Sari Roman-Lagerspetz arvostelee Kotimaan kolumnissaan kirjailija Tommy Hellstenin lasten kurittamista koskevia käsityksiä. Roman-Lagerspetzin mukaan Hellsten antaa ymmärtää, että väkivaltaa saa harjoittaa rakkauden nimissä hyvässä ja ”eettisesti kestävässä tarkoituksessa”. Hellsten pitää väitettä absurdina.
Kirjassaan Vanhemmuus – Vastuullista vallankäyttöä (2009) Hellsten kirjoittaa seuraavasti.
”Väkivalta ei ole ongelma, kun sen käyttäjän motiivit ovat eettisesti kestävät. Kestävät motiivit eivät myöskään johda sellaiseen väkivaltaan, joka satuttaisi tai vahingoittaisi. Lujasti kiinni pitäminen, läimäyttäminen tai muu vastaava riittää. Jos lasta halutaan vahingoittaa, on jo kyse vihansa purkamisesta lapseen. Rakkauden käytössä oleva viha tietää aina rajansa ja se on aina tervettä. Se pyrkii lapsen hyvään eikä hänen vahingoittamiseensa.”
Roman-Lagerspetz toteaa Kotimaassa, että tekstikohta on omiaan hämärtämään vanhempien käsityksiä hyväksyttävistä ja kielletyistä kasvatuskeinosta. Se myös antaa ymmärtää, että väkivaltaa saa harjoittaa rakkauden nimissä, hyvässä ja eettisesti kestävässä tarkoituksessa.
Hellsten myöntää, ettei läimäyttää -verbi ole sanana paras mahdollinen ilmaisu mutta kertoo luottavansa siihen, että tekstikohdan tarkoitus selviää asiayhteydestä.
– Ihminen, jolla on rakkautta lasta kohtaan, ei käytä väkivaltaa. Kun lapselle laitetaan rajat, se tehdään aina toisen persoonaa kunnioittaen. Missään nimessä en kehota väkivaltaan. Väite on absurdi. Ihminen, jolla on aikuinen rakkaus lasta kohtaan, ei riko lapsen koskemattomuutta, Hellsten sanoo.
– Silmiin katsominen ja lujasti kiinni pitäminen riittää. Keskeinen idea on, että aikuinen tietää mitä tarkoittaa ja osaa ilmaista sen lapselle.