td_module_2 Object ( [post] => WP_Post Object ( [ID] => 104702 [post_author] => 1 [post_date] => 2024-11-08 07:25:46 [post_date_gmt] => 2024-11-08 05:25:46 [post_content] =>

Päivä vain ja hetki kerrallansa. Haitarin ääni täyttää Kuopion tuomiokirkon ja kiteyttää samalla oivallisesti Veikko Ahvenaisen pitkän elämänvaelluksen.

Se kiertue ei ole ollut ihan lyhyt. Se on kulkenut köyhästä työläisperheen hellahuoneesta vanhimmaksi yhä säännöllisesti konsertoivaksi suomalaismuusikoksi ja kansainvälisesti tunnetuimmaksi suomalaiseksi harmonikkataiteilijaksi.

Ahvenainen täytti syyskuussa 95 vuotta, ja juhlisti syntymäpäiväänsä konsertilla siellä, mistä kaikki alkoi. Ensimmäisen soolokonserttinsa hän soitti Kuopion kaupungintalolla vuonna 1948, ja samassa paikassa tänä syksynä pidettiin myös syntymäpäivien juhlakonsertti. Päivä syntymäpäivien jälkeen Ahvenainen istuu Kuopion tuomiokirkon etupenkkiin kertomaan elämästään.

Sen aikana hän on ehtinyt muun muassa soittaa leijonahäkin päällä sirkuksessa, pelätä Olavi Virran kyydissä keikkamatkoilla, soittaa juhlittuna ulkomaalaisena vieraana Moskovan Tšaikovski-salissa, kiertää Kiinassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa, toimia kaikkien Suomen sinfoniaorkestereiden solistina ja juosta yli kuusikymppisenä 31 täyspitkää maratonia, joista 13 New Yorkissa.

Ahvenainen on myös tiettävästi ensimmäinen ammattimuusikko, joka sai soolosoittimensa, humoristiselta nimeltään ”pirun keuhkot”, ujutetuksi kirkkoihin.

Kuinka hän siinä oikein onnistui?

Oulussa eräs lehti kirjoitti, että nyt on tuomiopäivä tullut, haitari on tuotu kirkkoon.

ELETTIIN 1960-LUVUN loppupuolta. Haitarimusiikin varsinaiset kulta-ajat alkoivat olla takanapäin. Tanssipaikoille tilattiin yhä enemmän nuoremman väen suosimia rautalankayhtyeitä, eikä vanha iltamaperinnekään enää kantanut suomalaisten jäädessä kotiin tuijottamaan tv-vastaanottimiaan.

Ahvenainen etsi uusia aluevaltauksia ja otti aran asian puheeksi Hyvinkään seurakunnan kirkkoherran kanssa.

– Ehdotin harmonikkakonserttia kirkossa. Vastaus tuli suoralta kädeltä: ”Ei missään tapauksessa.”

Sisukas savolainen ei luovuttanut.

– Olen oppinut jo lapsena, että vastoinkäymisten edessä ei kannata luovuttaa. Soittelin kirkkoherroille ympäri Suomen, mutta vastaus oli kaikkialla sama. Seinäjoen Lakeuden Ristin kirkkoherra sanoi, että ”meillä on Alvar Aallon piirtämä kirkko, täällä ei haitaria soiteta” ja sulki puhelimen.

Ahvenaisen oli mentävä hieman merta edemmäs kalaan.

Konsertoidessaan syksyllä 1970 Ruotsissa hän kokeili jälleen kepillä jäätä.

– Otin kirkkokonsertin puheeksi Sundsvallin kirkkoherran kanssa. Hän jäi pohtimaan asiaa ja kutsui paikalle urkurin tutkimaan ehdottamaani ohjelmistoa.

Voidaan sanoa, että silloin tehtiin kirkkohistoriaa. Urkuri näytti peukkua ja kirkkoherra toivotti lämpimästi tervetulleeksi. Ahvenainen soitti ensimmäisen harmonikkakonserttinsa kirkossa Sundsvallissa syyskuussa 1970.

Sundsvalls Tidningin ylistävät konserttiarviot laukussaan Ahvenainen palasi Suomeen ja esitteli ne Hyvinkään kirkkoherralle.

– Kirkkoherra lukaisi ne ja tuumasi, että no mikä ettei, jos kerran Ruotsissa.

Siitä alkoi melkoinen mylläkkä. Helsingin Sanomissa jopa poliitikot ottivat asiaan kantaa. Ahvenaista muisto naurattaa.

– Oulussa eräs lehti kirjoitti, että nyt on tuomiopäivä tullut, haitari on tuotu kirkkoon.

Hyvinkään hyvin sujunut konsertti oli mediamyllytyksestä huolimatta tai sen ansiosta ovenavaus seurakuntakeikoille. Epäluulot elivät silti syvällä.

– Eurajoella kirkkoherra toivotti minut tervetulleeksi, mutta kun astuin autosta kirkon pihalla, hän käveli ihan liki ja haisteli hengitykseni. Konsertin jälkeen hän sitten pyysi anteeksi sopimatonta käytöstään.

Haitarin ja kirkon suhde oli ollut tuohon saakka pelkistetysti sanoen sellainen, että soitin yhdistettiin tanssipaikkoihin ja siellä esiintyneisiin viinanjuontiin ja irtosuhteisiin. Harmonikka ei ollut soitin muiden joukossa, vaan sen ajateltiin villitsevän suruttomuuteen ja moraalittomuuteen.

Osin jyrkkyys selittyy silläkin, että kirkon musiikkipiirit olivat siteissä niin sanottuun korkeakulttuuriin. Kanttorit elivät pelkästään urkujensa maailmoissa ja klassisen musiikin raja-aitojen sisällä.

Ahvenainen taas on aina ollut monipuolinen virtuoosi ja musiikin ammattilainen, joka on pyrkinyt välttämään turhia karsinointeja. Virret ja hengelliset laulut ovat sopineet hänen ohjelmistoonsa luontevasti.

– Haluan edelleen korostaa, että konserteissani kyse ei ole haitarimusiikista kirkossa, vaan kirkkomusiikista, jota soitetaan haitarilla.

AHVENAINEN SYNTYI 24. syyskuuta 1929 Savon pääkaupungissa työläisperheeseen, joka asui ensin Männistön kaupunginosassa ja sitten Linnapellolla. Jälkimmäinen koti oli 5 x 5 metrin parakkihuone, jossa oli sähköt, mutta ei juoksevaa vettä.

Sisaruksia oli kuusi. Eräs heistä, kaksitoista vuotta nuorempi Martti, on sittemmin tullut tunnetuksi helluntaiseurakunnan pastorina ja tietokirjailijana.

– Justiin Martin kanssa juttelin tänä aamuna puhelimessa. Hän soittaa aivan erinomaisesti huuliharppua, isoveli kehaisee.

Veikko innostui jo varhain haitarista, mutta kalliiseen soittimeen ei ollut varaa. Pojan piti kerätä romuja ja kuparilankaa sekä jakaa Savon Sanomia ja Savon Työmiestä. Vain 11-vuotiaana hän sai pankista ystävällisen takaajan avulla lainaa, jotta sai ostettua ensimmäisen viisirivisen soittimensa.

– Äiti sanoi, että opettele kunnon ammatti.

Ahvenainen yritti. Hän opiskeli hetken veturinkuljettajaksi ja viilasi kultasepänliikkeessä kultalusikoita.

– Kultasepälle tuli kuitenkin niin taajaan puheluita, joissa minua kysyttiin soittamaan, että hän sanoi, että eiköhän ole Veikko parempi, että rupeat noihin soittohommiin kokonaan.

Virtuositeettiin Ahvenainen pyrki jo varhain, opettelemalla klassisen musiikin pianoetydejä, eli teknisen soittotaidon kehittymiseen tarkoitettuja harjoituksia.

– Kun opin soittamaan ne, kaikki muu tuntui sen jälkeen helpolta.

Ensimmäisen kiertueen hän teki sirkuksessa. Kuopiossa viivähtänyt sirkusporukka tarvitsi haitaristia, kun vakituinen soittaja oli esiintymisiltana juovuksissa.

– Soitin eräällä sirkuskiertueella leijonahäkin päältä. Kun veitsenheittäjä yritti olla osumatta naiseen, laskettelin menemään Alte Kamradenin.

Ahvenaiseen tarttui kulkubakteeri, rakkaus kiertue-elämään.

Keikkaa Kuopion lähialueella ja laajemminkin Suomessa riitti, mutta veri veti isompiin ympyröihin. Ahvenainen halusi sisälle Helsingin musiikkikuvioihin ja muutti Hyvinkäälle. Westerlundin musiikkiliikkeessä Helsingissä hän rassaili keikkailun ohella hajonneisiin gramofoneihin uusia vietereitä. Hän pääsi levyttämään ja soitti muun muassa Dallepén kanssa. Eräänä päivänä Westerlundin ovesta astui Olavi Virta.

– Virta sanoi, että Veikko, minä olen kuullut sinusta. Tule bändiini soittamaan.

Virta oli 1950-luvun puolimaissa tukevassa kunnossa ja joi paljon, mutta upea ääni kesti vielä. Ahvenainen kiersi Virran yhtyeessä, jossa soitti myös Ossi Runne, lopulta puolisen vuotta.

Soittohommat legendan kanssa päättyivät liian koviin kiihdytyksiin.

– Virta ajoi lujaa, aivan liian lujaa. Olimme hänen Ford Mercurynsä kyydissä, soittimet katolla. Kauniaisten kohdalla on iso mäki, jossa sattui olemaan pitkä letka helsinkiläisiä matkalla maalle kesämökeilleen. Virta lähti ohittamaan ylämäessä tuota letkaa. Painoi vaan kaasua, ohitti ja ohitti.

Huoltoasemalle pysähtyessä kahden muusikon mitta oli surmanajoa täynnä.

– Basisti ilmoitti, että hän lähtee bändistä. Minä sanoin samoin. Pelkäsin joka kerta kuollakseni Virran kyydissä. En tiedä, kenet hän sai soittamaan haitaria ja bassoa Someron lavalle tuona iltana. Kun myöhemmin soitin studiossa Virran levytyksillä, hän ei koskaan ottanut asiaa puheeksi.

Vieläkin käyn säännöllisesti lenkeillä ja opetan aina ihmisiä, että kannattaa lähteä liikkumaan. Tuoli tappaa.

AHVENAINEN SAI heikosti arvostetun instrumenttinsa takia pakit Sibelius-Akatemialta, mutta opiskeli musiikkia kotimaassa George de Godzinskyn avulla sekä ulkomailla, San Franciscossa ja Moskovassa.

Pitkät kiertueet ulkomailla veivät hänet upeille lavoille, Euroopan lisäksi Yhdysvaltoihin, Japaniin, Kiinaan ja Neuvostoliittoon. Niiden yhteydessä erinomainen verkostoituja tutustui valtavaan määrään vaikutusvaltaisia ihmisiä, armenialaisesta säveltäjä Aram Hatšaturjanista venäläiseen Dmitri Šostakovitšiin.

– Jotenkin palaset ovat elämässäni loksahdelleet kohdalleen. En ole väkisin järjestellyt mitään, vaan ottanut vastaan, mitä elämä tuo tullessaan.

Pitkän iän salaisuutena yli tuhat kappaletta levyttänyt ja satoja säveltänyt Ahvenainen pitää paitsi uteliaisuuttaan, myös aivojen haastamista ja omasta kunnosta huolehtimista.

– Martti Vainio rohkaisi juoksemiseen ja rupesin yli kuusikymppisenä harrastamaan maratoneja. Vieläkin käyn säännöllisesti lenkeillä ja opetan aina ihmisiä, että kannattaa lähteä liikkumaan. Tuoli tappaa.

Palataan vielä ajassa taaksepäin, Kuopioon ja Ahvenaisen lapsuuteen. Äiti luki lasten kanssa iltarukouksen ja vei heitä Männistön kirkkoon jumalanpalveluksiin.

– Olin noin kahden vanha, kun äiti kysyi minulta kirkossa, miksi minulla on kolehdinkeruun jälkeen viiden pennin kolikko kädessä. Olin kuulemma vastannut, että kun se setä antoi sen.

Sitä Ahvenainen suree, ettei nykynuorille opeteta selkeästi pahanteon seurauksia.

– Varastin kavereiden kanssa Kuopion torilta Jymy-tupakkaa. Tehtiin Puijon metsään maja ja poltettiin siellä sätkiä, kun minulta lähti yhtäkkiä taju. Kun heräsin, koko maja oli tulessa. Minulta paloivat kulmakarvat, isä antoi selkään ja saimme siivota seuraavan kaksi viikkoa Kuopion torilta kaikki roskat. Väärinteolla pitää olla rangaistuksensa.

Ahvenaiselta on jo kysytty lippuja 100-vuotiskonserttiin.

– Katsotaan nyt. Ei ole näköpiirissä mitään vakavampaa, mutta ainahan voi sattua ykskaks jotain.

Veikko Ahvenainen ripustaa haitarin olkaimet vielä kerran ylleen ja tapailee soittimestaan Kuopion tuomiokirkossa virttä 341.

Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta.

Kuka?

Veikko Ahvenainen, 95

Harmonikkataiteilija

Juuri nyt toivon että saisin elää samanlaista elämää kuin tähänkin asti, olla iloinen siihen saakka kun täältä on lähdettävä.

Rukoilen vuosia elää elämää eteenpäin. Kun olemme kirkossa, rukoilen voivani elää sillä tavalla että voin levollisin mielin täältä lähteä.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

[post_title] => Harmonikkalegenda toi ensimmäisenä "pirun keuhkot" kirkkoon ja juoksee yhä lenkkejä 95-vuotiaana [post_excerpt] => Veikko Ahvenainen aukaisi kirkonovet haitarille savolaisella sisullaan. Harmonikka on vienyt 95-vuotiaan Ahvenaisen köyhästä hellahuoneesta sirkukseen, sinfoniaorkesterien solistiksi ja lopulta myös kirkkokonsertteihin. [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => harmonikkalegenda-toi-ensimmaisena-pirun-keuhkot-kirkkoon-ja-juoksee-yha-lenkkeja-95-vuotiaana [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2024-11-08 07:31:31 [post_modified_gmt] => 2024-11-08 05:31:31 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://www.kotimaa.fi/?p=104702 [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Harmonikkalegenda toi ensimmäisenä ”pirun keuhkot” kirkkoon ja juoksee yhä lenkkejä 95-vuotiaana [title] => Harmonikkalegenda toi ensimmäisenä ”pirun keuhkot” kirkkoon ja juoksee yhä lenkkejä 95-vuotiaana [href] => https://staging.kotimaa.fi/harmonikkalegenda-toi-ensimmaisena-pirun-keuhkot-kirkkoon-ja-juoksee-yha-lenkkeja-95-vuotiaana/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 104705 ) Videot