Jumala loi perhosen, jonka siivet olivat läpinäkyvät ja kokonaan ilman väriä.
– Kas tässä, annan teille mahdollisuuden antaa yhdelle perhoselle kauniin ulkoasun, Jumala sanoi kahdelle enkelille, jotka olivat taivaallisia graafisia suunnittelijoita.
– Tehkää perhosesta pieni koru, Jumala evästi.
Tuumasta toimeen, mutta enkelit eivät päässeet yhteisymmärrykseen. Keskustelu oli kiivasta ja perustelut tiukkoja.
– Teen siitä iloisen, sanoi toinen enkeli.
– Teen siitä tyylikkään, sanoi toinen.
Ja niin kumpikin teki oman versionsa perhosesta. Kun Jumala näki lopputuloksen, hän hämmästyi ensin, mutta hymyili sitten:
– Sama laji, kaksi erilaista ulkoasua. Epätavallista, mutta mahdollista.
Ja siitä lähtien karttaperhosen eri sukupolvilla on ollut erilainen väritys.
Täpläperhosiin kuuluva karttaperhonen (Araschnia levana) on esiintymiseltään varsin erikoinen. Kevätsukupolvi, joka lentää toukokuun lopusta kesäkuulle, on kokonaan erinäköinen kuin heinäkuun lopussa lentonsa aloittava ja sitä elokuussa jatkava kesäsukupolvi. Kevätsukupolven karttaperhonen on pohjaväriltään oranssinvärinen, kesäsukupolvi miltei musta. Perhosta on äkkinäisen vaikea tunnistaa edes samaksi lajiksi
Suomessa itäinen karttaperhonen tavattiin ensi kertaa vasta 1970- ja 1980-luvuilla. Vuonna 1999 koettiin valtava karttaperhosten vaellus, jonka seurauksena se on nykyisin varsin tavallinen Etelä- ja Itä-Suomessa, mutta sitä tavataan Lappia myöten.
Karttaperhonen viihtyy metsänreunoissa. Sen toukka käyttää ravinnokseen nokkosta.
Karttaperhosen eri sukupolvien kaksijakoisuus on samalla kertaa hämmentävää ja hymyilyttävää: monimuotoisuus on Luomakunnan tapa antaa elämälle mahdollisuus!
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.