Kaivot ovat kohtaamispaikkoja, jonne janoiset saapuvat juomaan. Jeesuksellekin tuli jano. Sinä päivänä jano yhdisti Jeesuksen ja samarialaisen naisen.
Nainen yllättyi, kun Jeesus, juutalainen mies, puhutteli häntä. Samarialaisia pidettiin ”sekakansana”, ja juutalaiset välttivät kulkemista Samarian halki. Eikö Jeesus ymmärtänyt, kenen kanssa hän puhui?
Jeesus ei vieroksunut naista hänen sukupuolensa, taustansa tai elämänvalintojensa vuoksi. Hän näki, että naisella oli jano ja tarjosi tälle elävää vettä. Nainen ymmärsikin tarjouksen aluksi käytännöllisesti: eihän Jeesuksella ollut edes astiaa.
Mutta Jeesus ei puhunut enää Sykarin kaivon vedestä. Hän pystyi tarjoamaan naiselle paljon enemmän.
Nainen uskoi ja luotti Jeesukseen, vaikka ei ymmärtänyt kaikkea siitä, mitä Jeesus sanoi. ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
Joka juo Jeesuksen tarjoamaa vettä ei enää ole janoinen, sillä hänen sisällään on ehtymätön lähde. Samarialaisen naisen sisimmässä pulppusivat jo elävän veden virrat.
On vesi
On vesi, joka suojaa meitä
ennen syntymää.
Kun ollaan vastasyntyneitä,
itse täytyy hengittää.
Muutoksien tuulta vasten
alkaa matka ihmislasten.
Kun äiti ruokkii pientä lastaan,
iho lämmittää.
Se kestää hetken ainoastaan.
Lapsuusaika taakse jää.
Kohta tuuli kutsuu: Lennä!
Kotoa jo täytyy mennä.
On rakkauden syvyydestä
vesi ikuinen.
Se virtaa Luojan hyvyydestä
halki sukupolvien.
Elämään se meidät siirtää,
otsaan ristinmerkin piirtää.
On vesi, joka suojaa silloin,
kun ei ketään näy,
kun usein pimenevin illoin
murhe vieraaksesi käy.
Syyllisyys kun painaa selkää,
armon saanut, älä pelkää.
Jää kaikki raskas painolasti
veteen virtaavaan.
Niin rakas olet loppuun asti.
Sinut täysin tunnetaan.
Vesi kantaa ikuisuuteen,
maahan ihmeelliseen, uuteen.
* * *
2. sunnuntai loppiaisesta: Johanneksen evankeliumi 4:5–26
Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. – – Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä vedenhaussa.” – –
[post_title] => Sunnuntain evankeliumi: Eikä enää tule jano [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => sunnuntain-evankeliumi-eika-enaa-tule-jano [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2023-01-13 16:21:00 [post_modified_gmt] => 2023-01-13 14:21:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/sunnuntain-evankeliumi-eika-enaa-tule-jano/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Sunnuntain evankeliumi: Eikä enää tule jano [title] => Sunnuntain evankeliumi: Eikä enää tule jano [href] => https://staging.kotimaa.fi/sunnuntain-evankeliumi-eika-enaa-tule-jano/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48749 )
Sunnuntain evankeliumi: Eikä enää tule jano
Kaikki tapahtui hitaasti ja huomaamatta. Mieleen hiipi jotain tummaa. Mieli oli kuopassa, mutta sieltä päästiin ylös, kunnes edessä oli jälleen uusi alamäki.
Kun Sofia Torvalds, 51, havahtui viime joulun tienoilla, alkoi olla jo liian myöhäistä. Oli tullut täysin pimeä. Hän putosi syvälle masennukseen.
Heinäkuun lopussa Torvaldsilta ilmestyy Fontana Median kustantama kirja nimeltä Jag längtar mig genom Guds tystnad. Kirjan nimi kääntyy suomeksi hieman hankalasti: ”Kaipaan Jumalan hiljaisuuden tuolle puolen”. Nimen taustalla on kielikuva, jossa kirjoittaja omalla kaipauksellaan yrittää päästä Jumalan hiljaisuuden muodostaman seinän läpi eli saada jälleen yhteyden Jumalaan.
Mutkattomasta ystävä-Jeesuksesta tuli puhumaton myhäilijä
Kirjassa yhdistyy kaksi omakohtaista kokemusta, tositarinaa.
Ensimmäinen on sairastuminen masennukseen ja siihen liittyvät vaiheet. Masennuksen syitä, kuten stressi työssä tai yksityiselämän vaikeudet, ei kirjassa paljon puida. Tähtäyspiste on toisaalla.
– Haluan myös suojella perhettäni ja läheisiäni. Olen hyvä pitämään julkisivun pystyssä, Torvalds perustelee ratkaisuaan.
Toinen kokemus on Torvaldsin suhde Jumalaan. Masennus vei pois luonnollisen ja avoimen suhteen. Jumalasta tuli poissaoleva ja ennen niin mutkattomasta ystävä-Jeesuksesta puhumaton myhäilijä. Pyhästä Hengestäkään ei kertynyt masennuksen keskellä havaintoja.
– Se Jumala, joka minulla ennen masennusta oli, muuttui. Ennen ajattelin ja uskoin lapsekkaasti, että Jumala tulee kun pyydän ja Jeesus auttaa aina kun rukoilen. Järkytys oli suuri, kun Jumala vaikeni täysin.
Torvalds kertoo masennuksen ensihetkillä jopa ajatelleensa, että ei tämä mitään, nyt voin rukoilla Jumalaa, kun häntä todella tarvitsen. Mutta niin ei käynytkään.
Paljon hengellistä kirjallisuutta lukeneena Torvalds toki tunsi käsitteen ”sielun pimeä yö”, josta mystikot ja monet muut ovat kirjoittaneet.
Hengelliseen kasvuun kuuluu vaihe tai useita vaiheita, jolloin vanha varmuus katoaa ja Jumala ikään kuin vetäytyy pois. Ihminen on yksin uskonsa kanssa mielensisäisessä tilassa ilman minkäänlaista tunnetta siitä, että hänen hätänsä liikuttaisi Jumalaa tippaakaan.
Kun kadottaa uskon, on jäljellä toivo, ja kun kadottaa toivon, jää jäljelle rakkaus
Sofia Torvalds on espoolainen toimittaja-kirjailija ja kolmen lapsen äiti. Hän tekee päivätyötään Porvoon hiippakunnan seurakuntien jäsenilleen tilaamassa Kyrkpressen-lehdessä.
Torvaldsin äiti on luterilainen.
– Hän tuli uskoon, kun olin 11-vuotias. Isäni oli katolilainen, mutta ei kovin aktiivinen. Muistan, kun paavi Johannes Paavali II kävi Suomessa 1989, ja isä vei minut ja kaksoissiskoni katsomaan häntä.
Torvalds kuvailee itseään ”uskon sunnuntailapseksi”, jolle usko Jumalaan on aina ollut helppoa. Hän kävi aikanaan Helsingin Lauttasaaren seurakunnan suomenkielisessä lastenkerhossa ja omaksui sieltä luottavaisen Jumala-suhteen.
– Ehkä minulla on jokin uskonnollisuuden geeni, sillä olen aina ollut hartauteen taipuvainen. Lapsenuskoni muuttui aikuisen uskoksi oikeastaan vasta avioeroni myötä. Hakeuduin äitini kehotuksesta rukouspiiriin, joka on nyt kokoontunut jo parikymmentä vuotta.
– Jumala on nyt hyvällä tavalla isompi arvoitus kuin aikaisemmin, Sofia Torvalds sanoo.
Rukouspiirin ystävät ja muut ystävät ovat keskeisessä roolissa Torvaldsin kirjassa. Masennuksen keskellä ystävät keskustelevat ja tukevat, kuin ystävät Jobia Vanhassa testamentissa.
– Oikeastaan lähes kaikilla ystävilläni on jokin omakohtainen kokemus asioista, joista kirjassani puhun.
Huomionarvoista on, että ystävissä ei ole yhtään pappia, vaikka parilla heistä on teologinen tutkinto. Kirjassa ei siis kuulu lainkaan papillis-opillinen ääni, vaan maallikon vilpitön hätä vaikenevan Jumalan edessä. Rukoushelmilläkin on kirjassa merkittävä rooli.
Erityisesti erään ystävän sanat lohduttivat Torvaldsia. Hän sanoi, että on usko, toivo ja rakkaus. Kun kadottaa uskonsa, on jäljellä toivo, ja kun kadottaa toivon, jää jäljelle rakkaus.
Kylmän ja lämpimän hiljaisuuden välillä on ero
Nyt Sofia Torvalds on selvinnyt masennuksesta, ainakin melkein. Vieläkin on huonoja päiviä, mutta häntä auttavat lääkitys ja erilaiset tekniikat masennuksen hallitsemiseksi.
– Joku voi ajatella, että selvisin vähällä enkä oikeasti tiedä mitään vuosikausia jatkuneesta syvästä pimeydestä, että olen myös ”masennuksen sunnuntailapsi”.
Matka masennuksen apeuden halki on kuitenkin opettanut paljon. Torvalds kirjoittaa: ”Uskon itse asiassa, että Jumala on nyt yhtä hiljaa kuin aiemminkin, ja että Jeesus yhä istuu edessäni hymyillen rohkaisevasti, katsoo minua, mutta ei sano mitään.”
Torvalds kirjoittaa myös, että havaitsee eron kylmän ja lämpimän hiljaisuuden välillä.
– Jumala on nyt hyvällä tavalla isompi arvoitus kuin aikaisemmin. Ennen yritin rukouksillani neuvoa Jumalaa ja rukoilin konkreettisia asioita.
Nyt Torvalds sanoo rukoilevansa: ”tapahtukoon sinun tahtosi”.
– Olen oppinut antautumaan Jumalan tahdolle ja sille, että elämä vie jonnekin. En enää suorita niin paljon ja ajattele voivani kontrolloida elämää. En tule myöskään enää koskaan kohtamaan ketään masennuksesta kärsivää siten kuin ehkä aikaisemmin kohtasin.
Torvalds kirjoittaa tietävänsä nyt, että Jumala on hänen kanssaan, vaikka ei tuntisi mitään.
Ennen masennusta Sofia Torvaldsilla oli kokemusta myös syvästä ahdistuksesta. Sitä hän käsitteli vuonna 2020 ilmestyneessä päiväkirjassaan Ångestgudinnan.
– Minulla on sisimmässäni taipumus masennukseen ja ahdistukseen, kaiken kokemiseen tyhjänä.
– Ehkä minulla on jokin uskonnollisuuden geeni, sillä olen aina ollut hartauteen taipuvainen. Lapsenuskoni muuttui aikuisen uskoksi oikeastaan vasta avioeroni myötä, Sofia Torvalds kertoo.
Kaikkiaan Torvalds on kirjoittanut viisi kirjaa, joista kaksi ensimmäistä, syömishäiriötä käsittelevä Hungrig (2013) ja suvun avioeroja käsittelevä Bliv du hos mig (2016) palkittiin Svenska litteratursällskapet i Finlandin palkinnolla.
Uskonasioita käsittelevä Två kors och en fisk ilmestyi 2017. Ensi vuonna Torvaldsilta ilmestyy romaani Kafét, joka kertoo avioerosta sekä miehen ja naisen välisestä ystävyydestä.
Sofia Torvalds on samaa sukua arkkipiispa Mikko Juvan kanssa. Tämä oli Torvaldsin äidinpuoleisen isoisän veli.
– Ja koska kaikki Torvaldsit ovat sukua keskenään, niin kyllä, Linus Torvalds on serkkuni, Sofia Torvalds hymähtää ennen kuin toimittaja ehtii kysyä.
***
Kuka?
Sofia Torvalds, 51, toimittaja-kirjailija
Tärkeintä elämässä nyt on ymmärtää, mitä oikeasti haluan tehdä, ja sitten tehdä juuri sitä.
Kaipaan omaa aikaa.
Rukoilen, että kaikki masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät läheiseni ja ystäväni saisivat kokea rauhaa ja iloa.
”Järkytys oli suuri, kun Jumala vaikeni” – Toimittaja Sofia Torvalds oli uskon sunnuntailapsi, jonka hengellisyyden masennus muutti
[post_title] => ”Järkytys oli suuri, kun Jumala vaikeni” – Toimittaja Sofia Torvalds oli uskon sunnuntailapsi, jonka hengellisyyden masennus muutti [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => jarkytys-oli-suuri-kun-jumala-vaikeni-toimittaja-sofia-torvalds-oli-uskon-sunnuntailapsi-jonka-hengellisyyden-masennus-muutti [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2022-07-21 08:30:00 [post_modified_gmt] => 2022-07-21 06:30:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/jarkytys-oli-suuri-kun-jumala-vaikeni-toimittaja-sofia-torvalds-oli-uskon-sunnuntailapsi-jonka-hengellisyyden-masennus-muutti/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => ”Järkytys oli suuri, kun Jumala vaikeni” – Toimittaja Sofia Torvalds oli uskon sunnuntailapsi, jonka hengellisyyden masennus muutti [title] => ”Järkytys oli suuri, kun Jumala vaikeni” – Toimittaja Sofia Torvalds oli uskon sunnuntailapsi, jonka hengellisyyden masennus muutti [href] => https://staging.kotimaa.fi/jarkytys-oli-suuri-kun-jumala-vaikeni-toimittaja-sofia-torvalds-oli-uskon-sunnuntailapsi-jonka-hengellisyyden-masennus-muutti/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48745 )
”Järkytys oli suuri, kun Jumala vaikeni” – Toimittaja Sofia Torvalds oli uskon sunnuntailapsi, jonka hengellisyyden masennus muutti
Poikkesin seurueeni kanssa iltahartauteen St Martin-in-the-Fieldsin kirkkoon Lontoossa. Hartaus noudatti jotakin anglikaanista kaavaa mutta tuntui hyvin rennolta, ehkä siksi, että pappi oli villapaidassa ja leppoisassa vuorovaikutuksessa meidän kanssamme.
Kun pääsimme esirukoukseen, hämmästyin. Esirukousaiheita oli papille jätetty, mutta hän käsitteli niitä toisin kuin meidän kirkossamme. Hän ei maininnut aiheita, mutta kylläkin esirukousta pyytäneiden nimet. – Rukoilemme Maryn, Jackin… puolesta, hän luetteli ja onnistui samalla luomaan erikoisen tunnelman: vaikka en tuntenut Marya ja Jackia, tuntui siltä, että olemme samaa seurakuntaa ja syvästi toivoin heille kaikkea hyvää.
***
Kun luin Kotimaassa 8.7. ollutta juttua esirukousta käsittelevästä väitöksestä, jäin miettimään omia kokemuksiani aiheesta. Jumalanpalveluksessa vastaan tulee nimettömiä esirukousaiheita, joista joutuu vähän hankalasti ja kiireessä sensuroimaan etukäteen yksityisasioita. Mitäpä jos ne olisivatkin omalla nimellä ja rukoilisimme vain Marjan ja Jaakon puolesta voimaa, viisautta ja rauhaa heille sen sijaan, että ilman tarkempaa tietoa rukoilisimme, ettei Marjan naapuri ottaisi avioeroa ja Jaakon lapsi tatuointia?
Sitten on niitä tilanteita, joissa hätää kärsivä ihminen tulee pyytämään kahdenkeskistä esirukousta. Siinä tuntee itsensä, ja ehkä pitääkin tuntea, pieneksi. Ohikiitävässä hetkessä on oltava ihmisen ja hänen Jumalansa välittäjänä. Silloin voisi sortua voimalliseen rukoukseen ja luvata parantumista tai yrittää pyrkiä tilanteesta nopeasti pois, koska tuntee teologista epävarmuutta siitä vastaako Jumala rukouksiin. Paras ratkaisu minusta on ollut kuunnella huolella ja rukoilla sitten lyhyesti ajatellen oikein vakavasti, että tämän minä nyt jätän korkeampiin käsiin, kun muuta en voi. Yhtään en tiedä, mitä sellaisesta rukouksesta on seurannut.
Niitäkin tilanteita on, missä itse olen joutunut kiusallisen esirukouksen kohteeksi. Pohjimmiltaan kai hyvää tarkoittava ihminen on tullut laittamaan käsiään päälleni ja rukoilemaan jotakin, mikä hänen mielestään on ollut minulle tarpeen, yhtään ajattelematta, että se voi olla väkivaltainen kokemus.
***
Yhdessä rukoileminen on intiimi ja luottamusta vaativa hetki. Pitää aina kysyä ensin, sopiiko toiselle, että rukoilen puolestasi. Toisaalta jostakusta voi tuntua vaikealta kieltäytyä rukouksesta, vaikka mieli tekisikin. Saa sanoa ei. Sen voi tehdä nätisti kiittäen ja toivoa, että toinen muistaa sitten vaikka iltarukouksessaan.
Aika vähän tulee sanottua toisille, että muistan sinua iltarukouksessani. Taidan muistaa sinua, hyvä lukija, tänä iltana.
Kirjoitus julkaistu 8.7. ilmestyneessä Kotimaassa.
[post_title] => Kolumni: Intiimi ja luottamusta vaativa hetki – esirukouksesta voi myös kieltäytyä [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kolumni-intiimi-ja-luottamusta-vaativa-hetki-esirukouksesta-voi-myos-kieltaytya [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2022-07-11 11:22:00 [post_modified_gmt] => 2022-07-11 09:22:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-intiimi-ja-luottamusta-vaativa-hetki-esirukouksesta-voi-myos-kieltaytya/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kolumni: Intiimi ja luottamusta vaativa hetki – esirukouksesta voi myös kieltäytyä [title] => Kolumni: Intiimi ja luottamusta vaativa hetki – esirukouksesta voi myös kieltäytyä [href] => https://staging.kotimaa.fi/kolumni-intiimi-ja-luottamusta-vaativa-hetki-esirukouksesta-voi-myos-kieltaytya/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48741 )
Kolumni: Intiimi ja luottamusta vaativa hetki – esirukouksesta voi myös kieltäytyä
Suomen Lähetysseuran missiologian asiantuntija Kati Kemppainen on ollut helluntaina messussa, jossa juhlan keskeistä persoonaa ei mainittu saarnassa sanallakaan. Ulkoisilta menoiltaan helluntai on hahmoton juhla.
– Helluntain pitäisi olla vuoden riemullisimpia messuja. Sen jälkeen voitaisiin vaikka mennä seurakuntalaisten nyyttikestipiknikille, Kemppainen haaveilee.
Tansaniassa lähetystyössä 12 vuotta viettänyt teologian tohtori toteaa, että maailmalla kirkko kasvaa yhteisöissä, joissa Pyhän Hengen työ nähdään ja koetaan vahvasti ihmiselämää muuttavana voimana.
Suomalaisetkin kokevat toki rukouksessa, luonnossa tai elämänkäänteissään jotakin, jonka tunnistavat tai aavistavat arasti Hengen vaikutukseksi. Siitä ei välttämättä hiiskuta.
Osa vapaamman tyylin kristityistä sen sijaan puhuu Pyhästä Hengestä ”tuttavallisesti kuin naapurin miehestä, joka pistäytyy silloin tällöin kylässä”.
Kirkkoon kuuluvien enemmistö karttaa vaikeaa aihetta. Yksi korrekti tapa suhtautua hämmentävään ja hallitsemattomaan voimaan on pitäytyä visusti ajatuksessa, että Pyhä Henki toimii sanan ja sakramenttien kautta ja on sidoksissa kirkon virkaan.
– Monilla kirkon työntekijöilläkin on ongelmallinen suhtautuminen Pyhään Henkeen. Joko Hänet ulkoistetaan tai nähdään vain opillisten linssien läpi.
Henki liikkuu missä tahtoo
Kokonaisvaltaisesti ihmisten ja yhteisöjen elämään vaikuttava Pyhän Hengen työ on Suomen Lähetysseuran mission ytimessä, Kemppainen kertoo kirjassaan Pyhästä Hengestä muutos lähtee (SLS 2018).
”Marginaaleista nousevan mission” mukaan maailmaa muuttava hyvä sanoma Jumalan valtakunnasta nousee ensiksi syrjäytettyjen joukosta: köyhien, kodittomien, vangittujen ja sairaiden sekä halveksittujen yhteisöjen parista.
– Meidän on vastustettava niitä voimia, jotka syrjäyttävät ihmisiä. Monien vähemmistöjen ihmisyyttä ei edelleenkään tunnusteta.
Nöyryys voi tarkoittaa senkin tunnustamista, että myös kirkon ulkopuolella tapahtuva henkinen liikehdintä saattaa tuottaa siunausta.
Pyhä Henki voi liikkua sielläkin, missä henkinen etsijä yrittää lähestyä enkeleitä ja energioita tai mielenharmoniaa.
– Sen sijaan että me naureskelemme, mitätöimme ja tyrmäämme nämä ihmiset ja etsinnät, voisimme kuunnella heidän kokemuksiaan uteliaina ja osallistua keskusteluun avoimesti, niittaamatta lopullista totuutta.
On luovuttava oikeassa olemisen tarpeesta, joka pohjimmiltaan on psykologinen.
– Yhteisen matkan jakaminen tuntemattomissa maastoissa liikkuvien ihmisten rinnalla ei ole uskon vastaista vaan luottavaista uskoa. Ellei kirkko ota näitä etsijöitä vakavasti, menetämme tilaisuuden kohdata heidät.
Mielenhallinnan, hiljentymisen, meditoinnin ja rentoutumisen tekniikat saattavat kuljettaa toiveikkaita ihmisiä samaan suuntaan kuin jo kirkkoisien opettama kontemplaatio.
– Ne tarjoavat sanoihin väsyneille vapautuksen ja kuljettavat kohti tilaa, jossa ”minä” hiljenee. Ajatukset, keho ja sydän saavat levätä ja tehdä tilaa Pyhän Hengen puheelle.
Jos silta kristillisten ja uusien henkisten perinteiden välillä löytyisi, kaikkia hengellisiä harjoituksia voisi kannatella vaikkapa Jeesuksen rukous.
Hengelliset kokemukset liittyvät psykologiseen kokemusmaailmaan
Pyhän Hengen monet nimitykset kertovat, että häntä on mahdotonta vangita tarkkoihin määritelmiin.
Puolustaja, Eläväksi tekijä, Pyhittäjä, Lohduttaja, Neuvonantaja, Esirukoilija, Totuuden Henki, Parantaja, Todistaja… Hänet kuvataan myös valona, lähteenä, voiteluna, voimana, lepona, tulena, lämpönä, tuulena ja kuiskauksena.
Hengelliset kokemukset liittyvät kunkin psykologiseen kokemusmaailmaan, ja ihmissuhteet heijastuvat jumalasuhteeseen. Kemppainen havahtui tähän opettaessaan tansanialaisia yliopisto-opiskelijoita.
He sanoivat, että isää on vaikeampaa lähestyä, joten he lähestyivät Jumalaa mieluummin äitiin liittyvien mielikuvien kautta.
– En pidä vääränä, jos katsoisimme Jumalaa vaihteeksi äidin ominaisuuksien kautta. Itselleni on tullut tärkeäksi nähdä Pyhä Henki naisena ja äitinä.
Jumala toimii Pyhän Hengen kautta missä, milloin ja miten tahtoo. Usein silloin, kun ihminen on hiljaisuudessa ja rukouksessa.
– Emme voi manipuloida Pyhää Henkeä, mutta voimme kilvoitella ja harjoitella kuuntelemisen ja havaitsemisen taitoa.
”Ohut kohta” meissä on avoin Pyhälle Hengelle
Pyhä Henki lähestyy ihmisiä, herättää ja lämmittää kylmät sydämet. Usko on Jumalan lahja. Kirkon viestin kaikille ihmisille pitää olla sama kuin Jumalan viestin: Kyllä, olet tervetullut!
– Ei niin, että saat lahjan, kunhan ensin vähän kadut tai koet taivasikävää. Tuhlaajapojan isä sanoo, että ihanaa kun tulet! Evankeliumiin ei liity ehtoja.
Pyhän Hengen tuottama sydämen uudistuminen on enemmän kuin ihmisen pyrkimys elää vähän siivommin. Se on verrattavissa perhosen kuoriutumiseen toukasta. Kyseessä on sama olento, mutta ilmiasu ja päämäärä ovat jotakin uutta ja salaperäistäkin.
Pyhä Hengen työ liittyy myös luterilaiseen ristin teologiaan.
– Jokaisella on joku piikki lihassa, hankala ja kivulias kohta. Se on ”ohut kohta” meissä, joka on avoin Pyhälle Hengelle.
Kemppaisella se piikki on krooninen kipuoireyhtymä, joka on seurausta vaurioituneesta makuhermosta. Sairastumisen aikoihin viisi vuotta sitten hän löysi lohdukseen ikonimaalauksen, joka on seurustelua Kolminaisuuden kanssa.
– Pyhän Hengen olemus on usein mielessä maalatessani. Koen Hänen istuvan vieressäni ja olevan lempeästi ja kannustavasti läsnä silloinkin, kun ikoni menee pieleen.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Jokaisella on ohut kohta, joka on avoin Pyhälle Hengelle, ajattelee missiologian asiantuntija Kati Kemppainen
[post_title] => Jokaisella on ohut kohta, joka on avoin Pyhälle Hengelle, ajattelee missiologian asiantuntija Kati Kemppainen [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => jokaisella-on-ohut-kohta-joka-on-avoin-pyhalle-hengelle-ajattelee-missiologian-asiantuntija-kati-kemppainen [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2022-06-03 22:20:00 [post_modified_gmt] => 2022-06-03 20:20:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/jokaisella-on-ohut-kohta-joka-on-avoin-pyhalle-hengelle-ajattelee-missiologian-asiantuntija-kati-kemppainen/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Jokaisella on ohut kohta, joka on avoin Pyhälle Hengelle, ajattelee missiologian asiantuntija Kati Kemppainen [title] => Jokaisella on ohut kohta, joka on avoin Pyhälle Hengelle, ajattelee missiologian asiantuntija Kati Kemppainen [href] => https://staging.kotimaa.fi/jokaisella-on-ohut-kohta-joka-on-avoin-pyhalle-hengelle-ajattelee-missiologian-asiantuntija-kati-kemppainen/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48736 )
Jokaisella on ohut kohta, joka on avoin Pyhälle Hengelle, ajattelee missiologian asiantuntija Kati Kemppainen
Piispojen perinteisissä hiippakunnilleen lähettämissä pääsiäistervehdyksissä viitataan Venäjän hyökkäykseen Ukrainassa ja sen esiin nostamiin pohdintoihin ihmisluonnon perimmäisestä olemuksesta.
”Vihan logiikka havahduttaa yhä uudelleen huomaamaan ihmisluonnon synkät puolet”, kirjoittaa arkkipiispa Tapio Luoma.
”Pääsiäisen kertomus paljastaa ihmisluonnon kasvot. Se kertoo, kuinka kylmä ja häikäilemätön lurjus ihminen voi pahimmillaan olla”, kirjoittaa puolestaan Kuopin piispa Jari Jolkkonen.
Myös Oulun piispa Jukka Keskitalo pohtii ihmisen olemusta:
”Olemme tässä maailmassa onnettomuuksien armoilla, ja yksi suurimmista onnettomuuksista on ihmisen taipumus itsekkyyteen, pahimmillaan seurauksista välittämättä. Sodat ovat opettaneet meille myös ihmisen äärimmäisestä raakuudesta toisia kohtaan.”
Luoma, Jolkkonen ja Keskitalo kuitenkin näkevät, että synkkä kuva ihmisestä ei ole koko totuus, vaan ihminen osaa olla myös epäitsekäs.
”Ihmismieli haluaa pitää kiinni toivosta ja luottaa valoisampaan tulevaisuuteen. Juuri tähän, valoisamman tulevaisuuden odottamiseen ja sen hyväksi toimimiseen, pääsiäinen meitä kannustaa”, Luoma kirjoittaa.
Espoon piispa Kaisamari Hintikka muistuttaa, että pääsiäisaamun valossa meille avautuu uusi todellisuus:
”Tyhjän haudan äärellä oma elämämme ja koko maailman elämä näyttäytyy uudessa valossa, ylösnousemuksen ja toivon valossa. Sinne missä on ollut pimeää, loistaa valo, se mikä on ollut rajallista, tulee osaksi ikuisuutta, mikä on ollut kuollutta, herää elämään Jumalan yhteydessä. Tyhjän haudan ääreltä Ylösnoussut kutsuu meitä jatkamaan matkaa askelissaan, katsomaan itseämme ja toisiamme, kaikkea luotua, pääsiäisaamun valossa joka päivä.”
***
Kotimaa.fi:n toimitus toivottaa lukijoille rauhallista ja merkityksellistä pääsiäistä. Uutistoiminta sivustolla alkaa jälleen tiistaina 19.4.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Piispojen pääsiäistervehdyksissä noustaan sodan synkkyydestä toivoon ja valoon
[post_title] => Piispojen pääsiäistervehdyksissä noustaan sodan synkkyydestä toivoon ja valoon [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => piispojen-paasiaistervehdyksissa-noustaan-sodan-synkkyydesta-toivoon-ja-valoon [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2022-04-14 13:40:00 [post_modified_gmt] => 2022-04-14 11:40:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/piispojen-paasiaistervehdyksissa-noustaan-sodan-synkkyydesta-toivoon-ja-valoon/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Piispojen pääsiäistervehdyksissä noustaan sodan synkkyydestä toivoon ja valoon [title] => Piispojen pääsiäistervehdyksissä noustaan sodan synkkyydestä toivoon ja valoon [href] => https://staging.kotimaa.fi/piispojen-paasiaistervehdyksissa-noustaan-sodan-synkkyydesta-toivoon-ja-valoon/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48732 )
Piispojen pääsiäistervehdyksissä noustaan sodan synkkyydestä toivoon ja valoon
Rukous on arkista ajatusten virtaa Jumalan edessä, sanoo kolmen pienen lapsen äiti ja keikkatöitä kätilönä tekevä Anna Pitkäniemi, 30, Kirkkonummelta.
– Rukoillessa ei tarvitse olla hartaasti kädet ristissä. Usein huokaisen työn ja touhun keskellä, että anna Jumala minulle voimia selviytyä tästä tai että ole minun kanssani tässä tilanteessa. Sanatonkin huokaus tuo turvaa.
Eri-ikäiset seurakuntalaiset Kirkkonummelta, Hyrynsalmelta, Perhosta, Muoniosta ja Lappeenrannasta kertovat tässä jutussa, mitä rukous heille merkitsee.
***
Anna Pitkäniemi kokee, että rukoillessa omat ajatukset jäsentyvät ja Jumala saattaa antaa mieleen ratkaisuja.
– Lastenhoidon ja keikkatöiden lisäksi opiskelen terveydenhoitajaksi. Ruuhkavuosissa Raamatun tutkiskeluun jää liian vähän aikaa, mutta rukous on tärkeä väylä pitää yllä omaa jumalasuhdetta.
Pitkäniemi uskoo, että Jumala kuulee kaikki rukoukset, vaikka varjeluksen ja tukalaan tilanteeseen tulleen avun huomaa usein vasta jälkikäteen. Lasten myötä rukouksiin on tullut paljon myös kiitosaiheita.
Pitkäniemet lukevat iltarukouksen jokaisen lapsen kanssa erikseen. Kuva: Jukka Granström
Puoliso on suuri rukousvastaus
Anna Pitkäniemi ja hänen miehensä Tomi ovat kiitollisia oman seurakunnan päiväkerhoista Masalan kirkolla. 5-vuotias Eino kävi kerhossa kolme vuotta, kunnes siirtyi päiväkotiin. Nyt kerhossa käy 3-vuotias Selma. Pian perässä tulee myös puolitoistavuotias Alli.
– Kerhossa on ihanat ihmiset hoitamassa, ja se on lapsille vähän kuin pyhäkoulu, Anna kertoo.
Annalle ja Tomille on tärkeää, että lasten kanssa luetaan joka ilta iltarukous. Vaikka lapset nukkuvat samassa huoneessa, iltarukous luetaan jokaisen lapsen kanssa erikseen. Näin he saavat rauhoittavaa, yksilöllistä huomiota ennen nukkumaanmenoa. Samalla on hyvä mahdollisuus käydä läpi päivän tapahtumia ja tarvittaessa pyytää lapselta anteeksi omia töppäilyjään.
Annan lapsuudenkodissa luettiin kaksi iltarukousta peräkkäin: Pienet kädet yhteen liitän ja Levolle lasken Luojani.
– Omien lasten myötä huomasin ajattelevani, että perinteinen Levolle lasken Luojani on sanoitukseltaan pienille liian vaikea. Se ei antanut itsellenikään lapsena aina turvaa, vaan hämmensi. Niinpä meillä on käytössä Tomin lapsuuden iltarukous Tule, Jeesus, lapses luo. Iltarukous on turvallisuustankkausta.
Annan suhde valmiiksi kirjoitettuihin rukouksiin on välillä ollut ristiriitainen. Joskus vanhahtava kieli ja vaikeasti ymmärrettävät sanat etäännyttävät aikuistakin. Toisaalta joissain vanhoissa rukouksissa, kuten Isä meidän -rukouksessa, on tuttuus ja turva. Lisäksi niihin löytyy iän myötä uusia näkökulmia.
– Sillekin olisi paikkansa, että pariskuntana pystyisi rukoilemaan yhdessä. Se on hieno, herkkä ja henkilökohtainen tapa jakaa ajatuksia. Toivottavasti meillä on sille tulevaisuudessa enemmän aikaa.
Anna kokee, että puoliso on hänelle suuri rukousvastaus.
– Hänessä monta pyyntöäni ja toivettani on toteutunut tosi isosti.
Sairaanhoitaja Helena Suomaa Muoniosta kiittää tunturissa Taivaan Isää. Kuva: Päivi Pietikäinen
Saattohoitopotilaalle kivuttomuutta
Rukous on ollut minulle tärkeää lapsesta asti, kertoo sairaanhoitaja Helena Suomaa, 55, Muoniosta.
– Meillä kotona rukoiltiin paljon, ja sain vanhemmiltani mallin aktiiviselle rukouselämälle.
Suomaa muistaa lämmöllä äitinsä lapsuudenkodin pitkää rukousta vuosisadan alusta, josta tehtiin 1970-luvulla kaunis rukoustaulu kodin seinälle. Helena tutki lapsena ja nuorena usein taulua äidin kanssa. Siihen on kirjoitettu ihmisten nimiä, joiden puolesta on rukoiltu, sekä nimien lomaan muun muassa Isä meidän -rukous ja Herran siunaus.
– Herran siunaus tulee aina todella lähelle. Isäni oli pappi ja lauloi sitä usein kirkossa Richard Faltinin sävelmällä. Aina kun kuulen juuri sen version, se sävähdyttää. Mieleeni nousee kaunis lapsuusmuisto.
Suomaa asuu Muoniossa miehensä ja kolmen teini-ikäisen lapsensa kanssa. Kun Suomaan omat lapset olivat pienempiä, heidän kanssaan rukoiltiin iltarukous ja perään pyydettiin siunausta mummoille, papoille, sedille, tädeille ja esimerkiksi sairaina oleville tuttaville.
– Nykyisin ei tule enää paljon rukoiltua ääneen. Juhlapyhinä meillä on kuitenkin edelleen tapana laulaa yhdessä virsi ja rukoilla ruokarukous.
Omassa mielessään Suomaa kuitenkin rukoilee usein. Jumalalle tulee puheltua sekä ahdistuneena ja pelokkaana että kiitosmielellä.
– Luonto on minulle valtavan tärkeä. Jos olen yksin tunturissa tai koiran kanssa lenkillä, tunnen usein syvää kiitollisuutta. Taivaan Isää minä silloin kiitän.
Suomaa rukoilee myös työn lomassa. Jos potilaan suonet ovat piilossa, hän saattaa pyytää Jumalalta, että kanyyli menisi silti suoneen ensi yrittämällä. Usein niin tapahtuukin. Myös vaativien asiakkaiden kohtaamiseen Suomaa saattaa pyytää voimaa ylhäältä.
– Saattohoitopotilaiden puolesta rukoilen usein, että kipu ja tuskat pysyisivät poissa ja loppu menisi hyvin. Jumala antaa ja Jumala ottaa. Uskon, että elämä on perimmältään Jumalan hallinnassa ja yhteys häneen säilyy rukouksen avulla.
– Huokailen usein myös koko maailman puolesta, että säilyisi rauha ja päästäisiin tästä koronapandemiasta. Joskus ihmiselämässä joutuu rukoilemaan myös sitä, että osaisi tyytyä osaansa.
Perholainen Jaakko Vasalampi juttelee Jumalalle luonnossa. Kuva: Raija Vasalampi
Kalareissulla voi jutella Jumalan kanssa
Eläkkeellä oleva maanviljelijä ja metsätyömies Jaakko Vasalampi, 79, Perhosta juttelee Jumalan kanssa erityisesti luonnossa.
– Kesäisin lähden aina kalalle, laitan iskukoukkuja, istun kivelle ja nojailen mäntyyn. Siinä samalla sitten lähestyn Jumalaa ja tuon asioitani hänelle.
Vasalampi on ollut naimisissa vaimonsa Raijan kanssa pian 58 vuotta. He asuvat Jaakon synnyinkodissa Humalajoella. Pariskunnalla on neljä tytärtä, 13 lastenlasta ja lapsia jo neljännessäkin polvessa. Kalastuksen lisäksi myös marjastus ja metsästys ovat Vasalampien rakkaita harrastuksia.
– Olen ollut koko ikäni luonnonhelmassa töissä, ja siellä on ollut luontevaa puhella Jumalalle. Iltaisin vaimo lukee aina ääneen yhden luvun Raamatusta ja rukoilemme yhdessä myös vaimon kanssa. Vaimolla on tapana pitää oma rukoushetki joka aamupäivä. Kyllä rukous on siis meidän perheessä tärkeä kantava voima, Jaakko Vasalampi kertoo.
Vasalammen isä haavoittui pahoin sodassa ja sairasti sokeritautia. Hän kuoli vuonna 1949 Jaakon ollessa vain 6-vuotias. Koska pikkusiskokin oli kuollut pienenä vauvana, Jaakko asui kotitaloa pitkään kahdestaan äitinsä kanssa.
– Jo lapsena opin rukoilemaan Levolle lasken Luojani. On ihana huomata, että rukous on periytynyt seuraavillekin polville. Kun tyttären poika oli äskettäin meillä yökylässä, hän halusi rukoilla: Pikku enkeli tänne lenteli, siunaa sinua, siunaa minua, kiitos Herralle.
Vasalammelle on jäänyt vahvasti mieleen oma konfirmaatiopäivä. Rippikirkossa veisattiin virsi Jo varhain, Herra, annoit. Sen sanoma kasteen liiton armosta ja suojasta vaaroja vastaan on tullut elämässä todeksi.
– Kirkko on läheinen paikka, jumalanpalvelukseen mennessä tuntuu kuin kotiinsa menisi. Sielläkin saa rukoilla. Olemme olleet aktiivisesti mukana myös Kansanlähetyksen toiminnassa.
Viime aikoina Jaakko ja Raija Vasalammen sydämellä ja rukouksissa on ollut erityisesti vakavasti sairastunut lapsenlapsi. Myös Vasalampien ystävät rukoilevat, että nuoren ihmisen kärsimyksiin löytyisi hyvä apu.
– Joskus Jumala vastaa rukouksiin äkkiä, joskus siinä menee pidemmän aikaa. Saattaa tulla mieleen, että menikö rukous hukkaan. Mutta kyllä ne aina kuullaan.
Rukous on aika hyödyllinen taito, ajattelee lukiolainen Jarno Tourunen Lappeenrannasta.
Kuva: Vilma Scharin
Rukous lohduttaa stressissä
Rukous tuo arkeeni lohdutusta ja jaksamista, sanoo isosena toiminut ja rippikoulun apuohjaajakoulutuksessa oleva lukiolainen Jarno Tourunen, 17, Lappeenrannasta.
– Rukous on sellaista Jumalan ja ihmissydämen välistä keskustelua. Se on aika hyödyllinen taito. Rukoilen erityisesti silloin, jos edessä on joku stressaava tapahtuma. Otan pienen hetken ja juttelen hiljaa mielessäni Jumalalle ja yritän rauhoittua. Se tuo turvaa.
Kun stressaavasta hetkestä sitten pääsee yli ja kaikki menee hyvin, Tourunen tuntee kiitollisuutta.
– Siinä tulee tavallaan sellainen olo, että sai rukousvastauksen.
Tourunen oppi pitämään rukousta normaalina osana arkea jo pikkulapsena. Hän kävi vanhempiensa kanssa kirkossa, seurasi ortodoksiäidin rukouksia kotona ja rukoili iltaisin isän kanssa Levolle lasken Luojani.
– Siinä siunattiin tuleva yö ja seuraava päivä. Se tuntui kivalta ja turvalliselta. Isä sanoo, että rukous on hengen ravintoa. Sillä tavalla olen itsekin kokenut.
Puhun usein Jeesukselle ja Jumalalle kuin he olisivat tässä läsnä, kertoo Leena Kilpeläinen Hyrynsalmelta. Kuva: Leena Kilpeläinen
Päivä käyntiin polvirukouksella
Rukous on minulle yhtä tärkeää kuin syöminen, kertoo opettaja Leena Kilpeläinen, 67, Hyrynsalmelta. Hän ehti jo jäädä eläkkeelle, mutta palasi täysiaikaisesti yläkoulun matemaattisten aineihden opettajaksi, kun hänen seuraajansa jäi virkavapaalle.
– Aloitan jokaisen päiväni polvirukouksessa ja pyydän johdatusta, varjelusta ja siunausta itselleni ja läheisilleni. Sen jälkeen luen Raamattua. Olen huomannut, että rukouselämä on sitä rikkaampaa, mitä paremmin tuntee Raamattua.
– Joskus vetoan Jumalan sanaan rukoillessani. Joskus taas mieleeni putkahtelee Raamatun kohtia. Uskon, että Pyhä Henki antaa niitä ja puhuu minulle niiden kautta.
Kilpeläinen kulki pikkutyttönä kummitätien pitämässä pyhäkoulussa maatalon pirtissä. Pyhäkoulutaulu tarroineen on hänellä edelleen tallessa. Lapsen usko syttyi.
– 25-vuotiaana tulin niin sanotusti uskoon ja lähdin taivastielle, enkä ole sitä katunut. Liityin helluntaiseurakuntaan ja sain armolahjojakin.
1990-luvun lopulla Kilpeläinen liittyi takaisin luterilaiseen kirkkoon.
– Olen kova käsityöihminen ja vetänyt täällä Hyrynsalmen seurakunnassa käsityöpiiriä lähetyksen hyväksi. Takana on myös useita kausia luottamushenkilönä. Nykyisin olen kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja.
Leena Kilpeläisen sydäntä lähellä on nimenomaan vapaa rukous omin sanoin.
– Olen yksin elävä ihminen ja puhun usein Jeesukselle ja Jumalalle kuin he olisivat tässä läsnä. Lisäksi minulla on eri puolilla Suomea pari ystävää, joiden kanssa rukoilemme puhelimessa.
– Toisaalta valmiissakin teksteissä on voimaa. Kerran, kun minulla oli ahdistava olo ja sielunvihollinen kiersi minua, lausuin ääneen uskontunnustuksen ja tilanne laukesi. Myös Isä meidän -rukous ja Herran siunaus ovat tärkeitä.
Kilpeläisen mukaan usko rukouksen voimaan kasvaa, mitä enemmän rukoilee. Jumala kuulee suuret ja pienet asiat.
– Melkein ihmeellisimmältä tuntuu, kun suuri Jumala vastaa ihan pieniin arjen rukousaiheisiin. Jumala on luvannut, että etsivä löytää, ja tämä on totta myös kadonneiden avaimien kohdalla.
Kilpeläinen painottaa, että Jumala on pyhä eikä häntä voi komentaa. Mutta samalla hän on rakastava Isä, jolle saa puhua omin sanoin sydämeltään kaiken.
Rukous on arjen turvatankkausta – sairaanhoitaja rukoilee kanyylia laittaessaan ja opiskelija saa lohtua stressiin
[post_title] => Rukous on arjen turvatankkausta – sairaanhoitaja rukoilee kanyylia laittaessaan ja opiskelija saa lohtua stressiin [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => rukous-on-arjen-turvatankkausta-sairaanhoitaja-rukoilee-kanyylia-laittaessaan-ja-opiskelija-saa-lohtua-stressiin [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2022-03-18 18:25:00 [post_modified_gmt] => 2022-03-18 16:25:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/rukous-on-arjen-turvatankkausta-sairaanhoitaja-rukoilee-kanyylia-laittaessaan-ja-opiskelija-saa-lohtua-stressiin/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Rukous on arjen turvatankkausta – sairaanhoitaja rukoilee kanyylia laittaessaan ja opiskelija saa lohtua stressiin [title] => Rukous on arjen turvatankkausta – sairaanhoitaja rukoilee kanyylia laittaessaan ja opiskelija saa lohtua stressiin [href] => https://staging.kotimaa.fi/rukous-on-arjen-turvatankkausta-sairaanhoitaja-rukoilee-kanyylia-laittaessaan-ja-opiskelija-saa-lohtua-stressiin/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48720 )
Rukous on arjen turvatankkausta – sairaanhoitaja rukoilee kanyylia laittaessaan ja opiskelija saa lohtua stressiin
Jaetut eväät eli kirkon jumalanpalveluspäivät alkoivat Kuopiossa tänään perjantaina. Tapahtuman pääpaikka on Musiikkikeskus. Siellä kuullaan kolme pääaihetta, joiden nimet on haluttu kirjoittaa Savon murteella, joten niiden kääntäminen kirjakieliseksi on pieni riski.
Ensimmäinen pääotsikko eli ensmäenen piäaihe oli ”Pannooko se messu ne evät heilumaan? Rätinkiä messusta, tiakoniasta ja siitäe, mitenkä myö oltas sammoo porukkoo”.
Aiheesta alusti Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen.
– Niin kauan kuin meillä on lapsia ja lintuja, meillä on toivoa. Jos kirkkorakennus on esteetön, monikäyttöinen, toiminnallinen pyhä tila, jossa katseet kohtaavat, meillä on toivoa. Ja kun yhteen kokoontuva seurakunta ymmärtää toinen toistensa kanssa jaetun yhteyden seiniä tärkeämmäksi, meillä on toivoa, Leppänen tiivisti esitelmässään.
Leppänen näki myös, että kirkossa tarvitaan uutta pyhäpäivän viettämisen kulttuuria: kohtuuden, kunnioituksen ja levon kulttuuria.
Lisäksi meiltä vaaditaan Leppäsen mukaan nöyrää uudelleenajattelua, mielenmuutosta ja kestävää elämäntapaa.
– Kaipaamme ja tarvitsemme kokonaisvaltaista hengellisyyttä, joka ymmärtää myös, että ihmisen ja luonnon hyvinvointi on sidottu toisiinsa.
Piispa Mari Leppäsen mukaan tarvitaan uutta pyhäpäivän viettämisen kulttuuria. Kuva: Olli Seppälä
Auttaisiko viihteellisempi liturgia?
Toinen jumalanpalveluspäivien pääaihe on nimetty: ”Rukkous, eiku vuan pannaan kirkossakkii evät heilumaan!”. Aiheesta alustaa lauantaina 19.3. Luterilaisen maailmanliiton ekumeenisten asioiden apulaispääsihteeri, professori Dirk G. Lange.
Kotimaan (18.3.) ennakkohaastattelussa Lange kertoi näkemyksistään liturgiasta. Hän muistuttaa, että luterilainen liturgia on erilaista eri puolilla maailmaa. Mutta ongelmat ovat samanlaisia: liturgia koetaan kaavamaiseksi, steriiliksi ja rukoukset vanhanaikaisiksi.
Auttaisiko viihteellisempi liturgia? Langen mielestä ei.
– Ihmisiä kiinnostaa totuus heistä itsestään, maailmasta, yhteiskunnasta, siitä missä elämässä on kyse tai mitä Jumalalla on tekemistä elämän kanssa. sellainen vetää ihmisiä puoleensa. Ihmiset tulevat, koska he kokevat jotain merkityksellistä, Lange sanoi Kotimaan haastattelussa.
Kolmannen pääaiheen teema lauantaina on: ”Kirkko tarvihtoo niitäe, jolleijjoo paljon sitä millä mällätä, ku eihän se muuten oekeesti kirkko pysty olemaan”.
Suomeksi otsikko tarkoittaa kutakuinkin ”kirkko tarvitsee köyhiä ollakseen kirkko”.
Aiheesta vuoropuhelua käyvät kirjailija, toimittaja ja kirkollinen vaikuttaja Kaisa Raittila, Oulun hiippakunnan hiippakuntadekaani Juha Rauhala ja Haapajärven seurakunnan kirkkoherra Kari Tiirola.
Lisätietoa Jaetut eväät -tapahtumasta saa täältä.
Jaetut eväät -päiville kokoonnuttiin Kuopion Musiikkikeskukseen. Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Piispa Jari Jolkkonen: Ilman jumalanpalvelusta kristinusko typistyy moraalijärjestelmäksi
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Kirkon jumalanpalveluspäivät alkoivat Kuopiossa – ”Niin kauan kuin meillä on lapsia ja lintuja, meillä on toivoa”
[post_title] => Kirkon jumalanpalveluspäivät alkoivat Kuopiossa – ”Niin kauan kuin meillä on lapsia ja lintuja, meillä on toivoa” [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kirkon-jumalanpalveluspaivat-alkoivat-kuopiossa-niin-kauan-kuin-meilla-on-lapsia-ja-lintuja-meilla-on-toivoa [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2022-03-18 16:32:00 [post_modified_gmt] => 2022-03-18 14:32:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/kirkon-jumalanpalveluspaivat-alkoivat-kuopiossa-niin-kauan-kuin-meilla-on-lapsia-ja-lintuja-meilla-on-toivoa/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kirkon jumalanpalveluspäivät alkoivat Kuopiossa – ”Niin kauan kuin meillä on lapsia ja lintuja, meillä on toivoa” [title] => Kirkon jumalanpalveluspäivät alkoivat Kuopiossa – ”Niin kauan kuin meillä on lapsia ja lintuja, meillä on toivoa” [href] => https://staging.kotimaa.fi/kirkon-jumalanpalveluspaivat-alkoivat-kuopiossa-niin-kauan-kuin-meilla-on-lapsia-ja-lintuja-meilla-on-toivoa/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48728 )
Kirkon jumalanpalveluspäivät alkoivat Kuopiossa – ”Niin kauan kuin meillä on lapsia ja lintuja, meillä on toivoa”
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen on julkaissut jumalanpalvelusta koskevan paimenkirjeen videomuodossa. Video on julkaistu tänään, jolloin Kuopiossa alkavat Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivät. On myös kulunut kaksi vuotta siitä, kun piispat pandemian alettua kehottivat seurakuntia pitämään jumalanpalveluksia vain etäyhteyksien kautta.
Paimenkirje Palvovan kiitoksen juhla – miten vietämme jumalanpalvelusta on runsaan puolen tunnin mittainen. Videolla piispa Jolkkonen kertoo jumalanpalveluksen vieton taustoista, teologisista ydinasioista ja käytänteistä, käyden läpi messun jokaisen vaiheen.
Video on kuvattu suurelta osin Kuopion tuomiokirkossa. Sen voi katsoa täältä.
Tämä paimenkirje saattaa olla kirkossa ensimmäinen videoformaatissa julkaistu.
– Paimenkirje on toki yleensä kirjallinen, mutta nyt asian luonteen eli jumalanpalveluksen vuoksi se on tehty videomuodossa. Se pyrkii kysymään, miksi vietämme jumalanpalvelusta ja miten sitä vietetään, Jari Jolkkonen sanoo.
Video on suunnattu seurakunnan työntekijöille ja kirkon alan opiskelijoille. Sen tarkoitus on Jolkkosen mukaan vahvistaa seurakuntalaisten osallisuutta ja osallistumista messun toteutukseen.
Sen sijaan kysymys, kuinka saada lisää kävijöitä messuun, on Jolkkosen mukaan jätetty tietoisesti seurakuntien pohdittavaksi.
Kirkkoa koskeva julkisuus on kiinnostuneempi moraalista kuin jumalanpalveluksesta
Paimenkirjeen tekeminen aloitettiin Jolkkosen mukaan jo ennen pandemiaa.
– Korona vaikeutti tämän tekemistä, mutta se vahvisti samalla tämän tarvetta, koska jumalanpalvelus tarvitsee nyt uutta virtaa ja virikettä.
Omana motiivinaan Jolkkonen mainitsee sen, että kaiken taustalla on rakkaus jumalanpalveluksen viettämiseen ja akateeminen kiinnostus sen tutkimiseen. Hän kertoo, että paimenkirjettä häneltä on pyydetty jo viranhoidon alkuvuosina.
– Piispan virassa tämä on jäänyt hieman taka-alalle, koska ”maailma” tai julkisuus, myös kirkollinen keskustelu, tuntuu usein olevan kiinnostunut vain moraalia ja politiikkaa koskevista asioista.
Kristinusko voi tällöin Jolkkosen mukaan typistyä helposti moraalijärjestelmäksi.
– Jumalanpalvelus ja siihen kiinnittyvä hengellinen elämä jäävät helposti katveeseen.
Korona-ajalla on tunnetusti ollut vaikutuksia jumalanpalvelukseen. Jolkkonen arvioi, että pakollisen digiloikan ansioista seurakunnat ovat löytäneet striimauksen.
– Toisaalta rajoitusten takia jumalanpalvelusten kävijämäärät ovat laskeneet voimakkaasti. Tämä oli yksi syy, miksi halusin ajoittaa tämän paimenkirjeen ajankohtaan, jolloin rajoitusten voimaan astumisesta tulee kaksi vuotta ja jolloin rajoituksista vihdoin ollaan pääsemässä.
Jumalanpalvelusuudistus oli onnistunut – mutta sen kaikkia mahdollisuuksia ei vielä sovelleta
Paimenkirje on johdatus jumalanpalveluksen viettämiseen, mutta se ei Jolkkosen mukaan sisällä mitään uutta tai ihmeellistä
– Tässä annetut ohjeet perustuvat kirkkokäsikirjan ja Jumalanpalveluksen oppaan antamaan raamiin. En halua enkä voikaan antaa mitään siitä poikkeavia ohjeita.
Jolkkonen arvioi, että vuosituhannen alun jumalanpalvelusuudistus oli onnistunut. Hän toteaa kuitenkin, että kaikkea sen mahdollisuuksia, löydöksiä ja hedelmiä ei ehkä ole täysimittaisesti ruvettu soveltamaan.
Jumalanpalvelus on Jolkkosen mukaan pohjimmiltaan kiitosjuhla. Suomalainen toimittamisen tapa on hänestä kuitenkin yleensä hieman varovainen, pidättyvä, ehkä ankeakin.
– Toivoisin, että kiitollisuus pääsisi vahvemmin esille. Kiitollisuus perustuu siihen, kuka Jumala on ja mitä hyvää hän meille jatkuvasti lahjoittaa. Sillä on erittäin suuri merkitys myös ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Kiitollisuus ei sulje pois kärsimyksen todellisuutta, sillä myös vaikeuksissa meillä on lupa nimetä Jumalan lahjoja ja tuntea niistä kiitollisuutta.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Piispa Jari Jolkkonen: Ilman jumalanpalvelusta kristinusko typistyy moraalijärjestelmäksi
[post_title] => Piispa Jari Jolkkonen: Ilman jumalanpalvelusta kristinusko typistyy moraalijärjestelmäksi [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => piispa-jari-jolkkonen-ilman-jumalanpalvelusta-kristinusko-typistyy-moraalijarjestelmaksi [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2022-03-18 15:00:00 [post_modified_gmt] => 2022-03-18 13:00:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/piispa-jari-jolkkonen-ilman-jumalanpalvelusta-kristinusko-typistyy-moraalijarjestelmaksi/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Piispa Jari Jolkkonen: Ilman jumalanpalvelusta kristinusko typistyy moraalijärjestelmäksi [title] => Piispa Jari Jolkkonen: Ilman jumalanpalvelusta kristinusko typistyy moraalijärjestelmäksi [href] => https://staging.kotimaa.fi/piispa-jari-jolkkonen-ilman-jumalanpalvelusta-kristinusko-typistyy-moraalijarjestelmaksi/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48725 )
Piispa Jari Jolkkonen: Ilman jumalanpalvelusta kristinusko typistyy moraalijärjestelmäksi
Lauantaina 6.11. vietettävä pyhäinpäivä on kristillinen juhlapyhä, joka muistuttaa jälleennäkemisen toivosta. Pyhäinpäivän perinteeseen kuuluu haudoilla käynti ja kynttilöiden sytyttäminen.
Katolisessa kirkossa pyhäinpäivä on aina 1.11., mutta luterilaisessa Suomessa päivä vaihtelee lauantaina välillä 30.10.–6.11. Pyhäinpäivää kutsuttiin ennen pyhäinmiestenpäiväksi.
Pyhäinpäivä on viidenneksi suosituin kirkossakäyntipäivä – vuoden 2019 tilaston mukaan miltei yhtä suosittu kuin joulupäivä. Pyhäinpäivänä kirkoissa luetaan monin paikoin vuoden aikana kuolleiden nimet ja sytytetään heille kynttilät.
Lue pyhäinpäivän saarnoja Digipostillasta. Saarnoja löytyy 51.
Katso verkosta pyhäinpäivän kirkkotilaisuuksia: Jumalapalvelusverkossa.fi.
Päivystäjiä ja lohtupannareita
Seurakunnat järjestävät pyhäinpäivän jumalanpalveluksia, hartaushetkiä ja iltakirkkoja eri puolilla Suomea. Näin myös Kouvolassa, missä seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia jalkautuu hautausmaille. Heidät tunnistaa vihreästä tai violetista kirkon liivistä.
Päivystyksen idea on olla läsnä hautausmailla silloin, kun haudoilla vieraillaan vilkkaasti, todetaan Kouvolan seurakuntien tiedotteessa.
– En ole ennen päivystänyt hautausmaalla, mutta kävellessäni hautausmaalla olen kohdannut ihmisiä. Keskustelut ovat usein liittyneet suruun ja hautausmaamuistoihin. Hautausmaa vie ajatukset menneisiin rakkaisiin, sanoo Anjalankosken seurakunnan diakoni Marjo Ihalainen, joka päivystää pyhäinpäivänä kaksi tuntia Hirvelän hautausmaalla.
Vantaalla Tikkurilan seurakunta tarjoaa lämmintä mehua Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla vieraileville omaisille pyhäinpäivänä kello 16–18. Paikalla on mahdollisuus keskustella myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa.
Jyväskylän seurakunta puolestaan järjestää Mäntykankaan hautausmaalla lasten oman pyhäinpäivätapahtuman, jossa pienet voivat vanhemman tai muun läheisen aikuisen kanssa kulkea enkelin seikkailuradalla tai siunauspolulla, valokuvata enkeleitä tai piirtää enkelikuvan kaipaamalleen ihmiselle. Tarjolla on mehua, lohtulättyjä ja -pannaria.
– Haluamme, että myös lapsilla on lupa liittyä omalla tavallaan pyhäinpäivän kauniiseen perinteeseen ja pohtia samalla elämän suuria, kipeitäkin kysymyksiä yhdessä aikuisten kanssa, sanoo tapahtumaa järjestävä Huhtasuon alueseurakunnan seurakuntapastori Annemari Siistonen.
Lue myös:
Kommentti: Tänä vuonna juhlat eivät voi sekoittua – Halloween on 31.10. ja pyhäinpäivä 6.11.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Kynttilät haudoilla ja muistopaikoilla kuuluvat pyhäinpäivään, joka on myös suosittu kirkkopyhä
[post_title] => Kynttilät haudoilla ja muistopaikoilla kuuluvat pyhäinpäivään, joka on myös suosittu kirkkopyhä [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => kynttilat-haudoilla-ja-muistopaikoilla-kuuluvat-pyhainpaivaan-joka-on-myos-suosittu-kirkkopyha [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2021-11-05 17:12:00 [post_modified_gmt] => 2021-11-05 15:12:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/kynttilat-haudoilla-ja-muistopaikoilla-kuuluvat-pyhainpaivaan-joka-on-myos-suosittu-kirkkopyha/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Kynttilät haudoilla ja muistopaikoilla kuuluvat pyhäinpäivään, joka on myös suosittu kirkkopyhä [title] => Kynttilät haudoilla ja muistopaikoilla kuuluvat pyhäinpäivään, joka on myös suosittu kirkkopyhä [href] => https://staging.kotimaa.fi/kynttilat-haudoilla-ja-muistopaikoilla-kuuluvat-pyhainpaivaan-joka-on-myos-suosittu-kirkkopyha/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48717 )
Kynttilät haudoilla ja muistopaikoilla kuuluvat pyhäinpäivään, joka on myös suosittu kirkkopyhä
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat ryhtyneet julkaisemaan yhteisiä puheenvuoroja, piispankirjeitä. Niistä ensimmäinen, Raamattu ja kirkko, julkistettiin painettuna kirjasena ja sähköisenä versiona 27.10. ja siinä neuvotaan, miten kristityn pitäisi lukea Raamattua.
Edellinen piispojen Raamattua koskeva puheenvuoro on vuodelta 1972. Se julkaistiin tilanteessa, jossa akateeminen historiallis-kriittinen raamatuntutkimus törmäsi kirkon perinteiseen raamatuntulkintaan.
– Se oli vastaus siihen, onko Raamattu luotettava. Piispat halusivat sanoa, että ei pidä säikähtää. Kirkko itse määrittelee, miten se pyhän kirjansa näkee, arkkipiispa Tapio Luoma muisteli julkistamistilaisuudessa.
– Tänään yleinen kysymys ei ole, onko Raamattu luotettava, vaan onko se relevantti, miten siitä voi vakuuttua.
Luoma itse näkee Raamatun tekstissä jotain ajatonta ja yleisinhimillistä.
– Raamattu kertoo minusta. Se kertoo jokaisesta ihmisestä.
Tampereen piispa Matti Repo muistutti tilaisuudessa, että Raamattu on myös länsimaisen kulttuurin ja arvojen pohja. Raamatun lukeminen ylläpitää tätä pohjaa.
– Raamatussa on pysyviä teemoja siitä, mitä on olla ihminen. Mitä ovat oikeus, armollisuus, totuus, rakkaus, uskollisuus, petollisuus, toivo, epätoivo, ahneus, ylpeys ja ihmisen vaikutusmahdollisuudet, Repo sanoi ja muistutti, että Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet Pyhän Hengen myötävaikutuksesta.
– Pyhä Henki jatkaa vaikuttamista lukijoissa ja kuulijoissa. Raamatun sanalla on oma voimansa. Se tekee ihmisistä Jumalan palvelijoita. Sen yksikin sana voi antaa voimaa.
Piispat toteavat kirjasessaan, että luterilaisessa kirkossa arvostetaan opiskelua, tutkimista ja järjen käyttöä. Raamatun lukemiseenkin liittyy aina tulkintaa ja sovellusta kunkin ajan ymmärryksen mukaisesti. Silti piispat painottavat myös Raamatun yliluonnollista olemusta: siitä voi edelleen kuulla Jumalan äänen.
Piispat kehottavat lukemaan miettien, miten luettu teksti tuo esiin Kristuksen merkitystä.
– Raamattua voi lukea rohkeasti omasta elämäntilanteestaan käsin, Kuopion piispa Jari Jolkkonen rohkaisi julkistamistilaisuudessa.
– Raamattu pitää avata ja ryhtyä lukemaan sitä. Pitää asettua tekstin ääreen, antaa sille aikaa ja pyrkiä ymmärtämään sitä, Lapuan piispa Simo Peura neuvoi ja kehotti aloittamaan lukemisen Markuksen evankeliumista.
Piispa Repo puolestaan ohjasti lukemaan Raamattua rukoillen.
– Lukeminen ja rukous liittyvät toisiinsa. Luetaan pieni jakso ja siitä mietitään yksi ajatus, josta tulee oma rukous.
”Kun Raamattua käyttää, on asetuttava sanan alle, ei yläpuolelle”
Piispat myöntävät, että Raamattu on monitulkintainen ja sitä voidaan myös tulkita pahantahtoisesti ja väärin. Arkkipiispa Luoma kehotti ottamaan tulkinnassa mallia siitä, miten Jeesus puheissaan tulkitsi ja sovelsi Vanhaa testamenttia.
– Jeesuksen tapa käyttää Vanhan testamentin tekstiä oli esimerkki vastuullisuudesta. Hän on vapaa siinä, miten hän soveltaa Vanhaa testamenttia, mutta hän ei siteeraa lyödäkseen vaan näkee ihmisen hädän. Hän ottaa ihmisen vakavasti ja tukee tätä.
Oulun piispa Jukka Keskitalo puolestaan muistutti nöyryyden merkityksestä.
– Kun Raamattua käyttää ja siteeraa, hengen on oltava se, että myös itse asettuu sen sanan alle, ei sen yläpuolelle, Keskitalo sanoi.
– Hyvillä mielin Raamatun äärellä voidaan olla myös hämmentyneitä, Helsingin piispa Teemu Laajasalo pohti ja totesi, että Raamatun lukeminen yhdessä toisten kanssa voi olla merkityksellistä.
Piispat ovat hakeneet piispankirjeisiinsä mallia Ruotsista, missä piispat ovat jo pitkään julkaisseet yhteisiä kirjeitä säännöllisesti. Julkistamistilaisuudessa arkkipiispa Luoma totesi, että kirjasen kirjoittaminen Raamatusta on ollut myös yhdeksälle, monista asioista myös eri tavoin ajattelevalle piispalle tärkeä yhteinen matka.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Piispat rohkaisevat puheenvuorossaan lukemaan Raamattua ja ottamaan tulkinnassa mallia Jeesuksesta
[post_title] => Piispat rohkaisevat puheenvuorossaan lukemaan Raamattua ja ottamaan tulkinnassa mallia Jeesuksesta [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => closed [post_password] => [post_name] => piispat-rohkaisevat-puheenvuorossaan-lukemaan-raamattua-ja-ottamaan-tulkinnassa-mallia-jeesuksesta [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2021-10-28 11:55:00 [post_modified_gmt] => 2021-10-28 09:55:00 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => https://staging.kotimaa.fi/piispat-rohkaisevat-puheenvuorossaan-lukemaan-raamattua-ja-ottamaan-tulkinnassa-mallia-jeesuksesta/ [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [filter] => raw ) [title_attribute] => Piispat rohkaisevat puheenvuorossaan lukemaan Raamattua ja ottamaan tulkinnassa mallia Jeesuksesta [title] => Piispat rohkaisevat puheenvuorossaan lukemaan Raamattua ja ottamaan tulkinnassa mallia Jeesuksesta [href] => https://staging.kotimaa.fi/piispat-rohkaisevat-puheenvuorossaan-lukemaan-raamattua-ja-ottamaan-tulkinnassa-mallia-jeesuksesta/ [module_atts:td_module:private] => Array ( ) [review_source:protected] => author [td_review:protected] => Array ( ) [user_reviews_overall:protected] => 0 [is_review:protected] => [post_thumb_id:protected] => 48712 )