Hei Mari ystäväni,
Taidat olla jo kesälomalla kun tämä kirjeeni sinut tavoittaa. Toivottavasti lomasi on virkistävä ja Suomen kesän kaikenlaiset juhlat antoisia.
Täällä lähetystyön maisemissa on budjettien teon aika. Se tarkoittaa omassa työssäni tapaamisia kumppanikirkkojen kanssa, tulevaisuuteen tähyilyä ja uusien asioiden miettimistä. Kyselemme missä työssä Suomen Lähetysseuran tulee vielä olla mukana ja rinnalla ja mikä on taas jo kirkkojen omalla vastuulla ja omalla tavalla toteutuvaa? Tällaisia asioita olen viime päivät miettinyt ja ihmetellyt sitä, että saan olla näissä mielenkiintoisissa prosesseissa mukana.
Angolassa ja Botswanassa meillä on lyhyemmät perinteet kuin Namibiassa. Tämä kaikki yhteinen historia ja yhteiset kokemukset tuovat myös oman haasteensa työhön.
Olemme vapaaehtoisvoimin aloittaneet Suomen Lähetysseuran Namibian arkistojen kunnostusprojektin. Turkulainen Kaija Saarni on tullut avuksemme käymään läpi huoneellisen historiaa. Hänen toimistonsa on Oniipassa puun alla. Materiaali luetaan huolellisesti ja poistetut paperit poltetaan kuopassa. Tärkein aineisto pakataan Suomeen siirtämistä varten ja yhteistyökirkolle kuuluvat dokumentit luovutetaan kirkolle.
Olen siis liikkunut menneisyyden ja tulevaisuuden välimaastossa ja jälleen kerran todennut sen, että tämä lähetystyö pitää sisällään kyllä koko ihmiselon kirjon iloineen ja suruineen.
Ja jos nykyään joku valittaa palavereista ja työryhmistä, niin on sitä kaikenmaailman komiteoissa osattu ennekin istua – auto-, rakennus-, sairaanhoito- ja virkistyskomiteat vain mainitakseni. Toisaalta vähän kateellisena ajattelen, että nuo komiteat olivat varmasti myös virkistäviä ja mahdollistivat työtovereiden tapaamisen. Heillä oli jopa kamerakerho! Tänään täällä ollaan paljon pienemmällä porukalla ja vähäisemmin resurssein. Näin nämä ajat muuttuvat.
Historian äärellä myös kunnioitus menneiden sukupolvien työtä kohtaan kasvaa ja luottamus siihen, että he vuorostaan tukevat nyt meitä tämän päivän puurtajia.
Onnellista kesää sinne.
Terveisin, Maija