avuttomuutta heidän asioissaan kirkko on ollut ainoa osoite, josta olen saanut lisävoimaa. En tiedä miksi, mutta se toimii.
PUKKILAN KIRKONMÄEN perinnebiotooppi edustaa minulle tilaa, aikaa ja koskemattomuutta. Se on herkkä ja haavoittuva alue. On hyvä, että seurakunta on sitoutunut sen säilyttämiseen.
Suunnittelimme kiinteistötyöryhmässä nurmialueiden muuttamista niityiksi 2021. Kunpa myös tällaisiin asioihin vapautuisi voimavaroja Pukkilan ja Askolan seurakuntien yhdistyessä 2025. Toivon, etteivät toiminnat muutenkaan hiivu vähitellen.
RANSKASSA MINULLA on ollut toinen koti yli 20 vuotta ja Saksassa olen asunut seitsemän vuotta.
Dun-sur-Auronin kaupungin yli tuhatvuotias kirkko Cherin maakunnassa Keski-Ranskassa on huikea. Siellä on kosteat, kuluneet kivilattiat ja seinät.
Kaipaan myös entisen Itä-Saksan puolella sijaitsevaan Berliinin evankeliseen Zionskircheen. Siellä on parvella tussin jälkiä lattiassa banderolleista, jotka tehtiin Saksojen yhdistyessä.
Pukkilan kirkko
- Vuonna 1814 valmistuneen kirkon on suunnitellut kirkonrakentaja Matti Åkergren.
- Laaja peruskorjaus tehtiin 1914 Ilmari Launiksen suunnitelmien mukaan.
- Alttaritaulun Jeesus saarnaa venheestä on maalannut taidemaalari, professori Wilho Sjöström.
- Barokkityylinen saarnatuoli on vuodelta 1689.
- Pukkilan kirkonmäki on paikallisesti arvokasta perinnebiotooppia.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
[post_title] => Eeva Sumiloff saa Pukkilan kirkosta voimaa silloinkin, kun mistään muualta sitä ei saa [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => eeva-sumiloff-saa-pukkilan-kirkosta-voimaa-silloinkin-kun-mistaan-muualta-sita-ei-saa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-05-06 14:52:06 [post_modified_gmt] => 2024-05-06 11:52:06 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=89036 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Eeva Sumiloff saa Pukkilan kirkosta voimaa silloinkin, kun mistään muualta sitä ei saa [title] => Eeva Sumiloff saa Pukkilan kirkosta voimaa silloinkin, kun mistään muualta sitä ei saa [href] => https://staging.kotimaa.fi/eeva-sumiloff-saa-pukkilan-kirkosta-voimaa-silloinkin-kun-mistaan-muualta-sita-ei-saa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 89037 )
Eeva Sumiloff saa Pukkilan kirkosta voimaa silloinkin, kun mistään muualta sitä ei saa
Olimme tehneet pieniä korjaustöitä Äänekosken työpajalaisten kanssa Suolahden kirkossa. Silloinen pastorimme Marika Närhi ehdotti minulle kastepuun tekoa. Se oli hieno asia ja haaste. Halusin värimaailman sointuvan alttaritauluun ja käyttää luonnon materiaaleja. Mietin ideaa monta päivää.
Lopulta piirsin kastepuun yhdellä viivalla ja leikkasin sen kuviosahalla irti. Nostin puun pystyyn ja katsoin, sehän oli suunnilleen siinä. Taustamaisema tulee kirkon takana olevasta Suojärvestä, sen takana olevasta vuoresta ja auringon noususta. Minua on koskettanut paljon kastepuun sopiminen arvokkaaseen ympäristöön.
Pappani oli puuseppä, ja äitini hyvä piirtämään. Äitini oli ortodoksi. Isäni veli kuoli jäätyään kuorma-auton alle. Sain hänen kitaransa ollessani kymmenen. Musiikin lisäksi kädentaidot ovat olleet lapsesta asti mukana. Vuonna 2003 tein Yö saa odottaa -kappaleen. Kaksi viikkoa laulun tekemisen jälkeen isäni kuoli. Esitin sen hänen muistotilaisuudessaan.
OLEN ASUNUT näillä seuduilla lähes koko ikäni ja tehnyt työurani kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Ensimmäisiä kertoja kävin Suolahden kirkossa 1980-luvulla Suojarinteellä työskennellessäni.
Vielä 1990-luvulla oli ennakkoluuloja, kaikki eivät hyväksyneet kehitysvammaisten esiintymistä kirkossa. Silloinen kehitysvammaistyön pappi Liisa Linnala piti heille kirkonmenoja ja hartauksia. Kehitysvammaiset odottivat kirkkopyhiä ja esiintymisiä kuin joulua. Meillä oli johtamani Rytmiset-kuoro, joka lauloi Finlandia-talollakin kahdesti. Pidimme valtakunnallisen kirkkopyhän Äänekosken kirkossa työskennellessäni kehitysvammaisten toimintakeskuksen johtajana.
KREETALLA HYVÄ ystäväni restauroi kreikkalaiskatolisia kirkkomaalauksia. Minulla on yksi hänen ikoninsa. Olen muutenkin tuonut niitä matkoilta ja tutustunut eri uskontoihin. Intialaiset ystäväni ovat kristittyjä, joita on siellä hyvin vähän. Yksi heistä pyysi minua siellä käydessäni mukaan kirkkoon 2006. Naiset istuivat oikealla, miehet vasemmalla puolella. Nuoria oli soittamassa viuluilla ja kitaroilla, meno oli aika vapaata. Toivoisin samaa rentoutta myös meille kirkonmenoihin.
Tyttäreni on naimisissa lähetyshiippakunnan pastori Jarno Gummeruksen kanssa. Heidän kaikilla lapsillaan on enkeleiden nimet. Olen käynyt joskus heidän tilaisuuksissaan. Ihmisillä pitäisi olla tarpeeksi viisautta suvaita toisiaan.
Kehitysvammaisia pitäisi viedä kirkkoon, ja kirkon tulisi mennä heidän luokseen. Heidän ilonsa on ollut minulle koskettavinta kirkossa.
