Olipa kerran talousjärjestelmä, joka antoi jokaiselle artikkelin jota toimittaa yhteiseen käyttöön. Näin syntyivät esimerkiksi Ikarus-bussit Unkarissa. Taloudellisella alalla yhteys ja erikoistuminen sujuu lähes kitkatta. Muistan lapsuudesta käsitteen Pohjanmaan yritteliäisyydestä. Kasvihuoneviljely oli Närpiön hommaa eikä se oikein ympäristökunnissa menestynyt. Se oli heidän hommaa. Sitten oli kaksi Kyröä Iso ja Vähä. Siellä oli taasen taito valmistaa galvanoidusta pellistä taidollisesti tarpeellisia asioita.
Jurva oli huonekalupitäjä. Lähes kaikki olivat jollain tavalla tekemisissä kolujen kanssa. Yksi ammatti oli sitten kaupustelu ovelta ovelle. Pläkkisepän tuotteita kierrettiin myymässä tietenkin markkinoilla ja ihan talo talolta. Samoin koluautoja starttasi kymmenittäin eri puolille maata ja sohvaa ja senkkiä tuli kaikille halukkaille ja ei niin halukkaille. Myyntimiehillä oli keinonsa. Piti tunnistaa talossa se vallanpitäjä joka usein oli emäntä. Piti tiedostaa talon henki. Havainnoida mitä sanomalehteä talossa luettiin, ettei tule mokaa politiikassa, koska siihenhän isäntien kanssa helposti päädyttiin.
Asioilla oli puolensa. Jurvassa oli eräs puuseppä, joka tuli tunnetuksi hyvästä laadusta. Hyvä laatu toi kasvun yritykselle ja lopulta voitiin puhua tehtaasta. Tehtaan nimi oli isännän nimi ja maakunnissa se oli tae laadusta. Siitä lähti lieveilmiö, jos talossa kysyttiin ovatko kolut siitä tehtaasta, niin kauppias huomasi, ettei talonväki tunne sitä mallia, joten kohta kaikki alkoivat ´myydä samalla nimellä. Kauppa kävi ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Petostahan siinä oli tietenkin mukana.
Kun tämä toimii bisnesasioissa, miksi tämä ei toimi hengellisessä kentässä? Miksi työnjako ei sovi kristikuntaan? Kaikki haluavat tehdä samaa ruutia, vaikka Kristusruumis on monimuotoinen ja monitahoinen. Jokaisella jäsenellä on oma paikkansa ja tehtävänsä. Miksi lähes jokainen merkittävä ryhmä haluasi kloonata toiset kaltaisikseen tai kylmäverisesti hylkää toisenlaisen uskovan? Miksi jokaisen seurakunnan pitää koittaa tehdä kaikkea mahdollista, joka kuitenkaan ei ole mahdollista koska Kristus on koko maailman Vapahtaja ei minkään kirkon tai ryhmän.
On olevinaan luovuttamattomia asioita, jotka oikeuttavat Kristusruumiin raatelemista ja hajalle repimistä. Ei tarvita sodan aloittamiseen kuin yksi sana: Kaste! Silloin taivas repeää ja tulta ja tulikiveä sataa joka paikkaan. Moni tärkeä asia perustuu yhteen jakeeseen Raamatusta. Yksi usko yksi kaste… Yksi kerta, ei uusintaa vaikka helvetti aukeaisi. Yksi kaste on lasten kastelua… Miten voisi olla mahdollista, että pelastuksen kysymyksestä voisi puhua välillä niin halventavin ja ala-arvoisin sanoin. Ja sitten kuvitella, että meillä on se ainoa oikea ja pelastava totuus! Niin luuli Sauluskin aikoinaan ja oli eturivin sotureita herransa palveluksessa. Mutta miten kävi, kun oikea Jumala puuttui peliin? Jumala löysi Sauluksessa asialleen uskollisen ja uhrautuvan miehen, kun häntä vähän käsitellään ja annetaan oikeat työkalut hän on ylivertainen kaikkien penseiden ja saamattomien kahdeksasta neljään virkamiesmäisesti toimivien rinnalla.
Lauri Lahtiselta hyvä kirjoitus, kiitos.
En huomaa miten Ihmisen halutessaan seurata Jeesuksen opetusta asiasta voi tehdä ja tulla näin ongelmallisen vaikeata.
Kolme Jeesuksen opetusta ovat Uudessa Testamentissa kolmannen ollessa haasteellisin.
Ignatius ja Iraneus olivat tosin Piispoja joitten hengentuotoksilla kirkkolaitos pääsi hyvään avautumisvaiheeseen kunnes Kristuksen seuraajat tulivat Rooman hengenpitäjiksi uskonnollisessa katsomisessa.
Näin valta Ihmisten sieluihin seppelöitiin valtiokirkkoajatuksella yhdessä tunnustuksien, lupausten, ja tahtomisten kautta. Ja kun tahdoit jäädä ulkopuolelle lähetettiin Sinut iänkaikkiseen kadotukseen.
Ei kovin Ihmismäistä ja samalla arvokasta, vaan vieraantunutta Ihmisten kaltoinkohtelua.
Olemmeko omassa kirkossamme aikaa myöhemmin samassa tilanteessa. Kyllä, vaikkei asiasta saa puhua ja muistuttaa kirkkopolitiikan tahtoessa valehdella asiaan vaikuttavista seikoista välinpitämättömyydestä jäsenyyden hoitamisesta.
Kirkkomme on yhdellä tapaa uhri itse joka seppelöi itsensä ”ankaran” fiskaalisella tahtotilalla kapitulilaitoksessa kuin kirkkohallituksen nykyisen muotoisella ylläpidolla. Näin ei tietenkään saisi sanoa, mutta miksi ei.
Olen vanhemmiten tullut siihen tulokseen, että monet asiat olisi todella helppo hoitaa kohdalleen, jos ihmiset antaiaisvat edes joskus oikeasti anteeksi kokemansa vääryydet eli olisi nöyryyttä edes ihan vähän. Ihan niinkuin ei ymmärrettäisi lainkaan anteeksiantamattomuuden armoa patoavaa ominaisuutta, vaikka aina rukoilemme Isämeidän rukouksessa Jumalalta vain sen verran anteeksiantoa kuin itse annamme. Puhumme evoluutiosta vaikka uskontunnustuksessa tunnustamme Jumalan Luojaksi.
Säädämme Raamattua oman mielen mukaan ja luulemme, että Jumala sitoutuu kaikkeen vouhotukseen.
Kyllä, meille kirkkomme ei anna sielunhoitoa huomataksemme Ihmisarvoisen katumuksen ja syyllisyyden asiaa ja sen merkityksen huomaamisen asiassa syytä katsoa Itseämmme uudistuaksemme käytöksessämme.
Aikanaan kirjoitin useamman sata kommenttia sielun hoito·opetuksen antamattomuudesta, mutta ei tämmöinen kiinnosta leivissä olevia kirkkomme paikoilla olevia seppeleen omistajina ja niitä kastelevina haltijoina.