Kotimaa Pro kokosi olennaiset lohdun ja viisauden sanat piispojen tämänvuotisista joulutervehdyksistä.
Turun piispa Kaarlo Kalliala: ”Eivät enkelit joutavia laula”
Kaarlo Kallialan joulukirje kertoo siitä, miten sata vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan aikana, jouluyönä 1914, satatuhatta sotilasta jätti länsirintamalla sotimisen sikseen. He nousivat juoksuhaudoista, lauloivat, kättelivät ja vaihtoivat lahjoja.
”Ei siis ole ollenkaan liioiteltua sanoa, että Betlehemin vauva muuttaa maailman. Sen todistaa maailmansodan katko – seimellä ei sodita. Satatuhattakin sotilasta voisi olla väärässä, mutta ei ole. Satatuhatta sotilasta on oikeassa siinä syvässä kokemuksessaan, että joulu on sotaa olennaisempi ja Jeesus-lapsi vihollisuutta voimakkaampi. Tästä on siis näyttöä. Tämä ei ole sanahelinää,” Kalliala kirjoittaa.
Hän toteaa, että jopa sellaisessa inhimillisyyden alennustilassa kuin maailmansodan melskeessä voi tulla todeksi se, etteivät enkelit laula joutavia, kun laulavat rauhasta.
Kirjoitus on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.
Oulun piispa Samuel Salmi: ”Jumalan äidinkieltä on kehotus, älkää pelätkö”
Samuel Salmi huomioi tämän vuoden joulutervehdyksessään sen tosiasian, että aikamme on levoton. Alamme turtua yhä uusiin kriisipesäkkeisiin lähellä ja kaukana. Lisäksi luonnon kestokykyyn, ilmastoasioihin ja maailmanlaajoihin epidemioihin liittyy hallitsemattomia ongelmia, jotka luovat pelkoa, turvattomuutta ja näköalattomuutta.
Tarvitsemme ja kaipaamme kuulla kaikkien huolestuttavien uutisten keskellä myös toisen maailman ääntä, Jumalan äidinkieltä, sanomaa Jumalan läsnäolosta.
”Jumala voi puuttua ihmisen ja koko historian todellisuuteen yllättävällä tavalla. Sielläkin, missä usko toisen maailman ääneen on hiipunut, voidaan vastaanottaa Jumalan tuleminen elämän keskelle. Ei tarvita virittäytymistä, tulemista paremmaksi tai suurempaa uskoa kuin omistaa. Jumala voi yllättää. Siinä oli paimenten hämmennyksen syy. He eivät jaksaneet uskoa muutokseen, mutta Jumala muutti kaiken,” Salmi kirjoittaa.
Koko joulutervehdys löytyy täältä.
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen: ”Perhe on yhteiskunnan perussolu”
Seppo Häkkinen puhuu tervehdyksessään joulun pyhästä perheestä, perheestä yhteiskunnan perussoluna sekä seurakunnasta Jumalan perheenä. Hän nostaa esiin myös kirkkomme perheneuvonnan 70-vuotisjuhlavuoden.
”Perhe-elämä on usein muuta kuin joulukuvaston idylliä. Myös Jumalan perheen elämä on usein epätäydellistä. Silloin ei ole vastuullista kääntää selkä ja hylätä perhe, vaan toimia sen parhaaksi ja rakastaa sitä sen puutteista huolimatta. Marialta voi ottaa mallia perheen ja seurakunnan hyvinvoinnin edistämiseen. Hän pysyi Jeesuksen lähellä ja rakasti häntä,” Häkkinen kirjoittaa.
Koko tervehdys löytyy täältä.
Espoon piispa Tapio Luoma: ”Valoa ja lämpöä”
Tapio Luoma toteaa tervehdyksessään, että valo ja lämpö hoitavat ruumistamme ja sieluamme ja antavat elämään toivoa. Täällä pohjoisessa joulua juhlitaan pimeimpään ja kylmimpään aikaan vuodesta. Kuitenkin Joulun sanoma ihmiseksi syntyneestä Jumalasta on vuosisatojen ajan tuonut mukanaan valoa ja lämpöä myös pohjoisen jouluun.
”Mistä muusta voisikaan olla kyse, kun Jumala osoittaa meille rakkautensa, sitoutuu ihmisen elämään ja lupaa pysyä rinnallamme kaikissa elämäntilanteissamme. Kun tämän oivallamme, valo ja lämpö vaikuttavat sisimmässämme saakka,” Luoma kirjoittaa.
Koko tervehdys löytyy täältä.
Lapuan piispa Simo Peura: ”Tehkää tilaa sydämeenne – toisia varten”
Simo Peura nostaa tervehdyksessään esiin sen, kuinka tylysti maailma otti vastaan pelastajansa aikoinaan: hänelle ei ollut tilaa majapaikassa, Joosefin ja Marian vaikea tilanne jäi tunnistamatta.
”Entäpä, jos tänä jouluna toimisit toisin kuin Betlehemin asukkaat kauan sitten. Tekisit tilaa hänelle, joka sitä tarvitsee. Syrjään joutuneelle, vieraalle ja apua kaipaavalle. Voit toivottaa tervetulleeksi heidät, jotka ovat lähteneet pakoon sotaa ja väkivaltaa henkensä säilyttääkseen. ”Asettukaa keskuuteemme: täällä on turvallista, ei tarvitse pelätä.” Voit avata kotisi ovet hänelle, joka muutoin viettäisi joulun yksin. ”Tule meille: vietetään joulu yhdessä.” Voit luopua yltäkylläisyydestä ja jakaa omastasi niille, joilla ei ole varaa edes jokapäiväiseen ruokaan. ”Ole hyvä: ota tämä, sinä tarvitset sitä enemmän kuin minä.” Joulu on tilan tekemistä omaan sydämeen – toisia varten,” Peura kirjoittaa.
Koko tervehdys löytyy täältä.
Helsingin piispa Irja Askola: ”Ei tehdä joulusta sisäsiistiä leikkiä”
Irja Askola miettii joulutervehdyksessään ensimmäisen joulun sekavaa tilannetta: Maria synnyttää kaukana naapurinnaisten tuesta, Joosef on hämmennyksissään väsyneen vaimonsa ja itkevän lapsen luona.
”Miten me keksimmekin tämän kaiken jälkeen jouluidyllin, sisäsiistin leikin? Suostuimme joulusuorittajiksi, juhlamoralisteiksi. Jumala ei sanonut: tehkää täydellinen joulu. Hän sanoi: Vapahtaja on syntynyt.” Askola kirjoittaa.
”Rukoilen Jumalan lämmittävää läsnäoloa sinne, missä joulu jo tuoksuu ja valmistelun ilo täyttää hyrinällään huoneet. Mutta sinnekin, missä ei jaksaisi mitään eikä ketään. Kun jouluolo on vapiseva.”
Koko tervehdys löytyy täältä.
Kuopion piispa Jari Jolkkonen: ”Seimen lapsi syntyy särkyneen maailman keskelle”
Jari Jolkkonen kirjoittaa hauskasti idän tietäjistä: ”He ovat aikansa viisaita, jonkinlaisia päivystäviä dosentteja, yhtä aikaa tiedemiehiä ja rukouksen ihmisiä. He edustavat toisia uskontoja ja kansoja, ja silti he näkevät vaivaa vaeltamalla seimen äärelle.”
Maailman kriisit ja kärsivät naiset ja lapset ovat Jolkkosen mielessä joulun alla. Vaikka maailma on Jumalan lahja ja täynnä kaikkea hyvää, se on myös särkynyt ja sovitusta kaipaava maailma, jossa uupuneet ja yksinäiset voivat tehdä äärimmäisiä ratkaisuja.
Kaikkivaltias syntyy kuitenkin heikoksi ja haavoittuvaksi ihmiseksi tänäänkin. Maailman Valtias osoittaa rakkautensa ja asettuu rinnallemme. Kansojen hallitsija kutsuu rauhaan ja sovintoon.
”Silloinkin, kun olosuhteet estävät kirkkomatkasi, joulu tulee luoksesi ja Kristus syntyy sydämeesi.”
Koko tervehdys löytyy täältä.
Tampereen piispa Matti Repo: ”Maltti on valttia juhlassakin”
Matti Revon joulutervehdys löytyy tänä vuonna puheena YouTubesta.
Repo pohtii sitä, miten aikaisin joulun valmistelu ja vietto kannattaa aloittaa. Hän toteaa, että varhain aloitettu joulu johtaa myös sen varhaiseen loppumiseen: joululaulujen tenho katoaa pian Tapaninpäivän jälkeen ja koristeet kootaan pois hyvissä ajoin ennen loppiaista.
Revon mukaan adventin ajan tulisi merkitä hidastamista ja jarruttelua, sydämen avautumista saapuvalle juhlavieraalle, eikä juoksemista kohti ennenaikaista juhlanviettoa. ”Maltti on valttia juhlassakin.”
”Saat rauhoittua ja levätä seimen äärellä ja katsella rakkautta,” Repo sanoo.
Kuuntele Revon tervehdys täältä.
Porvoon piispa Björn Vikström: ”Joulurauha on sekä lahja että tehtävä”
Björn Vikström toteaa tervehdyksessään, että enkeleiden laulu rauhasta jouluyönä tuntuu historian valossa kovin ennenaikaiselta. Viimeisimmät uutiset Lähi-idän väkivaltaisuuksista vahvistavat tätä tunnetta. Piispa kuitenkin muistuttaa, ettei jouluevankeliumi kuvannut epärealistista idylliä, vaan Jeesuskin syntyi aikoinaan raskaan miehitysvallan alaiseen maahan.
Enkelien laulu oli ja on toivon laulua: Jumala puuttuu elämäämme, mutta tarvitsee meidän apuamme rauhantyössä. Joulun aikaan saamme rukoilla ja aktiivisesti toimia sen puolesta, että Jeesuksen tuoma vapahdus ja muutos saisivat tulla todeksi lähellä ja kaukana.
Haaveemme unelmajoulusta muistuttaa Vikströmin mukaan hiukan paratiisia: kaikki on rauhallista, ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen, kaikki perheenjäsenet ovat mukana, kukaan ei ole sairas, ruoka onnistuu täydellisesti ja saamme ihania lahjoja. Unelmien joulu harvoin toteutuu. Ja unelmien joulussa Jeesukselle ei ehkä olisi sijaa. Joulun valoa tarvitsevat pimeyteensä erityisesti haavoittuneet, kärsivät ja levottomat ihmiset. Joulu kutsuu meitä kulkemaan myötätuntoisesti heidän rinnallaan.
Tervehdys kokonaisuudessaan löytyy täältä (ruotsiksi).
Arkkipiispa Kari Mäkinen: ”Yksi asia yhdistää: he ihmettelivät”
Kari Mäkinen tutkii tämän vuoden joulukirjoituksessaan kolmenlaisia ihmisiä, jotka olivat jollain tavoin kokemassa ensimmäisen joulun tapahtumia.
Marian ja Joosefin elämässä jotain muuttui peruuttamattomasti. Heille esikoisen syntymä nosti mieleen ilon ja avuttomuuden, niin kuin esikoislasten vanhemmille maailman sivu. Paimenet tulivat paikalle joukolla, jonka koosta saati yksittäisten henkilöiden nimistä meillä ei ole mitään tietoa. He viestivät asiaa eteenpäin kukin ymmärryksellään. Viesti oli ja on yhä viestintuojaa tärkeämpi. Kolmas joukko olivat kaikki ne enemmän tai vähemmän ulkopuoliset paikkakunnalla olevat, jotka kuulivat enkelien ja paimenten viestin.
”Luukkaan kertomuksessa ovat ”kaikki, jotka sen kuulivat”, paremmin tai huonommin siihen keskittyen ja sitä ymmärtäen. Heistä sanotaan yksi ainoa asia. Heistä sanotaan: he ihmettelivät. Siinä on olennaisin. Että meitäkö tämä koskee? Että meillekö tämä tapahtuu? Jos malttaa kuunnella, kuulee paimenten toistavan: teille, siis teille juuri, on tänään syntynyt Vapahtaja,” Mäkinen kirjoittaa.
Arkkipiispan joulutervehdys on luettavissa kokonaan täällä.