Tämän vuoden alusta lähtien Säynätsalon kirkon kellot Jyväskylän alueella ovat soineet tekniikan voimin. Tähän asti hartiavoimin soitetut kellot olivat yksi harvoista jäljellä olevista käsin soitettavista kirkonkelloista.
Kirkonkellojen automatisointi ei suinkaan ole uusi ilmiö, kertoo Kalevi Korhonen automatisointeja hoitavasta Suveko Oy:stä. Automatisointi alkoi Kalevi Korhosen mukaan jo 1970-luvun alussa. Itse asiassa sen aikainen tekniikka onkin jo vanhentunutta. Kalevi Korhonen kertoo kirkonkellojen soittotapojen olevan hyvinkin persoonallista ja kirkkokohtaista. Monesti perinne on satoja vuosia vanhaa.
– Esimerkiksi Säynätsalossa voi kuolinkelloista tulkita vainajan sukupuolen ja iän. Siellä asukkaat kuulevat jopa kellon soittotavasta, että kuka suntioista on kelloja soittamassa, Kalevi Korhonen kertoo.
Ongelmana epäkäytännöllisyys
Soiton alkuperäinen persoonallisuus voidaan nykyaikana automatisoinnissa säilyttää, mikä erityisesti lämmittää Kalevi Korhosta. Käsin soitettavia kelloja on Suomessa jäljellä Korhosen arvion mukaan joitakin kymmeniä. Yhdet käsin soitettavat kellot löytyvät Uuraisten kirkosta Keski-Suomesta, niistäkin tosin ainakin kirkkoherra Antti Heinola haluaisi päästä eroon.
– Onhan siinä se perinteisyys toinen puoli, mutta ne ovat epäkäytännölliset. Meillä on vain yksi suntio, jota esimerkiksi hautajaisten yhteydessä tarvittaisiin hautausmaalla, eikä kelloja soittamassa. Nyt olen yksin hautausmaalla ja siellä voi sattua kaikenlaista vainajaa hautaan laskiessa. Kerran yksi meinasi pudota hautaan, Heinola selittää.
Kellojen automatisointiin johtaa seurakunnissa yleensä kustannuskysymykset. Kellojen soitto on niin erikoislaatuinen tehtävä, että vakituisen soittajan lomasijaista voi olla vaikea löytää, Korhonen arvioi. Toisaalta kellojen soitto on todella raskasta työtä: kirkkotornit ovat korkeita, porrasaskelmia on useita ja ne ovat yleensä huonokuntoisia. Torneissa on myös kylmä. Kellojen soitto on siis suntioille vaativa työtehtävä.
– Nämä esimerkiksi voivat olla automaation puolesta puhuvia tekijöitä. Hyvin erikoisia työmuotoja on vielä jäljellä satojen vuosien takaa. Kalevi Korhonen pohtii.
Kalevi Korhosen mielestä kirkonkellojen soitto on tärkeä perinne, jonka pitäisi näkyä myös tänä päivänä seurakuntaelämässä.
– Kyllä kirkon kellojen pitäisi soida ja puhutella seurakuntalaisia ja alueen asukkaita. Pitää kantaa suurta huolta, jos kirkon kellot vaikenevat, Korhonen sanoo.
Surukellot kertovat vainajasta
Kellot soivatkin edelleen melko ahkerasti myös kaupunkiseurakunnissa. Esimerkiksi Helsingin Mikaelin seurakunnassa soitetaan esimerkiksi lauantaisin ehtookellot, sunnuntaisin ennen messua kolmesti, melko usein messun aikana kuolinkellot vainajia lueteltaessa, siunaustilaisuuksissa ja pyynnöstä vihkimisissä. Lisäksi kelloja soitetaan erikoispyhinä ja koulukirkkojen yhteydessä.
Antti Heinola Uuraisten seurakunnasta arvioi, että nykyaikana ihmiset eivät tunne kellojen merkitystä yhtä syvällisesti kuin ennen.
– Kerron kyllä esimerkiksi hautajaisten yhteydessä surukellojen merkityksestä omaisille. Kellojen soitosta voi meilläkin päätellä vainajan iän ja sukupuolen, Heinola kertoo.
Kalevi Korhosen mukaan soittokellojen lisäksi kirkontornien aikakelloilla on myös oma paikkansa ja tärkeä viesti.
– Sen lisäksi, että ne näyttävät aikaa, ne viestivät myös että käyttäkää aikanne ja elämänne oikein.
Kuvat Suveko Oy