Diakoniatyön ja köyhyyden asiantuntija Tiina Saarela Kirkkohallituksesta toivoo, että kirkko olisi asiantuntijana rakentavasti mukana kehittämässä sote-uudistusta eikä profiloituisi vain kriitikoksi.
Saarelan mukaan sote-uudistuksen tavoitteet ovat hyvät. Tuore linjaus, jonka mukaan valtio vastaisi jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista, voi hänen mielestään olla askel kohti kansalaisten suurempaa tasa-arvoisuutta sosiaali- ja terveyspalvelujen kuluttajina eri puolilla Suomea.
Toisaalta sote-uudistuksen moniin kohtiin liittyy Saarelan mukaan perustuslaillisia ongelmia.
Diakoniatyön näkökulmasta häntä mietityttää esimerkiksi hallituksen vahvasti ajama sote- ja aluehallintouudistuksen monituottajamalli. Sen mukaan ihmisillä tulee olla jatkossa vapaus valita, käyttävätkö he yksityisiä, järjestöjen tuottamia vai julkisia palveluita.
– Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että myös julkiset sote-palvelut pitää yhtiöittää.
Asuntotoimi on yhtiöitetty jo vuosia sitten ja se on hankaloittanut sosiaalityötä. Toiminta on muuttunut Saarelan mukaan joustamattomammaksi ja asiakaskohtainen neuvotteluvara on pienentynyt.
– Käykö näin myös sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta yhtiöittämisen seurauksena? Saarela kyselee.
Itsensä työllistämisessä voi joutua ojasta allikkoon
Hallituksen eiliset kehysriihen päätökset saavat Tiina Saarelalta sekä kritiikkiä että hiukan myös kiitosta. Suurimpana ongelmana hän pitää sitä, että erilaisten säästöjen ja leikkausten seurauksista ei ole tehty vaikutusarviota.
– Näyttää siltä, että vaikutukset kasaantuvat kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ja pienituloisimmille kuten vammaisille, työttömille, pienituloisille eläkeläisille ja lapsiperheille. Yksittäisten säästötoimien suuruus ei ole iso, mutta kun useat säästöt kohdistuvat samaan henkilöön tai perheeseen, seuraukset ovatkin merkittävät.
Saarelaa hämmentää hallituksen retoriikassa puhe töihin kannustamisesta.
– Annetaan ymmärtää, että ihmiset välttelevät töitä. Ongelma on kuitenkin se, että töitä ei ole. Ei pitäisi puhua siitä, kuinka saadaan nopeutettua työn vastaanottamista, vaan siitä, kuinka saadaan nopeutettua työn saamista.
Työttömyysturvan käyttölaajennus starttirahaksi voi Saarelan mukaan olla hyvä asia tai sitten ei. Diakoniatyössä on hänen mukaansa nähty paljon sitä, kuinka itsensä työllistävä joutuu ojasta allikkoon. Joko omalle osaamiselle ei olekaan markkinoita tai sitten osaaminen ei riitä yrityksen pyörittämiseen vaikka substanssiosaamista ja asiakkaita olisikin.
”Asiakasmaksulain 11. pykälää pitää tehdä tunnetuksi”
Kehuja hallitus saa Saarelalta takuueläkkeiden korotuksesta sekä nuorten työkokeilun kulukorvauksiin suunnatusta lisärahasta, vaikka summat ovat pieniä.
Köyhien näkökulmasta erityisen hanakala asia on puolestaan kuntien sote-palveluille säädettävät pakolliset vähimmäismaksurajat.
– Monissa kunnissa on päätetty jättää nostamatta terveyskeskusmaksuja, koska on katsottu että maksuista koituva byrokratia tulisi niin kalliiksi, ettei siinä ole järkeä. Jo nyt monet jättävät lääkärikäyntejä väliin ja lääkkeitä ostamatta siksi, ettei heillä ole niihin varaa, Saarela sanoo.
Hän haluaa nostaa esiin erittäin vähän tunnetun asiakasmaksulain 11 pykälän, jonka mukaan kunnilla on velvollisuus sovitella kunnallisia maksuja huomioiden yksilön tai perheen sosioekonominen tilanne.
Lain mukaan kunnan on velvollisuus pienentää maksuja tai vapauttaa henkilö niistä, mikäli hän ei pysty maksuista selviämään.
– Tämä lain kohta on osin vieras niin kuntalaisille, viranomaisille, diakoniatyöntekijöille kuin monille järjestöaktiiveillekin. Maksuvapautuksen hakeminen on mutkikasta eikä sitä varten ole olemassa aina valmiita lomakkeita tai edes ohjeistusta, Tiina Saarela harmittelee.
Saarelan mukaan on aina poliittinen arvovalinta, mistä leikataan ja mihin suunnataan yhteisiä varoja. Hänen mielestään olisi tärkeää kohdistaa valtion varoja köyhyyden vähentämiseen välittömästi tässä ja nyt. Diakoniatyössä tiedetään, että lapset, joilla ei ole varaa harrastuksiin, ovat suuremmassa vaarassa syrjäytyä.
– Siitä tulee iso lasku myöhemmin. Parempiosaisten verotusta kiristämällä pitäisi mielestäni hakea ratkaisua lisääntyvän köyhyyden ja eriarvoisuuden ongelmaan.
Lue myös: