Jobin kirja on syvällinen runo. Siinä pohditaan elämän suuria kysymyksiä.
Kärsimys on osa elämää maailmassamme. Siksi ihmiset ovat pohtineet kärsimystä kautta aikojen. Liian usein on annettu liian kepeitä vastauksia, liian usein selityksiä, jotka eivät toimi. Jobin kirja on syvällinen. Siinä kumotaan kaikki halpahintaiset selittelyt. Todetaan etteivät ne vie eteenpäin.
Usein ihminen lähtee syyttelemään toinen toistaan. Toisinaan Jumalakin saa syyn niskoilleen, kun ihminen sinkoisee sanojaan minne sattuu.
Jobin kirjan suuri sanoma on siinä, että Jumala on enemmän kuin meidän kykymme ajatella voi milloinkaan aavistaakaan. Hänen suuruutensa on syvällisempi kuin vain joidenkin hetkien tuottamat ajatusten oikosulut.
Jumalan vanhurskaus on kaiken elämän toivon perusta. Jumala on enemmän kuin hetken heilahtelut elämämme tuokioissa. Hänen rakkautensa ei vähene erilaisten kohtaloiden keskellä. Syvimmänkin hädän ja epätoivon keskellä hän on läsnä, tukee ja kantaa, voimia antaa.
Jobin kirjan huipentuma on siinä, että ihmisten syyttelyn keskelläkin, olkoompa ahdistus kuinka syvä tahansa, Jumala kuitenkin on vanhurskas ja vanhurskauttaa ihmisen oman mielisuosionsa ja oman huolenpitonsa takia. Job oli hädässä ja suurissa vaivoissa. Silti Jumala ei ollut häntä jättänyt, vaan osoitti, että suurimmankin pimeyden keskellä hän on valo. Hän on Jumala, joka on kaiken luonut ja joka pitää huolta omistaan, koko luomakunnastaan.
Ihmisen kyky nähdä, kokea ja tuntea on rajallinen. Ihmisen voimat eivät aina riitä kovinkaan pitkälle. Kun elämän tukirakenteet horjuvat, niin ihminen on avuton eikä enää tiedä miten jatkaisia, miten toimia, miten elää. Silloinkaan Jumalan iankaikkinen rakkaus ei pääty, silloinkaan hän ei lakkaa olemasta meidän Jumalamme.
Job joutui syvän ahdäistuksen kuiluun elämässään. Suurten surujen ja kipujen kautta häntä kasvatettiin. Viimein, tuskan ollessa suurimmillaan, hän kohtasi elämänsä suurimman kysymyksen perusteet. Jumalan vanhurskaus oli hänenkin elämänsä turva.
Silloin Job nöyrtyi Jumalan eteen ja tunnusti oman vajavuutensa Jumalan suuruuden edessä. Jumalan armo ja ansaitsematon rakkaus, Jumalan vanhurskaus, osoittautui hänen elämänsä ainoaksi turvaksi ja tulevaisuuden toivoksi.
SUNNUNTAI 23.8.2020
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Ensimmäinen lukukappale Job 42: 1-6
Job sanoi Herralle:
– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?”
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä –
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani
ja kadun niitä
tomussa ja tuhkassa.
Raamattu onkin melkoinen ”gangsteritarina”. Jeesuksenkin tähden surmattiin pikkulapsia. Puhumattakaan hänen jälkeensä tulleista uhreista.
Mikä on sellainen uskonto, jonka tarkoituksia pitää sivukaupalla selittää ? Esimerkiksi tämä vihkimisasia, joka ei edes kuulu mihinkään uskontoon, mutta josta nyt taitetaan uskonnollista peistä ? Kirkko on ominut asioita, joita sille ei kuulu. Miten tavallinen ”yksinkertainen” ihminen ymmärtää tämän sanojen sekamelskan ? Joka asia vaatii valtavat selittelyt. Ja silti, kaikki ovat eri mieltä.
Jobin tarina on naiivi. Jos ihminen menettää jotakin arvokasta elämässään, harva saa kaiken takaisin. Ja vaikka saisikin, ei se korvaa menetyksiä. Voiko ihmisen korvata uudella noin vain ?
Charlotta
1) Saramagon teoksessaan Jeesuksen evankeliumi esittämä väite että Beetlehemin lasten murha muka olisi Jeesus lapsen syytä on täysin tuulesta temmattu herja. Kuinka uhri voisi olla syy pahaan tekoon? Kuinka se, joka pääseen pakoon häneen kohdistuvaa uhasta voisi olla syyllinen pahuuden alkulähteen eli vallanhimoisen ja valtansa puolesta pelkäävän Herodeksen hurjista teoista? Sanoihan keisari Augustuskin hänestä, että on parempi olla Herodeksen sika kuin poika, viitaten siihen, etteivät juutalaiset syö sikaa. (alkukielessä tuo keisarin lause on runomittainen aforismi.)
Tällaiselta väitteeltä puuttuu jo aivan lähtökohdissaan oikea osoite pahan lähteestä.
2) Vihkiminen on jo ennen Jeesuksen aikaa ollut hyvin juhlava toimitus juutalaisessa synagogan yhteisössä.
Kirkolla on jo alusta asti ollut pitkälti juutalaista perinnettä seuraava avioliittoon vihkimisen tapa. Sitä mukaa kuin kirkko ulottui laajemmille alueilla ja uusien kulttuurien keskuuteen myös avioliiton solmiseen ja hääjuhliinon tullut mukaan näiden uusien tavoitettujen kulttuurien avioliittoon vihkimisen tavoista.
Vanhastaan kirkolla on ollut tapana nimittää avioliittoa sakramentiksi, Jumalan suureksi salaisuudeksi.
Itäisen kirkon alueella avioliittoon vihkiminen on aina ollut pyhä toimitus, mysteeri (eli siis sakramentti)
Näin sanotaan heillä
Avioliitto
Ortodoksisessa kirkossa avioliitto ei ole vain kahden ihmisen keskinäinen rakkaudentunnustus, vaan liitolle haetaan Jumalan siunausta ja vahvistusta. Siksi kirkollista vihkimistä ei voida toimittaa lainkaan, jos toinen puolisoista ei ole kristillisen – esimerkiksi evankelisluterilaisen tai katolisen – kirkon jäsen. Jos molemmat puolisot ovat ortodokseja, avioliittoon voidaan parin niin toivoessa vihkiä kirkon vanhan tavan mukaisesti liturgian yhteydessä.
—-
Vihkitoimituksen kruunauksessa vihittävien yläpuolella kannatellaan vihkikruunuja, jotka muistuttavat puolisoita siitä, että avioliitossa on kyse molemminpuolisesta uhrautumisesta – marttyyrikilvoituksesta. Vihkiparille tarjotaan myös juotavaksi yhteinen viinimalja, muistuma varhaiskirkon ajalta, jolloin vihkiminen sinetöitiin ehtoolliseen osallistumisella. Yhteisen maljan nauttimisen jälkeen pappi ja vihkipari kiertävät kolme kertaa vihkipöydän ympäri juhlavassa saatossa. Kiertäminen ja ympyrän muoto symboloivat ikuisuutta ja täydellisyyttä. —”
Läntisessä perinteessä uskonpuhdistuksen aikana keskustelussa tuli esille sakramenttikäsityksen tarkempi ja sofistisempi määrittely ja näin muodostui myös keskustelua sakramenttien lukumäärästä.
Katoliset pitäytyvät seitsemään sakramenttiin ja avioliittoon vihkiminen on yksi niistä.
Luterilaisella puolella sakramenttien lukumäärää ei pidetty ratkaisevana vaan sitä, oliko toimitus Jumalan asettama voi eikö. Myös näiden sisäisessä merkityksessä alettiin tekemään eroja.
Augsburgin tunnustuksen puolustus sanoo avioliittoon vihkimisestä seuraavaa:
Avioliittoa ei ole asetettu vasta uuden liiton aikana, vaan heti alussa, kun ihmissuku oli luotu. Se perustuu Jumalan käskyyn, ja siihen liittyy myös lupauksia, jotka tosin eivät kuulu varsinaisesti uuden liiton piiriin, vaan ajalliseen elämään.
Jos siis sitä tahdotaan sanoa sakramentiksi, on tehtävä ero sen ja edellä mainittujen välillä, jotka ovat varsinaisia uuden liiton merkkejä ja todisteita armosta ja syntien anteeksiantamuksesta.
Mutta jos avioliittoa nimitetään sakramentiksi sen nojalla, että se perustuu Jumalan käskyyn, voidaan sakramentiksi nimittää muitakin säätyjä ja tehtäviä, jotka perustuvat Jumalan käskyyn, esimerkiksi esivallan virkaa.
Charlotta
Jobin kirja ei ole naiivi.
Usealle ihmiselle juuri omaisten sairastuminen tai kuolema on yksi yleisimmistä kärsimyksen aiheuttajista. Kysymys siis ei ole mistään tyhjänpäiväisyydestä, vaan erittäin keskeisesti koko ihmiskunnan yhteistä elämänkokemusta kuvaava todellisuus.
Hyvin moni puolisonsa menettänyt hakautuu uudelleen avioliittoon, jos se vain tulee mahdolliseksi. Näin kävi myös Jobille. Tässä siis tomppeliuden sijaan onkin kysymys siitä, että on uskallettava elää elämässään eteenkin päin silloin kun menetykset ovat olleet erittäin kovia ja tuntuneet koko olemuksen syvimpiä kerroksia.
Viesti siis on, että samalla kun kerrotaan kärsimysten olevan sellaisia että mitkään kepuliselitykset eivät pysty sitä analysoimaan, niin samalla uskalletaan katsoa eteenpäin , ei jäädä paikoilleen loppuiäkseen ikäänkuin sivuraiteelle unohtunut junavaunu ruostuneen raiteen päässä, vaan rohkeasti käydään eteenpäin ja liitytään mukaan seuraavaan junaan mihin vielä on käyttöä elämän raiteilla.
Matias
Juutalaiset ovat tehneet juuri niin. Jatkaneet eteenpäin rohkeasti ja reippaasti, vaikka menetykset ovat olleet kovia.
Tarja
Todellakin ovat.
Juuri näin, uskossa eteenpäin vahvasti luottaen Jumalaan, kuten Job, joka ei synnin pettämänä paatunut ja katkeroitunut, vaan nousi ylös ”kaivosta” kuten Joosef, jonka veljekset pettivät ja hylkäsivät kuolemaan, pimeään kuivaan kaivoon…
Kun synti (maailman raakkaudetomuus) pääsee pettämään ihmisen, niin ihminen helposti katkeroituu ja paha pääsee tekemään ihmisessä työtään, ihminen paatuu ja hänestä tulee kyyninen ja epäuskoinen. Tämä on jokaisen ihmisen kohdalla mahdollista, mutta varmasti silloin, kun ihminen näkee Jumalan vain despoottina joka kiusaa ihmisiä ja tappaa lapsia, eikä, kuten Jumala itse tahtoo meidän Hänet näkevä Kristuksen kautta, jossa Jumalan tosi olemus ihmistä kohtaan ilmestyy Pelastavassa ja Armollisessa rakkaudessa.
Jobin kirjassa on kohta, joka puhuttelee: ”Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi. Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan, ei kysytä: ’Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret, joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?’
Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa. Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso, saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä. Job.35:8-14
Hebrealaiskirje jatkaa ja kehoittaa: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” Hebr.3:12.14
Ismo
Kiitos puheenvuorostasi. Erityisesti tuo eteenpäin viittaaminen Heprealaiskirjeeseen on mielestäni erittäin osuva.
ismo malinen
” Osalliseksi Kristuksesta ” ??
”Sillä hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle. ”
” vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Mutta kun hän sanoo ” Kaikki on alistettu” ( missä sanoo?) ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa ( siis kuka? ) Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa ”
Näin Paavali korinttolaisille.
” Sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja isän haltuun, kukistetttuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. ”
”Osalliseksi Kristuksesta?”
”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Room.6:1-11
Osallisuus on siis uskon kautta. Syntien sovitus on myös uskon kautta. Osallisuus Kristuksesta on siis sama kärsimys ja vaino maailmassa, mutta myös sama ylösnousemus ja elämä Jumalassa. Nyt uskossa ja toivossa, mutta kerran näkemisessä.
Vanhan testamentin aikaan vaimo ”saatiin” (pakotettiin) viemällä hänet telttaan tai raiskaamalla hänet. Vaimo oli miehen palvelija, orja ja omaisuus. Miehillä oli monia vaimoja, jalkavaimoja ja orjattaria. Uudessa testamentissa ei ole kohtaa, joka kertoisi vihkimisseremoniasta synagogassa. Ei ole yhtään vihkipuhetta, tai muuta todistetta. Jeesus taikoi veden viiniksi häissä ja edisti näin ihmisten juopumista. Ei kerro kovin hengellisestä tapahtumasta.
Avioliitto on ollut sukujen tai perheiden välinen sopimus(liitto). Se on ollut yhteiskunnallinen instituutio. Suomessakin naisella ei ole kovin kauan ollut oikeutta edes omaan varallisuuteen avioliitossa, vaikka olisi perinyt rahat tai ansainnut (jos oli lupa) ne. Avioliitto on ollut ptriarkaatin riemuvoitto, jossa hyötyjänä on ollut vain mies. Sitä on turha hengellistää, sillä se perustui naisen kärsimykseen. Nainen oli kauppatavaraa.
Niin, naisellahan on ollut ”sielu” vasta 1600-luvulta lähtien, kun miehet päättivät ”antaa” sen.
Miten ortodoksien avioliiton sakramentti puretaan/mitätöidään ? Ovatko muut sakramentit purettavissa, jos kaduttaa ?
Charlotta
1) Väität raiskausta avioliiton alkamisen tavaksi. Tämä ei vastaa todellisuutta eikä muinaista oikeuskäsitystä.
Raiskaaminen on ollut vakava rikos kautta koko ihmiskunnan historian. Jo Vanhaa testamenttia vanhemmissa kiilakirjoituksissa se on ollut todella vakava rikos. Samoin se oli Vanhan testamentin aikana.
Sikemin tapaus, missä kokonainen kaupunkikuningaskunta hävitettiin raiskauksen rangaistukseksi 1 Moos. 34. (Tuon raiskauksen rangaistuksen takia vallattu kaupunki katsottiin niin sopivaksi korvaukseksi raiskauksesta, että myöhemmin Joosuan kirjassa se ilman muuta katsottiin Israelin lapsille kuuluvaksi, niin ettei sen valtausta tarvinnut erikseen mainita, vaan se vain toimi heidän keskuksenaan Kanaanin maan valtauksen aikana.)
2) Ajatteletko sitä Deuteronomistista lainkohtaa, missä puhutaan siitä, että jos mies vietteli naimattoman naisen sukupuoliyhteyteen, niin hänen piti ottaa tämä ”vaimokseen”.
Tuossa säädöksessä kysymys oli syntyvien lasten ”ruokorahoista”.
Suomessa lapsen siittänyt isä on velvollinen osallistumaan lapsen elatuskuluihin. Heprealaisessa lainsäädännössä tämä tällainen ei riittänyt: Lapsen elatusmaksujen lisäksi piti maksaa myös äidin elatusmaksu. Vanhan testamentin huoltovelvollisuus oli jopa täydellisempi kuin meidän yhteiskunnassamme.
3) Tuonaikaisessa yhteiskunnassa oli orjuutta. Hammurabin laissa orja oli isäntänsä omaisuutta, Vanhan testamentin puolella esim Liitonkirjassa orjalla oli jo ihmisarvo. Yhdellä ainoalla waw-kirjaimella Liitonkirjassa on tehty vallankumous, orjan asema on muuttunut esineoikeudesta henkilöoikeuden piiriin. (Olen tehnyt tästä tutkimuksen vuonna 1971, jossa olen verrannut näiden lakien lainsäädäntöä juridisesta näkökulmasta. Luonnollisesti kumpaakin alkukielellä lukien. )
Oli suuri ero vapaan miehen aviopuolison ja sivuvaimon, eli siis avio-oikeuksista nauttivan orjattaren välillä. Kummallakin oli oma yhteiskunnallisen asemansa tuomat velvoitteen toisella vapaan velvollisuudet pitää huolta väestään ja taloutensa yleishoidosta vastaavana, toisella elinikäisen työntekijän, kotiapulaisen, palvelijan tms toimimisen velvoitteet, mutta molemmilla oli myös oikeutensa miehensä antamiin palveluihin: asunto, ruoka, vaatteet, seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen jne.
4) Orientissa oli moniavioisuus julkisesti sallittua. Suomessa 1970 -luvulla tehdyssä sosioilogisessa tutkimuksessa tuli ilmi että noin 44 % :lla miehistä oli oman vaimon lisäksi joku toinen nainen rakastajattarena. Joten erilaisesta yhteiskunnallisesta arvostuksesta ja periaateohjelmista huolimatta käytäntö oli lähes samaa luokkaa oleva kummassakin kulttuurissa.
Nykytilanteesta en tiedä kun en ole lukenut uudempia tutkimuksia näistä aiheista.
5) Vanhan testamentin aikaisista hääseremonioista saa pienen aavistuksen Laabanin järjestämistä kokonaisen viikon kestävistä Jaakobin hääjuhlista
1.Mooseksen kirja:
29:27 Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta.”
6) Avioliitto on aikoinaan ollut sukujen välinen liitto. Näin on yhä edelleenkin monissa maailman maissa ja monissa kulttuureissa, vaikka asuisivatkin Euroopassa. Esimerkiksi meidän tytärtemme serkku asui Ranskassa kun hän meni Ranskassa naimisiin rakastettunsa kanssa. Sitä varten he pyysivät sukulaisiaan Kamerunissa sopimaan avioliiton sikäläisen tavan mukaisesti. He myös matkustivat Kameruniin ja avioliitto solmittiin siellä kaikkien ikivanhojen kamerunilaisten tapojen mukaan. Nyt he jatkavat avioparina Ranskassa.
Juutalaisessa käytännössä juridinen avioliitto alkoi avioliittosopimuksesta ja siihen liittyvän morsiusmaksun maksamiseta. Tämä oli voimassa aina siitä alkaen kun vaimo oli vähintää kolme vuotta vanha. Näin esimerkiksi neitsyt Maria oli Jerusalemin temppelin kudonnan oppisopimuksessa kolmivuotiaasta asti ja 12 vuotiaana hänet ”kihlattiin” Joosefille, joka siis oli juridisen avioliiton teko tuossa yhteiskunnassa.
7) Suomessa aina vuoteen 1930 asti mies oli vaimon pää ja mies vastasi talouden varojen käytöstä julkisissa tilanteissa.
Charlotta
8) Kanaanin häiden vertauskuvallisuus liittyy Messiaan tulon ennustukseen. Jo Kanaanin maan valtauksen valmisteluihin lähetettyjen tiedustelijoitten lausunnoissa maasta käytettiin yltäkylläisyyden maan nimitystä.
Juutalaisessa profeettojen julistuksessa onnen maan käsitteeseen kuului viinin ja herkullisten ruokien yltäkylläisyys. Nämä kehittyivtä vähitellen yhä enemmän ja enemmän Messiaan aikakauden tunnuksiksi.
Niinpä myös Kanaanin häiden ihme oli nimenomaan merkki siitä, että Jeesuksessa Messiaan aika oli koittanut. Opetuslasten usko Vapahtajaan syntyi juuri tämän yli puolen kuutiometrin veden viiniksi muuttumisen merkin välityksellä.
Jumala oli täyttänyt lupauksensa. Hänen antamansa profetia oli täyttynyt. Messias on saapunut kansansa keskuuteen.
Charlotta
9) Kovasti yleinen näyttää tuo urbaanilegenda olevan, että naiselle muka olisi myönnetty olevan sielu vasta 1600 -luvulta alken.
Jo ennen Jeesuksen aikaa naiset olivat osa juutalaista seurakuntaa, heidän pitonsa erillään synagogissa oli vain käytännön järjestely, koska haluttiin pitää suurin osa synagogan salia sellaisena että lasten pienet äänähtelyt eivät häiritsisi liturgian toimittamista. (Vähän samaa kuin nykyisin moniin kirkkoihin on pantu lapsia varten leikkikaluilla ja muulla sopivalla varusttuksella varattu tila messujen ajaksi.)
Martan ja Marian luona käydessään Jeesus puolusti naisen oikeutta kuulla Jumalan sanaa. Vapahtajamme ylisti Mariaa tästä. Naisella oli siis tuonkin tapauksen kuvauksen perusteella täydet oikeudet Jumalan antaman pelastuksen osallisuuteen.
Pietarin kirjeessä nainen jopa on miehen pelastukseen johdattava siis elävän uskon todistaja ja uskon yhteyteen saattaja. Naisellekin usko on ikuisen elämän toivo ja ovat armon perillisiä.
Otan Pietarin kirjeestä esille tämän näkökulman jotta näkyisi, kuinka hölmö tuo urbaanilegenda on täysin perättömissä väitteissään.
1.Pietarin kirje:
3:1 Samoin te, vaimot, —- että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,
3:5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, —-
3:7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, —-, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.
ismo
” kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. ”
’Sllä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä ’. Eikö ole itsestään selvää, kuollut ei enää tee syntiä, ei mitään muutakaan, mutta se ei poista sitä, mitä hän on eläissään tehnyt. Jos oli suurestikin pahoja tehnyt, kyllä se muistetaan. Myös jeesuksen ylös kirjatuissa puheissa se näkyy. Jeesus oli kansanvihollinen ja villitsijä, ylensi itsensä ja on saanut aikaan paljon onnettomuutta hänen nimessään.
Jumalan pojasta kasvoi jättiläinen, koska hänen ruumiinsa jäseniä on paljon.
Tarja
1) Jeesuksen sovintotyö merkitsee täydellistä syntien anteeksiantoa. Vain tämän anteeksiannon varassa me ihmiset saatamme pelastua. Kukaan ihminen maailmankaikkeudessa ei pysty pelastumaan omin voimin vaan ainoastaan Vapahtajamme suuren sovintotyön turvin.
2) Kristikunta on yhtä sen takia, että Jeesus on yksi. Jeesuksessa toteutui se mitä Vanhassa testamentissa oli puhuttu koko kansasta.
Koko kansa oli viinipuu josta profeetat puhuivat elämän voittamisen yhteydessä. Jeesuksen vertauksessa tämä kokonaisen kansan yhteys yhdestä elämästä sai täyttymyksensä siinä, että Jeesus on viinipuu ja me elämme hänen jäseninään viinipuun oksina. Koko kansan yhteyden täyttymys on yhteys Jumalaan, Jumalan Poikaan, Jeesukseen Vapahtajaamme.
Vanhassa testamentissa kokonaista kansaa puhutellaan useassa yhteydessä yksikön sanalla sinä. Kokonainen kansa on yksi persoona. Kansalaiset ovat jäseniä tässä yhdessä persoonassa. Jeesuksen ja Paavalin puheet Vapahtajamme jäseninä pysymisestä on nähtävä tämän kollektiivisen yhteisön ykseydestä käsin. Kristuksen jäsenenä oleminen on samalla kirkon jäsenenä olemista ja kirkon jäsenenä oleminen on Jeesuksen jäsenenä olemista. Usko on yksi siksi uskomme perustuu yhteen Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Koska Kristus on ylösnoussut ja elää ikuisesti niin myös me hänen jäsenensä saamme kerran nousta kuolleista ja elää ikuisesti Jumalan kirkkaudessa taivaan ihanissa saleissa.
Charlotta
”Vanhan testamentin aikaan vaimo “saatiin” (pakotettiin) viemällä hänet telttaan tai raiskaamalla hänet. Vaimo oli miehen palvelija, orja ja omaisuus. ”
Taidat puhua tässä Neandertaanilaisista, eli nenskuista.
Ei se nyt ihan näin mene VT:ssä. Vaan aikuiset, eli vanhemmat valitsivat puolison, kuten meilläkin, oli niin sanottu puhemies, joka meni tunnustelemaan asiaa esim. tyttären kotiin.
Maaseudella näin, ( siis meillä ) en tiedä miten kaupungissa. Ainakin piti olla luokkauskollinen eli naida vain omaan luokkaan kuuluvia ja kristityllä piti olla kristitty puoliso, rikkaalla rikas, oppineella oppinut, ja köyhien ja työlaisten piti pysyä ns. lestissään. Ja nyt ihmetellään sitä, että kuinka köyhyys on periytyvää.
Vanhalla ajalla naisille ei ollut tarjolla työpaikkoja, että he olisivat voineet itse hankkia elannon. Koraanissa sanotaan naisista, että ” heidän kuuluu olla alamaisia, koska mies elättää. ”
Kuitenkaan he eivät salli naisten mennä töihin, koska miehen kunnia-asia on elättää perhe. Ja vaimon tehtävä on olla miehen kunnia. Jos nainen siitä poikeaa, naista saa lyödä.
Jos naiset olisivat olleet vain miehen elättämisen varassa, huonosti olisi käynyt. Luen juuri nyt kirjaa, jossa kerrotaan suurista nälkävuosista (1860.luvulla). Pohjois_Suomesta lähti sekä aviovaimoja, että itsellisiä naisia sekä Amerikkaan metsätöihin, että Ruijaan kalastamaan. He tulivat sieltä mökkirahat mukanaan.
Entä sotavuodet. Naisethan silloin hoitivat työt. Suomalaiset naiset ovat aina tehneet palkkatyötä, joskus sen palkan veivät miehet. Mannerheimin suku on hyvä esimerkki siitä, miten miehet haaskasivat vaimojensa perinnön ja häipyivät omille teilleen. Ei siitä niin kauan ole.
Entä ne Davidin ja Salomonin vaimot. Taisi olla sadoissa ? Plus jalka- ja sivuvaimot päälle. Kaikkiko puhemiesten hankkimia ?
Charlotta
En muutoin puutu keskusteluunne, koska olen jo edellä vastannut sinulle useampaan kohtaan.
Mutta voin todeta että muinaisessa Orientissa muiden kansojen prinsessojen ottaminen naapurimaiden ruhtinaitten vaimoiksi oli tuon ajan diplomatiaa. Näiden vaimojen valinta tapahtui puhtaasti ruhtinaskuntien kansainvälisten sopimusten takeeksi ja täydennykseksi. Heillä oli myös suuri tehtävä toimia oman synnyinmaansa diplomaattina uuden perheen keskuudessa. Niinpä heidän valintansa vaimoiksi toiseen ruhtinaskuntaan oli kummankin maan hallitsijan tarkan harkinnan tulos ja heidän yhteisen sopimuksensa varassa. (Vähättelevät väitteet heidän asemastaan eivät alkuunkaan osu maaliinsa. Kertovatpahan vain siitä miten tietämättömyys useinkin synnyttää täysin perättömiä tarinoita, joilla ei ole pienintäkään kosketuskohtaa elämän todellisuuteen.)
Vaimojen tarkan valinnan ja heidän ulkopoliittisen tehtävänsä tarkalla harkinnalla oli suuri merkitys kulttuurissa, jossa sukupolvien ketju on oleellinen osa kansojen välisten suhteiden verkostossa.
Otetaanpa esimerkiksi Saban kuningatar, joka tuli ihailemaan Salomon rikkauksia ja tiedon syvyyttä. Ikivanhan perinteen mukaan hänen ja Salomon yhteinen lapsi on luonut pohjan muinaisen Etiopian vanhalle kuningassuvulle, joka ulottui aina meidän vanhemman väestön aikaan 1970 luvulle asti.
Matias
”1) Jeesuksen sovintotyö merkitsee täydellistä syntien anteeksiantoa. Vain tämän anteeksiannon varassa me ihmiset saatamme pelastua. Kukaan ihminen maailmankaikkeudessa ei pysty pelastumaan omin voimin vaan ainoastaan Vapahtajamme suuren sovintotyön turvin. ”
Markkinataloudessa olemme jo tottuneet kaikenlaisiin markkinointikeinoihin, mainontaan ja lupauksiin siitä, kuinka meidän tuote on paras. Paranet, laihdut, tulet terveeksi, virkistyt, jaksat, jne. Ei tämä mitenkään poikkea siitä.
Tuosta puuttuu kuitenkin vetovoimatekijä, vaikka taivaalliset salit tietysti kuulostavat houkuttelevilta heistä, jotka halajavat elämää palatseissa ja saleissa.
Itse en kuulu sali-ihmisiin, pitäisi olla paljon palvelijoita jotka pyyhkivät pölyjä ja siivoavat jälkiä, tuulettavat tunkkaista ilmaa, kumartelevat ja niiailevat asukkaille.
Miehet eivät tiedä miten suuritöisiä salit ovat, heidän ei tarvitse tietää, he ovat herroja ja herrat ei pese viinilaseja, valmista ruokaa, kata pöytiä ja korjaa jälkiä.
Kaivosmiehet ovat ovat kaivaneet kullan ja työläiset tehneet koristelut ja kutoneet matot ja muut tekstiilit, rakentaneet, maalanneet ja taiteilleet hienot puitteet, mutta kuka heitä muistaa, eivät he pääse saleihin, elleivät synny uudesti ja ryhdy kuninkaan mielistelijöiksi ja käskyjen noudattajiksi, siinä pelossa, että muuten menee henki, tai joutuu venytyspenkkiin, peukaloruuveihin tai polttoroviolle.
Mieluummin olen raikkaassa ulkoilmassa, taivas kattona, kirkkaiden purojen ja lintujen suloisissa sävelissä, pienen tuulenvireen hivellessä ihon pintaa ja tansittaessa puiden oksia, jotka syksyn tullen kilpailevat väreissä itse auringon kanssa. Näin tunnen olevani taivaallisessa, koska näen taivaan ja valon, pilvien mahtavat performanssit ja taivaan vaihtuvat värileikit.
Ei ole mitään kiinnostusta tehdä syntiäkään, vaikka tämänkin voi joku syntejä ideoiva nähdä syntisenä toimena kun se ei kuulu kirkon oppiin.
Salistakin voi viritä kielenkannat kaikenlaiseen tulkintaan. tässä nyt tällainen.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
Tuleepa mieleeni tuosta tavallisen ihmiselämän ylistyksestäsi seuraava raamatunkohta
Sananlaskut:
30:8 —- Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
Mitä tulee elämämme mittasuhteisiin Jumalamme edessä, niin silloin emme ole sen varassa minkälaisia meidän elämänolosuhteemme ovat. Taivaan ilo ja riemu on Jumalan oma lahja, jonka hän on ojentanut meille jo kasteemme hetkellä, kun olemme tulleet Jumalan lapsiksi ja näin myös Jumalan perillisiksi. Jumalan antama tulevaisuus, ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä annetaan meille lahjaksi ilman omaa vaivannäköämme yksistään Jumalan hyvyyden perusteella.