Jumalan valtakunnan ymmärtäminen näyttää olleen Jeesuksen opetuslapsille ylivoimaisen vaikea tehtävä. Miksipä ei olisi. Näkymättömät asiat ovat vaikeatajuisia.
Jeesus puhui paljon Jumalan valtakunnasta, siitä, miten se on tullut hänessä ihmisten keskelle. Tavattoman vaikea sitä on tajuta näin jälkikäteenkään. Vielä voi jotenkin voi ajatella ihmistä, jossa Jumala tuntuu olevan läsnä. Siis sellaista ihmistä, josta jotenkin aistii lämpöä, hyvyyttä ja kiinnostusta.
Jeesuksen kohdalla kyse oli kuitenkin enemmästä. Hänessä selvästi oli lämpöä, hyvyyttä ja kiinnostusta, joka veti ihmisiä puoleensa. Samalla hän kuitenkin mystisesti ja selittämättömällä tavalla itse oli Jumalan valtakunta. Kolmiyhteys, enkelit ja kerubit, universumi ja kaikkeus tässä näin, tässä ihmislihassa.
Kuten Jeesus toteaa opetuslapsilleen, Jumalan valtakunnasta ei voi sanoa, että se olisi täällä niin kuin valtio kartalla. Roomalaisten vallan alta vapautusta odottaneille opetuslapsille tämä varmasti oli harmillista. Kaivattiin konkreettista valtakuntaa, joka ajaa toisen pois tieltä.
Mutta Jumalan valtakunnasta ei voi myöskään sanoa, että se on pilvien päällä, universumin takana, jossain tuolla. Ellei sitten jossain muissa ulottuvuuksissa, joista emme vielä tiedä.
Sen tiedämme, että Jumalan valtakunta on meidän keskellämme, koska Jeesus näin sanoi. Meille asia vain on vielä näkymättömämpi ja siksi vaikeampi kuin opetuslapsille. Emme näe ja aisti Jeesuksesta huokunutta lämpöä ja hyvyyttä. Voimme vain kuvitella ja uskoa.
LISÄKSI TUNTUU usein siltä, että me olemme huonoja vaalimaan ja todentamaan keskellämme olevaa Jumalan valtakuntaa. Senhän pitäisi todentua kristittyjen keskinäisenä rakkautena. Sillä tavalla sen pitäisi houkutella lämmöllään ja hyvyydellään muita ihmisiä sisälle valtakuntaan. Rakkaus synnyttää rakkautta.
Voi olla myös niin, että hairahdumme katselemaan rakkautta jotenkin väärin silmin. Näemme sen usein loputtomana lempeytenä ja kärsivällisyytenä. Siihen pyrkiessämme saatamme tehdä siitä teeskentelyä. Teeskentelyä ei jaksa.
Jeesuksen tapa tuoda Jumalan valtakuntaa läsnäolevaksi oli sekoitus totuutta ja ymmärtämystä. Hän saattoi ottaa hyvin suorasanaisesti kantaa ihmisten ongelmiin, mutta ei tuomiten vaan sanoittaen tilannetta ja ymmärtäen ihmistä. Hänen toimintansa ei kummunnut hänen omista peloistaan, opillisista asioista tai oikeassa olemisen tarpeesta. Hän oli vain rehellinen ja samalla osoitti suurta kiinnostusta ja ymmärrystä ihmisluontoa ja ihmisen elämää kohtaan. Olihan hän itsekin ihminen.
Ehkä Jumalan valtakunnan vaaliminen ja todentaminen keskellämme vaatisi meiltä rehellistä ja toisiamme ymmärtävää rakkautta ja sitä, että olemme kiinnostuneita toisistamme enemmän kuin itsestämme.
Luukkaan evankeliumi 17:20–24
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
Opetuslapsilleen hän sanoi: ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”
Ilmoita asiavirheestä