Lokakuisena perjantaina Tampereella Linnainmaan seurakuntakeskuksessa käy kova kuhina, kun Messukylän seurakunnan diakoniapäivää vietetään jo kuudetta kertaa. Tapahtuma järjestetään kerran vuodessa syksyisin. Toteutukseen osallistuvat kaikki 12 diakoniatiimiläistä, kaksi pappia ja noin 40 vapaaehtoista. Päävastuun kantaa diakoni Sinikka Leijo.
– Olemme jakaneet jokaiselle vastuunkantajalle tietyt tehtävät. Sielunhoidosta vastaa kaksi diakonia. Rukouspalvelijoina on useita vapaaehtoisia. Sakastin avoimesta ovesta on helppo astua sisään, vaikka kokemusta esirukouksesta ei olisikaan.
– Mainostimme, että täältä saa kierrätystavaroita ja ilmaisia palveluja. Paikalle on saapunut vähävaraisten lisäksi myös tavallista seurakuntaväkeä. Tämä on matalan kynnyksen paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita, Sinikka Leijo sanoo.
Antaessaan saa ja jäljellekin jää
Salissa on vaatteita ja tavaraa pinoissa ja kasoissa pöytämetreittäin. Lahjoituksia alkoi ilmestyä säkkikaupalla seurakuntatalon ovensuuhun jo muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa.
Messukylän seurakunnan kierrätyspäälliköksi nimetty Hilkka Brander vastaa diakoniatyön lahjoitusvarastosta. Kahvitauolla juttukaveriksi saapuu tapahtuman yleismiehenä toimiva aktiiviseurakuntalainen Jukka-Pekka Ahonen. Hän tuli paikalle jo hyvissä ajoin purkamaan ja jaottelemaan säkkien sisältöä. Miehen vastuualueeksi on annettu tavarapöytä.
– Osallistun mielelläni sosiaalisiin tapahtumiin. Diakoniapäivä antaa siihen ja hyvän tekemiseen hienon mahdollisuuden. En halua olla vain ottamassa, mutta löysin täältä itsellenikin materiaalista hyvää. Lapsenlapsi saa synttärilahjaksi tavarapöydällä olleen leikkikameran, hymyilee Ahonen.
– Sana diakoniapäivästä leviää nykyään tuttavien tuttavillekin, jotka haluavat antaa liiastaan. Myös varastosta tuotiin tänne tavaraa, mutta kyllä sitä vielä sinne jäikin, Hilkka Brander kertoo.
Sanat ja sävelet koskettivat sydäntä
Keitto, kahvi ja pannukakku maksoi yhden euron. Diakoni Ritva Fabrin oli koonnut keittiötiimin ja seurakunnan emäntä Tuija Vähäoja toimi pääkokkina.
Diakoni Sirpa Aholan puheen pääpointti oli Jumalan rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Isä uhrasi vuoksemme oman Poikansa, joten olemme äärettömän tärkeitä. Ahola kehotti läsnäolijoita katsomaan itseään peilistä ja ajattelemaan samalla: Minä olen rakas!
Tapahtuman muusikot vaihtuvat vuosittain. Tällä kertaa enkelin äänellä laulava pastori Hannele Juutinen esitti hengellisiä lauluja kanttori Terttu Niemelän säestyksellä.
Ammatinharjoittajilta ilmainen työpanos
Verenpainemittari pöydällä paljastaa yhden tapahtumapisteen tarkoituksen. Eläkkeellä oleva terveydenhoitaja on tapahtumassa mukana hyvillä mielin mittaamassa asiakkaiden verenpaineita. Vieressä istuva lääkäri paneutuu normaalia korkeampiin painearvoihin ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin omalääkärille tai jopa ensiapuun.
Terveydenhoitajan mielestä diakoniapäivälle on tarvetta ja oma paikkansa. Kokonaisuus toimii hyvin ja kaikenikäisiä ihmisiä tulee paikalle.
– Jotkut ovat tehneet ison urakan tapahtuman vuoksi. Se on vaatinut paljon valmistelutyötä, ja jälkityötäkin vielä riittää. On mukavaa, että hyvän tekemiseen voi osallistua myös pienellä panoksella. Jatkossakin tulemme lääkärin kanssa ilman muuta mukaan, terveydenhoitaja sanoo.
Ilman korvausta työpanoksensa antoivat myös juristi, hieroja, jalkahoitaja ja viisi parturia. Kaikki halukkaat ehtivät saada toivomaansa palvelua viiden tunnin aikana.
Lapset tekivät riemukkaita löytöjä
Karen, 34, osallistui diakoniapäivään kolmen lapsensa kanssa jo viidettä kertaa.
– Saimme syödä halvalla ja olemme löytäneet tarpeellisia tavaroita, kuten lapsille kenkiä, takkeja ja muita vaatteita. Täällä kierteleminen ja ihmisten kohtaaminen on myös mukavaa ajankulua. Välillä on hengellistä ohjelmaa ja uskonasioista voi muutenkin jutella, sanoo Karen.
Hänen vanhempi tyttönsä kävi hierojalla ja kaikki neljä menivät parturoitaviksi. Parturit muotoilivat hiukset yhteensä 40 asiakkaalta. Karen ja Inas, 8, saivat uuden kampauksen samaan aikaan. Tyttö jäi vielä innokkaana lakaisemaan lattialta muilta asiakkailta saksittuja hiuksia. Inas kertoi parhaasta löydöstään:
– Se on vaaleanpunainen mekko, jossa on hieno hopeinen solkivyö!
Eri-ikäiset lapset ja nuoret viihtyivät siinä missä aikuisetkin. Ilo näkyi ja kuului, kun lapset huomasivat kasoissa jotakin itselleen mieluista. Adelen, 4, huima löytö oli häntä itseään suurempi Mikki-hiiri pehmolelu. Housun henkselit toimivat olkaimina, joten Mikin sai heitettyä selkään repun tavoin. Adele ja vanhemmat lähtivät kotiin tyytyväisin mielin.
Diakoniapäivä on ilon päivä
Sinikka Leijo laittoi monitoimipäivän alulle vuonna 2010 ”varastettuaan” idean USA:sta. Tapahtuman suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Tällä kertaa saldo on noin 150 osallistujaa.
– Meille diakoneille on ilon päivä nähdä, että ihmiset saavat palveluja ja löytävät vaatteita. Myös lahjoittajat saavat hyvää mieltä, kun he voivat antaa apua ihmisten hätään.
– Tiimimme on hyvin kiitollinen jokaisesta uskollisesta vapaaehtoisesta. Näyttää siltä, että kun ammatinharjoittaja tulee mukaan kerran, hän haluaa tulla uudestaankin. Esimerkiksi terveydenhoitaja on ollut vuodesta toiseen aina sama, lääkäri ja varatuomarikin mukana useita kertoja. Jalkahoitajana on toiminut joka ikinen vuosi nyt 24-vuotias kosmetologi. Aika ihailtavaa nuorelta ihmiseltä!
– Tapahtumalla on vahva rukoustuki. Eräs kävijä sanoi, että ilmapiiristä tulee hyvä olo jo heti talon ulko-ovella, Sinikka Leijo iloitsee.
Kuvat: Merja Salonen.