Historiansa jo 1700-luvulle saakka ulottavan herännäisyyden tarpeellisuudesta nykykirkolle on vahvat puolustajansa. Heihin kuuluu muun muassa emerituspiispa Voitto Huotari, joka toteaa Kotimaa-lehdelle, että herännäisyyttä tarvitaan muun muassa kirkossa rehottavan tekopyhyyden kriitikoksi.
Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyjen mukaan herännäisyyteen sitoutuu tällä hetkellä kiinteästi tai väljästi enemmän kirkon työntekijöitä kuin mihinkään muuhun herätysliikkeeseen. Tilanne on rohkaiseva liikkeelle, joka juuri viettää 100-vuotisjuhlavuottaan.
Herännäisyys on myös pystynyt uudistumaan vuosien saatossa. Tanssiin, oopperaan, alkoholiin, koruihin ja koreanvärisiin vaatteisiin tuomitsevasti suhtautuneet körttiläiset eivät enää poikkea kannoiltaan muusta väestöstä, herätysliikkeitä tutkinut Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki on todennut tutkimuksessaan.
Samaa mieltä heränneiden uudistumiskyvystä on emerituspiispa Huotari. Hän myös linjaa liikkeen tarpeelliseksi koko kirkolle – edelleen ja erityisesti nyt.
– Herännäisyys on ollut kansankirkollisuuden tukipilari. Mutta tälle liikkeelle on ollut ominaista myös toistuva nahan luominen suhteessa kirkkoon ja yhteiskuntaan, Huotari sanoo.
Herännäisyyden tehtäväksi Huotari mainitsee uuden, ajanmukaisuuden tulkinnan löytämisen kansankirkolle. Liikettä tarvitaan hänen mielestään myös kirkossa rehottavan tekopyhyyden kriitikkona.
Lue Jussi Rytkösen laaja artikkeli aiheesta 22.11. julkaistusta Kotimaasta