Kokemukset uskonnollisista yhteisöistä ovat amerikkalaisten pääsyy hengellisiin epäilyksiin, uutisoi seurakuntalainen.fi maaliskuussa. Uutinen pakotti minut yhteisövalmentajana tutustumaan tarkemmin alkuperäiseen yhdysvaltalaisen Barna-tutkimuslaitoksen tekemään kyselytutkimukseen. Ei kai voi olla niin, että yhteisöllisyys karkottaa seurakuntalaiset?
Kävi ilmi, että 23% itsensä ei-uskovaksi määrittelevistä valitsi epäuskonsa syyksi kokemuksen uskonnollisista instituutioista. Saman verran ääniä sai kirkon huono maine. Kuitenkin suurin epäuskon aiheuttaja oli uskovien tekopyhyys, jonka valitsi 42% ei-uskovista vastaajista.
Kristittyjen vastaukset erosivat edellä esitetyistä. Heille inhimillinen kärsimys oli merkittävämpi epäilysten syy (23%) kuin uskovien tekopyhyys (22%), kirkon huono maine (12%) ja kokemukset uskonnollisista instituutioista (10%). (Barna)
Selvitys kuvastaa amerikkalaista kristillisyyttä. Amerikassa asuessani todella tapasin ihmisen, joka kertoi, ettei ollut kelvannut mihinkään seurakuntaan. Pieni seurakuntakoko, perinteisesti aktiivinen jumalanpalvelusosallistuminen ja vahva pyhityksen korostaminen ovat johtaneet ahdasmieliseen yhteisöllisyyteen ja kulissien ylläpitämiseen aitouden kustannuksella. Onneksi jo pitkään on syntynyt uusia evankeliumikeskeisiä seurakuntia, jotka toivottavat tervetulleeksi ihmiset kaikenlaisista elämäntilanteista ja taustoista.
Missä määrin nämä tulokset mahtavat päteä Suomeen? Onko yhteisöllisyys meillä uhka vai mahdollisuus ihmisten hengelliselle etsinnälle?
Haastattelin uutta Spirit-lehteä varten Maria Pohjanvuorta, joka kertoi jättäytyneensä nuorena aikuisena pois seurakuntayhteydestä juuri huonojen seurakuntakokemustensa vuoksi. Kyse oli 90-luvun helluntaiseurakunnasta. Suomessa luterilainen kristillisyys on tunnetusti amerikkalaista avarampaa, eikä vastaavaa tutkimusta ole tiettävästi meillä tehty. Sen sijaan on kysytty syitä kirkosta eroamiselle. Gallup Ecclessiastica -kyselyn tulosten perusteella kokemusta kirkosta leimaa etäisyys: sitä ei koeta merkitykselliseksi omaan elämään. Kirkosta eroamisen pääsyy on kuitenkin itse usko: lähes puolet vastanneista ilmoittaa syyksi epäuskon tai sen, ettei ole uskonnollinen ihminen. (Gallup Ecclesiastica 2019)
Voiko huonoista seurakuntakokemuksista sitten selvitä? Haastattelemani Pohjanvuori kertoo vuosien hengellisen kodittomuuden jälkeen ymmärtäneensä seurakuntayhteyden arvon Raamatun sekä hengellisen kasvunsa ja sisäisen parantumisprosessinsa kautta. Vain yhteydessä voi palvella omilla lahjoillaan ja viedä mielekkäällä tavalla Jumalan valtakuntaa eteenpäin.
Suomessa onkin tilausta vielä sadoille uusille yhteisöille, jotta jokaisen olisi mahdollista elää osana rakastavaa, totuudellista ja armollista yhteyttä, jossa on tilaa niin epäillä kuin kasvaa ja palvellakin.
Johanna Sandberg
(kirjoittaja on tämän blogin isännän eli Timo Pöyhösen työkaveri ja HU:n yhteisövalmentaja)
Jos joku olisi vastustanut sukupuolineutraalia avioliittolakia olisiko käynyt näin; ”Mozillan toimitusjohtajan ero sai sananvapauden hälytyskellot soimaan maailmalla, vaikka suomalaiset lehdet kuittasivat tapauksen melko lyhyesti.” ?
”Tasa-arvoisuus ja suvaitsevaisuus” tulivat realisesti tosiaan esiin Mozillan toimitusjohtajan tapauksessa.
Aina on mahdollisuus myös asialliseen keskusteluun ja väitteiden perustelemiseen. Pelkkä uhriutuminen tai ”tämä on vainoa” -tyyppinen toistelu ei anna eväitä keskusteluun vaan jää huutelun tasolle. Tähän voi tietysti vastata samantapaisella retoriikalla ja kysellä, että haluavatko kaikensuvaitsijat suvaita myös syrjintää, erottelupolitiikkaa milloin rodun, milloin seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja vaikkapa sitten ihan oikeita juutalais- tai kristittyjen vainoja jne. Mutta tällainen vastavuoroisuuskin herättää närää. Vaikea yhtälö.
Ihmisiä suvaitaan, heillä on ihmisoikeudet, joihin kuuluu muun ohessa mielipiteenvapaus, ja oikeus elää yhteiskunnassa mielipiteistään huolimatta. Niitä mielipiteitä sinänsä ei tarvitse suvaita tai hyväksyä. Näyttää olevan monelle vaikea yhtälö ratkaistavaksi.
Yhteiskunnallisesti tässä on kuitenkin siitä, että mitä tuetaan – ei niinkään, että mitä suvaitaan. Kyllä homopareja jo suvaitaan yhteiskunnassamme mutta nyt haluttaisiin myös tukea heitä tunnustamalla heidän parisuhteensa tasa-arvoiseksi heterosuhteen kanssa.
Se minkä uskovat kokevat tässä syrjinnäksi on oikeastaan sitä, että he haluavat vastustaa tuota yhteiskunnan tukea homopareille vakaumuksensa takia mutta heitä ei saa kuitenkaan ihmisinä kritisoida tällaisesta kannasta, koska sen takana on uskonnollinen vakaumus. Yhteiskunnan kannalta olisi mahdoton yhtälö, jos kaikki vakaumuksen perusteella muodostetut kannat pitäisi jättää kritiikin ulkopuolelle.
Yhtälö ei ole sinänsä hankala. Henkilön vakaumus ei ole mikään erityinen syy kohdella hänen mielipidettään irralla toisista. Katsotaan ennemmin niitä perusteluja. ”Koska Raamatussa sanotaan niin” ei esim. ole missään valtiollisessa elimessä pätevä argumentti.
Jani Salminen: Mielipiteenvapaus voi rajoittua vain ”oikeisiin” mielipiteisiin. Ihmisillä voi olla aivan ”vääriäkin” mielipiteitä ja ”oikeassa” olevien pitää ottaa niiden vastustamisessa pitää jotenkin huomioida käytettävien aseiden kohtuullisuus myös yksittäisen ihmisen kannalta.
Moniko toimitusjohtaja Suomessa on viimeisten parin vuoden aikana jollain tavoin ilmaissut tukevansa nykyisen avioliittolain pitämistä sellaisenaan voimassa? Teillä on viiden vuoden päästä hankala ostaa tavaraa mistään, kun savustatte heitä tehtävistään. Vain yhden savustaminen, jotta muut saataisiin pelkäämään, on kai kuitenkin sinunkin mielestäsi kohtuutonta kyseistä toimitusjohtajayksilöä kohtaan?
edellä ensimmäisessä lauseessa: … ei voi rajoittua…
”Moniko toimitusjohtaja Suomessa on viimeisten parin vuoden aikana jollain tavoin ilmaissut tukevansa nykyisen avioliittolain pitämistä sellaisenaan voimassa? Teillä on viiden vuoden päästä hankala ostaa tavaraa mistään, kun savustatte heitä tehtävistään.”
Onko toimitusjohtajien mielipide jotenkin arvokkaampi kuin muiden? Ketä nyt ollaan savustamassa? Ja miten tuo tavaroiden ostaminen liittyy tähän uutiseen tai mihinkään?
Kari Virtanen, kyllä meillä mielipiteenvapaus on, tietenkin. Saa olla esimerkiksi sitä mieltä, että rekisteröidyt parisuhteet pitäisi mitätöidä ja homoseksuaalinen kanssakäyminen kriminalisoida. Mutta sitten kun joku alkaa esittää sellaisia vaatimuksia, että yhteiskunnassa pitäisi alkaa toimia tämän mielipiteen mukaisesti, totean osaltani, että ei käy.
Kehen ”meihin” muuten viittaat? Olenko minä savustanut jotakuta? Enhän minäkään väitän sinun savustavan homoja tai muita ihmisryhmiä tai väitä sinua henkilöksi, joka kannattaa syrjintää ja erottelupolitiikkaa. Jos haluat jatkaa tuota toimitusjohtajakeskustelua, voisitko tehdä sen Bonnyn blogin alla, jossa asiaa jo pitkään käsiteltiin? Voin vastata kysymykseesi toimitusjohtajan kantaaottamiseen kyllä, jos toimitusjohtajan rooli ja asema ja siinä toimimisen luonne (mm. kantaaottaminen jonkin ihmisryhmän tai asiakasryhmän asemaan) vielä askarruttaa.
Valtaosa maailman ihmisistä on homoja. Mozillan toimitusjohtaja oli varoittava esimerkki. Jos joku mitättömän heterovähemmistön edustaja erehtyy sanomaan homoista jotain kielteistä, tulee heti potkut.
Suomessa on käynyt samalla tavalla eli olemme sananvapauden kustannukselle kuunnelleet tätä iänikuista ruikutusta tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta. Kukaan tämän uuden esityksen kannattajista ei ole kyennyt perustelemaan mitä he tarkoittavat tässä tapauksessa näillä termeillä. Tärkeintä on, että kaikki toisinajattelijat joutuvat satimeen. Tämäkin aviisi poistaa kaiken vähänkään kriittisen arvion homoliittojen kestämättömistä perusteista.
Tämän on mennyt vinksinvonksin, kun on höyrypäänä menty muka hyvän asian taakse – aivan kuten yltiökristillisyys Israel asiassa. Ei nähdä tosiasioita eikä niitä missään tapauksessa ainakaan tunnusteta.
Miten sananvapautta on rajoitettu? Nyt on enemmän kuin koskaan tilaisuuksia ilmaista mielipiteensä asiasta. Se, että ihmiset ovat kyllästyneet kuuntelemaan ”mutta kun Raamatussa sanotaan, että…” mielipiteitä, ei tarkoita, ettäkö sananvapauden kustannuksella tehtäisiin mitään. Millään aviisilla ei taida olla velvollisuutta julkaista jonkun tietyn porukan juttuja. Se ei ole sananvapausasia.
Eikö tasa-arvo ole aika selkeä asia tässä. Hetero- ja homoparit ovat tasa-arvoisia lain edessä.
Mikä on muuten se tosiasia, jota ei tunnusteta?
Josko minulle Antero Kangasluoma tekisit selväksi mitä tarkoitetaan seksin saralla tasa-arvolla ja suvaitsevaisuudella niin minun olisi paljon helpompi vastata edes pieneltä osin kommenttiisi.
Mitä taas sananvapauden rajoittamiseen tulee niin nimenomaan kaikki mielipiteet tämän lakiesityksen vastakkaiselta suunnalta ovat kielletyt.
Siis jos väität että hetero- ja homoparit ovat tasa-arvoisia lain edessä niin mitä silloin oikeastaan väität. Eivät nimittäin varmasti ole – eivät voi olla ellei miehen ja naisen sukupuolisuutta määritellä täysin uudella tavalla.
Tuomo, seksi ei nyt ole uutisen aiheena, vaan avioliittolain muutokseen suhtautuminen. Kuka on kieltänyt sinulta tai joltain muulta mielipiteitä? Mistä hän on saanut siihen valtuudet? Tiesitkö, että Suomessa tuollaisia kieltoja ei tarvitse totella?
Tuomo, eihän tässä olla seksistä kirjaamassa lakiin mitään. Kysehän on parisuhteen asemasta yhteiskunnassa. Siinä ei ole edes pakko harrastaa seksiä.
Missä ne mielipiteet on kielletty? Sinä saat ihan vapaasti julkaista mielipiteitäsi. Ei sananvapauteen kuitenkaan kuulu toisten velvollisuus julkaista niitä.
”Yleensä on niin, että jos joku haluaa elää synnissä, se on hänen oma asiansa. Mutta aikamme yleistynyt synti homous on röyhkeää ja vaatii muutkin hyväksymään sen. Nicky Cruz kertoo tuoreessa kirjassaan ”Paha paholainen, todellinen vihollinen mutta ei ylivoimainen vastus”, että sukupuolivähemmistöt yrittivät väkivalloin estää hänen tiiminsä evankelioimiskampanjaa Lontoossa.
Massachusettin osavaltiossa Yhdysvalloissa on vaikea tilanne myös yhteiskunnallisesti juuri tämän synnin röyhkeyden tähden:
https://www.youtube.com/watch?v=bSXFb6ULsCg
Tämän videon pitäisi nähdä maamme lakiasiain valiokunta, joka pui avioliittolakia.”
Massachusettin osavaltiosta kertova video aiheuttaa päinvastaisen reaktion kuin mikä on ilmeisesti tarkoitus. Toivon todella, että kaikki kansanedustajat näkisivät sen ja keskustelisivat moisesta hysteriasta ihan asiallisesti.
No sillä lailla. Sukupuolineutraalilla avioliitolla median tuki. Mitens toimittajat pystyvät kirjoittamaan asiasta tasapuolisesti ja kaikkia mielipiteitä kunnioittavasti, jos asenne on jo selvä. Heh-heh. Ei mitenkään.
Naisten yhtäläisillä oikeuksilla on Suomessa lehdistön tuki, pystyvätkö he kirjoittamaan siitä? Kyllä esim. uskonnolliseen vakaumukseen vetoaminen ymmärretään Suomessakin ja sitä kunnioitetaan mutta sille ei maallistuneessa yhteiskunnassamme ole juurikaan tukea. Ei pidä sekoittaa tätä tuen puutetta siihen, etteikö kunnioitettaisi.
Tarja, toimittajat ovat ammattitaitoista joukkoa. He pystyvät kirjoittamaan asioista tasapuolisesti. ”Kaikkien mielipiteiden kunnioittaminen” ei kuulu toimittajien työhön, sellaisen tarpeen lienet keksinyt itse tai joku on höynäyttänyt sinua;)
Mitenkäs toimittajat kirjoittavat tasapainoisia juttuja rotusorrosta, uusnatseista tai lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Olipa aihe mikä hyvänsä, kai toimittajilla on omat aivot?
Homofoobikot voivat palkata kirjoittajia propagandaansa varten.
Ei ole mitään syytä juosta suin päin sen mielipiteen perässä, mitä eri lehtien päätoimittajat ajattelevat avioliitosta tai avioliittolain muuttamisesta. Heiltä on pikemminkin syytä perätä näkemyksiä muihinkin tärkeisiin kysymyksiin, jotka vaikuttavat myös avioliittoa koskeviin näkemyksiin. Eiväthän näkemykset kasva tyhjästä.
Kristillisen kirkon kannalta olisi kiinnostavaa kuulla, mitä päätoimittajat ajattelevat Jumala-uskosta. Millainen käsitys heillä on Jumalan sanasta ja Raamatusta? Mikä merkitys päätoimittajille on seurakuntayhteydellä ja rukouksella? Mitä ehtoollinen heille merkitsee?
Tämän tyyppisiä kysymyksiä on yhtä tärkeää pohtia, samalla kun selvitellään avioliittoa koskevaa lainsäädäntöä. Milloin saamme vastauksia näihin asioihin, joista näkyy toimittajien elämänkatsomus laajemmin?
Avioliiton luonne ja etiikka sekä erityisesti siihen liittyvät ongelmat ovat nyt julkisen keskustelun polttopisteessä jopa siinä määrin, että syntyy vaikutelma: ellei olisi seksuaalimoraalia ei jäisi paljon keskusteltavaa muistakaan moraalikysymyksistä. Itse asiassa tämä moraalin yksipuolinen käsittäminen seksuaalimoraaliksi on luonut yhden avioliittoetiikan vaikeimmista ongelmista. Huomio on käännetty pois muista moraalikysymyksistä, jotka kuitenkin ovat avioliittoinstituutiolle yhtä tärkeitä kuin seksuaalisuus.
Tiiviistäen voidaan sanoa, että kristillinen avioliittokäsitys on nyt monelta taholta uhattu. Sitä näet tukevat arvot, jotka ovat vastakkaisia kaiken suhteellistamisen vaatimuksille.
Jos minä olen oikein ymmärtänyt niin kristityillä on uuden lainsäädännön jälkeen oikeus edelleen sellaiseen avioliittoon, jonka haluavat. Miltä taholta tuo käsitys on uhattuna?
Ja mitä päätoimittajiin tulee niin aika moni varmaan pidättäytyy julkisesti ruotimasta omaa uskoaan. Olemme sen verran apateistinen kansa, että uskon julkinen pohtiminen jätetään mieluusti sille oikeasti uskovalle vähemmistölle.
Kristillinen kirkko voi milloin tahansa kysyä päätoimittajilta, mitä he ajattelevat jumaliin uskomisesta. Ehdotapa vaikka sinä Pertti sitä, jos ei kirkko itse hoksaa.
”laki ei vie keneltäkään mitään” on kyllä simppeliä ajattelua, kun seuraa mitä muuta on muuttunut siellä, missä samaa sukupuolta olevien avioliitto on tullut voimaan. Käytännössä sukupuolineutraalius tulee tätä kautta pakolliseksi monessa muussakin asiassa, vaikka se ei ole ollut etukäteen puheena.
Vaikeinta on ollut vanhemmilla, jotka eivät haluaisi että kaikille lapsille esitellään kouluissa homoseksuaalisia suhteita yhtenä vaihtoehtona.
Jos vanhemmat haluavat valita sellaisen yhteiskunnan, jossa ei ole näkyvää homoseksuaalisuutta, kannattaa muuttaa arabimaihin. Ei homoseksuaalisuus poistu Suomesta ja kouluista sillä, että heidän parisuhdetta kutsutaan rekisteröidyksi parisuhteeksi. Riitan logiikka ontuu, taitaa olla naisten logiikkaa 🙂
Laillistamisen jälkeen lasten- ja nuortenkirjallisuus tulee olemaan täynnä homoseksuualisesti virittynyttä materiaalia. Tämä vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja nopeasti.
Konservatiivikristityn logiikkaa…
Vaikeinta on varmaan vanhemmilla, jotka eivät voi kuvitella, että heidänkin lapsi saattaisi olla homo.
Historia on osoittanut, että homoseksuaalisen kulttuurin ruokkiminen langettaa pimeyden koko yhteiskuntaan.
Teemu Venäläinen, kuinka hyvin menee yhteiskunnissa, joissa homoseksuaalisuus on laitonta?
Riitta Bonny: tuo ajatuksesi, että homoseksuaalisia suhteita ei esitettäisi koulussa vaihtoehtona, on minusta nurinkurinen.
Kun koululainen, isän ja äidin toiveista riippumatta, voi alkaa tuntea vetoa omaa sukupuoltaan kohtaan, on parempi, että lapsi ymmärtää sen olevan täysin normaalia. Nykytiedon valossa kaikkia muita vaihtoehtoja on pidettävä vahingollisina.
Homovihamielisessä ympäristössä omasta sukupuolestaan kiinnostunut nuori joutuu ristiriitoihin, jotka ovat yhtä vaarallisia kuin ovat tarpeettomiakin.
On myös yhteiskunnallisesti vastuutonta opettaa lapsia pitämään homoseksuaaleja jonain muuna kuin täysin normaaleina ja hyväksyttävinä ihmisinä.
Jusu, tulkitset kommenttiani väärin.
Vaikka haluaisi antaa homoseksuaaleille oikeuden avioliittoon, siihen ratkaisuun ei pitäisi mennä tietämättömänä muutoksista, jotka vaikuttavat myös kaikkien muiden elämään, Niistä pitäisi kertoa etukäteen. Valitettavasti, kun lakia halutaan muuttaa, katsotaan paremmaksi olla tiedottamatta niistä seurauksista, jotka eivät olisikaan ehkä enemmistön mielestä myönteisiä. Asia esitetään vain vähemmistölle taattavana oikeutena.
Oletko Riitta sitä mieltä, että osalle oppilaista ei pitäisi puhua homoseksuaalisuudesta ollenkaan? Vai tarkoitatko, että heille pitäisi jokaisessa oppiaineessa, joka käsittelee homoseksuaalisuutta esittää jokin toinen versio asiasta? Kyllä koulujen oppiaineessa nykyäänkin puhutaan homoseksuaalisuudesta ihan normaalina asiana. Ei se ole mikään uusi asia.
Voitko Riitta antaa esimerkin siitä, mitkä ovat enemmistön mielestä kielteisiä vaikutuksia? Oletatko, että enemmistö ei halua lapsilleen kerrottavan, että on ok olla homo? Siinä taidat olla väärässä.
Miten tämä laki johtaisi sukupuolineutraaliuuteen?
Niissä yhteiskunnissa missä sanoma Jeesuksesta on tehnyt työtä ihmisten sydämissä ovat homoseksuaalit kuin avionrikkojatkin tehneet itse parannuksen. Ilman Jeesusta ihmistä ohjaa hänen langennut puolensa.
Voitko Teemu mainita tällaisen yhteiskunnan?
Teemu Venäläinen: ”Laillistamisen jälkeen lasten- ja nuortenkirjallisuus tulee olemaan täynnä homoseksuualisesti virittynyttä materiaalia. ”
Tuota noin. Miten ihmeessä samaa sukupuolta olevista pareista käytettävän parisuhdeinstituution nimi vaikuttaa siihen, kuinka paljon Suomessa on ”homoseksuaalisesti virittynyttä” lasten- ja nuortenkirjallisuutta.
Ei mikään laki kiellä sellaista kirjallisuutta julkaisemasta nyt jo. Eikä mikään laki pakota sellaista julkaisemaan enemmän jos parisuhdeinstituution nimeä muutetaan.
Nyt taas logiikka pettää jossain ja koohotus lähtee käyntiin.
Protestanttisissa yhteiskunnissa, joissa evankeliumi on saanut loistaa on tunnetusti asiat hyvin. Lailliseksi avioliiton kautta julistettua homoseksuaalisuutta tullaan vapaasti julistamaan kaikessa lapsityössä ja nuortentyössä. Kukaan ei voi estää tätä virkansa uhalla. Tämä on nähty jo siellä, missä laki on tullut voimaan. Homoseksuaaliset suhteet ovat lisääntyneet kymmenessä vuodessa puolella. Historia on osoittanut, että homoliikkeen piiriin on värvättävissä nuoria ja lapsia. Homous on valinta, johon voidaan kasvattaa ja johdattaa. Historia todistaa tästä.
”Vaikka haluaisi antaa homoseksuaaleille oikeuden avioliittoon, siihen ratkaisuun ei pitäisi mennä tietämättömänä muutoksista, jotka vaikuttavat myös kaikkien muiden elämään, Niistä pitäisi kertoa etukäteen.”
Riitta, kenen niistä pitäisi kertoa? Onko esim. sinulla mielestäsi vastuuta siitä, koska ilmeisesti olet selvillä ”kaikkien muiden elämään vaikuttavista muutoksista”?
Entäpä jos ottaisit yhteyttä tiedotusvälineisiin ja kertoisit, mitä ongelmia tulossa oleva muutos mielestäsi toisi tullessaan? Jos perustelet näkemyksesi hyvin ja todistat väitteesi, mikään ei estä niiden julkaisemista.
Lisäksi kannattaa olla yhteydessä suoraan omaan kansanedustajaasi (jos sinulla on), ja edustajiin laajemminkin. He kyllä uskaltavat kertoa asioista julkisesti.
Teemu, voitko ihan nimeltä mainita näitä yhteiskuntia? Käsittääkseni protestanttisissa yhteiskunnissa homoseksuaalisuus hyväksytään yleisesti ja parisuhteillekin on tulossa tunnustusta. Paitsi tietenkin Afrikassa, jossa ihmisoikeudet eivät kovin hyvin toteudu.
Ja Teemu, on luonnollista, että julkiset homoseksuaaliset suhteet lisääntyvät siellä missä yhteiskunta ja kansalaiset tukevat niitä. Homoseksuaalien määrä itsessään tuskin muuttuu.
On luonnollista, että julkiset homoseksuaaliset suhteet lisääntyvät siellä missä yhteiskunta ja kansalaiset tukevat niitä. Homoseksuaalien määrä itsessään tuskin muuttuu.
Minusta homoseksuaalisuus ei ole oma valinta yhtään sen enempää kuin heterouskaan. Me olemme mitä olemme syntyään.
Olen samaa mieltä lainauksen kanssa, että homoseksuaalien määrä itsessään ei ole lisääntynyt. Homot vain uskaltavat tulla ulos kaapista omana itsenään nyt, kun yhteiskunta on tullut tietoiseksi heistä ja alkanut hyväksyä. Heidän ei tarvitse niin kovasti salailla enää. Mikä on minusta todella hieno asia.
Homoseksuaaliseen kanssakäymiseen voi vietellä siinä missä päihteisiinkin. Kukaan ei ole synnynnäinen juoppo, uhkapelaaja tai avosuhteita harrastava. Tutkimusten mukaan homoseksuaaliset kokemukset tuplaantuivat yhdysvalloissa massachusettsissa kymmenessä vuodessa lain tultua voimaan. Yhteiskunta maksaa nytkin abortit ja seksitaudit, joita langenneen ihmisen riskikäyttäytyminen aiheuttaa.
Joo ei ole kukaan kaiketi synnynnäinen uhkapeluri tms., mutta homoseksuaalisuus on synnynnäistä.
Ja miten ihmeeessä abortit ja sukupuolitaudit tähän liittyvät? Siis avioliittoon, jota nyt käsitellään.
Mä olen huomannut, että teiniporukoissa pohditaan viikonloppuisin, vedettäiskö kännit vai ruvettaisko homoilemaan. Ne on oppinut tän päihteiden käytön koulussa kun siellä luetaan nykyisin vain homokirjoja äidinkielen tunnilla. Se johtuu tästä kansalaisaloitteesta.
Sonja: Miten voit puhua synnynnäisyydestä, jos kerran on jo olemassa niitä, jotka vaihtavat puolisoa rakkauden eikä sukupuolen perusteella?
Homokulttuuri ja vapaa rakkaus synnytti länsimaihin sukupuolitautien kirjon kuormittamaan yhteiskunnan hyvinvointia. Siunaus tulisi miehen ja naisen välisestä, ei lähisukulaisten välisestä avioliitosta.
Teemu Venäläinen: ”Sonja: Miten voit puhua synnynnäisyydestä, jos kerran on jo olemassa niitä, jotka vaihtavat puolisoa rakkauden eikä sukupuolen perusteella?”
En nyt ymmärrä mitä tarkoitat ja miten tämä liittyy minun kommenttiini.
Enkä ymmärrä mihin viittaat seuraavalla: ”Siunaus tulisi miehen ja naisen välisestä, ei lähisukulaisten välisestä avioliitosta.” Uutisessahan ei puhuta lähisukulaisten liitosta. Vai onko sinulla lähipiirissä tommoista?
Teemu Venäläinen kirjoitti: ”Laillistamisen jälkeen lasten- ja nuortenkirjallisuus tulee olemaan täynnä homoseksuualisesti virittynyttä materiaalia.”
Vuonna 2014 ilmestyi ensimmäinen suomalainen sateenkaariperheaiheinen kirja. Kieltämättä sellainen uhkakuva on todennäköinen, että joskus tulee ilmestymään toinen; tuskin kuitenkaan kovin pian. (Nyt mulla ei ole asiasta varmaa tietoa, mutta muistan kuulleeni, että suomennettuaan ulkomaisen aihetta käsittelevän kirjan kustantamo vastasi ehdotukseen kääntää toinenkin teos siihen tyyliin, että johan me yksi kustannettiin, tarvitseeko toista.)
Toki sateenkaariasioita käsitellään muissakin kirjoissa, mutta hetki menee ennen kuin kirjallisuus täyttyy sellaisesta. (Lastenkirjainstituutin kokoelmissa on tällä hetkellä noin 70 000 nimikettä.)
Riitta Bonnyllä on tervejärkisiä näkemyksiä siit mitä lain mahdollinen voimaantulo aiheuttaa. Samoin muutamilla toisilla kommentoijilla. Lain voimaantuloa puolustavilta puuttuvat todelliset argumentit kokonaan ajamansa asian puolesta.
Mutta kuten olen jo aiemminkin sanonut, en usko, että aloite saa lainvoimaa vielä pitkään aikaan Suomessa, vaikka journalistit kuinka puolustaisivat aloitetta. Journalisteilta odotetaan puolueetonta uutisoimista, mikä on kyllä nykyään hyvin kyseenalainen taito.
Tosi hienoa! Näin homoistakin ja heidän läheisistään tulee ihan taviksia.
no ei taatusti tule, no läheisistä ehkä…
No pitäisi tulla ja loppua se moralisointi sekä syyllisten etsiminen isä- tai äitisuhteista. Kyse on todellakin vain siitä, että kerrotaan todellisuudesta.
Jutussa on myönteistä se, että päätoimittajat ovat laajasti ilmaisseet kantansa asiaan. Suomalainen lehdistö kadotti suomettumisen ja konsensuksen vuosina kyvyn olla asioista omaa mieltään. Enkä pidä pahana, että ovat samaa mieltä kuin minäkin.
Mutta toivoa sopii, että lain vastustajat ovat viiden vuoden kuluttua niin suvaitsevaisia, ettei tämän kuohunnan aikana esitettyjen mielipiteiden vuoksi ketään aleta vainoamaan pois ammatistaan.
http://www.youtube.com/attribution_link?a=DKI7-1vqq58&u=%2Fwatch%3Fv%3DbSXFb6ULsCg%26feature%3Dshare
Siinäpä uutisia sieltä, missä nautitaan tuloksista. Kylmää tekee.
No nyt jaksoin katsoa tuon pariinkiin kertaan linkitetyn Massachusetts-videon. Mitä hurjia seurauksia avioliittolain uudistamisesta siinä kerrotaankaan tapahtuneen?
* Alettiin järjestää samaa sukupuolta olevien parien häitä. – No, Suomessa on järjestetty (virallisesti) jo vuodesta 2002.
* Lukiolaisille alettiin jakaa sateenkaarijärjestöjen materiaalia. – Jaetaan Suomessa jo, Setan edustajat tulevat puhumaan nuorille kun pyydetään. Tärkein valistus tosin tulee opettajien taholta.
* Avioliittolain myötä opettajille on tullut mahdolliseksi puhua oppilaille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. – Tämäkin on Suomessa jo todellisuutta, tietenkin! Vastikään yksi Pohjanmaalla työskentelevä opettajakaveri kertoi, kuinka kasiluokkalaiset olivat pohtineet eräästä ihmisestä, oliko tämä mies vai nainen, ja opettajalle oli tullut siinä hyvä tilaisuus kertoa, että kaikki eivät ole kumpaakaan; puhetta oli tullut myös sukupuolenkorjauksista yms. Oppilaat olivat olleet kiinnostuneita ja asiallisia, ja nyt on sielläkin sitten yksi luokka nuoria vähän valveutuneempi. En tiedä, miten asia on tarkalleen mainittu opetussuunnitelmissa, mutta varmasti pidetään tarpeellisena puuttua sellaisen opettajan toimintaan, joka opettajana esittää sesuvähemmistöt yleisesti ottaen paheksuttavina.
Tuota King & King -kirjaa olen nähnyt Suomessakin päiväkotilasten luettavana. Juuso Kekkosen Outo homo -monologi kiertää suosittuna kouluissa, jne.
Toki vanhemmilla voi olla kaikenlaisia toiveita opetuksen suhteen – yksi ei halua puhuttavan evoluutiosta, toinen Jeesuksesta, kolmas opetettavan ruotsia – mutta tosiaan ei ole mahdollista, että vanhemmat voisivat täysin vapaasti valita mitä lapsille opetetaan ja mitä ei. Valinnaisuuttakin toki on.
Klipissä kauhisteltu asia, että samaa sukupuolta olevien avioliitot saa ja oikeastaan pitääkin kouluissa esittää yhteiskunnan hyväksyminä sillä perusteella että ne ovat laillisia, on johdonmukainen. Miten muuten voisi olla?
Sesuvähemmistöjä neutraalissa valossa esittelevää kirjallisuutta on – tietenkin – Suomessa koulujen kirjastoissa ja muissa kirjastoissa, joskin täällä se on koulujen ja kirjastojen itsensä hankkimaa eikä (mahdollisesti joitain esitteitä lukuunottamatta) järjestöjen toimittamaa.
* Yritysten on huomioitava kaikki avioparit yhtä lailla. – Hyvä homma! – Juristien on tunnettava avioliittolainsäädäntö. – Mikä yllätys, täytyy tuntea lainsäädäntöä! Juristien! – Sateenkaareville on myös oppaita turvaseksistä ja siitä miten toimia parisuhdeväkivaltatilanteissa – hyvä että on, vai eikö ole? – Alaikäisetkin saavat sukupuolenkorjaushoitoja, transtytöt saavat käyttää tyttöjen vessoja jne – niin myös Suomessa.
* Klipissä kuvattu uskonnollisten tilaisuuksien häiritseminen on toki paheksuttavaa ja monessa yhteydessä vastoin lakiakin. Mukavaa, ettei Suomessa ole näkynyt merkkejä tällaisesta (No, paitsi homovastaisten tahojen puolelta.)
Summaten: lähes kaikki klipillä esitetyt kaameat seurausilmiöt ovat Suomessa jo todellisuutta. Onneksi.
Tenka Issakainen, tekstistäsi tulee sellainen mielikuva, että eihän täällä Suomessa oikeastaan mikään muuttuisi lakimuutoksen myötä. Juurikin sellainen ajatus, millä tätä muutosta usein markkinoidaan. Asia ei kuitenkaan ole niin.
Kyse on LAKImuutoksesta. Ja lain suhteen kansalainen ei voi toimia kuten itse haluaa. Laki tekee toisinajattelevista, tässä tapauksessa perinteisiin elämänarvoihin pitäytyvistä, lainrikkojia – siis rikollisia.
Suomessa on paljon perinteisiin elämänarvoihin pitäytyviä ihmisiä. Myös viranomaistehtävissä, julkisuuden ammateissa, opettajina, lääkäreinä, terapeutteina, majoitusliikkeiden ja kauppojen omistajina jne.
Parisuhdelain muuttaminen muissa maissa on aiheuttanut heidänlaistensa osalta työpaikkojen menetyksiä, ammatinharjoitusoikeuden eväämisiä ja erilaisia rangaistustuomioita sakoista aina vankeustuomioihin saakka.
Rehellisyyden nimissä tällaiset huomattavat seuraukset tulisi tuoda selkeästi esille. Uskon, että se vaikuttaisi selkeän negatiivisesti lainmuutosehdotuksen saamaan kannatukseen Suomessa. Olen havainnut, että monet niistä tuttavistani, jotka allekirjoittivat tahdon2013-aloitteen, eivät ole ajatelleet asiaa näin pitkälle.
Ja myös tämä Masha Gessenin kertoma osuus jätetään yleisestä keskustelusta pois:
http://www.youtube.com/watch?v=nJrmBocx0o4
En ole vielä saanut lukea vedenpitävää todistetta siitä, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä, vaikka näin halutaan mieluusti väittää joka mutkassa. Sen sijaan muunlaisia, kehityksen varrella tapahtuneita traumoja olen sekä henkilökohtaisesti saanut kuulla että myös lukenut kirjallisuudesta.
Lapsista ja nuorista on turha puhua, kun on kyse seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus on se alue ihmismielessä, joka kehittyy täyteyteensä kaikkein myöhimmin, vasta täysi-ikäisyydessä tai jopa vieläkin myöhemmin. Kaikki tietävät omasta nuoruudestaan, kuinka jossain vaiheessa vastakkainen sukupuoli voi tuntua hyvin vastenmieliseltä (ja jopa pelottavalta) ja oman sukupuolen edustajat ovat hyvin läheisiä ja turvallisia.
Arja, millainen olisi sinulle kelpaava vedenpitävä todiste homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä? Oletko saanut lukea vedenpitäviä todisteita toisenlaisesta selityksestä? Jos olet, mistä nämä todisteet löytyvät?
Onko sinulla Arja vedenpitävät todisteet siitä, että heteroseksuaalisuus on synnynnäistä? Jos lähdetään niistä liikkeelle niin ehkä voimme selvittää tämän asian.
Ja oletan, että sinäkin ymmärrät seksuaalisuuden muunakin kuin pelkkänä lisääntymisenä. Täällä on paljon niitä, joille se ei ole mitään muuta lisääntymistä.
Arja Katajisto kirjoitti muun muassa:
”En ole vielä saanut lukea vedenpitävää todistetta siitä, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä…”
Sitten sinun on korkea aika ottaa asioista selvä ja sivistää itseäsi.
”Lapsista ja nuorista on turha puhua, kun on kyse seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus on se alue ihmismielessä…”
Arja Katajistolle tiedoksi, että uutinen ei käsittele seksiä vaan avioliittolain muutosta.
Avioliiton voivat solmia täysi-ikäiset mies ja nainen, joten se on mahdollinen kaikille rotuun, kansallisuuteen, sukupuoleen tms. katsomatta. Avioliitto on jo 100% tasa-arvoinen.
”Avioliiton voivat solmia täysi-ikäiset mies ja nainen, joten se on mahdollinen kaikille rotuun, kansallisuuteen, sukupuoleen tms. katsomatta. Avioliitto on jo 100% tasa-arvoinen.”
Tämä on ehkä typerin argumentti minkä tähän asiaan voi antaa. Sinä joko tyhmyyttäsi tai tahallasi sekoitat sukupuolten välisen tasa-arvon parisuhteiden väliseen tasa-arvoon. Jos et näe mikä tuossa on homoparien kannalta pielessä niin hiljaista on vintillä. Eihän homopari ole tasa-arvoinen solmimaan keskenään suhteen.