Kun yhteiskunnassa kuohuu ja vastakkainasettelu asemoi keskustelijat rintamalinjaan paikalleen, vaaditaan kykyä säilyttää tasapaino ja löytää ratkaisu jumiutuneeseen tilanteeseen. Kirkkokin on toisinaan joutunut näihin yhteiskunnallisiin tyrskyihin.
Näin tapahtui myös talvella 1964–65, jolloin kirkon ympärillä vallinnut levollinen ilmapiiri äkillisesti särkyi. Kirkkolain uudistaminen synnytti lehdistössä ja eduskunnassa kiihkeää keskustelua. Itse laki sisälsi entiseen verrattuna vähäisiä muutoksia, joten odotettiin sujuvaa eduskuntakäsittelyä. Eduskunnalla kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tai hylätä koko laki.
Toisin kävi. Vasemmisto arvosteli jyrkästi lakiehdotusta kansanedustaja, kirkkoherra V. Mattilan johdolla. Hän suomi puheenvuorossaan lain yleislinjaa ja koko kirkkoa katsoen kirkon syyllistyneen maallisen vallan tavoitteluun. Ehdotus keskitti entistä enemmän valtaa piispalle ja tuomiokapitulille sekä toi korostetusti esille kirkolle tunnusomaisen demokratiavajeen. Työväestön lehdistö säesti Mattilaa.
Arvostelun kärki siirtyi nyt lakiehdotuksesta kirkkoon itseensä. Porvarillisten puolueiden edustajat tulkitsivat arvostelijoiden puheet suoraksi hyökkäykseksi kirkkoa vastaan. Kirkkolaista näytti näin tulevan puolueasia, missä eduskunnan oikeisto vastustaa vasemmiston käsityksiä. Vaikutti vahvasti siltä, että kirkko on porvariston kirkko, joka ei kärsi kuulla mitä työväki siitä ajattelee.
”Varokaamme henkilökohtaista loukkaantumista, jos sellaiseen näyttäisi olevan aihettakin#
TÄSSÄ TULEHTUNEESSA tilanteessa arkkipiispa Martti Simojoki puuttui keskusteluun. Laajennetussa piispainkokouksessa pitämässään puheessa hän päättäväisesti irtisanoutui ajatuksesta, että kirkko olisi närkästynyt siihen kohdistuneesta arvostelusta.
”Tuskin mikään olisi erehdyttävämpää”, totesi arkkipiispa, ”kuin tulkita poliittisen vasemmiston keskuudessa eduskunnassa ja lehdistössä käytetyt puheenvuorot kirkon kannalta kielteisiksi ja vihamielisiksi. Näen niissä mieluummin työväen miesten kädenojennuksen kirkolle. Olkoonkin, että käsi on kovanpuoleinen, se on suomalaisen työmiehen rehellinen käsi.”
Arkkipiispan puhe osui maaliinsa. Myös eduskunnassa ilmapiiri tasaantui välittömästi. Ilmeistä on, että sosialidemokraattisessa ryhmässä oltiin vaivautuneita kirkkoon kohdistetun arvostelun kiihkeydestä ja oltiin tyytyväisiä siitä, että kiihkeän keskustelun laineille kaadettiin sopivasti öljyä. Puheen luomassa sovinnollisessa ilmapiirissä laki sitten hyväksyttiin suurella enemmistöllä.
SIMOJOEN PUHE oli retorisesti taitava nyökkäys ja kumarrus vastaanottajaa kohtaan. Kun puhujan eetos oli pohjustettu ja vastaanottaja syleilty, varsinainen pohdinta voi alkaa. Kirkko vastasi mahdollisimman arvovaltaisella tavalla esitettyyn arvosteluun ja ilmoitti, että poliittisen vasemmiston näkökohtia kuunnellaan ja arvostetaan.
”Varokaamme henkilökohtaista loukkaantumista, jos sellaiseen näyttäisi olevan aihettakin. Varokaamme myös loukkaantumasta kirkkomme puolesta, jos arvostelu ampuu yli maalin tai erehtyy asiallisten tietojen puutteessa”, jatkoi arkkipiispa.
Tämä sovintopuhe oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden hengessä kelpaa hyvin malliksi parhaillaan vellovalle kiihkeälle yhteiskunnalliselle keskustelulle.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.