Kansalaisjärjestö Finnwatchin julkaisemassa selvityksessä vertaillaan erilaisia elämiseen riittävän palkan laskentamalleja. Selvityksen johtopäätöksenä esitetään yksityiskohtainen malli, jonka avulla suomalaisyritykset voivat laskea elämiseen riittävän palkan kehitysmaissa.
– Vaikka elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus, yritykset huomioivat sitä edelleen heikosti alihankintaketjuissaan, Finnwatchin tutkija ja lakimies Henri Telkki sanoo.
Elämiseen riittävällä palkalla tarkoitetaan palkkaa, jolla työntekijä pystyy hankkimaan itselleen ja perheelleen riittävän ravinnon, asumisen, vaatetuksen, terveydenhuollon, lasten koulutuksen ja muut perustarpeet. Riittävä palkka mahdollistaa myös pienimuotoisen säästämisen ja osallistumisen sosiaaliseen ja kulttuuriseen elämään.
Elämiseen riittävä palkka on välttämätön edellytys muiden ihmisoikeuksien toteutumiselle, sillä riittämätön palkka altistaa muun muassa liiallisiin ylitöihin ja lapsityövoiman hyväksikäyttöön.
Finnwatchin mukaan elämiseen riittävän palkan laskemiseksi on esitettävissä ihmisoikeusasiakirjoihin pohjautuvat selkeät kriteerit, joita noudattaen palkka voidaan laskea eri aloilla ja alueilla.
Lailliset vähimmäispalkat yritysten alihankintaketjuissa eivät useinkaan riitä elämiseen. Vaikka riittävän palkan varmistaminen on valtioiden tehtävä, yrityksillä on valtioista riippumaton velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia myös ulkomailla toimiessaan. Ei siis riitä, että yritys maksaa vain vähimmäispalkkaa, jos se ei riitä elämiseen.
Monet yritykset ovat esittäneet alhaisten palkkojen perusteluna paikallisen lain noudattamisen sekä vedonneet siihen, ettei elämiseen riittävän palkan määrittelyyn ole olemassa kunnollisia malleja.
– Selvityksemme tarkoitus on päättää keskustelu siitä, ettei malleja ole tarjolla, Telkki sanoo.