Ad Astra -järjestön toiminta sai alkunsa vuonna 2007, kun Milena Parlandin tytärtä kiusattiin koulussa. Koulukaverit syyttelivät ortodoksikirkkoon kuuluvan Parlandin tytärtä uskontotunneilta lintsaamisesta ja rikkoivat tämän askartelemat virpomisvitsat.
– Oli järkyttävää huomata, että lapsilla oli niin vähän tietoa. Tahdoin tehdä asialle jotakin. Otin yhteyttä ystävääni Mikaela Hasaniin. Hän on juutalainen, ja erilaiset uskonnolliset taustamme antoivat hyvän lähtökohdan monikulttuuriselle työskentelylle, Parland kertoo.
Hasan kertoi Parlandille, että joulu oli hänen omassa lapsuudessaan vuoden tylsin aika. Parlandin ja Hasanin mielestä juhlat voisivat yhdistää eikä eristää ihmisiä. Juhlat ylittävät rajoja, antavat paljon tietoa ja niissä tutustuu iloisissa merkeissä uusiin ihmisiin. Suomalaisessa koulussa juhlaperinteet ovat tärkeitä ja niitä voisi kehittää siten, että kulttuuri on keskiössä ilman uskonnon harjoitusta.
Parland ja Hasan ottivat yhteyttä opetusneuvos Pekka Iivoseen, joka vastaa uskonnon opetuksesta opetusvirastossa. Hän innostui asiasta ja työryhmään kutsuttiin mukaan luterilainen Heidi Johansson Helsingin yliopistolta. Ryhmä kehitti mallin, jota kokeiltiin Blomängenin ruotsalaisessa koulussa Puotilassa vuonna 2008. Koulussa vietettiin lukuvuoden aikana seitsemän eri juhlaa, muun muassa joulua, juutalaista Purimia, muslimien Id al Fitriä sekä ortodoksista pääsiäistä.
Lapset oppivat tuntemaan juhlan tarinan.
– Tuomme juhliin vieraita sen kulttuurin ja uskonnon piiristä, jota kulloinkin juhlitaan. He voivat leipoa, tanssia, laulaa tai tehdä esimerkiksi henna-maaluksia lasten kanssa. Lähestymme asioita myös draaman keinoin. Tähän mennessä mukana on ollut 14 koulua. Työtä tehdään molemmilla kotimaisilla kielillä.
Suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta
Juhlien järjestäminen koulussa onnistui hyvin ja toiminnalle oli kysyntää. Kahden vuoden työskentelyn jälkeen työryhmä päätti perustaa yhdistyksen toiminnan jatkumisen takaamiseksi.
– Teemme antirasistista työtä luomalla kontakteja maahanmuuttajien ja kantaväestön kesken. Meillä on myös julkaisutoimintaa. Kristillisestä näkökulmasta katsottuna Ad Astra ry:n tehtävä on toisen ihmisen palveleminen.
Järjestö auttaa opettajia löytämään piileviä resursseja.
– Me olemme siellä rohkaisemassa ja tukemassa heitä. Heidän arkensa on vaativa.
Parland pyrkii työssään siihen, että ihmiset oppisivat kunnioittamaan toisiaan.
– Kaikki ihmiset ovat mielenkiintoisia ja jokaisesta löytyy hyvää ja iloista kun tutustuu paremmin. En ota opillista kantaa eri uskontoihin. Jos ihminen rakastaa jotain uskontoa, niin minä kunnioitan sitä.
Lasten kanssa työskennellessään Milena Parland huomasi, että monikulttuurisesta materiaalista on pula Suomessa. Tämä johti satukirjan Kun kuu nauroi, kirjoittamiseen. Sen on kuvittanut Alexander Reichstein.
– Satukirjamme kertoo, että on kivaa, kun uusien ihmisten mukana maahamme tulee uusia satuja. Minä uskoon tarinan voimaan.
Kuva: Andrej Scherbakov-Parland. Ortodoksisen pääsiäisen viettoa Norra Paipisen koulussa.