Kansainvälisesti adoptoitujen tieto biologisesta syntyperästä on pirstaleista ja epävarmaa, väittää Heidi Ruohio sosiaalityön alaan kuuluvassa väitöskirjassaan.
Ruohio tutki väitöskirjassaan, minkälaisia merkityksiä adoptoitujen biologinen syntyperä saa erilaisissa ympäristöissä ja minkälaisia perheeseen ja kansaan kuulumisen kokemuksia heillä on. Tutkimusta varten hän haastatteli 24 aikuisikäistä Suomeen yhdeksästä eri maasta adoptoitua.
Ruohion mukaan adoptoitujen kiinnostus syntyperään liittyvien tietojen selvittämiseen vaihtelee. Osa kokee biologisen syntyperän hyvin keskeiseksi osaksi omaa identiteettiään ja haluaa saada siitä lisätietoja. Osa taas suhtautuu asiaan välinpitämättömästi.
Erityisen kiinnostuneita adoptoidut ovat Ruohion mukaan biologisten sukulaistensa ja etenkin biologisen äitinsä ulkonäöstä.
– Yhdennäköisyyden kaipuu on varsin ymmärrettävää yhteiskunnassa, jossa lapsen ja vanhemman yhteen kuulumista arvioidaan heti synnytyssairaalassa etsimällä heistä keskinäistä samankaltaisuutta, Ruohio sanoo.
Vaikka adoptoitu olisi kiinnostunut biologisesta syntyperästään, hän ei välttämättä halua etsiä biologisia sukulaisiaan. Etsimisen mahdollisia seurauksia pohditaan tarkkaan monesta eri näkökulmasta. Ne, jotka kiinnostuvat biologisten sukulaistensa etsimisestä, korostavat, että eivät etsi uusia vanhempia vaan tietoa itsestään.
Ruohio havaitsi tutkimuksessaan, että samalla kun adoptioperheessä ollaan itsestään selvästi omia, perheen ulkopuolella adoptoidun kuuluminen sekä perheeseen että kansaan kyseenalaistaan usein. Ruohion mukaan tämä johtuu siitä, että lasten ja vanhempien välisen suhteen oletetaan perustuvan biologiseen sukupuoleen. Lisäksi suomalaisen oletetaan olevan Suomessa syntynyt, suomalaisten vanhempiensa biologinen jälkeläinen ja siksi tietyn näköinen.
Kansainvälisestä adoptiosta keskustellaan paljon, mutta Ruohion mukaan keskustelussa ohitetaan usein adoptoidut. Sekä mediassa että tutkimuksissa aihetta lähestytään usein perheenperustamisen näkökulmasta.
– Käsitteellisesti keskustelua kyllä käydään lapsen edusta, mutta sekin tuntuu jähmettyneen lähinnä lapsen edun kannalta oikeanlaisen perheen määrittelyyn.
HTM Heidi Ruohion väitöskirja tarkastetaan ensi perjantaina 17. kesäkuuta Turun yliopistossa.
Kuva: Turun yliopisto