Kirkollisten käytäntöjen rajoja koettelevista tempauksistaan tunnettu pastori Markku Suokonautio käyttää kastetoimituksissa edelleen sukupuolineutraaleja sanoja ”Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän” nimeen. Niiden rinnalla nykyisin Sonkajärven kirkkoherrana työskentelevä Suokonautio käyttää kirkkokäsikirjan sanamuotoa ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” – mutta pitkin hampain.
Suokonautio kertoi asiasta taannoin Kotimaa24:ssä.
Suokonautio sanoi, että hän ei usko sanamagiaan. Hän käyttää kirkollisissa toimituksissa myös havaintovälineitä. Esimerkiksi hautajaisiin hän saattaa tuoda symboliksi voittopokaalin.
Mitä liturgian vakiintuneista sanoista ja eleistä sitten pitäisi ajatella? Ylittääkö Suokonautio rajat?
”Maagisuus on kaukana liturgiasta”
Liturgiset sanamuodot ja kaavat perustuvat pitkään, aikaisempien sukupolvien tallentamaan uskonperinteeseen, muistuttaa Seinäjoen kirkkoherra, helmikuussa Espoon hiippakunnan piispana aloittava Tapio Luoma.
– Niiden jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Meidän nyt vahtivuorossa olevien on oltava uskollisia sekä menneelle että tulevalle.
Luoma tuntee Suokonaution tapauksen: hän selvitti Suokonaution kasteiden pätevyyttä Lapuan hiippakunnan asessorina joitakin vuosia sitten.
Luoman mielestä maagisuus on liturgisista ilmaisuista kaukana. Sanat ovat vain kirjoitusmerkkejä ja äänteitä, jotka merkityksineen viittaavat johonkin muuhun.
– Sanoissa on läsnä se todellisuus, jota ne kuvaavat, myös tämän maailman tuolla puolen oleva todellisuus. Sitä kautta sanat saavat merkityksiä. Jos yhteys tiettyjen sanojen merkittävyyteen katoaa ja sanoissa itsessään ajatellaan olevan jotakin pyhää, luiskahdetaan sanamagian puolelle, Luoma määrittelee.
Sukupolvien aikana kiteytyneet sanat
Luoman mielestä on hyvä, että uskonnollisen kielen ja kaavojen merkityksestä keskustellaan. Papit eivät kuitenkaan voi muokata kirkon kaavoja oman mielensä mukaan.
– Meidän olisi oltava nöyriä sen todellisuuden kanssa, josta sukupolvien aikana kiteytyneet sanat puhuvat. Sooloilun vaarana on, että omien sanojen käyttämisen myötä pappi tulee uittaneeksi mukaan henkilökohtaisen käsityksensä todellisuudesta.
Luoma kertoo vierastavansa havaintovälineitä, joita Suokonautio käyttää kirkollisissa toimituksissa.
– Konkreettinen, itse asiaan vievä havaintoväline kasteessa on vesi, avioliittoon vihkimisessä sormus ja hautauksessa arkulle laskettava hiekka.
Kaavat, opetus, tuttuus ja ruumiinkieli
Kaavat osoittavat, että yksi kirkon työn tarkoituksista on aina ollut opettaminen, sanoo Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori (ma.) Jyrki Knuutila. Kaikkein tärkeimmät asiat on aina kiteytetty tiettyihin, usein toistuviin kaavoihin.
Tiettyjen sanojen käyttöä voidaan perustella myös vertauskuvauksellisuudella.
– On psykologisesti hyvä, että tietyn kirkkokunnan toimitukset toteutetaan ihmisten oppimien odotusten mukaisesti. Esimerkiksi kastetoimitusta leimaa tietty juhlallisuus ja monet tutut elementit. Ne kuvaavat sitä, että kyseessä on kirkon sakramentti.
Keskeistä on myös viestinnällisyys. Sen lisäksi, että pappi käyttää oikeita sanoja, hänen on hyvä hallita liturgisissa tehtävissään havainnollinen ruumiinkieli. Esimerkki kiteytyneestä liturgisesta viestinnästä on Knuutilan mukaan ristinmerkin tekeminen.
Erilaisen ”rekvisiitan” käyttöä toimituksissa Knuutila pitää silti ongelmallisena.
– Pokaalit saattavat tällä tavoin käytettyinä kiinnittää kuulijoiden ajatukset pelkästään edesmenneen muisteluun. Sekin tietysti kuuluu siunauspuheeseen, mutta pääpainon on oltava kristillisen toivon ja ylösnousemuksen julistamisessa.
Kaavat ovat tärkeitä ihmisten vuoksi
Jumala on sanojen, eleiden tai kirkon kaavojen yläpuolella. Miksi sitten puhumme esimerkiksi siitä, onko joku oikein kastettu?
– Jumala ei tietenkään ole kaavoihin sidottu, mutta me olemme sidottuja siihen, mikä on ollut kirkon uskonkokemus sukupolvien ajan. Kaavat ovat tärkeitä meidän ihmisten vuoksi, Knuutila linjaa.
Hän hakee vertauskohtaa parisuhdetematiikasta.
– Samaa sukupuolta olevat parit haluavat kirkolta vihkimisen myös siksi, että kirkollisen perinteen mukaisen toimituksen ajatellaan tuovan heille hyväksyntää ihmisten mielissä.
Ylipäätään ihminen on Knuutilan mielestä kaavamainen olento.
– Tarvitsee ajatella vain yhteisön tai perheiden adventti- ja jouluperinteitä. Tai aina saman kaavan mukaan toteutettavia presidentinvaaleja.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä