Cancúnin ilmastokokouksessa saatiin lopulta aikaan sopu, joka on askel kohti sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymistä Etelä-Afrikassa vuoden päästä. Suomalaisten kehitys- ja ympäristöjärjestöjen mukaan sopimus palautti uskon YK-järjestelmään.
Lopputulos jättää kuitenkin useita tärkeitä kohtia auki. Kahden viikon neuvottelujen aikana osa teollisuusmaista – erityisesti Yhdysvallat, Japani, Kanada ja Venäjä – madalsivat jo valmiiksi alhaisia odotuksia. Nousevat taloudet Kiinan ja Intian johdolla puolestaan joustivat kannoissaan.
Pettymys kehitys- ja ympäristöjärjestöille oli, että Kioton pöytäkirjan toisesta sitoumuskaudesta ei saatu päätöstä. Japanilla, Venäjällä ja Kanadalla on vuosi aikaa muuttaa linjaansa.
Kehitysmaille Kioton kohtalo on kynnyskysymys, koska ne odottavat saastuttajilta asianmukaisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Cancúnissa ei valitettavasti sovittu, koska Kioton toinen sopimuskausi vahvistetaan, pahoittelee ilmastoasiantuntija Katri Suomi Kirkon Ulkomaanavusta.
Ilonpilkku järjestöille oli, että kokous päätti perustaa ilmastorahaston YK:n alaisuuteen. Varat rahastolta kuitenkin puuttuvat. Järjestöjen mukaan on olennaista varmistaa, että teollisuusmaat sitoutuvat riittävään rahoitukseen.
Järjestöt korostavat, että kansainvälisten neuvottelujen jatko riippuu siitä, miten teollisuusmaat sitoutuvat oikeudenmukaisiin päästövähennyksiin ja rahoitukseen. Neuvottelujen hidas eteneminen nostaa kansalliset ilmastotoimet entistä tärkeämpään rooliin.