Pienten ja kasvukeskuksista kaukana olevien seurakuntien kirkkoherran virkojen täyttämisessä on ongelmia useimmissa hiippakunnissa. Kotimaan tuomiokapituleihin tekemän soittokierroksen perusteella tilanne on vaikein Itä- ja Pohjois-Suomessa ja Porvoon hiippakunnan saaristoseurakunnissa.
Pienten yhden tai kahden papin seurakuntien kirkkoherran virkoihin on tyypillisimmillään yhdestä kahteen hakijaa. Porvoon hiippakunnassa on tälläkin hetkellä täyttämättömiä kirkkoherran virkoja. Mikkelin hiippakuntaan kuuluvassa kolmen papin Parikkalan seurakunnassa kirkkoherran virka on auki parhaillaan neljättä kertaa.
Kotimaa Pro keräsi tuomiokapituleissa rekrytoinneista vastaavien henkilöiden näkemyksiä hiippakuntien kirkkoherranvirkojen täyttämistilanteesta.
Helsingin hiippakunta
Vaikka Helsingin hiippakunnasta löytyy runsaasti suuria kaupunkiseurakuntia, myös sen alueella on ollut ongelmia kirkkoherrojen rekrytoinneissa. Notaari Heikki Hämäläisen mukaan ongelmat ovat keskittyneet hiippakunnan itäiseen osaan.
– Esimerkiksi Myrskylässä ja Ruotsinpyhtäällä ei enää hyödytä Helsingin läheisyydestä. Siinä osassa hiippakuntaa hakijoita on hyvin vähän, Hämäläinen kertoo.
Hämäläinen luettelee lukuja: Loviisan suomalainen seurakunta 2002, yksi hakija. Myrskylä 2013 yksi hakija. Lapinjärvi 2011, kaksi hakijaa.
Hämäläisen mukaan yksi merkittävä tekijä on pienten seurakuntien kirkkoherrojen palkkaus. Työmäärä pienessä seurakunnassa voi olla suuri, sillä kirkkoherra hoitaa kaikki papin työt hallinnosta hautauksiin.
– Pienten seurakuntien kirkkoherrojen voi ajatella olevan jossain määrin palkkakuopassa. Palkka ei välttämättä ole montaakaan sataa euroa isompi, kuin isomman seurakunnan kappalaisella. Vastuu on kuitenkin iso, Hämäläinen pohtii.
Hakijatilanne pääkaupunkiseudun isoihin kaupunkiseurakuntiin on selvä. Esimerkiksi Vantaan Rekolan seurakuntaan oli seitsemän hakijaa.
Hämäläinen kuitenkin muistuttaa, että myös kaupunkien hakijamääriä voi pitää pieninä.
– Seitsemän hakijaa seurakunnan johtajan virkaan on kuitenkin aika vähän, Hämäläinen pohtii. Pelkästään Helsingin hiippakunnassa on noin 150 pappia, joilla olisi muodollinen pätevyys hakea kirkkoherran virkaa.
Syitä voi olla useita. Hämäläisen mukaan kirkkoherran vaali saatetaan kokea raskaaksi. Osa vetää hakemuksensa pois, kun kuulee, ettei vaalisijaan ole mahdollisuuksia.
Kirkkoherrojen vaalit voidaan nykyään järjestää myös välillisinä. Hämäläinen arvelee, että se voi vaikuttaa hakijamääriin positiivisesti joissain seurakunnissa.
Mikkelin hiippakunta
Parikkalan seurakunnan tilanne, jossa kirkkoherran virkaan ei kahdella ensimmäisellä kierroksella tullut yhtään hakemusta, ei ole hiippakunnassa yleinen, kertoo notaari Leena Silvonen-Jokinen.
Parikkalassa kolmannella kierroksella virkaan oli yksi hakija, mutta seurakunnan kirkkovaltuusto pyysi tuomiokapitulilta uutta kierrosta. Silvonen-Jokisen mukaan valtuusto halusi saada valinnasta aikaan vaalin.
Silvonen-Jokisen mukaan hiippakunnassa on viime vuosina ollut tapauksia, joissa hakukierroksia on käyty kaksi. Syynä on ollut vähäinen hakijamäärä.
Muodollisesti päteviä pappeja hiippakunnassa riittäisi. Silvonen-Jokinen arvelee inhimillisten seikkojen vaikuttavan pappien halukkuuteen muuttaa toiseen seurakuntaan. Esimerkiksi puolis työllistyminen pienellä paikkakunnalla voi olla vaikeaa.
Kuopion hiippakunta
– Minullakin on ollut käsitys, että viime vuosikymmenien aikana hakijoiden määrä on laskenut. Mitä pienempi ja syrjäisempi seurakunta, sitä vaikeampi saada hakijoita, kertoo notaari Marja-Sisko Aalto Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulista.
Aalto kertoo, ettei nopeasti edes muista, milloin hiippakunnassa olisi viimeksi ollut kolmen hakijan välinen vaali. Joensuu on hänen mukaansa kuitenkin poikkeus, koska siellä on käytössä välillinen vaali.
– Esimerkki pienestä seurakunnasta on Hyrynsalmi, sinänsä hyvin viehättävä paikka. Viimeisessä vaiheessa hakijoita saatiin lopulta yksi.
Aallon mukaan yksi syy tekijä voi olla uusi vaatimus kielitaidon osoittamisesta. Suomen virallisten kielten taito on osoitettava aina uudelleen paikkaa hakiessa. Aikaisemmin riitti kerran uran aikana annettu todistus.
Myös Aalto pitää palkkausta yhtenä tekijänä. Monet talousvaikeuksissa olevat seurakunnat katselevat mielellään palkkaliukuman alapäätä.
– Kirkkoherran virka alkaa olla vaativuudeltaan melkoinen kivireki. Häneltä odotetaan paljon suhteessa mahdollisuuksiin toimia seurakunnassa. Kirkkoherra on aina etulinjassa ratkomassa työyhteisön ongelmia. Pienemmällä vaivalla saa melkein samaa palkkaa. Kirkkoherralta odotetaan nykyään lähes mahdottomia pienessä seurakunnassa, Aalto pohtii.
Lapuan hiippakunta
Lakimiesasessori Jussi Liljan mukaan hiippakunnan tilanne on pienten seurakuntien osalta hankala, mutta pahempaakin on nähty.
– Kun miettii kolmenkymmenen vuoden takaista aikaa, oli joitakin pieniä seurakuntia, joissa kirkkoherranvirka oli pitkään haettavana, Lilja kertoo.
Nykyään kirkkoherranvirkoja on myös vähemmän, Lapuan hiippakunnassa 46.
– Kirkkoherran työn vaatimuksen kirkkoherroja kohtaan ovat nousseet, Lilja sanoo. Lause on tuttu myös muiden tuomiokapitulien edustajilta. Lilja luettelee työssä lisääntyneen erityisest johtamisen ja henkilöstöhallinnon. Virkaan vaadittavan lisäkoulutuksen myötä viran haasteet tunnetaan entistä paremmin jo etukäteen.
Lilja toteaa että, rakennemuutos aikanaan vähensi yksipappisten seurakuntien määrää ja helpotti rekrytointia. Toisaalta viran vaatimusten kasvu saa myös mahdollisia hakijoita empimään kirkkoherranviran hakemista.
Oulun hiippakunta
Oulun hiippakunta on hiippakunnista alueellisesti suurin. Hiippakunnassa on viime aikoina ollut käynnissä hakuprosesseja, jotka etenevät yhdellä hakijalla, kertoo notaari Outi Äärelä.
– Joissain seurakunnissa on kokeiltu toista kierrosta, mutta se ei ole vaikuttanut tilanteeseen. Yleensä hakijoita on sentään yksi tai kaksi, harvoi ei yhtään, Äärelä sanoo.
Esimerkiksi Oulun seurakunnissa tilanne on toinen. Tuira on Oulun isoin seurakunta ja sinne hakijoita oli seitsemän.
Jos hakijoita on vain yksi, monet seurakunnat haluavat avata viran uuteen hakuun. Monissa seurakunnissa kirkkoherra on saattanut hoitaa virkaansa jopa kymmeniä vuosia, jolloin seurakuntalaiset toivovat vaalia. Aikaisemman lain mukaan paikka meni uuteen hakuun automaattisesti, jos hakijoita oli vain yksi. Äärelän mukaan paikka voidaan nykyään laittaa uuteen hakuun hakijoiden määrästä riippumatta.
Oulun hiippakunnassa naiskirkkoherroja oli pitkään vähän verrattuna eteläisempiin hiippakuntiin. Nyt tilanne on Äärelän mukaan tasoittumassa.
– Ei tule mieleen yhtään paikkaa, jossa ainut hakija olisi ollut nainen ja seurakunta olisi sillä perusteella pyytänyt julistamaan viran uudelleen haettavaksi. Sukupuoli ei luonnollisesti voi olla peruste tällaisessa asiassa, Äärelä sanoo.
Porvoon hiippakunta
Pahiten kirkkoherrojen palkkausvaikeuksista kärsii ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta. Vaikka yksipappisia seurakuntia ei ole muihin hiippakuntiin verrattuna erityisen paljoa, hiippakunnassa on parhaillaan täyttämättä jääneitä kirkkoherran paikkoja.
Notaari Clas Abrahamssonin mukaan tyypillinen ongelmallinen seurakunta on yhden papin seurakunta merisaaristossa. Jos kirkkoherraa ei löydy, tilanne täytyy hoitaa viran sijaisella. Abrahamsson myöntää, että hätätapauksessa pappi on saatettu jopa vihkiä kirkkoherran sijaiseksi.
– Kyllä kokemusta pitäisi olla, hän painottaa.
– Joskus tehtävää hoitaa eläkkeellä oleva pappi. Mutta jos hätä on suuri, jotain täytyy keksiä.
Yksi iso tekijä kirkkoherrojen paikkojen täyttövaikeuksiin on kieli. Ruotsinkielistä teologiankoulutusta on ainoastaan Åbo Akademeissa. Abrhamssonin mukaan kirkkoherran on osattava sujuvaa ruotsia.
– Joskus soittaa pappeja toisista hiippakunnista, mutta kielitaidon puute estää palkkaamasta. Kirkkoherra kuitenkin hoitaa kaikkea seurakunnan toimintaa, Abrahamssonin
Turun arkkihiippakunta
Turun hiippakunta erottuu muista hiippakunnista. Siellä ei ole ollut isoja ongelmia saada hakijoita kirkkoherrojen virkoihin, kertoo lakimiesasessori Matti Mäkinen.
Viimeisin hakuprosessi Katariinan seurakunnassa, joka on iso kaupunkiseurakunta. Yhden hakijan tilanteesta on Mäkisen mukaan jo aikaa.
Mäkinen myöntää, että meneillään olevan rakennemuutoksen takia kaikkia paikkoja ei viime vuosina ole julistettu lainkaan auki. Useimpien pienien seurakuntien virat eivät ole olleet viime vuosina lainkaan auki.
Mäkinen sanookin, ettei osaa arvioida tulevaisuuden tilannetta.
– Pohjoisempana olevissa seurakunnissa, esimerkiksi Merikarvian ja Siikaisen suunnassa ei ole ollut pitkään aikaan paikkoja auki. Molemmat ovat yksipappisia. Jos ne tulisivat auki, tietäisimme tilanteen paremmin, Mäkinen sanoo.
Tampereen hiippakunta
– Aina löytyy tapauksia, joissa on vain yksi hakija, kertoo Tampereen hiippakunnan notaari Hannu Laukkonen.
Suurin osa Tampereen hiippakunnan seurakunnista on useamman papin seurakuntia, Yhden papin seurakuntia on vain puolenkymmentä. Useimpiin näissä avoimiin paikkoihin on ollut vain yksi hakija.
Toisaalta Laukkosen mukaan hakijoita on ollut vähän myös hiukan isommissa seurakunnissa. Esimerkiksi 18000 asukkaan Jämsässä ja 9000 asukkaan Hämeenkyrössä hakijoita oli edellisessä haussa vain yksi molemmissa.
– Ehkä on tiedostettu kirkkoherran viran vaateliaisuus ja työläys, Laukkonen sanoo.
Laukkonen muistuttaa, että seurakuntapastoreitten virkoihin tilanne on aivan toinen. Hiippakunnassa on noin 50 sijaisuutta hoitavaa pappia, noin kymmenen prosenttia koko papistosta.
Espoon hiippakunta
Turun arkkihiippakunnan tavoin Espoossa ei ole juuri koettu ongelmia saada hakijoita kirkkoherran virkoihin. Notaari Päivi Keravuoren sähköpostivastauksen mukaan vuoden 2004 jälkeen ainoastaan Pohjan suomalaisessa seurakunnassa on ollut vain yksi hakija ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella hakijoita oli kaksi.
Keravuoren toimittaman tilastosta kuitenkin selviää, ettei hakemuksia Espoossakaan ole ollut ylettömän paljoa. Kauniaisten kirkkoherraksi haki vuonna 2008 kaikkiaan 11 pappia, mutta joukossa on myös useita kahden hakijan vaaleja.
Esimerkiksi tänä vuonna pidettyyn Hangon suomalaisen seurakunnan kirkkoherran vaaliin ja vuoden 2006 Järvenpään vaaliin ilmoittautui vain kaksi hakijaa kumpaankin.
Lue lisää torstain 4.9. ilmestyvästä Kotimaasta.
Kuva ei suoraan liittyy aiheeseen. Nousiaisten kirkon tapuli. Kuva: Olli Seppälä