”Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen pedofiiliskandaali oli urani raskain kokemus”, tunnustaa Martti Esko. ”Hyväksikäytön laajuuden paljastuminen ja uhrien yhteydenotot olivat kokemuksina rankempia kuin osallistuminen Estonian uppoamisen ja Jokelan kouluampumisen jälkeiseen kriisityöhön”, kirkon perheasiainneuvottelukeskuksen entinen johtaja Esko sanoo.
– Monenlaista olen urani aikana nähnyt ja kokenut, mutta tämä ylittää muut. En itsekään pystynyt toimimaan ilman ammattiapua, hyväksikäyttövyyhtiä kirkon puolelta selvitellyt Esko sanoo.
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä ilmenneen seksuaalisen hyväksikäytön laajuus tuli Eskon mukaan kirkon tietoon syksyllä 2009. Niillä main Esko tapasi ensi kertaa sittemmin hyväksikäyttötapauksia tutkimaan ryhtyneen Johanna Hurtigin.
– Arkkipiispa Jukka Paarma ohjasi Johannan minun luokseni. Hurtigilla oli tapauksista tietoa, mutta hän oli kokenut SRK:n johdon taholta kovaa vastarintaa. Häntä oli myös leimattu negatiivisin sävyin, kun hän oli lähtenyt puuttumaan asiaan. Päädyimme siihen, että asiaa lähdetään nostamaan pintaan.
Kun tieto hyväksikäytöstä oli saavuttanut kirkon, se nousi esiin myös julkisuudessa. Asiasta kirjoitti muun muassa Helsingin Sanomat. Uhrien kertomuksia kuunnellut Martti Esko oli alkuvaiheessa yksin vastuussa viestinnästä.
– Muistan erään viikonvaihteen, jolloin kimpussani oli 28 tiedotusvälinettä. Se oli tilanne, jossa pitäisi selkeästi hahmottaa se mitä voi kertoa ja mitä ei. Lopulta esimieheni, silloinen kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtaja Seppo Häkkinen tuli avukseni tiedotukseen.
Myös osa piispoista antoi Eskolle tukea ja myönteistä palautetta.
– Olen hirveän kiitollinen, että arkkipiispa Paarma luotti ammatillisuuteeni. Kun kirkossa asetetaan tällaiseen tehtävään, johdon tuki on valtavan tärkeää.
Seksuaalinen hyväksikäyttö on Eskon mukaan aiheena niin raju, että se saa monet luonnostaan välttämään asioiden käsittelyä.
– Yksi perisyy miksi asioihin ei haluta tarttua on, että seksuaalielämä on ihmistä syvällä tavalla koskettava, vaikea ja vaativa alue ja käynnistää henkilökohtaisia ja primitiivisiä tunneprosesseja. Jopa asiasta yhdessä keskusteleminen on vaativa laji, Esko sanoo.
Hän näkee, että julkisuus on auttanut ihmisiä tulemaan esiin kokemustensa kanssa ja kokee, että hyväksikäytöstä on nähty vasta jäävuoren huippu. SRK:n anteeksipyynnöstä kieltäytymistä hän ei ymmärrä.
– Vaikuttaa siltä, että SRK haluaa pitää entisen päätäntävaltansa eikä lähde pyytämään kollektiivisesti anteeksi. En ymmärrä sitä enkä tiedä millä he perustelevat päätöstään.