Lapsuuden pitkinä kesinä aurinko paistoi, ainakin mielen kullattujen muistojen pintakerroksessa. Menneisyyden kaipuu taas paistaa häpeämättömästi läpi Mika Kiiskisen ohjaamasta elokuvasta Päivät kuin unta.
Se on saanut nimensä Arto Sotavallan käännösiskelmästä, jossa kuoleva mies muistelee parhaita päiviään hyvästellessään ystävänsä ja ”tyttösensä”.
”Hyvästi jää, se päättyi näin. Sä aina olit uskottu ystäväin. Jo lapsena kun seikkailtiin, aakkosista tyttösiin, yhtä aikaa vartuttiin.”
Epätasaisen hyvän mielen elokuvan sympaattisimmat hetket liittyvät tuoreen leskimiehen Eskon (Risto Tuorila) ja tämän syöpäsairaan lapsuudenystävän Heikin (Raimo Karppinen) suhteeseen.
Alkujaan neljä koulupoikaa teki verivalan ja he pitivät yhtä aikuisuuteen asti. Joukkoa yhdistävien avainkokemusten muistelot ovat ystävyyden ylistystä.
Kaverit ovat kuolleet, mutta nuoruuden nautinnolliset voimavuodet ovat elävästi Eskon mielessä. Vanha menestyskirjailija saa kimmokkeen kirjoittaa kaveripiirinsä suuresta seikkailusta ja salaisuudesta.
Kesällä 1974 nuori Esko (Tino Nummela) lähtee jäljittämään veriveljiensä kanssa perintöä, jonka pappa on jättänyt. Nelikko matkaa metsään kartan ja kryptisten ohjeiden avulla kuin nuortenkirjoissa.
Parikymppiset aarteenmetsästäjät kohtaavat kiinnostavia tyttöjä hiekkarannalle leiriytyessään – ja hengenvaarallista jännitystä.
NOSTALGISEN 1970-LUVUN ajankuvan luomiseksi on nähty paljon vaivaa puvustuksessa, lavastuksessa, kuvauspaikoissa ja musiikissa. Puhelinkioskit, kylänraitit, kanttiinit, huoltoaseman baarit, autot ja koululuokat näyttävät autenttisilta. Maitolaiturikohtaus on lavastettu kuvaavasti Marttilan Nostalgiamuseoon.
Teoksen tasoa sopii arvioida senkin kautta, ovatko tekijät ammattilaisia vai harrastelijoita. Ilman tukia ja ilmeisen isolla innolla tehty Päivät kuin unta -elokuva sijoittuu siihen väliin ja on omassa genressään kelpo suoritus.
Risto Tuorila esittää alati luotettavasti perusmiehiä ja Raimo Karppinen parhaana kaverina puolustaa paikkaansa. Mari Perankoski on lämmin hahmo Sanni-tyttärenä, joka tukee surevaa ja ihmeellisestä salaisuuksistaan kertovaa isää.
Näyttelijöiden nuoriso-osasto ja suuri osa muista tekijöistä on harrastelijoita, ja harrastelijamaisuuteen liittyy elokuvan vaativassa taitolajissa ongelmansa. Ne tulevat esiin eritoten käsikirjoituksessa sekä hahmottomiksi tai karikatyyrimaisiksi jäävissä rooleissa.
Vaikka kamera pitääkin Eskon nuoruuden tyttöystävästä ja tulevasta vaimosta (Martta Entonen) ja tämän ystävästä (Ansa Timonen) ja nuori Esko näyttää huvittavan 70-lukulaiselta tyypiltä, eivät draaman kaari ja henkilöt kehity uskottavasti.
Motivoimaton loppuhuipennus on kuin suoraan siitä vanhasta seikkailukirjasta tai -sarjakuvasta.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä