Kirkkomme piispat ottivat syyskuun alussa kantaa siihen, että ketään ei tule syrjiä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, kun katsotaan konkreettista avun tarvetta. Syrjimättömyys on hyvä ja oikea periaate, mutta sen konkreettinen toteuttaminen edellyttää usein melko tarkkaa tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden tuntemusta. Niinpä esimerkiksi Canterburyn arkkipiispa Justin Welby on Church Times -lehden mukaan arvostellut hallituksensa aietta poimia vastaanotettavat pakolaiset suoraan YK:n pakolaisleireiltä, koska monet syyrialaiset kristityt välttävät näitä pakolaisleirejä uskonnollisen vainon pelosta.
Puheessaan parlamentin ylähuoneessa AP Welby totesi, että kristityt olivat olleet ”pakotettuja pakenemaan” leireiltä islamistiryhmien radikalisoitumisen ja ahdistelun vuoksi. Jokin aika sitten 14 kristillistä ryhmää vetosi hallituksiin kautta maailman, jotta ne tunnistaisivat uhan, jonka uskonnolliset vähemmistöt, mukaan lukien kristityt, kokevat Syyriassa ja Irakissa, jos niitä kohtaan ei sovelleta positiivisen diskriminaation periaatetta.
Kyse ei siis ole vain kristittyjen sisäisestä toiminnasta, vaan joukko kristittyjen, muslimien ja juutalaisten edustajia kerääntyi muutama viikko sitten yhteen tukeakseen operaatiota kristittyjen evakuoimiseksi Syyriasta operaatio Safe Havensin kautta kristillisen Barnabas-avustusjärjestön johdolla. Lukuisia kristittyjä perheitä on siirretty Damaskosta Puolaan. Tästä ei suomalaisessa mediassa ole puhuttu juurikaan.
Lisäksi esimerkiksi juutalaisen vaikuttajan lordi Weidenfeldin on uutisoitu rahoittavan 2000 Syyrian kristityn saattamista turvaan kiitollisuuden osoituksena siitä, että Plymouthin veljet ja kveekarit auttoivat hänet vuonna 1938 turvaan Itävallasta natsien vainolta.
Samalla kun on syytä tukea rauhanomaista ja ystävällistä suhtautumista ihmisiin ihmisinä, kun he tarvitsevat apua, ei ole syytä sulkea silmiään Lähi-idän kristittyjen hankalalta tilanteelta – unohtamatta muitakaan vainottuja ryhmiä jesideistä muslimeihin ja juutalaisiin. Uskonnonvapauden toteutumisen kohentuminen kulkee käsi kädessä muiden ihmisoikeuksien toteutumisen kohentumisen kanssa. Rohkaisevaa on, että monet juutalaiset ja muslimiystävät näyttävät tunnustavan ja tunnistavan kristittyjen kanssaihmisten tilanteen – toisin kuin ”neutraali” länsimainen ja erityisesti pohjoiseurooppalainen julkisuus monesti. Tässä suhteessa on tosin viime aikoina ollut kehitystä kiitos niin Euroopan neuvoston kuin vaikkapa Saksan parlamentin ja liittokansleri Merkelin kannanottojen.
”Itsensä hallitseminen, kreikaksi egkrateia, kuuluu klassisiin hyveisiin, jota arvostivat sekä Antiikin suuret filosofit että Paavali ja kirkkoisät.”
Tuo oli uutta tietoa. Olen aiemmin ajatellut, että kreikkalaisten tärkeimmät eettiset ihanteet olivat arete (hyvyys, kunnokkuus), andreia (rohkeus) ja sofrosyne (mielenmaltti). Onnea kaikessa päätöksenteossa evl.kirkon apostolisen suksession omaaville piispoille. Uskon, että heidän päätöstensä myötä ”arete” lopulta voittaa.
Piispa Jolkkonen: ”– Voisiko yksi syy olla se, että pidämme urheilijoita jonkinlaisina itsekurin ikoneina..”
Apostoli Paavali vertasi kristityn elämää ja Jumalan palvelemista kilpajuoksijaan jonka täytyy harjoittaa itsehillintää. Siis myös kristityn täytyy sellaista harjoittaa.
1. Korinttolaiskirjeen 9. luku (uusi kirkkoraamattu:
”pelastaisin edes muutamia. 23 Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.
”24 Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! 25 Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. 26 Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. 27 Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. ”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.9.html#o15
Miten ihmisten pitäsi Jolkkosen mielerstä vapaa-aikansa viettää? Polvirukouksissako sänkynsä vieressä aamusta iltaan ja milloin kolehtiämpäreitten äärellä käymisiltään ehtivät…ja luoda itselleen näin uskonnoille tuottava uskontoriippuvuus?
Joo, mulle tuli hänen blogistaan mieleen, että onko hän ruvennut lihomaan ja laiskistumaan ja nyt saarnaa itselleen, että kauheeta nuo urheilijat sun muut…
Aika monelle LIHAN PALVONTA -uskonnon paljastaminen näytti osuneen maaliin, mutta vaikka urheilu on hyvä asia, niin sitäkään palvomalla ei tule autuaaksi eikä saa sitä varmuutta sydämeen, mitä Jeesus tuo.
Olen seurannut montaa himourheilijaa tänä päivänä ja monet heistä ovat hyvinkin uskonnollisia, niin että synti on läskiä, syntien sovitus on lihan ruoskiminen ja kadotus on liikalihavuus. Mutta mitä enemmän he ruoskivat itseänsä, sitä onnettomammalta he alkavat näyttää. Näin siis ongelma tapauksien kohdalla, joille elämän ydin on oman lihan palvominen, mutta on myös terveitä urheilijoita joille se ei ole palvonnon kohde.
Ihminen muodostuu hengestä, sielusta ja ruumiista. Nämä kaikki tarvitsevat harjoitusta, mutta se harjoitus olisi aloitettava hengelliseltä puolelta, joka heijastuu sitten sieluun (ymmärrykseen), mikä taas auttaa ruumiin harjoittamiseen.
”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” – 1. Timoteus 4:8
Oletko sinä jo uudestisyntynyt? Vain uudestisyntyneet perivät ikuisen elämän. Elä sinäkin ikuisesti!
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” – Jeesus Kristus (Joh. 3:3(
http://ennustuksia.com/uudestisyntyminen/
Eiks ikuinen elämä ole aikas tylsää josnei siellä ole edes urheilua saati tosi TV:tä?
Kuulin piispa Jolkkosen aamuhartauden ja se oli meikäläisen mielestä hyvä. Herätti ajatuksia. En ymmärrä Heinolan ja Ottavaisen jokseenkin tylsiä kommentteja.
Huippu-urheilijoiden on kyettävä itsekuriin ja määrätietoiseen ponnisteluun. Toisaalta, nykyisin kun jatkuvasti julkaistaan näitä doping-juttuja ja näköjään jo ihan tavallisten talliaisten pahimmillaan ylettömässä urheiluvouhotuksessa kaikenlaisia lisukkeita tarvitaan niin alkaa kyllästyttää. Kun huipputuoksia julkaistaan niin valitettavasti meikäläisellä, oikein tai väärin, epäilykset heräävät, että onkohan ihan ok-juttu tuokaan..
On oikein, että kunnosta huolehditaan ja toiset vaan ovat todella lahjakkaita, joten hienoa, että menestyvät.
Eräs tuttu tokaisi aikoinaan, että kun noita sotia ei viime aikoina ole ollut, niin kai tuo huippu-urheilu on jonkinlaista voimannäyttöä korvikkeeksi. Hmmmmmm. Toinen selitys oli, että se on uskonnon korvike. Jotain ihmisen tarttee palvoa. En tiedä, ehkä…
No, Jolkkonen on itse niiiiin tylsä, niin ei kaiketi sinunkaan kommenttisi mitenkään terävä tai piristävä ole.
En tiedä mihin piispa Jolkkosen ominaisuuksiin tai puheisiin Sonja O. viittaa, mutta jokainen häntä vähänkin tunteva tiettä sen, ettei Jolkkosta ainakaan tylsäksi voi moittia. Iloista ja hersyvää huumoria edustava karjalais-savolainen piispa.
Veikkaanpa, ettei Jolkkosen tarvitse fyysistä kuntoaankaan hävetä, vaikkei mikään stubbi olisikaan. Hyvä, että muistuttaa nykyiselle narsistiselle kulttuurille myös muista kuin ruumiinkulttuurin arvoista.
Jolkkosen jorinassa heijastunee mustasukaisuus, kun kirkkoissa kävijöiden määrä on promille urheilutilaisuuksien vastaavista…
Tuskin.
Mitä luultavimmin…
Uutisen linkki vie hartaustekstiin, jonka kesto puhuttuna on noin kahdeksan minuuttia. Keston lisäksi myös aihe on rajattu. Tuona keskiviikkona aiheena oli urheilu, josta oli tarkoitus löytää linkki kristillisyyteen. Siinä piispa Jolkkonen onnistui erittäin hyvin.
Jolkkonen: ”Itsensä hillitseminen kuuluu siis hyvän elämän taitoihin. Liikkuminen, liikunta ja kuntoilu ovat hyviä tapoja pitää huolta Jumalan luomasta ruumiista, mutta ne voivat myös tuoda mielen iloa ja auttaa harjoittamaan itsensä hallitsemisen kykyä.”
Karvinen: ”mutta ne voivat myös tuoda mielen iloa ja auttaa harjoittamaan itsensä hallitsemisen kykyä.”
Siitä itsensä hillitsemisestä en tiedä, mutta kyllä kunnon endorfiinihumala 10-15 km juoksulenkin jälkeen antaa parhaat kiksit, mitä housut jalassa voi saada. Ainakin meikäpapalle.
Tomi
Kiitos tästä tekstistä.
Kristittyjen vaino on jatkunut jo pitkään. Aina siitä asti kun Syyrian vallankumoukselliset aloittivat toimintansa. Valitettavasti länsimaat Putinin viisaista varoituksista piittaamatta antoivat poliittisen tukensa sellaisille liikkeille jotka ovat harrastaneet hyvinkin voimakasta vainoa kristittyjä kohtaan.
Esim. vuonna 2010 nämä kapinalliset tekivät julmaa jälkeä Ma’lulassa, arameaksi ܡܥܠܘܠܐ, Maʿlūlā ja arabiaksi معلولا Maʿlūlā. Paikalliset piispat mm yrittivät viestiä tästä ja muistakin vainoista, mutta ne eivät tavoittaneet länsimaisten päättäjien tietoisuutta tai sitten he paaduttivat mielensä.
Matias Roto :” Valitettavasti länsimaat Putinin viisaista varoituksista piittaamatta antoivat poliittisen tukensa sellaisille liikkeille jotka ovat harrastaneet hyvinkin voimakasta vainoa kristittyjä kohtaan.”
Meitä on moneen junaan. Henk.koht. en usko yhdenkään asekaupalla rikastuvan suurvallan vallankäyttäjän muka ”viisaisiin varoituksiin”. Maailman tuottavimpiin sijoituksiin kuuluvan asekaupan avulla rikastuvat suurvallat tappelevat maailman herruudesta palvellen ainoastaan sitä vallan ”jumalaa”, joka joskus lupasi Jeesukselle jotenkin näin ”tämän maailman loiston ja herruuden saat omaksesi, jos kumarrat minua, sillä se on minun haltuuni annettu.” Henk.koht. nimitän suurvaltojen valtataistelua nimellä Management by Perkele ja Saatana.
Olisikohan jotenkin mahdollistaa ilmasilta vainotuille kristityille, tänne lintukotoomme?