Eläkkeelle jäävä Oulunsalon kirkkoherra, pappi ja kansakoulunopettaja Tapio Kortesluoma työskenteli uransa aikana myös siirtolaispappina Etelä-Ruotsissa sekä rauhanturvapataljoonan sotilaspappina Etelä-Libanonissa ja Bosniassa. Kortesluoman mukaan kirkko on muuttunut hänen työssäolovuosinaan avoimemmaksi ja joustavammaksi. Hän suree sitä, että ihmiset eroavat suvaitsemattomasta mielikuvakirkosta, jota ei ole edes olemassa.
Kuka olet? Milloin jäät eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?
Olen Oulunsalon 6. kirkkoherra Tapio Kortesluoma ja jään eläkkeelle 1.4.2014. Tein kirkossa töitä kaikkiaan 38 vuotta.
Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi
Synnyin Helsingissä vuonna 1947. Lapsuuden perheeni asui useammalla paikkakunnalla, kunnes tulimme Ouluun 1953. Koulut kävin Oulussa ja ylioppilaaksi pääsin 1966 Oulun Normaalilyseosta. Kansakoulunopettajaksi valmistuin Oulussa 1968. Helsingin Yliopiston teologiseen tiedekuntaan pääsin 1968.
Varusmiespalveluksen (8 kk) suoritin vuonna 1973: viestimies muuttui varusmiespapiksi ja sitten minusta tuli ”sattuma-alikersantti”.
Pappisvihkimykseni sain piispa Aimo T. Nikolaiselta 3.3.1976 Helsingissä, jonka jälkeen toimin Herttoniemen seurakunnassa noin neljä viikkoa. Sitten suuntasin siirtolaispapiksi Etelä-Ruotsiin Smoolantiin (Växjön hpk) vuosiksi 1976-80. Suomeen palattuani sijoituin ensin Oulun tuomiokirkkoseurakuntaan, josta siirryin Oulunsaloon vuonna 1981. Kirkkoherraksi minut valittiin Oulunsaloon vuonna 2003.
Välillä minulla on ollut kaksi vuoden mittaista virkavapaata: Vuosina 1993-94 olin suomalaisen rauhanturvapataljoonan sotilaspappina Etelä-Libanonissa ja vuosina 1996-97 Bosniassa.
Perheeseeni kuuluu vaimo ja kolme aikuista tytärtä sekä yksi lapsenlapsi.
Minkälainen koulutus sinulla on tehtävään? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämän haasteisiin?
Kansakoulunopettajan koulutuksesta on ollut minulle paljon hyötyä erityisesti rippikoulun pidossa. Teologian kandidaatin tutkinto antoi hyvät ”pohjat” papiksi opetteluun. Sittemmin olen suorittanut Pastoraalitutkinnon, KirJo II –kurssin, Pariviestinnän kurssin ym. kursseja. Parhaat eväät on antanut työkokemus.
Mikä on ollut työurasi tiukin paikka?
Israelin armeijan ”tykistöleiri” Etelä-Libanonissa heinäkuun lopulla 1993. Pataljoonan alueelle tuli viikon aikana n. 1000 raskaan tykistön kranaattia, joista n. 120 oli ns. lähelle ampumisia. Vaikka pelotti, piti lähteä kiertämään pahiten ammutuille vartioasemille komentajan ja huoltopäällikön kanssa. Minulle selvisi, ettei epäjumalia nimeltä sattuma, tuuri, hyvä säkä ym. ole olemassa, vaan on vain Taivaan Isän varjelusta (ja tietysti luonnonlakien mukaisia todennäköisyyksiä). Meille ei tullut henkilövahinkoja, vaikka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt tulla.
Toisenlainen tiukka paikka on ollut pienen lapsen hautaan siunaaminen. Isän surun näkemistä oli melkein mahdoton kestää.
Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?
Mukavimpia ovat olleet rippikoululeirit ja ristiäiset.
Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?
Pahimmat mokat ja parhaat onnistumiset. Kumpiakaan niistä ei ilkeä kertoa julkisuuteen: mokat ovat noloja ja onnistumisista puhuminen on leuhkimista.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Hyvää työssäni oli monipuolisuus, vaihtelevuus, mahdollisuus tavata ja palvella ihmisiä heidän elämänvaiheissaan sekä työn epäsäännöllisyys (ei ole ollut tylsää…)
Työn epäsäännöllisyys on ollut myös huono asia. Pitkät työpäivät väsyttivät ja veivät mahdollisuuksia olla perheen kanssa tai harrastaa. Kurjaa on ollut myös asennevammaisten ihmisten tyhjästä kitiseminen ja Suomessa (ainakin valtamediassa) vallitseva uskontoallerginen ja kirkkokielteinen ilmapiiri sekä kirkon hallinnon raskaus
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Voimaa sain jumalanpalveluksista, perhe-elämästä ja vapaa-ajan harrastuksista kuten esimerkiksi kuntosalilta.
Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?
Jollakin tapaa se on muuttunut avoimemmaksi ja joustavammaksi. Kirkko on paljon suvaitsevaisempi ja avarampi kuin millaiseksi kirkosta eroavat sen kuvittelevat. (Paljoltihan ihmiset eroavat omasta mielikuvakirkostaan, jota ei oikeasti ole olemassakaan enää. Tulisivat nyt edes 1900-luvulle…)
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän jatkossa?
Suuntana pitäisi olla keveämpi hallinto. Tarvitaan myös enemmän tilaa seurakuntalaisten omaehtoiselle toiminnalle ja vaikuttamiselle.
Minkä elämänohjeen haluaisit antaa kirkossa työskenteleville?
Sinun ei tarvitse pelastaa kaikkia kohtaamiasi ihmisiä – Kristus on jo tehnyt työn puolestasi… Etkä muuten siihen pystykään, niin että ota rauhallisesti.
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Minulla on ollut 21 vuoden ajan sama esimies, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen, mutta en halua, että tätä asiaa otetaan esille; hän vain vaivaantuisi.
Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?
Olen laulanut Tuiran Kamarikuorossa kakkosbassoa vuodesta 1980 ja aion jatkaa niin kauan, että minulle sanotaan, ettei minusta ole enää laulajaksi. Virvelikalastus, talvivaellus, Lions-toiminta, musiikin kuuntelu, Oulun Rauhaturvaajien toimintaan osallistuminen. Näitä jatkan – ja lisäksi tietysti omakotitalo vaatii oman osansa.
Toivon, että voin eläkkeellä ollessani nykyistä enemmän olla vaimon kanssa yhdessä, käydä lasten ja lapsenlapsen luona, tavata ystäviä, käydä Oulu Sinfonian kausikonserteissa sekä kalastaa ja vaeltaa.
Kuva: Sakari Korpi. – Oulunsalon kirkkoherran Tapio Kortesluoman läksiäisjuhla Kahvila-ravintola Priimassa 19.1.2014. Kuvassa myös vaimo Kirsti Kortesluoma.