[Täydennetty] Kirkosta eroaminen on vuodesta 2008 lähtien ollut korkealla tasolla. Vuonna 2013 tehtiin kaikkien aikojen toiseksi pahin eroamispiikki, eroajia on noin 54 000.
– Kyse on murroksesta, jonka olemassaolo on ollut nähtävillä jo pitkään, sanoo kirkon tutkimuskeskuksen vt. johtaja Hanna Salomäki.
Murros on tapahtunut nuoremmassa ikäluokassa, heidän ajattelu- ja hahmottamistavassaan. Heille kirkko ei enää ole millään tavalla osa suomalaisuutta eikä kirkkoon kuuluminen todenna suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumista.
– Parikymppiset katsovat asiaa ikään kuin kuluttajanäkökulmasta, että mitä hyötyä minulle on kirkkoon kuulumisesta, mitä siitä saan. Monilta myös puuttuvat kokonaan kontaktit seurakuntaan, he eivät tunne ketään sen työntekijöitä eikä heihin ole oltu seurakunnasta yhteydessä. On jopa loogista, että tällöin erotaan instituutiosta, jonka merkitystä omassa elämässä ei koeta lainkaan merkityksellisenä.
Salomäki muistuttaa, että seurakunnan henkilökohtaisella kontaktilla on selkeä vaikutus: kokemus kontaktista vaikuttaa siihen, että kirkosta eroamista ei harkita niin hanakkaasti.
– Jo yksikin kontakti voi vaikuttaa myönteisesti. Pienellä panostuksella saadaan paljon aikaan. Tosin täytyy muistaa, että ihmiset kokevat asiat eri tavoin, jollekin seurakuntalehti toimii kontaktina, toinen vaatii kokemuksen syntyyn henkilökohtaisen kirjeen ja kolmas saa kokemuksen tunteen vasta tavatessaan seurakunnan työntekijän myönteisissä merkeissä.
Salomäen mukaan korkeat kirkosta eroamisluvut ovat osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, jossa vanhat instituutiot joutuvat kyseenalaisiksi.
– Nuoremmat sukupolvet tarvitsevat henkilökohtaista motivaatiota kuulua kirkkoon. Tapa ja perinne eivät riitä. Tämä ajattelu- ja hahmottamistavan murros pitää huolen siitä, että kirkosta eroajia on paljon ilman erityisiä mediakohujakin.
Kirkon kannalta nyt käynnissä olevalla eroaallolla on kymmenen vuoden sisällä suuria vaikutuksia. Ensinnäkin jos eroaminen jatkuu nykyisellä tasolla, kymmenessä vuodessa kirkon jättää puolimiljoonaa jäsentä lisää. Kyse on myös taloudellisesti valtavasta suoneniskusta, jolla on väkisinkin vaikutuksia muun muassa kirkon henkilöstön määrään.
Ja koska eroajat ovat nuoria, kirkon tulevaisuus on heidän käsissään. Tänään eronneista monet perustavat lähivuosina perheen, eikä heidän lapsiaan kasteta eivätkä heidän nuorensa käy rippikoulua. Kirkon toimintatilastojen suuntaa tulee monilta osin jatkumaan alaviistoon.
– Erikoisimpana pidän niitä ääniä kirkossa, jotka sanovat, että ei tässä mitään ihmeellistä tapahdu. Ollaan kuin kaikki jatkuisi ennallaan eikä haluta nähdä muutoksista tai tulevasta kertovia merkkejä.
Eroakirkosta.fi -sivuston tietojen mukaan (1.1.2014) sen kautta viime vuonna erosi 55 745 kirkon jäsentä. Virhemarginaaliksi ilmoitettiin neljä prosenttia. Torstaina 2.1. sivusto tarkensi tiedotteessaan, että eronneita sen kautta oli 54 300, mikä on 35 prosenttia enemmän kuin vuonna 2012, jolloin eronneita oli 40 200.
Väestörekisterikeskuksen ennakkotiedon (30.12.) mukaan kirkosta eroajia oli viime vuonna 50 282.
– Henkilön tarkkuudella olevien lukujen esittely tässä vaiheessa ei ole erityisen mielekästä, sillä kyse on ennakkotiedoista. Lopulliset luvut täsmentyvät tammikuun puolivälissä, sanoo tutkija Kimmo Ketola kirkon tutkimuskeskuksesta.
Ketola arvioi, että lopullinen kirkosta eroajien määrä asettuu välille 52 000 – 53 000.
Lue myös Kirkonkellosta Kimmo Ketolan laajempaa pohdintaa eroamislukujen taustoista