M
Pauliina Kainulainen Kotimaa24:lle kesämökiltään.
Tuottavuuden kasvuun tähtäävä jalostus ja hoitajien uupumus ovat riskejä eläinten hyvinvoinnille, todetaan perjantaina julkaistussa Kansallisessa eläinten hyvinvointiraportissa.
Eläinten ja ihmisten hyvinvoinnit ovat kietoutuneet toisiinsa. Raportti haastaa eri tahoja toimimaan eläinten hyvinvoinnin puolesta, sillä lähes kaikki ihmiset käyttävät eläimiä hyväkseen tavalla tai toisella. Sen vuoksi moraalinen vastuu eläinten hyvinvoinnista kuuluu kaikille. Kirkko voisi osallistua talkoisiin asennekasvatuksella, jolle löytyvät perusteet kristillisestä eläinteologiasta.
– Kunnioittava suhde eläimiin ja luomakuntaan perustuu Raamattuun. Kirkon pitää muistuttaa tästä, sanoo ekoteologi Pauliina Kainulainen.
– Suomessa ihmiset ovat perinteisesti olleet lämpimissä suhteissa eläimiin. Ne on ymmärretty tunteviksi olennoiksi. Nykyisessä tehotuotannossa tämä on hämärtynyt. Tilanne ei ole hyvä eläimille eikä paineiden alla tuskastuville maanviljelijöille.
Eläinteologia ammentaa Vanhasta testamentista, jonka mukaan ihmisen tulee pitää huolta paitsi toisistaan ja köyhimmistä, myös eläimistä. Tämä näkyy esimerkiksi sapattisäännöissä, jotka koskivat myös eläimiä. Viisauskirjallisuudessa puhutaan eläimen itseisarvosta. Niitä ei ole luotu vain ihmisen hyödyksi.
Eläinoikeuskeskusteluun puuttumista on kirkossa varottu, koska on pelätty luonnosta tulevan palvonnan kohde. Kainulaisen mielestä kirkko ei ole ihmisten ja eläinten yhteenkuuluvuutta korostaessaan vaarassa luisua panteismiin:
– Jumala on läsnä luomakunnassaan, mutta Jumala on paljon sitä enemmän, hän toteaa.
Raamatulla perustellaan myös ihmisen ylivertaista asemaa ja eläinten alistamista. Tästä painolastista ekoteologit tahtovat irtisanoutua ja korostaa luomakunnan kunnioittamista.
– Läheiselle luontosuhteelle löytyy perusteita pitkästä kristillisen mystiikan traditiosta, kertoo Kainulainen.