Kirkon käsityksen mukaan sielu yhtyy ruumiiseen ylösnousemuksessa. Ihmiset herätetään samoina kuin he olivat eläneet. Minulle syntyy monenlaista pohdintaa ruumiin ylösnousemisesta ja tällöin syntyvästä ”hengellisestä ruumiista”.
Augustinuksen mukaan Jumala luo ylösnousemuksessa uudelleen myös kuolleina syntyneet lapset ja syystä tai toisesta abortoituneet alkiot ja sikiöt. Törmätään heti kysymykseen: missä kehityksen vaiheessa ihminen syntyy ja missä vaiheessa sielu tulee alkioon tai sikiöön? Onko munasolulla sielu jo siitä hetkestä lähtien kun siittiö on läpäissyt zona pellucidan ?
Jokainen abortoitunut alkio ja sikiö sekä kuolleena syntynyt lapsi on ainutlaatuinen. Samanlaista perimää ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan (identtisiä kaksosia lukuunottamatta). Millaisessa muodossa nämä ”ruumiit” ovat taivaassa ”ylösnoustuaan”? Koska näiden alkioiden ja sikiöiden ainutlaatuiset mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta ja niiden elämä on jäänyt elämättä ilman mitään kokemuksia, miten ne voisivat toteuttaa toteutumatonta elämäänsä taivaassa?
Toinen pohdintani ääripää ovat hyvin vanhoina, jopa yli 100 vuotiaina kuolleet ihmiset. Minkä ikäisinä he ovat taivaassa? Ovatko kaikki näiden ihmisten elämänkaaren aikana tapahtuneet valtavat henkiset ja ruumiilliset muutokset yhtä aikaa läsnä taivaallisessa ruumiissa? Niinhän pitäisi tietysti olla, jotta kaikki heidät elämänsä eri vaiheessa tunteneet tunnistaisivat heidät taivaassa. Jatkuuko ruumiin vanheneminen taivaassa maallisesta kuoleman hetkestä eteenpäin? Vai eletäänkö siellä koko iankaikkisuus sen ikäisenä kun oltiin kuollessa, vai nuorrutaanko siellä parhaimpaan, terveimpään ja vireimpään ikään elämään ikuisuutta.
Taivaan oloista ja ruumiin ylösnousemisesta ei Raamatussa paljon tietoa jaeta. Opetuslasten kerrotaan kuitenkin pohtineen erästä hypoteettista kysymystä: Israelissa oli tapana, että miehen kuoltua vaimo meni naimisiin hänen nuoremman veljensä kanssa.
Oletuksen mukaan perheessä on seitsemän poikaa, joista vanhin on naimisissa. Hänen kuoltuaan vaimo siirtyy seuraavaksi vanhimmalle veljelle. Kaikki veljet kuolevat vuorotellen ikäjärjestyksessä, jolloin nainen on lopulta ollut naimisissa kaikkien perheen poikien kanssa. Kenen vaimo hänestä tulee kuolemansa jälkeen taivaassa vai tuleeko hänestä veljesten yhteinen vaimo? Jeesuksen kerrotaan vastanneen kysymykseen, että taivaassa ei naida. Taivaassa ollaan kuin enkelit. Siellä ei nautiskella sukupuolielämän iloista. Mitähän kivaa siellä voi tehdä?
En tiedä ovatko kysymykseni lapsellisia vai paljastavatko ne ongelman lapsellisuuden, mutta tällaisia kysymyksiä ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu minussa herättää.
Useimmat uskovaiset luullakseni torjuvat hankalat ongelmat toteamalla, ettei ihmisen tarvitse ymmärtää Jumalan tekoja tai ajatuksia, vaan voimme luottavaisina uskoa siihen, että Hän on suunnitellut kaiken parhain päin.
Ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu johtaa kuitenkin ainakin minut hankaliin älyllisiin ongelmiin. Uskovaisten mielipiteet, joiden mukaan tätä asiaa ei pidä ymmärtää liian konkreettisesti – ruumiin ylösnousemisena – ärsyttäävät minua. Miksi uskontunnustuksessa sitten puhutaan ruumiista, ellei sitä tarkoiteta?
Ruumiin ylösnouseminen onkin mielestäni sellainen kummajainen, että ainakin sen kohdalta uskontunnustusta pitäisi viilata.
Näen jo silmissäni Raamattuun vetoavien uskovaisten kommentit siitä, ettei asian edes pitäisi minulle uskonnottomana millään lailla kuulua. Näen myös kiivaat vastaväitteet, joiden alle Raamatun epäluotettavuudesta julkituomani huomautukset hukkuvat.
Entä sitten tunnustuksen alku. eikö sekin pitäisi muuttaa muotoon: Uskomme häneen, joka ei ole luonut mitään. Uskontunnustusten alussa sanotaan Jumalasta, että Hän on kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja. Minusta sellaiselle, joka on kyennyt luomaan miljoonat tähtitarhat ja tuntee jokaisen tähdenkin nimeltä. Tietää myös jokaisen pikkulinnun maahan putoamisen, sekä miljardit hiuksemme. Miten Hänelle voisi tuottaa ongelmia ruumiin ylösnousemus jollakin tavalla. Pikku ongelma sen kaiken rinnalla.
Ihmettelen enemmän sitä miten miten Hän on kaiken luonut. Kuun ja auringon juuri oikealle etäisyydelle. Happipitoisuuden ilmakehään juuri oikeassa suhteessa, niin että voimme hengittää. Miksi se pysyy vakiona? Emme pala poroksi, tai tukehdu. Jos suhde olisi hiukankin toinen kävisi köpelösti. Miten hieno venttiili on oma suumme. Sellaista ei kukaan insinööri ole voinut kehittää. Miten eräällä orgidealla on kukassa tietyn naaras mehiläisen muoto ja tuoksu, jotta urokset pölyttävät sen. Eivätkä opi ikinä. maailmassa riittää ihmettelyä kyllä. On helppo uskoa ylösnousemukseen. Onhan hän luonut kaikkea muutakin kivaa pohdiskelumme aiheiksi.
Eihän tuossa edelläkuvaamassasi vielä mitään ihmettelemisen aihetta ole, mutta siinä, kuka tai mikä on luonut Jumalan, alkaa jo olla. Sitähän ei Raamattukaan kerro.
Ellei se sitten ollut ihminen ihan itse.
Pohtia saa ja pitääkin. Monesti olen ajatellut niitä antiikin ihmisiä, joilla on ollut hyvin todennäköisesti sellaista tietoamenneisyydestä, joka on meiltä jo kadonnut, me tutkimme antiikin luita ja raunioita, mutta heillä on varmasti ollut myös menneisyydestä kirjallista tietoa, joka on kadonnut meidän ulottumattomiin. Mikä ihmisen tosi olemu lopulta on? Mikä on ihminen? Miksi me olemme täällä? Kuinka olemme saaneet alkumme? Jokin alkuaan täytyy olla?
Voidaan uskoa sattumaan, mutta sekin on vain uskoa. Lopultakaan me emme voi kuin uskoa niihin edeltäjiemme kertomuksiin, joita meillä on olemassa. Raamattu on vertaansa vailla ja kun sen sanomaan syventyy, niin sen pohjimmainen Totuus avautuu, joka on lopultakin Jumalan ilmoitusta ihmiselle.
Raamatussa annetaan ja käytetään sellaista ilmaisuja, kuin kuolematon ja iankaikkinen. Mitä ne lopulta tarkoittavat?
Se mitä me ihmisestä ajattelemme, jää lopulta aina uskon varaan. Sama koskee Jumalaa. Minua on aina puhutellut Luukkaan sanat oman todistuksensa alussa:
”Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu”
Lopulta jää jäljelle vain Totuus.
Täytyy antaa tunnustus jälleen sinulle Kimmo erinomaisesta asioiden kyseenalaistamisesta. En ainakaan minä ole sitä mieltä, ”ettei asian edes pitäisi minulle uskonnottomana millään lailla kuulua”, kuten plogissasi epäröit. Eiköhän kaikki tähän elämään ja sen päättymiseen liittyvä ole meidän pohdittavaksi tarkoitettua.
Plogissasi napsit uskomuksia niin Augustinukselta, kirkon tunnustuksista kuin Raamatustakin. En ota kantaa kahteen ensimmäiseen tietolähteeseen, mutta kolmanteen sitäkin kernaammin. Olkoon ensimmäisenä kohteena kysymyksesi ”missä vaiheessa sielu tulee alkioon tai sikiöön? ”
Raamatun perusteella sielu(nefes/psykhe) ei tule koskaan mihinkään eikä kehenkään, muutamia erityispainotteisia jakeita lukuun ottamatta. Tyyppiesimerkkinä olkoon Raamatun alku, jossa sielu-sanaa jo ahkerasti käytetään: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.”(1.Mo3:7KR38) Sielu ei siis ole mikään ihmisen osa, vaan se kokonaisuus, joka meillä tälläkin hetkellä on. Aivan samoin Raamattu nimittää eläimiä eläviksi sieluiksi ties kuinka monta kertaa.
Toinen pohdintasi aihe on sitten tuo ylösnousemuksen jälkeinen habitus. Satavuotiasta tuskin kannattaa herätellä samassa ruumiissa, sanoo jo maalaisjärkikin. Ja samat sävelet löytyvät myös Raamatusta.
Kun Jeesus herätti kuolleita, he tulivat varsin reippaina jatkamaan elämäänsä. Esimerkiksi Lasarus käveli tomerasti käärinliinojensa kera kalliohaudasta ylös. Muutama päivä haudassa ollut elimistö oli selkeästi restauroitu, avosolut sisälsivät samat tiedostot kuin ennen kuolemaakin.
Raamattu antaa varsin suoran vastauksen kysymykseesi. ”Joku ehkä kysyy: ’Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?’”(1.Ko15:35) Vastaus alkaa varsin suorasukaisesti: ”Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole.” Jotkut ilmeisesti tuohonkin aikaan uskoivat, että jokin osa ihmisessä on kuolematonta, ja sellainenhan ei mitään ylösnousemusta tarvitse.
Jatkossa kerrotaan sitten siitä, että ylösnousemuksessa on kyse oikeastaan uudelleen luomisesta: ”Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.”(jakeet 37,38) Ja näitä varsia sanotaan olevan kahta tyyppiä: ”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.”(jae40)
Eräs parhaista osoituksista siitä, ettei maan päälle herätettävien ruumis ole vanhojen tautien rasittama, löytyy Raamatun Jobin kirjasta. Vanhurskas Job kertoi tulevaisuudenodotteestaan seuraavaa: Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä. (Job33:25)
Ylösnousemus on tietysti asia, joka edellyttää uskoa. Me, jotka uskomme Raamatun Jumalaan Jehovaan olemme asiasta yhtä varmoja kuin seuratessamme sukankutojaa: Jos hän on kerran osannut neuloa vasemman jalan sukan valmiiksi, miksi ei se oikeanpuoleinen onnistuisi? Maapallon tekijälle Hänen rajattomassa muistissaan olevien piirustusten toteuttaminen herätettävän yksilön hyödyksi on enemmän kuin helppoa.
Mitä mieltä olet Kimmo tästä elämämme jatkomahdollisuudesta, johon et ilmeisesti itse usko. Eikö sellainen kuitenkin ole ajatuksena varsin herkullinen? Olemmehan mekin joskus olleet ”nuoruuden päivissämme”.
”Mitä mieltä olet Kimmo tästä elämämme jatkomahdollisuudesta, johon et ilmeisesti itse usko.”
Miten voi olla jotain mieltä jostain, mitä ei ole?
”Eikö sellainen kuitenkin ole ajatuksena varsin herkullinen? ”
En oikein jaksa ymmärtää miksi olisi? Minulle riittää oikein hyvin tämä vajaa satavuotinen Telluksella tallustelu. Täysin sattumaltahan tähän on päädytty. Täysin sattumalta se sitten loppuukin. Kun loppuu.
Kimmo. Harvoin tapaa miestä, jolla on noin vahva usko.
”Harvoin tapaa miestä, jolla on noin vahva usko.”
Jos minusta puhut, niin tarkoittanet ”vahvaa uskonnottomuutta”. Uskonnottomalla ei voi olla vahvaa uskoa, kun ei ole uskon kohdettakaan.
Vahvan uskon omaaviahan täällä tuntuu olevan muuten ihan pilvin pimein.
Uskonnottomuus vaatii todella vahvan uskon. Luottamus siihen, että kaikki ympärillämme oleva nerokkuus on tullut ihan itsestään, vaatii todella vahvaa uskoa. Minun mielestäni lähennellään jo herkkäuskoisuutta.
Kävin tänään aikuisten poikieni kanssa hölkkälenkillä. Ohitimme joutsenien valloittaman järven rannan. Se, että joutsenpariskunnat jälleen ovat meidän kauniin järvemme asukkaita, ei voi olla oletetun alkuliemen itsestään tapahtuneen kehityksen lopputulos. Sinun uskosi taitaa riittää tuollaiseen, minun ei?
”Se, että joutsenpariskunnat jälleen ovat meidän kauniin järvemme asukkaita, ei voi olla oletetun alkuliemen itsestään tapahtuneen kehityksen lopputulos.”
Lue enemmän, luulet vähemmän.
Mitä taas Raamatun luomiskertomukseen tulee, ei se ole yhtään sen absurdimpi, kuin Kalavalan sotkanmunateoriakaan.
”Lue enemmän, luulet vähemmän.”
Yläasteikäisenä luin jostakin väitteen, että ei pidä paikkaansa että jos ihminen ei usko Jumalaan, hän ei usko mihinkään. Vaan jos ei usko Jumalaan, silloin uskoo melkein mihin vain.
En silloin ymmärtänyt tätä enkä täysin uskonut, mutta nyt huomaan jatkuvasti miten uskonnottomat uskovat lainkaan kyseenalaistamatta ja ilman kriittistä ajattelua mitä oudoimpiin asioihin. Vain koska lukevat sen jostakin, ja usein riittää pelkkä otsikko tai jonkun arvovaltaisen tahon sana.
Pelkästään usko siihen, että maailmankaikkeus voi syntyä ilman minkäänlaista alullepanijaa vaatii vahvaa uskoa ilman todisteita tai edes perusteluja. Tai usko siihen, että persoonattomasta voi syntyä persoonallista. Ajattelukyvyttömästä ajatteluun kykenevää. Arvottomasta aineesta syntyy ns. ihmisarvon omaava ihminen.
Uskonnoton pitää monia asioita itsestäänselvyytenä, kaikkeuden, olemassaolon, ihmisyyden, ihmisarvon, uskova ei pidä mitään itsestäänselvyytenä. Ja juuri siksi uskovalla on perusta elämälleen ja vakaumukselleen. Uskonnottomalla ei. Koska hän vain uskoo, sitä enempää miettimättä, mitään kysymättä ja perustelematta.
Tuli melko rankkaa tekstiä, mutta tuo lujassa uskossa kirjoitettu lause: ”Lue enemmän, luulet vähemmän” vaati vastineen.
Totuutta ei voi löytää, jos ei koskaan kyseenalaista mitään. Siksi pitää ajatella asioita vähän itsekin, ei vain lukea ja uskoa.
Sari: ”Totuutta ei voi löytää, jos ei koskaan kyseenalaista mitään. Siksi pitää ajatella asioita vähän itsekin, ei vain lukea ja uskoa.”
Niinpä. Sinä sen sanoit. Sokea jumalusko, Raamatun lukeminen ja sen sanoman totena pitäminen ilman minkäänlaista kyseenalaistamista on helpoin tapa selittää maailmankaikkeuden ja kaiken siiihen kuuluvan olemassaolo ilman, että tarvitsisi ajatella itse mitään. Jo alkuihminen loi itselleen jumalat, kun ei pystynyt muutoin selittämään ympärillään vaikuttavia luonnonilmiöitä.
Totuus on alati muuttuvaa tietoa. Ei sitä ainakaan Raamattua lukemalla löydä, eikä opi ymmärtämään.
”Sokea jumalusko, Raamatun lukeminen ja sen sanoman totena pitäminen ilman minkäänlaista kyseenalaistamista on helpoin tapa selittää maailmankaikkeuden ja kaiken siihen kuuluvan olemassaolo ilman, että tarvitsisi ajatella itse mitään.”
Totta turiset, Kimmo. Mutta onko sinulla nyt sellainen kuvitelma, että Raamattuun uskovalta ja luottavalta on kaikki kyseenalaistaminen kielletty?
Lauseesi ”Totuus on alati muuttuvaa tietoa” pätee kaikkeen inhimilliseen tietoon. Ihan jokaiseen tieteenalaan. Voisiko olla mitenkään niin, että ”muuttuva tieto” voisi johtaa joskus jopa siihen, että hyvin älykkäästi suunniteltu ihminen osoittautuisi jonkun tekemäksi eikä olisikaan valtavien aikakausien spontaanisti tuottama sattuma?
Raamattu on ollut jo aika kauan tuota mieltä.
Rauli: ”Voisiko olla mitenkään niin, että ”muuttuva tieto” voisi johtaa joskus jopa siihen, että hyvin älykkäästi suunniteltu ihminen osoittautuisi jonkun tekemäksi eikä olisikaan valtavien aikakausien spontaanisti tuottama sattuma?
Raamattu on ollut jo aika kauan tuota mieltä.”
Eipä tuon tietämiseen minkään sorrtista muuttuvaa tietoa, eikä Raamatun ”totuutta” tarvita. Ainakin minä olen jo kauan tiennyt, että olen vanhempieni – suurimmaksi osaksi kylläkin äitini – yhteistyön tuotos.
Kimmo: ”Ainakin minä olen jo kauan tiennyt, että olen vanhempieni – suurimmaksi osaksi kylläkin äitini – yhteistyön tuotos.”
Minäkin olen päätynyt aivan samaan johtopäätökseen. Mutta ajattelehan asiaa hiukan pidemmälle: kaikkien evoluutiotoerioiden mukaan siellä ketjussa tulee lopulta vastaan se yksisoluinen kantaisä/äiti.
Kun kerran ””totuus on alati muuttuvaa tietoa”, voisiko käydä jopa sillä tavoin, että se ensimmäinen esivanhempamme olisi peräisin Häneltä, jonka ”luona on elämän lähde”? (Ps36:9)? Onko semmoinen muutos mielestäsi ihan mahdoton?
Rauli: ” että se ensimmäinen esivanhempamme olisi peräisin Häneltä, jonka “luona on elämän lähde”? (Ps36:9)? ”
Tuo on helpoin selitys elämän synnylle silloin, kun ihminen ei vielä ymmärrä jotain maailmankaikkeuden mysteeriä. Raamatun ”totuus” ja selitykset ovat jo vanhentunutta ”tietoa”, jonka tilalle tiede on jo tuottanut ja tuottaa jatkuvasti uutta totuutta, vaikk’ei ole vielä löytänytkään lopullista ”kaiken teoriaa”.
Uskonnoton on vähän ontuva käsite, kuten uskonnollinen myös.
Raamatussa puhutaan uskosta, ei uskonnosta, joka on ihmisten keksintöä ja tapaa käsitellä Jumalisia asioita.
Uskonnon harjoittaminen on myöskin vähän omituinen käsite, kysymyshän on palvelemisesta. Ihminen Jumalan kaltaiseksi luotu, palvelee toistansa, ei Jumala meidän uskonnollisuutta ja palveluja kaipaa. Näin siis Raamattu opettaa.
Kysymys on uskosta. Mihin uskoo, sen mukaan ihminen myös elää ja kuolee.
”Luottamus siihen, että kaikki ympärillämme oleva nerokkuus on tullut ihan itsestään, vaatii todella vahvaa uskoa. Minun mielestäni lähennellään jo herkkäuskoisuutta.”
Tämän vaihtoehto ei ole välttämätä ev.lut. kristiilisen uskonnon dogman mukainen Jumala. Jos esim. evolutionistit ovat väärässä siitä ei ilm,an muuta seuraa että kristilliset kreationistit ovat oikeassa koska m o l e m m a t voivat olla väärässä !!!
Seppo Heinola :”Jos esim. evolutionistit ovat väärässä siitä ei ilm,an muuta seuraa että kristilliset kreationistit ovat oikeassa koska m o l e m m a t voivat olla väärässä !!!”
Mitäpä näitä enää vatvomaan. ”Oikeassa” ovat ne, joiden mielestä kirkko on ”pahis”, jos ei hyväksy sukupuolineutraalia avioliittolakia kirkon ”dogmaksi” ja saa ilmeisesti sen vuoksi syyttää itseään myös Ylivieskan kirkon palamisesta. Oikeassa ovat ne, joita ei hetkauta onko jonkin ”satukirjan” periaate ”Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si’ennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!” vai ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
”Väärässä” olemme me, jotka luotamme apostoliseen suksessioon ja olemme esimerkiksi oppineet pitämään kirkon alttarissa solmittua avioliittoa koko elämän kestävänä sakramenttina. Me itse alle kouluikäiset lapsemme hoitaneet ja puolisojamme ja perhettämme rakastaneet olemme tuottamattomia ”irtolaisia tai muita loisia”, jotka on voinut sodan jälkeen jättää vaille maanhankintalain korvauksia ja muulle väestölle kuuluvaa sosiaaliturvaa varsinkin jos olemme olleet pienyrittäjiä. Meidän sodan seurauksena epäselväksi jätettyä rajan taakse jääneeseen omaisuuteen kohdistunutta omistusoikeutta ei tarvitse selvittää kuten kansainvälinen oikeus edellyttää kuten saamelaistenkaan oikeuksia ei tarvitse ottaa huomioon uudessa metsähallintolaissa.
En todellakan Tuula tajua, miksi vedit evoluutiota ja kreationismia koskevan viestini mm. maanhankitalain yhteyteen. Rakeknat merkillisiä aasinsiltoja päästäksesi omiin kestoaiheisiisi. Mikäpäs siinä, mutta jättäist olkinukkemaiset lainaukset pois.
On hyvä pitää avoinmieli, koskaan ei tiedä mitä edestämme löytyy.
Jumalan (Luojan) todellisuudesta meillä ei ole muuta empiiristä näyttöä kuin tämä näkyvä luomakunta. Jos rajoitamme Jumalan vain oman käsityskyvyn mittaiseksi, niin me kiellämme sen todellisuuden, joka menee meidän ymmärryksemme ulkopuolelle.
Mihin ihmisen usko kiinnittyy, kun ihminen uskoo Raamatun ilmoittamaan Jumalaan?
Onko esim. ”Ajan” todellisuus ”kaiken” todellisuutta?
Meidän todellisuudessahan aika on jatkuvaa liikettä, mutta jospa onkin olemassa sellainen todellisuus, missä kaikki pysyy ilman aikaa ja se on silti olevaisuutta. Jos Jumala on meidän todellisuuden ulkopuolinen toimija, niin mitä me voimme siitä tietää, jollei joku kerro siitä meille?
Taivaallinen on tavallaan hyvä kuvaus, kun sen vastakohdaksi tuodaan maallinen. Kun Jeesus rukoilee: Tapahtukoon sinun (Jumala) tahtosi myös maanpäällä, niinkuin taivaassa”, niin tuohon Jeesuksen uskoon liittyy jotain olennaista tietoa Jumalasta, jos me uskomme Hänen Sanansa. Otammeko vastaan Hänen todistuksensa Jumalasta? Siitähän Jeesuksen puheissa on paljolti kysymys. Usko on ulottuu näkyvän rajan yli.
Jos taas emme usko, niin me menetämme sen kaiken ja jäämme tämän maallisen vangiksi. ”Usko on ojentautumista sen mukaan mikä ei näy”
Ismo: ”Kun Jeesus rukoilee: Tapahtukoon sinun (Jumala) tahtosi myös maanpäällä, niinkuin taivaassa”
Miksi ihmisen pitäisi rukoilla, että Jumalan tahto toteutuisi? Tarvitseeko Jumala tahtonsa toteuttamiseen ihmisen hyväksynnän? Ja siksi toiseksi, eikös Jumala antanut ihmiselle ”vapaan tahdon”, miksi ihmeessä ihmisen nyt sitten täytyy rukoilla, että Jumalan tahto toteutuisi myös maan päällä, eikä ihminen voisi käyttää Jumalalta saamaansa ”vapaata tahtoa” oman tahtonsa mukaan?
Ajatuskulkusi on erinomainen, kun kysyt ”tarvitseeko Jumala tahtonsa toteuttamiseen ihmisen hyväksynnän?”
Kun rukoilen, että Jumalan tahto lopulta toteutuu täällä maan päällä, en usko vaikuttavani pikkusormellanikaan tulevaan. Sen sijaan olen Luojani kanssa samassa rintamassa yhtyessäni hyväksyvästi Hänen suunnitelmaansa. Ja olen aika hyvässä ajatussuunnassa silloin.
Ajattelehan millaisen tulevaisuusvision tuollainen Jumalan kanssa yhteinen odote antaa. Mennään kohti sellaista tulevaisuutta, jossa kaikki nykyinen ikävä on pois leikattu ja alkuperäinen paratiisimaa peittää koko maapallon(Jes11:9)
kimmo wallentin :”miksi ihmeessä ihmisen nyt sitten täytyy rukoilla, että Jumalan tahto toteutuisi myös maan päällä, eikä ihminen voisi käyttää Jumalalta saamaansa “vapaata tahtoa” oman tahtonsa mukaan?”
Siksi, että tuo ”vapaa tahto” suuntautuisi vihdoinkin muuhun kuin jatkuvaan fyysiseen tai henkiseen väkivaltaan, mutta kun ei. ”Vaahdotaan” ilmaston lämpenemisestä, mutta ei ”vaahdota” esim. siitä, että ase- ja pornokauppa ovat maailman tuottavimpia sijoituskohteita, joihin ”matti meikäläisetkin” sijoittavat varojaan erilaisten finanssi-instrumenttien kautta. II mms:n jälkeen mailmassa on sodittu reilusti yli sata kertaa, ja yli 90% uhreista on ollut siviilejä, naisia ja lapsia.