Jukka Keskitalo olisi henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kirkon yhteiskunnalliset tehtävät voitaisiin jatkossa korvata valtionapujärjestelmällä. Muutoksen tosin pitäisi hänen mukaansa täyttää useita ennakkoehtoja.
Kotimaa24
uutisoi tänään valtiovarainministeriön työryhmästä, jossa käsitellään kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien yhteiskunnallisten tehtävien korvaamista. Työryhmän vaihtoehtoina on nykymalli eli luterilainen ja ortodoksinen kirkko saavat yhteisöverotuottoa ja muut uskonnolliset yhdyskunnat valtionapua tai vaihtoehtoisesti myös kirkkojen siirtyminen valtionapujärjestelmän piiriin. Kolmas, tuskin toteutuva, vaihtoehto on ansioverotuksessa kansalaisilta kerättävä hautausmaksu.
Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo, onko kirkolla jo nyt jokin kanta siihen, miten yhteiskunnalliset tehtävät jatkossa korvattaisiin ja mikä kirkollinen elin kannan tulevaisuudessa lausuu valtiovarainministeriön työryhmän mietinnön valmistuttua?
– Tuoretta kantaa asiaan ei ole kirkossa vielä määritelty. Nykyistä tapaa korvata kirkon yhteiskunnalliset tehtävät osuudella yhteisöveron tuotosta on pidetty kohtuullisen toimivana. Sen selkeä ongelma on, että veron tuoton taso on ollut liian alhainen. Vuonna 2002, kun asiaa selvitettiin edellisen kerran, kirkolliskokous piti lausunnossaan mahdollisena myös valtion budjetissa olevaa määrärahaa, jos tietyt reunaehdot toteutuvat. Silloin selvitys ei johtanut muutokseen.
– Myös tällä kertaa kirkon kannan asiassa määrittelee kirkolliskokous, sillä kyse on kirkon ja valtion suhteisiin liittyvästä merkittävästä asiasta. Lausunto voitaisiin antaa toukokuun kirkolliskokouksessa.
Jos luterilainen kirkko siirtyisi valtionapujärjestelmään, näkisittekö sen kirkon kannalta toimivaksi? Kannatatteko sitä henkilökohtaisesti vai näettekö hyvänä pysyä yhteisöverojärjestelmässä
– Pidän valtionapujärjestelmää periaatteessa mahdollisena, mutta se edellyttää ensinnäkin sitä, että kirkon yhteiskunnalliset tehtävät määritellään riittävän laajasti. Esimerkiksi vapaiden kirkkokuntien osalta yhteiskunnallisiksi tehtäviksi on katsottu eräitä diakonisia ja sosiaalisia tehtäviä, mutta luterilaisen kirkon osalta näin ei ole tehty. Toiseksi korvauksen lähtötason tulee olla oikea suhteessa tehtävien aiheuttamiin kustannuksiin. Kolmanneksi valtionapu tulee olla täysimääräisesti indeksisidottu. Neljänneksi järjestelmän tulee olla poliittisesti vakaa. Jos nämä ehdot toteutuvat, voisi järjestelmä olla nykyistä parempi sekä kirkon että valtion kannalta.
Millaista ilmaa kirkossa on asian suhteen, onko se kallellaan johonkin suuntaan valtiovarainministeriön työryhmässä käsitteillä olevasta kolmesta mallista?
– Vaikea sanoa, koska edellisestä kannanotosta on aikaa jo 10 vuotta. On varmasti niitä, jotka pitävät yhteisövero-osuuden saajan asemaa järjestelmän tietyistä puutteista huolimatta toimivana. Toisaalta on myös niitä, jotka katsovat, että budjettimääräraha voisi olla vakaampi ja turvata pitkällä tähtäimellä sen, että kirkollisveron tuottoa ei jouduta käyttämään esimerkiksi hautaustoimen ylläpitoon.
Mitä mieltä olisitte Ruotsin mallista eli hautausmaksua kerättäisiin verotuksen yhteydessä?
– Mallilla on Ruotsissa pitkät perinteet, mutta erilaisen historian vuoksi sitä voi olla vaikea siirtää Suomeen. Se johtaisi todennäköisesti laajempaan remonttiin sekä kirkon että koko verojärjestelmän kannalta kuin kaksi muuta vaihtoehtoa. Näillä näkymin en pitäisi mallia kovin realistisena Suomen tilanteessa.