Porvoon piispa Björn Vikström tahtoisi vähentää eduskunnan päätöksenteon kuormaa keventämällä kirkkolakia.
– Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Ruotsin mallin mukaan meillä olisi hyvin lyhyt kirkkolaki evankelis-luterilaisesta kirkosta ja sitten kaikki muut kirkolliset sääntelyt ja päätökset voitaisiin sisällyttää kirkkojärjestykseen, joka on pelkästään kirkolliskokouksen päätettävissä, Björn Vikström toteaa Kotimaa24:lle.
Hän väläytti asiaa myös Yle Fem -kanavan
Efter Nio -ohjelmassa viime viikolla.
Nykyisin kirkkolaissa säädetään kirkon ja valtion suhteesta, kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta. Kirkkolain muutokset hyväksyy eduskunta kirkolliskokouksen ehdotuksesta. Kirkkojärjestys sen sijaan ei kulje eduskunnan kautta.
Vikströmin mukaan aikanaan, kun tehtiin jako kirkkolakiin ja -järjestykseen, toivottiin, että kirkkolaki voitaisiin pitää mahdollisemman suppeana. Näin ei ole kuitenkaan käynyt.
Hänen mielestään käytäntö, jossa eduskunta käytännössä vain hyväksyy tai hylkää kirkkolain muutokset ei ole tarkoituksenmukainen, koska se kuormittaa eduskunnan työskentelyä. Lisäksi kirkkolain hyväksymisprosessi on hidas.
– Siitä oli hyvä esimerkki pari vuotta sitten, kun kirkon uusi virkamieslainsäädäntö piti saada voimaan. Se odotti eri syistä kauan hyväksymistä, mikä ei ollut kenenkään eduksi.
Siihen, onko piispojen keskuudessa tai kirkossa laajalti samankaltaista ajattelua, Vikström sanoo, ettei halua puhua kenenkään muun puolesta.
– Mutta tästä on keskusteltu sekä kirkolliskokouksessa että piispainkokouksessa. Luulen, että moni on periaatteessa samaa mieltä, että mahdollisimman vähän asiaa tulisi sisällyttää kirkkolakiin. Kirkon nykyisen julkisoikeudellisen aseman on nähty estävän sitä, että kirkkolaki olisi mahdollisimman suppea, Vikström sanoo.
Hän katsoo, että muutokset toisivat kirkolle suuremman itsemääräämisoikeuden. Kirkon hallinto olisi nykyistä kevyempi, jos sen julkisoikeudellista asemaa purettaisiin vähä vähältä.
– Olen ehdottanut, että kirkon julkisoikeudellista asemaa pitäisi arvioida uudelleen. Pitäisi vakavasti harkita kirkon julkisoikeudellisesta asemasta luopumista, hän sanoo ja viittaa samalla viime vuonna julkaistuun kirjaansa Sana tulee näkyväksi (Kirjapaja 2014).
Vikström näkisi myös, että Suomessa voitaisiin siirtyä Ruotsin mallin mukaiseen jäsenmaksuun kirkolle.
– Ruotsissa se peritään yhteistyössä veroviranomaisten kanssa. Olisikin ihan järkevä samalla miettiä Suomessa, olisiko järkevämpää puhua jäsenmaksusta eikä kirkollisverosta.
Kirjassaan hän määrittelee tarkemmin, miten kirkon jäsenmaksu perustuisi tuloihin, ja maksuprosentti olisi sama kaikille kirkon jäsenille asuinpaikasta riippumatta.
Vikström uskoo, että jäsenmaksu ja samalla nykyistä joustavammat määräykset koskien seurakuntaan kuulumista vaikuttaisivat positiivisesti ihmisten näkemyksiin kirkosta.
Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä