Yhteistyötä yli uskontorajojen Syyrian ja Irakin kristittyjen auttamiseksi

Kirkkomme piispat ottivat syyskuun alussa kantaa siihen, että ketään ei tule syrjiä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, kun katsotaan konkreettista avun tarvetta. Syrjimättömyys on hyvä ja oikea periaate, mutta sen konkreettinen toteuttaminen edellyttää usein melko tarkkaa tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden tuntemusta. Niinpä esimerkiksi Canterburyn arkkipiispa Justin Welby on Church Times -lehden mukaan arvostellut hallituksensa aietta poimia vastaanotettavat pakolaiset suoraan YK:n pakolaisleireiltä, koska monet syyrialaiset kristityt välttävät näitä pakolaisleirejä uskonnollisen vainon pelosta.

Puheessaan parlamentin ylähuoneessa AP Welby totesi, että kristityt olivat olleet ”pakotettuja pakenemaan” leireiltä islamistiryhmien radikalisoitumisen ja ahdistelun vuoksi. Jokin aika sitten 14 kristillistä ryhmää vetosi hallituksiin kautta maailman, jotta ne tunnistaisivat uhan, jonka uskonnolliset vähemmistöt, mukaan lukien kristityt, kokevat Syyriassa ja Irakissa, jos niitä kohtaan ei sovelleta positiivisen diskriminaation periaatetta.

Kyse ei siis ole vain kristittyjen sisäisestä toiminnasta, vaan joukko kristittyjen, muslimien ja juutalaisten edustajia kerääntyi muutama viikko sitten yhteen tukeakseen operaatiota kristittyjen evakuoimiseksi Syyriasta operaatio Safe Havensin kautta kristillisen Barnabas-avustusjärjestön johdolla. Lukuisia kristittyjä perheitä on siirretty Damaskosta Puolaan. Tästä ei suomalaisessa mediassa ole puhuttu juurikaan.

Lisäksi esimerkiksi juutalaisen vaikuttajan lordi Weidenfeldin on uutisoitu rahoittavan 2000 Syyrian kristityn saattamista turvaan kiitollisuuden osoituksena siitä, että Plymouthin veljet ja kveekarit auttoivat hänet vuonna 1938 turvaan Itävallasta natsien vainolta.

Samalla kun on syytä tukea rauhanomaista ja ystävällistä suhtautumista ihmisiin ihmisinä, kun he tarvitsevat apua, ei ole syytä sulkea silmiään Lähi-idän kristittyjen hankalalta tilanteelta – unohtamatta muitakaan vainottuja ryhmiä jesideistä muslimeihin ja juutalaisiin. Uskonnonvapauden toteutumisen kohentuminen kulkee käsi kädessä muiden ihmisoikeuksien toteutumisen kohentumisen kanssa. Rohkaisevaa on, että monet juutalaiset ja muslimiystävät näyttävät tunnustavan ja tunnistavan kristittyjen kanssaihmisten tilanteen – toisin kuin ”neutraali” länsimainen ja erityisesti pohjoiseurooppalainen julkisuus monesti. Tässä suhteessa on tosin viime aikoina ollut kehitystä kiitos niin Euroopan neuvoston kuin vaikkapa Saksan parlamentin ja liittokansleri Merkelin kannanottojen.