Espoon hiippakunta on tyytyväinen sovinnolliseen ja diplomaattiseen piispaansa Tapio Luomaan (s. 1962). Häntä pidetään miellyttävänä henkilönä, joka on taitava keskustelemaan ja kuuntelemaan. Vuodesta 2012 Espoon piispana toiminut Luoma ymmärtää erilaisia näkemyksiä ja suhtautuu muihin lämpimästi.
Kotimaa haastatteli tätä juttua varten lukuisia Luoman työtovereita ja yhteistyökumppaneita.
Lähes kaikissa haastatteluissa Luomaa kuvailtiin rauhalliseksi ja selkeäksi. Hänen äänensä on kantava ja rahoittava, ”kuin luontodokumentin kertojalla”. Luoma on syvällinen teologi, joka osaa selittää ajatuksiaan kansantajuisesti.
Luoma pitää aktiivisesti yhteyttä kirkkoherroihin ja arvostaa ruohonjuuritason työtä ja seurakuntien työntekijöitä. Hän muistaa kohtaamansa ihmiset. Luoman pitkä kokemus seurakuntatyöstä herättää luottamusta. Haastateltavien mukaan Luomalla ei ole noussut piispuus päähän, vaan hän on edelleen välitön, nöyrä ja hauska.
Luoma ei suostu valitsemaan puoltaan liberaali–konservatiivi-akselilla. Toisten mielestä on hienoa, että hän ei asetu kenenkään puolelle tai ketään vastaan eikä ryhdy mediassa eipäs-juupas-väittelyihin. Toiset taas toivovat, että Luoma ottaisi asioihin suoremmin kantaa. Liian ympäripyöreät muotoilut ärsyttävät, ja Luomaa pidetään niiden vuoksi poliitikkomaisena. Häntä luonnehditaan myös värittömäksi.
Luoman arvioidaan olevan vahvasti sitoutunut kirkon ydinsanomaan. Häntä kiitetään Kristus-keskeisyydestä ja siitä, että hän ottaa aina evankeliumin esille puheenvuoroissaan. Hänen teologisia puheitaan ja kirjoituksiaan arvioidaan hengellisesti hoitaviksi ja älyllisesti innoittaviksi.
Luomaa pidetään myös jämptinä ja suoraselkäisenä. Hän hoitaa tehtävänsä tunnollisesti ja kunnollisesti. Hänellä on kova into ja motivaatio työhönsä.
Luomaa kuvataan myönteiseksi ihmiseksi, joka ei kuulu maailmanlopun tai kirkon lopun ennustajiin. ”Hänessä ruumiillistuu se, että kristitty on ikuinen optimisti.”
Plussat ja miinukset:
+ Taitava keskustelija ja kuuntelija
+ Muistaa tapaamansa ihmiset
+ Välitön, nöyrä ja hauska
– Kannanotoissaan ympäripyöreä
– Väritön
Piispasta sanottua, suoria sitaatteja:
”Tapio on persoonana valloittava synnynnäinen optimisti. Hän sytyttelee toivon kynttilöitä mieluummin kuin sammuttelee valoja.”
”Tietääkö espoolainen kadun ihminen, kuka on Tapio Luoma? Joistakin asioista hän voisi olla selkeämmin jotakin mieltä eikä aina vastailla poliitikkomaisesti.”
”Luomassa on sankarin ominaisuuksia. Hän on komea kaveri, joka ajattelee ja artikuloi selkeästi ja laulaa upeasti.”
”Tieto on Tapio Luoman päässä hyvin jäsentyneenä. Hän reagoi välittömästi ja puhuu ymmärrettävästi asiasta kuin asiasta.”
”Lämpimästi haluaisin muistuttaa piispaa siitä Kalevi Lehtisen viisaudesta, että maratonia voi kyllä juosta muttei satasen vauhtia.”
”Luoma on ollut aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa, mikä on nuorten näkökulmasta hyvä juttu.”
”Piispamme on aina ystävällinen ja kannustava. Häntä on helppo lähestyä ja hän seuraa tarkasti aikaansa.”
”Mukava ihminen, jonka seurassa mielellään vaihtaa kuulumisia. Jokavuotinen joulukirje on meidän perheessä odotettu ja se luetaan aina tarkasti.”
Piispojen profilointia varten toimitus haastatteli suurta joukkoa ihmisiä, jotka tekevät piispojen kanssa yhteistyötä kirkossa, seurakunnissa ja yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Työryhmä: Emilia Karhu, Tuija Pyhäranta, Mari Teinilä, Meri Toivanen, Noora Wikman
Kuva: Matteus Pentti
Lue myös: Kotimaa kartoitti piispojen vahvuudet ja heikkoudet, Helsingin piispa Irja Askola on mielipiteitä jakava mutta lämmin, Tampereen piispa Matti Repo on opettava ekumeenikko, Porvoon piispa Björn Vikström on liiankin kiltti älykkö, Lapuan piispa Simo Peura on syvällinen mutta virkamiesmäinen, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on ujo seuramies, Kuopion piispa Jari Jolkkonen on särmikkyyttä välttävä kansanmies, Oulun piispa Samuel Salmi on etäiseksi jäävä sovittelija, Turun piispa Kaarlo Kalliala on vaikeaselkoisuuteen sortuva älykkö, Arkkipiispa Kari Mäkinen on punnitseva realisti
Arkiston aarteet
Kotimaan piispantarkastus vuonna 2006:
Mikko Heikka, Espoo
Yhteistyökykyinen Heikka on joskus liiankin pehmeä
Espoon piispa Mikko Heikka (s.1944) on onnistunut loihtimaan vuodesta 2004 johtamalleen uudelle hiippakunnalle omaa ilmettä. Näin huolimatta siitä, että moni vertaa häntä vielä näkyvämpään naapuripiispaan, Eero Huoviseen. Kapituliin hän on luonut hyvää henkeä.
Heikka on luonut erinomaisia suhteita kunnallisiin päättäjiin. Hän arvostaa viestintää ja mediasuhteet ovat ok. Hänen puheensa ovat läpäisseet hyvin julkisuuden ja niistä on välittynyt humaani ihmiskuva. Globaalit asiat ovat olleet piispaa lähellä.
”Jos piispanistuin olisi Googlessa, Heikka kuuluisi sinne.”
Heikka on tunnettu Suomen Kuvalehden kolumneistaan. Hänen sydämensä asia on jalkapallo, joskin joku näkee asiassa myös mediapeliä.
Heikkaa luonnehditaan työteliääksi, yhteistyökykyiseksi ja älykkääksi. Joskus älykkyys kääntyy kuivakaksi akateemisuudeksi, mistä synnistä hän on kuitenkin pääsemässä eroon.
Heikka on helposti lähestyttävä, ”symppis, joka ei tee kärpäsellekään pahaa”. Toisaalta hän voi kesken keskustelun vaipua syviin mietteisiin. Kiltteys voi olla johtamisessa ongelmallista, joskus hänen toivotaankin nostavan seurakunnissa arat asiat rohkeammin pöydälle. Joku toivoo piispalta enemmän puhetta vähäosaisten puolesta, joku kiittää häntä heidän puolustamisestaan. Naispappeuden vastustajat ovat suivaantuneet Heikan tiukkuudesta.
Etelä-Suomen piispoista Heikkaa pidetään uudistushakuisimpana.