Pappi Christopher Caruana on juuri vihkinyt pariskunnan Länsi-Maltalla sijaitsevan pienen Rabatin kaupungin luostarikirkossa. Pyhältä Dominicukselta nimensä saanut kirkko kuuluu samannimiselle luostarille. Luostari on Caruanan koti.
Christopher Caruana, 41, vihittiin papiksi vuonna 2001. Päätöksen papiksi ryhtymisestä hän teki jo 18-vuotiaana.
– En suosittele näin ison elämänratkaisun tekemistä kenellekään yhtä nuorelle. Kirkko suosittelee, että ratkaisun voisi tehdä vasta päälle kaksikymppisenä eikä missään tapauksessa alle 21-vuotiaana, Caruana sanoo.
Hän vakuuttaa olevansa ratkaisuunsa tyytyväinen.
– Vokaatio tulee Jumalalta. Tosin ihmisen pitää itse valita, että seuraa Jumalan kutsua hengelliseen virkaan.
Caruana myöntää, että katolisen kirkon vaatimus papin selibaatista on erityisesti nuorelle miehelle nykyajan maailmassa radikaali valinta.
– Olen oppinut kunnioittamaan 15 vuoden aikana selibaattia. Voin ja haluan antaa kaiken energiani ja luovuuteni Jumalan valtakunnan työhön. Juuri tämä ajatus täydellisestä omistautumisesta Jumalan käyttöön on selibaattivaatimuksen takana.
***
Välimeren muuttuminen isoksi pakolaisten hautausmaaksi saa Caruanan surulliseksi ja mietteliääksi. Maltalla tosin pakolaisongelma ei arjen katukuvassa näy, koska pienellä Maltan saarella olevat pakolaiset asuvat rajatuilla alueilla.
Maltan lain mukaan jokaisen saarelle saapuvan pakolaisen on haettava turvapaikkaa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n Maltan-toimiston tilastojen mukaan tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä jätettiin 1 259 turvapaikkahakemusta. Eniten hakemuksia on tullut libyalaisilta, syyrialaisilta ja eritrealaisilta.
– Jokaisen kristityn velvollisuus on auttaa hädässä olevia ja kärsiviä. Dominikaanien tuki pakolaisille on pienimuotoista; keräämme kolehteja pakolaisten hyväksi ja annamme ruoka- ja vaateapua pakolaisperheille, jotka pyytävät meiltä apua, Caruana kertoo.
Maltan pakolaiskeskuksissa asui tämän vuoden toukokuussa 539 ihmistä. Vuonna 2010 asukkaita oli 2 200. Malta ei pienen kokonsa sekä sijaintinsa vuoksi ole pakolaisten suosiossa, koska esimerkiksi Italiasta tai Kreikasta on helppoa lähteä muualle Eurooppaan toisin kuin Maltan saarelta.
– Jesuiitoilla on Maltalla pakolaisten auttamiskeskus, ja he tekevät erinomaista työtä pakolaisten auttamiseksi esimerkiksi lakineuvonnalla ja psykososiaalisella tuella. He tekevät myös asennevaikuttamista esimerkiksi kouluissa, Caruana kertoo.
Hän toivoisi dominikaanien voivan auttaa pakolaisia jesuiittojen tavoin systemaattisemmin. Jesuiittojen pakolaisavun toimipisteessä sai viime vuonna apua yhteensä 820 pakolaista. Keskuksen asennekasvatusohjelma tavoitti 3 000 koululaista.
– Pakolaisongelma vaatii globaalia ratkaisua, ja erityisesti EU:n pitäisi kantaa yhteisesti vastuunsa. Paljon enemmän pitäisi tehdä pakolaisten hyväksi kuin nyt tehdään, Caruana sanoo.
***
Caruana on huolissaan lisääntyvästä rasismista.
– Islam sinänsä ei ole ongelma, vaan ongelma on ihmisten ennakkoluulot ja epäluulot muslimeja kohtaan. Monissa maissa muslimit elävät omissa ryhmissään. Pakolaisista valtaosa on muslimeja, mikä vaikeuttaa heidän muutoinkin haasteellista asemaansa monissa maissa.
Caruana on ylpeä siitä, että Maltan dominikaanit työskentelevät rasismia vastaan.
– Dominikaanikoulumme oli Maltalla ensimmäinen koulu, joka tarjosi tilat muslimeille rukoushetkiä varten. Maltan muslimien imaami on Maltan kansalainen, ja meillä on hyvä keskusteluyhteys häneen.
Caruana on pohtinut, johtuuko ihmisten negatiivinen asenne pakolaisiin rasismista vai ahneudesta.
– Maailman tilanne on hyvin surullinen, hämmentävä ja huolestuttava. Väkivaltaa on liikaa, samoin sotia. Toisaalta se ei yllätä, sillä ihmiset ovat ahneita.
Caruana viittaa brittiläisen avustusjärjestö Oxfamin laskemiin, joiden mukaan 20 prosenttia maailman rikkaimmista omistaa lähes 95 prosenttia maailman varallisuudesta ja 80 prosenttia maailman väestöstä omistaa vain viisi prosenttia maailman varallisuudesta.
– Tilanne on monimutkainen ja ongelmallinen. Ruoka, vaatteet tai sairaanhoito hätäapuna ja hyväntekeväisyytenä on tietenkin tärkeää, mutta maailman epäoikeudenmukaisuuteen pitäisi puuttua myös kansainvälisellä tasolla.
***
Kristinuskolla ja etenkin katolilaisuudella on Maltalla vahva rooli ihmisten arkielämässä. Lähes puolet maltalaisista käy kirkossa kerran viikossa. Caruanan kotiluostarin kirkon jumalanpalvelukseen osallistuu viikoittain 800–1 000 ihmistä.
– Kirkossa käy säännöllisesti kaiken ikäisiä ihmisiä, myös lapsiperheitä ja nuoria pareja. Meillä kirkot eivät täyty vanhoista tädeistä. Ihmiset etsivät kirkkoa, jonka jumalanpalveluksessa heillä on hyvä olla, sanoo karismaattisia pappeja nuoruudessaan ihaillut Caruana.
Hän näkee kirkolla olevan kuitenkin myös haasteita, etenkin nuorten keskuudessa.
– On paljon ihmisiä, joille uskonnosta on tullut tapa – tai vähän kuin huonekalu, joka kuuluu asiaan. Olen huomannut, että myös nuoret arvostavat evankeliumia, mutta he hakevat aitoa sananjulistusta enemmän kuin perinteeksi koettuja tapoja, Caruana sanoo.
Katolisen kirkon yhtenä haasteena Maltalla hän näkee kristillisen sanoman esille tuomisen pyhimysten juhlissa. Maltan kesäkuukaudet ovat lähes yhtä karnevaalia, sillä jokaisella kylällä on oma pyhimyksensä, jota juhlitaan näyttävillä kulkueilla mutta myös karnevaalihenkisellä hauskanpidolla viikon verran. Lähes jokainen juhlailta päättyy näyttävää ilotulitukseen, mistä syystä Maltalla on useita ilotulitetehtaita.
– Pyhimykset ovat joillekin tärkeämpiä kuin Jeesus. Ihmiset haluavat ennen kaikkea hauskat juhlat, ja pyhimys juhlineen on kyläläisille enemmänkin sosiaalisen identiteetin symboli kuin pyhä hahmo, Caruana kritisoi.
***
Teologian lisäksi Caruana on opiskellut filosofiaa Oxfordissa ja Lontoossa. Hän opettaa filosofiaa Maltan yliopistossa.
– Filosofia on kirkolle tärkeä työkalu, joka avaa oven erilaiseen keskustelu- ja argumentointimaailmaan. Filosofian avulla päästään kaavoihin kangistuneen ajattelun ulkopuolelle.
Yliopistolle Caruana ei mene papinkaavussa.
– Papin kaapu on kuin huutomerkki. Yliopistossa saan paremman vastaanoton ilman kaapua, vaikka toki kerron olevani myös pappi.
Synkästä maailmantilanteesta ja kirkon sekä kristinuskon haasteista huolimatta Caruana suhtautuu valoisasti tulevaisuuteen.
– Uskonnolla on hyvin jännittävä tulevaisuus, koska nykymaailmassa ja etenkin tulevaisuudessa loputtomien vaihtoehtojen keskellä uskonto on ihmisen aktiivinen valinta.
Kuva: Päivi Arvonen. Christopher Caruana teki päätöksen papiksi ryhtymisestä jo 18-vuotiaana. Dominikaanit ovat fransiskaanien ja jesuiittojen ohella merkittävimpiä katolisen kirkon sääntökunnista.