Lapualla viikonloppuna vietetyillä herättäjäjuhlilla muistettiin Herättäjä-Yhdistyksen musiikkityön juhlavuotta. Tasan sata vuotta sitten herännäispappi Wilhelmi Malmivaara perusti Lapuan kristillisen kansanopiston, jonka opetussuunnitelmaan otettiin neliääninen virsilaulu.
Myöhemmin virsikuoroperinteestä on kasvanut oleellinen osa Herättäjä-Yhdistyksen toimintaa. Ylipäänsä Siionin virsillä on suuri merkitys liikkeelle. Esimerkiksi yhdistyksen kustannustoiminnasta merkittävä osa liittyy erilaisten Siionin virsiin liittyvien äänitteiden kustantamisesta ja Siionin virret -kokoelman myynnistä.
Veisaa nyt vanha ja nuori
Nuoriso- ja opiskelijatyössä seurat ja veisuut kuuluvat oleellisena osana liikkeen Nilsiän Aholansaaressa pitämiin rippikouluihin ja kaikkiin nuorten tapahtumiin. Opiskelijatyön keskeisin muoto ovat niin ikään opiskelijaseurat.
Lisäksi yhdistyksen piirissä toimii lukuisia paikallisia virsikuoroja, kaksi opiskelija kuoroa ja yhdistyksen valtakunnallinen kuoro. Kuorotoiminnalla on suuri merkitys virsiperinteen ylläpidossa, mutta myös nuoriso- ja opiskelijatyön työssä liikkeen uusien vastuunkantajien kasvattamisessa.
Luokanopettaja opiskelija Annu Kaleva kertoo Kotimaassa 10.7., kuinka hän oli juuri kuorotoiminnan kautta löytänyt takaisin lapsuudesta asti tutun liikkeen toimintaan.
Siionin virret ovat herättäjäjuhlilla suuressa roolissa paitsi seuroissa, myös virsikuorojen konserteissa ja juhlakentän ohjelmassa. Tänä vuonna kaikki Herättäjä-Yhdistyksen kuorot pitivät yhteisen konsertin Lapuan tuomiokirkossa otsikolla ”Veisatkaa vuoroin”.
Vuoroin veisataan joka vuosi myös vuoroveisuissa, jotka aloittavat perinteiseen tapaan juhlien Raamattutunnin.
Kokoelman kolmas uudistus
Herännäisyyttä luonnehditaan usein seuraliikkeeksi. Herännäisyyden palvelujärjestöksi itseään nimittävä Herättäjä-Yhdistys puolestaan kuvaa tulevaisuusasiakirjassaan haluavansa olla kansankirkollisuudesta tunnettu, Raamatun, tunnustuksen ja kirkon järjestyksen pohjalta herännäisyyden hengessä toimiva kansanliike.
Liikkeen Siionin virret -kokoelman juuret ovat 1700-luvulla Ruotsissa herrnhutilaisessa yhteisössä syntyneessä Sions sånger –virsikokoelmassa, jonka jalasjärven kappalainen Elias Lagus suomensi vuonan 1790. Myöhemmin kokoelman uudisti ja toimitti Wilhelmi Malmivaara vuonna 1893. Jaakko Haavion johtaman työryhmän uudistama, kielellisesti korjattu ja muokattu laitos ilmestyi 1972.
Nyt kokoelmaa ollaan uudistamassa. Vuonna 2005 Herättäjä-Yhdistys julkaisi kirjaan lisävihkon, jossa on viitisenkymmentä uutta Siionin virttä. Meneillään olevassa kokonaisuudistuksessa osa vihkon virsistä on tarkoitus liittää kokoelmaan ja uudistaa samalla vanhat virret.
Osa virsistä tuttuja virsikirjastakin
Nykyäänkin liikkeen laulukirja on laajassa käytössä ympäri Suomea. Herättäjäjuhlilla kirjoja myydään noin tuhat vuodessa. Herättäjä-Yhdistys ottaa siitä parin kolmen vuoden välein noin 10 000 kappaleen uuden painoksen. Kirjoja ostavat niin H-Y:n paikallisosastot, seurakunnat kuin yksittäiset ihmiset.
Herännäisseuroissa ei käytetä yleensä lainkaan kirkon virsikirjaa.
– Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä Siionin laulut painetaan aina yhteen virsikirjan kanssa, koska molempia käytetään seuroissa. Meillä Siionin virsiä käytetään seuroissa ja virsikirja on jumalanpalveluksen kirja, kertoi Herättäjä-Yhdistyksen musiikkisihteeri Samuli Korkalainen.
Korkalaisen mukaan Siionin virsien voi siis sanoa levinneen ainakin niihin seurakuntiin, joissa järjestetään herännäisseuroja.
Kokoelman virsiä on kuitenkin runsaasti myös kirkon virsikirjassa, erityisesti kärsimystä, kuolemaa ja iankaikkisuutta käsittelevissä osioissa. Monet kokoelman virsistä ovat esimerkiksi tuttuja hautajais- ja ehtoollisvirsiä.
Virret yhdistävät ja jakavat
Siionin virsillä on suuri merkitys liikkeen hartaudenharjoituksessa, joten uudistus herättää tunteita. Molempiin edellisiin uudistuksiin on liittynyt erilaisten ryhmien irtautumista liikkeestä.
Erityisesti Pohjois-Savossa ja Kainuussa oli vielä pitkälle 1900-luvulle ryhmiä, jotka veisasivat ainoastaan Laguksen käännöstä. Näistä ryhmistä on kuitenkin vain vähän tietoa.
– Ennen Malmivaaraa Siionin virret olivat käytössä laajasti koko sen aikaisessa herätysliikerintamassa. Malmivaaran uudistustyö oli siis hyvin keskeinen herännäisyyden kannalta, kertoi Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteeri ja uudistustyötä tekevän toimikunnan tekstijaoston puheenjohtaja Kalle Hiltunen.
Toisaalta Siionin virret ovat myös keskeisin liikettä kasassa pitävä tekijä. Korkalaisen mukaan herättäjäjuhlissa erityisen hienoa on, että eri tavalla ajattelevat ja eri-ikäiset kerääntyvät veisaamaan yhdessä samaa virttä. Ajatus toistuu usein myös juhlien seurapuheissa.
Koko paketti remonttiin
Nyt uudistusta tekevä työryhmä kiinnittää huomiota niin sävelmiin, kieleen, virsien kokonaisuuteen kuin sisältöön. Yhdistyksen työntekijät avasivat uudistuksen periaatteita herättäjäjuhlien perjantain tiedotustilaisuudessa.
– Uudistukset ovat aina kivuliaita nykyisille veisaajille. Se tehdäänkin aina tuleville veisaajille. Itsekin olen tottunut näihin vanhoihin, Hiltunen sanoo.
Korkalaisen mukaan ihmiset ovat aina vastustaneet kaikkien virsikirjojen uudistamista.
– Käytössä oleva käännös muodostuu rakkaaksi. Kyse on kuitenkin vastuusta tulevia käyttäjäpolvia kohtaan. Esimerkiksi Malmivaaran Siionin virret oli turhan pitkään käytössä. Jo 30-luvulla puhuttiin, että se pitäisi uudistaa. Monet herännäisjohtajat olivat silloin tekemässä kirkon virsikirjan uudistusta, joten siihen ei ollut resursseja. Kun sodasta oli toivuttu 1960-luvulla, asialla oli jo kiire.
Kokoelmaan halutaan lisää käytettävyyttä
Hiltusen mukaan muutama vuosi sitten tehty käyttötutkimus kertoi ison osan kokoelmasta olevan seuroissa vähällä käytöllä. Samuli Korkalaisen mukaan tämä saattaa johtua paitsi sanoitusten vieraudesta, myös sävelmistä.
– Seuroissa veisataan aina ilman säestystä. Siksi sävelmän on oltava niin mielenkiintoinen, että se toimii pelkkänä melodiana ilman sointupohjaa. Kansanliikkeen piirissä syntyneet toisinnot niekkuineen istuvat hyvin tähän seuraperinteeseen, Korkalainen sanoi.
Korkalaisen mukaan suurin osa kokoelman nykyisistä sävelmistä on niin sanottuja kansantoisintoja vanhoista saksalaisista ja ruotsalaisista virsikoraaleista, jotka olivat käytössä vuoden 1701 virsikirjassa.
– Nykyinen körttiläinen veisuukulttuuri onkin Laguksen ansiota. Lagus ei nimittäin ottanut virsiin ruotsalaisia sävelmiä, vaan merkitsi sävelmiksi tuttuja 1701 vuoden virsikirjan koraaleja. Ne olivat muokkautuneet ja muokkautuneet ajan saatossa ihmisten niitä laulaessa. Koska nuotteja ei juuri ollut, laulettiin korvakuulolta ja ulkomuistista.
Takaisin intiimimpeihin kielikuviin
Sisällöllisellä puolella uudistuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti pietismiin liittyvään erotteluun uskovien ja maailman välillä. Korostusta pidetään nykyherännäisyydessä vieraana. Vierailta tuntuvia korostuksia enemmän huomiota kuitenkin kiinnitetään kielikuviin ja niiden ymmärrettävyyteen.
– Malmivaara karsasti voimakasta herrnhutilaisten morsius- ja verimystiikkaa. Esimerkiksi Kristuksen kylkihaavasta vuotavan veren odottaminen huulet töröllään tai seksuaaliset kuvat synnin hävyn peittämisestä kuulostavat nykyihmisestäkin groteskeilta. Haavoihin vajoaminen on usein korvattu esimerkiksi sanan turviin pakenemisella. Nyt pohdimme, miten tavoittaisimme alkuperäisen intiimiyden ilman groteskia mielikuvaa, Hiltunen sanoi.
Aikaisemmissa uudistuksissa virsiä on paitsi lisätty, myös poistettu ja jaettu osiin. Alkuperäisissä Laguksen käännöksen virsissä säkeistöjä saattoi olla kymmeniä. Nyt Hiltusen mukaan on tarkoitus tarkastella virsiä myös alkuperäisissä kokonaisuuksissa.
– Usein alkuperäisessä virressä on punainen lanka, joka on saattanut hävitä. Mietimme, kuinka sen voisi palauttaa.
Tauoilla odotetaan kaikki mukaan
Herännäisyyden veisuuperinteeseen kuuluu paitsi säestyksettömyys, myös omintakeinen hidas tempo ja pitkät tauot säkeiden välissä. Samuli Korkalaisen mukaan taukoihin on keksitty monenlaisia selityksiä.
– Yhden version mukaan tauon aikana luettiin ääneen seuraava säe, koska ihmisillä ei ollut varaa virsikirjoihin. Yhden version mukaan tauolla kuunneltiin, tulevatko häjyt, Korkalainen kertoi.
Korkalaisen mukaan syy on kuitenkin yksinkertainen. Kun seuroja pidettiin suurissa, monihuoneisissa pohjalaistaloissa, väki hajaantui moneen huoneeseen ja joskus vielä pihamaalle.
– On pakko jäädä välillä odottamaan, jos haluaa kaikkien pysyvän samassa tahdissa. Pikkuhiljaa ihmiset ovat ihastuneet veisuutapaan, Korkalainen kertoi.
– Perinne korostaa yhteistä veisuuta ja yhteistä rukousta. Kauniin kuvan mukaan sanotaan, että tauon aikana voi kuulla Jumalan sydämen lyövän.