Jumala loi kaikki petoeläimet ja sijoitti ne maapallon eri puolille. Silloin pohjoisen alueen valvojaenkeli lähetti viestin:
– Kiitos, muuten näyttää hyvältä, meillä on karhuja, koiria ja näätäeläimiä, mutta kissapedot puuttuvat.
Jumala muisti, että eteläiselle pallonpuoliskolle tuli ehkä laitettua turhan monta kissapetoa, joten hän pyysi riistanvartijaenkeliä viemään yhden katin pohjoiseen.
Vartijaenkeli teki työtä käskettyä ja nappasi yhtä sähisevää kissapetoa hännästä kiinni. Enkeli alkoi lennättää kissaa kohti pohjoista, mutta se ei tykännyt ilmansuunnasta ja yritti päästä vapaaksi. Suunnilleen Suomen yllä kissan häntä katkesi, eläin putosi metsään ja ampaisi pakoon.
Siitä lähtien töpöhäntäinen ilves on elänyt Pohjolan metsissä.
Ilves (lynx lynx) on Suomen ainoa villi kissaeläin. Sitä tavataan miltei koko maassa. 1950-luvulla ilveskanta oli tuhon partaalla, mutta nyttemmin tupsukorvaa tavataan taas hieman runsaammin. Entisestä metsien pedosta on tullut ”kulttuuripeto”, sillä ilvekset liikkuvat usein myös ihmisasutuksen lähistöllä.
Ilves liikkuu lähinnä hämärissä ja öisin. Ravinnokseen se pyydystää jäniksiä ja kanalintuja, mutta myös kauriita. Ilveksen reviiri on suuri, 100–1 000 neliökilometriä.
Vanha kansa on jaotellut ilvekset niiden pilkkujen mukaan ”kissailveksiksi”, ”kettuilveksiksi” ja ”susi-ilveksiksi”.
Euraasialaisen eli meikäläisen ilveksen kannasta 90 prosenttia elää Venäjällä. Ilves on Kanta-Hämeen vaakunaeläin ja esiintyy myös Heinolan ja Janakkalan (sekä entisten Mäntän ja Purmon) vaakunoissa. Se on niin ikään tamperelaisen jääkiekkoseuran nimi.
Ilves on kaunis eläin. Moni ei tahdo uskoa, että Suomen metsissä sellainen edes eläisi. Mutta niin on Luoja ajatellut asian ja aina silloin tällöin hän antaa onnekkaiden nähdä metsän villin tupsukorvan.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.