Kirkon uusi strategia Kohtaamisen kirkko listaa toimintaympäristön muutoksia. Pääkohtia on neljä. Huomiota kiinnitetään paitsi katsomusten kirjon laajenemiseen, informaatioteknologiaan ja muuttoliikkeeseen, myös väestörakenteen muuttumiseen.
Strategiassa todetaan, että yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa Suomessa nopeasti. Kirkolliskokous keskusteli strategiasta Turussa. Kotimaa Pro kysyi kirkolliskokousedustajilta kommentteja väestörakenteen muutokseen.
Tällä hetkellä kirkossa puhutaan paljon lapsista ja nuorista sekä kiinnitetään heidän asioihinsa huomiota. Nuorten kirkosta eroaminen on iso haaste. Mutta entä eläköityvät? Vuonna 1965 yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä oli 17,5 prosenttia. Osuus nousee yli 22 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lähitulevaisuudessa monissa kunnissa yli puolet asukkaista on eläkeläisiä.
Pitäisikö kirkon laatia eläköityville oma strategiansa, arkkipiispa Kari Mäkinen?
– Kyse on muutoksesta, joka on tarpeen tunnistaa. Mutta ei pidä lähteä siihen, että siirtäisimme yli 65-vuotiaat omaan lokeroonsa, mitä me noille tehdään -lokeroon. On vain kussakin seurakunnassa otettava eri ihmisten todellisuus huomioon, Kari Mäkinen sanoo.
Mäkinen siirtää keskustelua metatasolle. Hänen mielestään huomiota pitää kiinnittää myös siihen, miten vanhuudesta puhumme. Käsittelemmekö aikaa ikään kuin se olisi taloudellinen tai hoitoon liittyvä ongelma.
– Puhutaan nuorekkaista ikäihmisistä. Siirrämme nuoruuden ihanteita vanhuuteen. Meidän pitäisi kysyä, mikä on vanhuuden merkitys. Miten kirkossa voisi huomioida ihmisten kokemusperspektiivin, kuulemisen ja myös hitauden. Yli 65-vuotiaille merkitsevää on, että he voivat välittää jotakin elämänkokemuksestaan, eikä se, millä panoksella he voisivat tukea 35-vuotiaiden elämänrytmiä, Kari Mäkinen sanoo.
”Jumalan ikävä tuskin ikään sidottu”
Kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkinen Kiuruvedeltä muistuttaa hänkin, että yli 65-vuotiaista puhuminen yhtenä joukkona on ongelmallista.
– Esimerkiksi 65- ja 85-vuotiaat voivat olla aika lailla eri sukupolvea. Iästä riippumatta on myös niin, että nykyisin monet ikäihmiset ovat kirkolle pikemminkin voimavara. Heillä on usein kova työelämässä hankittu ammattitaito, josta seurakuntakin voisi hyötyä.
Pulkkinen miettii myös sitä, ovatko yli 65-vuotiaat sittenkään niin erityinen ihmisryhmä.
– Muuttuvatko ihmisten perimmäiset kysymykset, kun ikää kertyy? Eikö jokainen ihminen halua tulla iästä riippumatta nähdyksi ja olla yhteisönsä jäsen? Jumalan ikäväkään tuskin on ikään sidottu, Pulkkinen sanoo.
Tapio Tähtinen Keravalta edustaa Espoon hiippakuntaa. Hän toteaa kirkon mahdollisen tulevaisuuden vanhusstrategian kannalta olennaiseksi asiaksi yksinäisyyden lisääntymisen. Tämä pitäisi kirkonkin ottaa työssään entistä paremmin huomioon.
– Kaikissa hyvinvointitutkimuksissa eri puolilla maailmaa on todettu, että kokemus yksinäisyydestä korreloi aina hyvinvoinnin vähäisyyden tai puutteellisuuden kanssa.
Tähtisen mielestä kirkko ei kuitenkaan voi muuttua kaikiksi niiksi ihmisiksi, joita yksinäiset vanhukset tai nuoremmat kaipaavat.
– Kirkko ei voi palkata uusia ihmisiä tekemään erilaisia asioita näitä ihmisiä varten. Sen sijaan seurakunnan henkilöstöineen, tiloineen ja resursseineen pitäisi olla mahdollistaja. Sen pitäisi koota ihmisiä yhteen, jotta ihmiset voisivat helpommin olla lähimmäisiä toisilleen.
Tähtinen muistuttaa myös, että ikäihmiset ovat seurakunnille resurssi.
– Heillä on paljon hyödyllistä elämänkokemusta.
He täyttävät kuntosalit, teatterit … kirkotkin?
Vantaalaisen Pirjo Ala-Kapeen mukaan parhaillaan eläkkeelle jäävät suuret ikäluokat tulevat vielä yllättämään myös kirkossa. Heillä on elämänsä ensimmäisen kerran aikaa tehdä ja harrastaa, mitä haluavat. Myös kirkon tulee ottaa tämä omissa suunnitelmissaan huomioon. Suuret ikäluokat ovat uusi voimavara.
– Monet suuriin ikäluokkiin kuuluvat ovat eläkkeelläkin edelleen erittäin aktiivisia ja hyväkuntoisia. He täyttävät kuntosalit, teatterit ja iltapäivätanssit. Myös kirkon vapaaehtoistyössä suuret ikäluokat ovat aivan uusi voimavara. Monilla heistä on arvokasta erityisosaamista, jota kirkko voisi toiminnassaan hyödyntää. Tämä on hyvä tiedostaa.
Kirkolliskokousedustaja Ritva Viitala työskentelee diakoniatyöntekijänä Hattulan seurakunnassa. Hän kertoo oman seurakuntansa varautuneen vanhusväestön lisääntymiseen ennakoiden toiminnan suunnittelussa, työntekijöiden määrässä ja talousmäärärahoissa.
– Olemme yrittäneet ennakoida, kuinka ikääntyneillä olisi hyvät mahdollisuudet osallistua toimintaan. Asiaan vaikuttavat esimerkiksi tapahtumien ajankohta, tilaisuuksien kesto, esteettömyys päästä tilaan, avustajat ja mahdollinen kuljetus.
Tulevaisuudessa eläkeläiset ja iäkkäät ihmiset ovat Viitalan mielestä entistä enemmän seurakunnille sekä kohderyhmä, että vapaaehtoistoiminnan moniosaava voimavara ja resurssi.
– He ovat aktiivisia sekä osallistumaan että toimimaan. Heillä on myös paljon annettavaa ja heidän elämänkokemustaan tulisi pystyä hyödyntämään. Samalla he voisivat kokea, että heitä arvostetaan ja he ovat yhä hyödyksi, Viitala sanoo.