Raamatussa kerrotaan Jaakobin unesta, jossa hän näki portaat. Askelmat ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.
Itse asiassa Jaakob oli puoliksi valveilla nähdessään enkeliportaat, sillä sellaisia oli entisaikaan kaikkialla luomakunnassa. Enkeleillä oli paljon asioita toimitettavanaan.
Mutta aika kuluu ja kehitys kehittyy, joten eräänä päivänä Jumala lopetti enkeliliikenteen.
– Stop, huusi Jumala ja enkelien liike lakkasi.
– Teitä tarvitaan tästedes hoitamaan laajenevan maailmankaikkeuden asioita.
– Asia selvä, sanoivat reippaat enkelit.
– Ja hei, nostakaa portaat pois maapallolta, Jumala huikkasi vielä.
Niin tapahtui, mutta joitain askelmia ja niiden rippeitä jäi puiden runkoihin. Ihminen kutsuu enkeliportaiden jäänteitä kääviksi.
Käävät (Polyporaceae) ovat sieniä, jotka elävät tavallisesti puun rungossa. Käävät ovat loisia ja lahottajia. Elävällä puulla ja lahonneella puulla elävät eri kääpälajit.
Kääpiä on yksi- ja monivuotisia. Suomessa tavataan noin 200 eri kääpälajia. Kääpiä tavataan runsaasti vanhoissa metsissä, joissa on eriasteisesti lahonneita puita. Talousmetsissä ja nuorissa metsissä kääpää on vähemmän.
Vanha kansa tiesi, että käävällä on oivalliset palo-ominaisuudet. Varsinkin taula- ja arinakääpä palavat hitaasti ilman liekkiä. Niiden nimetkin viittaavat tulentekoon. Kääpää on käytetty myös tulen kantamiseen. Kansanlääkintä on tarvinnut kääpiä iho-oireiden ja särkyjen hoitoon. Käävillä on värjätty myös kankaita.
Kääpä on merkki luonnon monimuotoisuudesta ja elämän kiertokulusta. Olkaamme kiitollisia käävistä.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.