Kotimaan Uutisissa kerrotaan että Raamattua voi lukea väärin, mutta minua askarruttaa kysymys siitä, luenko itse Raamattua oikein. Asiantuntijana kun en voi esiintyä, niin pohdiskelemaan asiaa ryhdyn ihan omin päin.
Raamatun lukemisen aloitin alusta, keskeltä , sekä UT:n alusta. Kuusi lukua päivässä lukien. saan luettua kirjan läpi vuodessa. Sitten voin aloittaa alusta.
Raamatun lukemisessa on se erityinen ominaisuus, että joka lukukerralla voin löytää ihan uusia ja aiemmin huomiotta jääneitä kohtia ja asioita. Otan silloin avukseni ”asiantuntijoiden” kirjoittamia selitysteoksia ja muita käännöksiä. Alleviivaan ja väritän tärkeitä kohtia, jotta löydän ne myöhemmin. Lainausmerkit laitoin, koska Raamatun asiantuntijoita ei oikeasti ole olemassa.
Siitä kuitenkaan en voi olla varma, luenko Raamattua oikein. Haenko sieltä vain lisää tietoa ja nautinko vain siitä, että taas sain luettua tämän päivän läksyt. Vain etsinkö lukiessani Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Pyydänkö olla Jumalan puhuttelussa hänen tahtoaan lukiessani?
Sitten on vielä tuo laki ja evankeliumi, joiden keskenään sotkeminen saa aikaan valtavasti vääriä tulkintoja. Rippikoulussa nuori opettelee käskyt ja saattaa tosissaan sen jälkeen yrittää niiden täyttämistä, koska sehän on Jumalan tahto. Käskyt on sitä lakia, mutta Raamatussa on paljon muutakin lakia. Jopa suurin osa . Harmittava asia on, ettei riparilaisille kerrota sitä, että
Raamattu määrittelee myös sen miten lakiin tulee suhtautua. Laille tulee antaa sen oikea merkitys ja antaa sen tehdä sydämissämme se tehtävä , jonka tähden se on meille annettu.
Muutoin käy yrityksellemme köpelösti. Huomaamme varsin pian, ettemme kykene kaikkeen mitä laki meiltä vaatii. Kyse ei olekaan pelkästään tekemisistämme , vaan myös siitä mitä on mielessämme. Tällöin moni riparilainen kokee, ettei usko ole häntä varten. Joku toinen taas luottaa Jumalan armoon ja tekee sen mitä voi. Joku ajattelee, ettei Jumala voi vaatia mahdottomia. Kuka keksii mitäkin selitystä sille, ettei täytä mittaa.
Lain tarkoitus on saattaa meidän omat yrityksemme epätoivoon. Näyttää se tosiasia , ettemme täytä mittaa, vaikka kuinka ponnistelemme. Silloin alamme selittää ja etsiä omia ratkaisuja ja helposti Jumalan meitä varten nimenomaan suunnittelema ratkaisu jää havaitsematta. Näin syntyy lukemattomia erilaisia tulkintoja siitä, mitä Jumala oikeastaan haluaa sanassaan meille sanoa. Mielemme kiinnittyy kaikenlaiseen epäolennaiseen. Alamme etsiä itsestämme kaikkea hyvää, jota meistä voi löytyä vain, jos suljemme silmämme. emmekä katso sitä ilkeyttä ja todellista pahuutta, mitä sisimmässämme on loputtomiin.
Voisinpa lukea Raamattua oikein ja aina etsiä sieltä lääkettä, jota en mistään muualta voi löytää. Etsiä sieltä Armahtavaa Jumalaa, joka on antanut poikansa kuolemaan puolestani
Golgatan keskimmäisellä ristillä ja uskoa , että Hän teki sen minun puolestani. Samalla oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin ja hänen hyvää tahtoaan meitä kohtaan.
Piparitkin voi palaa uunissa, mutta ei se ole paistajan tarkoitus. Kuka tahansa voi langeta mihin tahansa, mutta eihän sellaiseen ole mitään lupaa annettu.Tuolla pihalla on liukasta ja siellä voi liukastua. Lähden kohta kävelylle, mutta en aio liukastua. Silti saattaa niin käydä.
Pekka ymmärrän kyllä pointtisi, ymmärrätkö mitä minä uskon siis Jumala varjelee ettei paha saastuttaisi, siis en olekkaan omassa voimassa vaan SUUUREMAS KÄSIS.
”Kun Jeesus julistaa Jumalan valtakuntaa Hän opettaa kuinka siellä eletään, siis on myös syntiä josta menettää pelastuksen eli nimi pyyhitään elämän kirjasta.” Ari kommentoi.
Oletko Ari pelastuva Kristuksen sovituksen varassa, vai onko myös sillä merkitystä miten sinä elät? Jos olet Armosta pelastettu, niin miten sinä voit vaikuttaa pelastukseesi? Et kai vain sotke omia tekemisiäsi Kristuksen Armoon?
Ihminen on joko Pelastuva Armosta Kristuksen tähden tai sitten ihminen on vielä lain alla omien tekojensa varassa. Mitään välimuotoa ei ole, missä Jumala auttaa ihmistä ja ihminen sitten hoitaa oman osansa. Tuo on sellaista kuravelliä, mistä jo Profeetat nuhtelivat Israelin papistoa.
Pekka kirjoitti aikasemmin sydämen asenteesta, Jumala haluaa, että meidän sydän muuttuu ja se muuttuu, kun laki tappaa meidät. Sen jälkeen ei ole enää mitää omaa tekoa. Lihan teot ovat ilmeisiä, mutta meidän Kristittyjen elämä ei ole lihan varassa.
”Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.” 2.Kor.10:7
Parhaissa blogeissani on 1000 lukukertaa mennyt rikki noin viikossa. Kohta se raja jo ylittyy.
Joten tällä keskustelulla on erityisen paljon seuraajia.
En tiedä mutta arvelen ettei ”keskustelu kumppaneita” ole kovat himot rienanneet, siis tarkoita viina, nais tai peli?
Minulle oli noin kaikki ja kun Jumala niistä vapautti niin se on täydellistä, silloin kyllä uskoo ettei Jumalalle ole mikään mahdotonta minun kohdalla, siis ei ole syntiä jota Hän ei voisi pistaa jos vain minä itse sen tunnustan/tunnistan synniksi.
Jeesus Sanoo ettei ihminen voi olla Hänen opetuslapsensa ellei luovu kaikesta, siis mikä estää seuraamasta Häntä ja rakastamasta lähimmäistä.
Minun ”onni” oli ettei maallinen isäni ollut uskonnollinen eli ei opettanut liirumlaarumeita vaan totutti omaan elämäänsä joka oli monelta osin oikeaa. Kävin kyllä rippikoulun ja konfirmaation, mutta mitä se ”usko” jota siellä tunnustettiin on? Ei se ollut valoa vaan pimeyttä, ei antanut oikeaa suuntaa elämälle vaan himot ja halut veivät omia teitään.
Minua lohduttaa Jeesuksen Sanat kun on saanut paljon anteeksi niin rakastaakin paljon ja tämä rakkaus antaa lähimmäiselle kaikki synnit anteeksi.
On hienoa Ari, että olet saanut vapautta vaivoistasi, mutta et taida käsittää, ettei tupakan polttaminen, loton pelaaminen, tai viinan juominen tai muu ihmisen luonnollinen sukupuolivietti ole syntiä, joka on kuolemaksi. Vain epäusko on kuolemaksi.
Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä. Kaikki ihmiset vaeltavat lihassa, eli luonnossa (sitä tuo liha tarkoittaa) Ei Jumala ole pelastanut meitä luonnottomasti elämään, vaan, ettemme enää katso siihen mikä on maanpäällä, vaan ylös Kristukseen, jossa meidän Elämä on kätkettynä. Jos meidän pelastuminen on siitä kiinni, miten paljon voimme saavuttaa parannusta luonnollisista (lihallisista) toimistamme, niin ei kukaan pelastu. Armo on totaalista Pelastumista. (lue huolella mitä Paavali kirjoittaa Kol.3 luku) jossa puhuu ”kuolettamisesta”, joka tarkoittaa kuolleena pitämistä. Pidämme siis itseämme kuolleena, jos vaellamme uskossa, kuten myös kaikkea sitä mikä vielä meissä vaikuttaa luontomme mukaan. Kun vaellamme Hengessä, niin emme elä enää lihassa luontomme mukaan, vaikka vaellamme lihassa. Näin puhuu usko.
Eli tarkoittaa sitä mitä Paavali toisaalla kirjoittaa:
”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;
sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.
Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.” 2.kor.10:3-7
Ismo Malinen siis epäusko, mielestäni edustat ja todistat juuri epäuskoa, miksikö, koska et usko Jumalan voimaan.
Sinulle on jokin ”perisynti” niiin SUURI ettei Jumala pysty sitä voittamaan vaikka lupaa niin. Tätä on epäusko.
Siis kun ajatellaan että onko syntiä joka kadottaa niin miksi Jeesus luettelee ketkä ovat ulkopuolella?
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.(Ilm.22)
Ari, Jumalahan on synnin voittaja Kristuksessa. Jos minä, joka olen Kristuksen oma vaellan kuoleman ruumiissa, niin missä on synti, jota Kristus ei ole poistanut? Se on kuoleman kautta otettu pois. Minä, joka olen kuollut, olen kuitenkin elävä Kristuksen kautta sen Hengen mukaan, joka tulee uskon kautta kaikkiin, jotka ovat saaneet uskon Jumalan tahdon mukaan. En katso enää itseeni, vaan katson Kristukseen.
Olen kovasti ihmetellyt sitä, miksi Ari hyökkään aina, kun joku kirjoitaa ahtaasta portista. Olet tullut herätykseen ja jättänyt pois ryyppäämisen. No minä en koskaan ole humaltunut, joten siitä en tiedä paljon. Huoraamisestakaan en tiedä mitään. Mitä nyt olen siitä muilta kuullut avioparitoiminnassa. Joten en ole voinut vastaavia asioita elämästäni poistaa, koska ne on olleet pois aina. Sen sijaan olen useinkin katsellut kauniita naisia väärin ajatuksin. Joten en ole siinä suhteessa yhtään muita parempi. Kovia ja vihaisia sanojakin olen usein käyttänyt, joten, jo niiden perusteella ansaitsen Helvetin tulen.
Ulkonaisesti voin kyllä olla muiden mielestä oikein hyvä ihminen, mutta, kun tiedän varsin hyvin mitä on sisällä, niin eipä ole hurraamista. Sinullekkin Ari olen monta kertaa kirjoittanut kovia sanoja. Herra on kuitenkin kehoittanut ne poistamaan , koska käsitän, ettet kestä yhtään kovaa sanaa. Sinulle on juotettava maitoa ja hunajaa. Voisimpa oikein hellällä äänellä sinulle puhua ahtaasta portista, jonka läpi sinä et ole suostunut kulkemaan.
Lohduttaudut omalla parannuksella, kasteella ja sillä, että ulkonainen pahuus on jäänyt pois elämästäsi ja koet itsesi nyt paremmaksi. Ahtaasta portista et ole koskaan kertonut.
Noudattaessamme maallista lakia, voimme elää pelkäämättä rangaistuksia ja elämämme on lainkuuliaista. Elämme hyvää elämää ja sopusointua muiden kanssa. Lain noudattaminen tekee meistä hyviä kansalaisia.
Jumalan lain kanssa on hiukan toisin ja se sotkee vähän tätä asiaa.. Jumalan lain tarkoitus ei ole tehdä meistä parempia ihmisiä. Jumalan laki vaatii meiltä yhtä suurta pyhyyttä, kuin Jumalalla on. Jos käsitämme jumalan lain niin, että sen avulla voimme tehdä itsestämme parempia, niin meidn on huomioitava ainoastaan ulkoiset tekijät. Niihin kykenemme vaikuttamaan. Voimme jättää monia asioita elämästä pois ja oppia käyttäytymään todella hyvin.
Sen sijaan emme kykene muuttamaan sisintämme. Ajatuksemme, tunteemme, mielialamme, haluttomuutemme rukoukseen ja sanan tutkimiseen, hyvyyteen ym. Sitä emme kykenen muuttamaan miksikään. Kuitemnkin Jumalan laki vaatii juuri meidän sydäntä. Antaisimmeko Jumalalle kätemme ja jalkamme mutta sydämen synnille.
Sydän on paha ja pahanilkinen. Suutumme ja syytämme siitä muita. Tosiasiassa siirrämme vastuun muille, jotta oma syyllisyytemme ei tulisi esiin. Suuttuminen on valinta. Voisimme valita myös hyvyyden. Silloinkin kun meitä kohdellaan väärin.
Merkillinen asia Jumalan suunnitelmassa on siinä, että jos laki vaatii meiltä vielä jotakin, niin emme kykene tarttumaan Jumalan armoon. Laki on hyvä ja sitä on tarkkaan noudatettava, mutta sen vaatimuksia ei saa päästää omalle tunnolle lainkaan. Muutoin se murskaa senkin tiedon, että Vapahtaja on puolestamme täyttänyt lain kokonaan. lailla on oma tehtävä, mutta jos sitä käytetään väärin, niin emme kykene turvautumaan yksin armoon, eli kulkea ahtaan portin läpi.
Jos paraannus on tehty, mutta ei ole kuljettu ahtaan portin kautta, niin silloin
ihmisestä tulee fariseus, joka uskoo tulleensa paremmaksi kuin muut.
Fariseuksen tunnistaa aina helpoiten siitä, että he hyökkäävät innolla, niitä vastaan, jotka ovat kulkeneet ahtaan portin kautta.
Apostoli Paavali, entinen Saulus, kertoo ”kuolleensa lain kautta pois laista,” samalla varoittaen siitä tiestä, mitä juutalaiset etsivät lain töillä kelvatakseen Jumalalle. Hänellä, jos kellään oli siitä karvas kokemus. Hän sai käydä siitä ahtaasta portista, tulla uskon kautta vanhurskaaksi ja saada kastettuna uuden sydämen.
Tämä Paulus nyt painottaa, että epäuskon tähden ihminen tulee hukkaan, vaikka luetteleekin suoraan sen julkisia hedelmiä. Mutta pohjalla on luontainen, peritty epäusko sulaan armoon, joka vain voi ihmisen pelastaa.
Tarkoitan myös tätä, josta Paavali kirjoittaa viisaasti. (Pekka sallithan Raamatun lainaamisen tähän kohtaan) Ihmisen heikkous ei ole Pelastuksen este, vaan sitä suurempi on Armo, kunhan ihminen pysyy Kristuksessa.
On suurta Armoa, kun ihmistä kasvatetaan Armossa ja näin riisutaan samalla ylpeydestä, joka on meissä suurin este nöyrtymiselle. Joka paljon saanut, siltä myös paljon vaaditaan. (Tämä koskee ennenkaikkea Armon saamista. Joka on saanut Armoa ylitse vuotavasti, joutuu myös paljon vaivaa sietämään)
”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
Sillä kirjoitettu on: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa”.
Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Room.14:1-19
Ollaan tärkeän asian tiimoilla. Nyt puhutaan Kristittynä elämisestä, eikä Kristityksi tulemisesta, (jota täällä niin usein pohditaan) jossa on yleensä ensiaskeleiden kaiku.
Sydämmen nöyrtyminen on Jumalan tahto meidän kohdallamme, miten Jumala sen tekee kunkin kohdalla on salaisuus.
On hyvä aina muistaa, että myös Kristityllä Rakkaus peittää synnin paljouden. Se, että jokin asia peitetään, tarkoittaa sitä, että syntini on haudattu yhdessä Kristuksen kanssa. Sitä ei muistella, mutta se on olemassa, se on aina meidän edessä. Kuten Daavidin Psalmissa sanotaan (lauletaan):
”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.
Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.
Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi.
Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.
Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.
Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” Ps.51 2-17
Jumala puhdistaa ja Pyhittää meidät omalla Sanallaan Kristuksen Uskon kautta.
Sami, kirjoitit:
”Jumalan salattu tahto on retorinen keinovalikoima predestinaation kysymyksen synnyttämään ongelmaan. Jumalan salattu tahto ei poista valintaa, että Jumala on valinnut tietyt ihmiset ja vain he pelastuvat.”
Mietin vaan sitä, kuinka pitkälle voidaan mennä tuon Jumalan salatun tahdon tutkimisessa? Tuohon valintaan nähden voidaan ottaa esimerkiksi juutalaiset. Heidät oli valittu, kuitenkin me tiedämme, että he huusivat ”ristiinaulitse!” Miksi valittu kansa teki näin? Raamatun mukaan siksi, koska he eivät uskoneet, että Jeesus on Jumalan Poika, eivätkä ottaneet vaarin Hänen sanoistaan. ”Mooseksen peite” on edelleen heidän kasvoillaan, koska he haluavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eikä sitä vanhurskautta, joka tulee uskon kautta. Kuitenkin Paavali ennustaa, että he vielä kääntyvät Herran puoleen.
Edelliseen voidaan soveltaa omasta mielestäni tätä tunnarien kohtaa: ” Kuitenkin tiedetään, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa.”
Ansiottomat palvelijat pelastuvat näinollen armosta ja yksin uskosta, mutta ne jotka yrittävät tulla lain kautta vanhurskaiksi ovat ansainneet osansa siksi, koska kukaan meistä ei lakia täytä. Omasta mielestäni tämä on se syy, miten meidät kaikki erotellaan viimeisellä tuomiolla. Onko tämä nyt sitten täysin aukiselitetty totuus, sitä en tiedä. Tälläinen ajatus minulle kuitenkin tämän tekstin äärellä syntyi.
Olet oikeassa siinä, että tuo edellinen viestini perustui lähinnä lainauksiin tunnustuskirjoista. Palaan edelleen tuohon Jaakobin ja Eesaun syntymään ja sen kautta Jumalan valintaan, joka on aikaisemminkin ollut esillä.
Mistä syystä Jaakob asetetaan Eesaun edelle? Luther toteaa tästä, että ”Jaakobille tulee kutsu.” Siis ennen kuin kumpikaan oli tehnyt hyvää tai pahaa. Tässä yhteydessä voidaan ottaa esimerkiksi Iisak. Jumalahan lupasi Aabrahamille: ”Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” Toisin sanoen, kun uskoit minun sanaani. Iisak on siis perillinen, koska hänellä on Jumalan sana ja lupaus.
Luther toteaa edelleen tähän liittyen: Pidämme voimassa eron, jonka Jumala on säätänyt Aabrahamin ja Baabelin kansan, Ismaelin ja Iisakin, Jaakobin ja Eesaun välille, Jumalan kutsun Aabrahamille sanoilla: ”Lähde”, jne ja” Iisakista saat nimellesi siemenen”, ja vielä ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”.
Edelleen
”Ilman tätä ajatuskulkua ei vain Aabrahamin tai Iisakin ja Jaakobin vaan kaikkien ihmisten ensimmäinen syntymä on täysin kelpaamaton.” Voidaan siis todeta, että ensimmäinen syntymä ei kelpaa mihinkään ilman Jumalan kutsua, koska olemme kaikki synnissä syntyneet. Siksi meidät onkin kaikki kutsuttu uskossa Kristukseen. Näin ajattelen.
Kosti, ” Mietin vaan sitä, kuinka pitkälle voidaan mennä tuon Jumalan salatun tahdon tutkimisessa?”
Luterilaisuudessa salattua tahtoa ei tutkita, se lähinnä todetaan. Predestinaatio ongelmaan liittyen Jumalan salattua tahtoa käytetään vesittämään loogiset kysymykset mitä me luterilaiset yleensä olemme tottuneet kysymään. Näin ollen Jumalan salattu tahto, kieltää kysymykset ja se on retorinen keino suojautua kysymyksiltä. Käsittääkseni muuta funktiota sillä ei ole.
Jaakobista ja Eesausta olemmekin jo puhuneett aikaisemmin ja minulla on hiukan erilainen näkökulma. Pointtini tässä lain ja evankeliumin problematiikassa on se, että jos ajattelemme tätä kysymystä vanhurskauden näkökulmasta, täytyisi ensin ratkaista tämä valinta kysymys. Lain ja evankeliumin erottamisella ei ole oikeastaan mitään todellista merkitystä koko luterilaisessa antropologiassa, koska Jumala valitsee joka tapauksessa ne jotka valitsee ja ihmisen tahton osuus on puhtaasti nolla.
Mielestäni et edelleenkään hahmota tätä ajatustani, etkä ymmärrä mitä tarkoitan. Anna anteeksi vaikea tajuisuuteni. Vika on minussa.
Kosti, ” Ansiottomat palvelijat pelastuvat näinollen armosta ja yksin uskosta, mutta ne jotka yrittävät tulla lain kautta vanhurskaiksi ovat ansainneet osansa siksi, koska kukaan meistä ei lakia täytä.”
Ennen suurta skismaa ja kirkon jakaantumista oli olemassa yhteinen opetus armosta, samoin kuin kaikkien muidenkin uskon oppien kohdalla,sekä idässä että länsimaissa. Kuitenkin lännessä esiintyi opetuksia, jotka muuttivat käsitystä armosta.
Lännen kirkko hyväksyi Aristoteleen logiikan ja menetti kirkon isien ajattelun erityispiirteet Jumalan olemuksen ja energioiden välillä; tämä eroavuus on säilynyt pääasiassa näihin päivään asti.
Se, minkä nykyaikana käsitämme ”länsimaiseksi kristillisyydeksi”,on harvoin keskittynyt kysymykseen siitä, mitä armo on. Roomalaiskatolinen kirkko on ollut eniten kiinnostunut määritelemän ja luokittelmaan, kuinka armo toimii. Se on määritellyt monia ”erilaisia” armon lajeja: todellinen, tavallinen tai pyhittävä, ilmainen, ehkäisevä armo jne.
Me luterilaiset olemme tämän lännessä omaksutun armokäsityksen lapsia, tosin vähän eri variaatioilla. Jos kysyt luterilaiselta mitä tarkoittaa, että me pelastumme armosta ilman lain tekoja on kysymys monella vaikea. Pelastuminen armosta on kirkon historiassa tulkittu ja muunnettu lännessä ja siksi se ei vastaa alkukirkon käsitystä armosta. Tämä on vain esimerkkinä siitä kuinka armo, pelastus armosta, on ymmärretty eri tavalla.
Sami, toki Raamatussa puhutaan valinnasta esim. (1.Piet.1:2)”… ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi.”
No mitä sitten Luther sanoo tästä valinnasta. ” Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan.” ( ei siis määräämisen)
”He ovat valitut sanoo hän. Kuinka? Se ei ole heistä itsestään vaan Jumalan järjestyksestä. Sillä me emme itse voi saattaa itseämme taivaaseen tai vaikuttaa uskoa itsessämme. Jumala ei kaikkia ihmisiä laske taivaaseen, mutta omistaan hän on pitävä tarkkaa lukua. Oppi vapaasta tahdosta ja omista voimistamme ei kelpaa. Kaikki riippuu Jumalan tahdosta ja valinnasta, ei meidän tahdostamme.”
Tämän tueksi voidaan liittää Jeesuksen omat sanat, ”sillä ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät – ja – se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt” Kieltämättä asia pelkästään tämän perusteella vaikuttaa siltä, että me emme voi ottaa mitään, ellei sitä anneta meille itsekullekin ylhäältä. Ihmisellä ei siten ole vapaata valintaa Jumalan suhteen, vaan Jumalalla on vapaa valinta ihmisen suhteen. Ihmisen tahdon osuus näyttää tämän valossa nollalta. Onko siis lankeemus täydellinen vai säilyykö meissä pieneltä osin tuo ”jumalallinen kipinä,” jolla me yritämme valita Jumalan.
Tuon opin funktio on se, että kukaan uskova ei kerskailisi omalla tahdon valinnallaan. Uskossa on kyse Jumalan valinnasta, kun hän on päättänyt herättää meissä uskon; ei meidän omasta valinnastamme.
Edelleen Paavali toteaa: ”Rakkaudessaan hän näki hyväksi määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. (Ef.1:5) ”Määrätä” viittaa näinollen Kristukseen. Jos ja kun Jumala on jo ennen maailman perustamista valinnut meidät taivaaseen, pelastumaan uskossa Jeesuksen yhteydessä, niin se on varma turva, kun ahdistukset ja koettelemukset tulevat takuuvarmasti ennemmin tai myöhemmin.
Nämä ovat siis pohdiskeluja, ei valmiita vastauksia.
Kosti, ” Oppi vapaasta tahdosta ja omista voimistamme ei kelpaa. Kaikki riippuu Jumalan tahdosta ja valinnasta, ei meidän tahdostamme.” Tämän tueksi voidaan liittää Jeesuksen omat sanat, “sillä ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät – ja – se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt” ( Jh 15:16)
Tämä tulkinta minkä esität ei ole vakuuttava tulkinta. Rinnakkaiskohta löytyy ( Jh 6:66-71).
”Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: ”Aiotteko tekin lähteä?” Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Jeesus sanoi heille: ”Itsehän minä teidät valitsin, kaikki kaksitoista. Silti yksi teistä on Saatana.” Hän tarkoitti Juudasta, Simon Iskariotin poikaa. Tämä oli kavaltava Jeesuksen, vaikka oli yksi noista kahdestatoista”
” ”Itsehän minä teidät valitsin, kaikki kaksitoista. Silti yksi teistä on Saatana.” Olisiko siis Jumala valinnut Saatanan joukkoonsa? Valinta ei kuvaa tässä, Jh 15:16 kuvaamasi tahdon vapauden kieltämistä, vaan päinvastoin ihmisen tahton vapautta joka aktiivisesti osallistuu yhteistyöhön Jumalan kanssa. ” minun tahtoni on kr. etheka hymas ”asetin teidät”, ”valitsin, määräsin teidät (tiettyyn tarkoitukseen)”. Opetuslapsilla on jokaisella oma paikkansa Jumalan pelastussuunnitelmassa, tästä Juudas tahdollaan kieltäytyi.
Ihmisen vapaa tahto ei lähtökohtaisesti ole paha, joka sitten taivaassa kerskailisi tahdon vapaudella pelastuksen suhteen. Tämä ajatus tulee juuri väärin ymmärretystä tahdon vapudesta, eikä silloin toteudu sana armosta te olette pelastetut.
Tuo opetuslasten loukkaantuminen näyttää liittyvän siihen, kun Jeesus toteaa itsestään (Jh 6:55-58)
”Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.”
Tässä mielestäni lienee kysymys Jeesuksesta loukkauskivenä ja kompastuksen kalliona ja monet kutsutut eivät Jeesuksen puhetta kestäneet. Jopa näyttää olleen lähellä se, että myös valitut alkoivat epäillä, mutta Jeesuksen sana “aiotteko tekin lähteä? ja tämä ”Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista?” esti heitä lähtemästä.
Myös Juudas oli valittu (eikä hänkään lähtenyt), josta Jeesus edeltätiesi, että Juudas on kavaltava hänet. Onko siis niin, että Juudas kavaltaa välttämättömyyden pakosta, vai onko Juudaksen vallassa tahto olla kavaltamatta? Mikäli Juudaksen vallassa on tahto kavaltaa tai olla kavaltamatta, Jumala erehtyy edeltätietämyksessään, mikä on mielestäni mahdotonta.
Sami toteat: ”Olisiko siis Jumala valinnut Saatanan joukkoonsa?” Ihmisen vapaa tahto ei lähtökohtaisesti ole paha.”
Kuitenkin Juudakseen meni Saatana, eikä Juudas voinut tahtoa muuta kuin mitä Saatana tahtoi tehdä. Toisinsanoen Juudas ei voinut muuta kuin kavaltaa välttämättömyyden pakosta, kuten Jumala edeltänäki. Tosin Juudas katui, mutta se oli sitten myöhäistä. En väitä, että tämä viesti olisi mitenkään loppuunasti hiouttua.
Kosti; ” Myös Juudas oli valittu (eikä hänkään lähtenyt), josta Jeesus edeltätiesi, että Juudas on kavaltava hänet. Onko siis niin, että Juudas kavaltaa välttämättömyyden pakosta, vai onko Juudaksen vallassa tahto olla kavaltamatta? Mikäli Juudaksen vallassa on tahto kavaltaa tai olla kavaltamatta, Jumala erehtyy edeltätietämyksessään, mikä on mielestäni mahdotonta.”
Tämä näkemys tökkii pahasti minulla. Tässä Jumalasta tulee oikuttelija, ihmisestä robortti jolla ei ole tahtoa. Kukaan ei ole tämän jälkeen turvassa, ei edes se joka on Jeesuksen seurassa. Oikeastaan tämä on juuri tätä mitä olen luterilaisuudesta parhaimillaan ymmärtänyt. Jumala armahtaa ketä armahtaa, ja edes Jeesuksen seurassa oleva ei voi sitä tietää koska saatana tulee sisämpääni koska Jumala päättää sen.
Kosti tässä vahvistat sen teologisen mallin jonka olet luterilaisuudesta oppinut. Et tietenkään ole ainut joka näin ajattelee, mutta sikäli tämä näkökulma on hyvä, että tässä luterilainen predestinaatio on puhtaaksi viljelty. Itse ajattelen hiukan toisin.
Sami, nyt meidän ehkä kannattaa pohtia sitä, mitä se oikein tarkoittaa, että Jeesus edeltätietää, että Juudas on hänet kavaltava. En ajattele niin, että Juudas olisi predestinoitu kavaltajaksi. Tästähän seuraisi juuri se, että toiset on ennalta määrätty pelastukseen ja toiset kadotukseen. Näin se ei voi olla.
Pikemmin voidaan pohtia sitä, mikä oli se varsinainen pohjimmainen syy, että näin kävi. Juudaksestahan todetaan Joh.12:
”Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava:
”Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?”Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.” Eikö Jeesus tiennyt tätä edeltä?
Juudas oli jo tässä niin kiinni (syntiinlankeemuksen aiheuttamassa) sidotussa tahdossaan, joka lopulta johti siihen, että hän perkeleen yllyttämänä rahanahneudessaan kavalsi Jeesuksen. Jeesushan yritti vielä Getsemanessa vaikuttaa Juudakseen toteamalla: Suudelmallako sinä Ihmisen Pojan kavallat? Mutta Juudaksen tahto oli perkeleen sitoma, eikä hän voinut sitä muuttaa, joten välttämättömyyden pakosta jonka Jumala edeltätiesi, muttei edeltämäärännyt Juudaksesta tuli kavaltaja.
Vaikka on valittu, se ei voi tarkoitaa sitä että aletaan varastaa tai ollaan aneita jne. On hyvä, että ajattelet toisin, koska ei nämä asiat niin selviä minullekaan ole, sen myönnän ja kirja ”Sidotusta ratkaisuvallasta” ei ole helpoimmasta päästä.
Kosti, luterilaisessa teologiassa erotetaan Jumalan edeltätietäminen ja määrääminen, ne ovat eri asioita.
Pohdit miksi Juudas lankesi, petti Jeesuksen, siksi koska hän valitsi tahdollaan tämän tien. Toteat saman asian itse, ”(syntiinlankeemuksen aiheuttamassa) sidotussa tahdossaan”. Nyt sitten voimme kysyä miksi Jumala ei varjellut auttanut Juudas jos hän kerran oli itse ” tervassa” kiinni. Sehän on lopulta Jumalan vika jos hän ei auta tai varjele. Tämä on looginen seuraus jos seuraamme luterilaista predestinaatio oppia. Syytät Juudas sellaisesta mille hän ei voi mitään. Itse ajattelen, että hän voi ja Jumalan armon olisi voinut tehdä yhteistyössä Jumalan kanssa. Hän valitsi toisin.
Kirjoitat; ” En ajattele niin, että Juudas olisi predestinoitu kavaltajaksi. Tästähän seuraisi juuri se, että toiset on ennalta määrätty pelastukseen ja toiset kadotukseen. Näin se ei voi olla.”
Tämä on osittain totta luterilaisen opin kannalta. Luterilaiset opettavat vain yksinkertaista predestinaatioita, toki siinäkin on hajontaa luterilaisten keskuudessa. No joka tapauksessa ketään ei ole predestinoitu kadotukseen, vaikka Juudaksesta sanotaan ” kadotuksen lapsi” ja vaikka ”Jaakobia minä rakastin ja Eesuta vihasin” ( Rm 9:11-13) ja olet esittänyt että Jumala on jo ennen veljien syntymää näin päättänyt valita. Jos näin olisi puhuisit kaksinkertaisesta predestinaatiosta.
Toisaalta jos Jumala etukäteen valitsee nämä, tarkoittaako se sitä, että Jumala ei ole valinnut noita/toisia? Mielestäni kyllä. Siksi on veteen piirretty raja onko luterilainen oppi predestinaatiosta kaksinkertainen vai yksinkertainen, näyttäisi olevan kaksinkertainen.
Sami kirjoitat: ”Syytät Juudasta sellaisesta mille hän ei voi mitään. Itse ajattelen, että hän voi ja Jumalan armon olisi voinut tehdä yhteistyössä Jumalan kanssa. Hän valitsi toisin.”
(Joh. 13:18) toteaa: ”En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ’Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan, jossa Jeesus viittaa psalmiin (41:10) Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan.
Totta on siis, että Jumala edeltätiesi, ja kuten Raamattu todistaa, että Juudaksesta tulee kavaltaja. Toisaalta on myös niin, kuten Jeesus sanoo: ”En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut.” Juudas kuitenkin joutui kadotetuksi, muut eivät. Kun Jeesus sanoo: (Joh. 15:16) ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” unohdetaan kysyä, kenelle Jeesus tässä puhuu. Hän puhuu yhdelletoista opetuslapselleen. Juudas oli jo poistunut yöhön kavaltaakseen Jeesuksen eikä siten ollut kuuntelemassa. Juudas oli varas, eikä hän tätä katunut ja tämän synnin kautta saatana tunkeutui Juudaksen sydämeen ja siten tapahtui mitä tapahtui.
Mutta totta on myös tämä Jumalan sana: ”Minä olen armollinen kenelle olen armollinen ja armahdan ketä armahdan.”
”Toisaalta Jumala on varmasti luvannut armonsa alennetuille, toisin sanoen murheenalaisille ja epätoivoisille. Ihminen ei kuitenkaan voi tulla perusteellisesti alennetuksi ennen kuin hän tietää, että hänen autuutensa ei ensinkään riipu hänen omista kyvyistään, päätöksistään, tahdostaan ja teoistaan, vaan kokonaan toisen, nimittäin Jumalan ratkaisusta päätöksestä ja teosta yksin.” Näin Luther. .
Myöntänen, että edelleen tämä viesti on pelkkää pohdintaa tästä asiasta ja aineisto on laaja.
Sami;
”Sehän on lopulta Jumalan vika jos hän ei auta tai varjele.”
Onko siis ajateltava niin, että Jumalassa olisi jokin vika. Toisin sanoen Hän olisi joltain osin pahan vallassa? Tuo on minusta aika vaarallinen ajatus ja loukkaa Jumalan täydellistä hyvyyttä. Ainut lähtökohta on se, että me kaikki olemme perkeleen syntiin langettamat. Tämän perusteella Jumala voisi tuomita meidät kaikki kadotukseen.
Asia on kuitenkin niin, että jos Jumala jotakin edeltätietää, joka on pettämätön, täytyi Juudaksesta tulla ehdottomasti kavaltaja. Onko siis mahdollista, että Juudas voi muuttaa kavaltamistahtonsa ja tehdä Jumalan edeltätietäminen erehehtyväksi?
Toteat:”Itse ajattelen, että hän voi ja Jumalan armon olisi voinut tehdä yhteistyössä Jumalan kanssa. Hän valitsi toisin.”
Niin, Juudas valitsi juuri niin, kuin Jumala oli edeltätiennyt. Miksi Juudas sitten varasti ja lopulta kavalsi? Tuskinpa se oli Jumalan syy.
Lisäksi voidaan pohtia, miten sopivat nämä kaksi lausetta yhteen? Juudaksen vallassa on tahto olla kavaltamatta ja on välttämätöntä Jumalan edeltätietämyksen mukaan, että Juudas tahtoo kavaltaa.
Kosti, ” “Toisaalta Jumala on varmasti luvannut armonsa alennetuille, toisin sanoen murheenalaisille ja epätoivoisille. Ihminen ei kuitenkaan voi tulla perusteellisesti alennetuksi ennen kuin hän tietää, että hänen autuutensa ei ensinkään riipu hänen omista kyvyistään, päätöksistään, tahdostaan ja teoistaan, vaan kokonaan toisen, nimittäin Jumalan ratkaisusta päätöksestä ja teosta yksin.” Näin Luther.
Tämä Lutherin sana on sikäli ongelmallinen, että se on ehdollinen pitää olla murheellinen ja epätoivoinen. Lutherilla on tälläisiä ehdollisia lausumia ja samalla hän sanoo, että ihminen pelastuu armosta ja Jumala valitsee kenet valitsee. Kovin ristiriitaisia.
Vastaavia ehtoja myös sinä esität Juudaksen kohdalla joka ei sovellu luterilaiseen predestinaatioon mitenkään; ” eikä hän tätä katunut ja tämän synnin kautta saatana tunkeutui Juudaksen sydämeen ja siten tapahtui mitä tapahtui.” Kosti, etkä näe tätä ristiriitaa ajattelussasi. Vai onko nämä vain opittuja lauseita.
” Onko siis ajateltava niin, että Jumalassa olisi jokin vika. Toisin sanoen Hän olisi joltain osin pahan vallassa? Tuo on minusta aika vaarallinen ajatus ja loukkaa Jumalan täydellistä hyvyyttä. ” Luterilaisen predestinaatio opin kannalta Jumala on juuri tälläinen kuten kuvaat. Lutherha itse kävi lävitse juuri predestinaatio ahdistuksen ( joka mielestäni johtui väärästä Raamatun tulkinnasta, siis itse tehtyä).
” Asia on kuitenkin niin, että jos Jumala jotakin edeltätietää, joka on pettämätön, täytyi Juudaksesta tulla ehdottomasti kavaltaja. ” Edeltätietäminen on ihmisen tahdon valinnan lopullinen lause/lauselma, joita Raamatussa on useita. Edeltätietäminen ja edeltämäärääminen ovat eri asioita.
Tässä ajat edeltätietämiseen sisälle luterilaisen predestinaatio opin. Näin edeltätietämisestä ja edeltämääräämisestä tulee synonyymeja.
Tässä esimerkki sekoittamisesta; ( en sano moittiakseni sinua) ” Niin, Juudas valitsi juuri niin, kuin Jumala oli edeltätiennyt. Miksi Juudas sitten varasti ja lopulta kavalsi? Tuskinpa se oli Jumalan syy.”Juudas ei valitse siksi pahuutta, että Jumala edeltätietää, vaan Juudaksen valinta sen lopputulos kerrotaan Jumalan edeltätietämisessä, koska Jumala ei elä ajassa, kuten me.
Luterilaisen predestinaatio opin mukaan syy on tietysti Jumalan koska hän ei pelasta Juudasta.
Lopuksi; ” Lisäksi voidaan pohtia, miten sopivat nämä kaksi lausetta yhteen? Juudaksen vallassa on tahto olla kavaltamatta ja on välttämätöntä Jumalan edeltätietämyksen mukaan, että Juudas tahtoo kavaltaa.”
Jumalan edeltätietäminen ei ole syy Juudaksen tahdon valintaan.
Sami, ”Tämä Lutherin sana on sikäli ongelmallinen, että se on ehdollinen pitää olla murheellinen ja epätoivoinen.”
Ehdollinen tosin sikäli, että ylpeät Jumala alentaa ja alhaiset korottaa. Ylpeät luottavat itseensä mutta ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon,” kuten Luuk.14:ssa todetaan.
Entäpä tämä? (Room. 3:23) ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Onko nyt ajateltava niin, että Jumala on kyllä sulkenut kaikki synnin alle, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Lisäksi tuo ”vapaa tahto” on sikäli mielestäni ongelmallinen – sanon tämän omasta kokemuksesta, en opituista lauseista, että kun minä tai sinä tai apostolit joutuivat /joudumme ristin alle meidän ”vapaa tahtomme” kauhistuu sitä, kuten Pietari totesi: Herra älköön se sinulle tapahtuko.”
Miksi emme ota sitten ristiä ilolla vastaan, vaan pakenemme sitä. Tämä on mielestäni oleellinen kysymys sen suhteen, mihin ”vapaa tahtomme” kykenee. Apostolit pakenivat paikalta, kun Jeesus naulittiin ristiin? Pietari kielsi, Juudas kavalsi. Syntiä tekivät molemmat. Pietari armahdettiin, Juudasta paatuneena Jumala ei armahtanut. Tekikö Jumala tässä mielestäsi väärin.
On mielenkiintoista, että näin keskeiseen asiaan ei tällä palstalla ota kantaa muutoin kun me. Kysyimme molemmat tavallamme tätä asiaa Jussi Koivistolta. Nähtäväksi jää vastaako hän mitenkään.
Kosti kirjoitat; ” Ehdollinen tosin sikäli, että ylpeät Jumala alentaa ja alhaiset korottaa. Ylpeät luottavat itseensä mutta “Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon,” kuten Luuk.14:ssa todetaan.”
Mutta voiko ihminen olla muuta kuin ylpeä ja luottaa itseensä? Luterilaisen opin mukaan ei. Eli ihminen ei voi auttaa itseään jos Jumala ei auta. Eli taas tullaan siihen kysymykseen miksi Jumala ei auta? Miksi Jumala ei pelasta kaikkia koska se ei ole ihmisen vallassa?
Entäpä Roomalaiskirje (Room. 3:23) “Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
Eihän roomalaiskirje kumoa mitenkään vapaa tahtoa. Jos se kumoaisi ihminen olisi pelkkää syntiä, mutta jopa luterilaiset tunnustuskirjat tekevät eron ihmisen luonnon ja perisynnin välillä. Tämä on tyyppilline tulkinta mitä tarjoat kun on syntinen niin ei ole vapaata tahtoa. Eihän se sitä tarkoita.
Ristin alla jos tahtomme on alistettu Jumalalle emme kauhistu mitään, tästä ovat todisteena marttyyri kilvoittelijat, jotka iloiten ottivat vastaan kidutukset, häväistykset ja kuoleman. Osa kristityistä joita ei ollut vangittu vierailivat vankilassa olevien kidutettujen kristittyjen luona lohduttamassa ja valamassa heihin kärsivällisyyttä.
Jumala ei tee ikinä väärin. Ei edes silloin kun hän paaduttaa ihmisen. Se miksi predestinaatiosta ei keskustella vaikka se on luterilaisuuden armon opin keskeinen elementti ja johtava prinsiippi josta myös vanhurskauttamisoppi johdetaan, johtuu siitä, että monet eivät ole ajatelleet tätä tahdon problematiikkaa. Se on hyvin vaikea kysymys luterilaisuudessa ja se tulkintatraditio jonka esiymmärryksen vaikutuksen alla elämme estää näkemästä toisin. Siksi vain muutamat tästä keskustelevat ( sinä ja minä yritän).
Sami, ” Eli ihminen ei voi auttaa itseään jos Jumala ei auta. Eli taas tullaan siihen kysymykseen miksi Jumala ei auta? Miksi Jumala ei pelasta kaikkia koska se ei ole ihmisen vallassa?”
Vaikea kysymys, mutta lainaan tähän Yksimielisyyden ohjetta koskien Faaraon paatumista. En siksi, ettet tietäisi tuota kohtaa, vaan yritän itsekkin sitä ymmärtää.
Faraosta on kirjoitettu: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä. Ei hän kuitenkaan siitä syystä joutunut turmioon, ettei Jumala olisi suonut hänelle autuutta tai että hänen hukkaan ja kadotukseen joutumisensa olisi tuottanut Jumalalle mielihyvää… Jumala kyllä kovetti faraon sydämen: farao jatkoi aina vain synnin tekemistä: kuta enemmän häntä varoitettiin, sitä paatuneempi hänestä tuli. Se kaikki oli rangaistusta hänen aikaisemmista synneistään… Kun sitten Jumala antoi saarnata hänelle sanaansa ja julistaa tahtonsa, farao ehdoin tahdoin torjui kaikki kehotukset ja varoitukset. Silloin Jumala veti kätensä pois, faraon sydän sai kovettua ja paatua ja Jumala antoi tuomionsa julkisesti toteutua hänessä.”
Luther selittää saman kohdan hieman toisin.
”Jumala paaduttaa Faraon tarjoamalla tämän jumalattomalle ja pahalle tahdolle sanansa ja tekonsa, jota tuo tahto vihaa synnynnäisen paheensa ja luonnollisen turmeluksensa johtamana. Ja kun Jumala Hengellään ei sisästä käsin muuta hänen tahtoaan, vaan pitkittää tarjoamistaan ja tyrkyttämistään, toisaalta taas kun farao saman luonnollisen turmeluksensa mukaisesti, voimavarojaan, apuneuvojaan ja mahtiaan punniten luottaa näihin, on seurauksena… sitä enemmän ärsyyntymistään ärsyyntyen ja kiihtyen, kuta enemmän Mooses häntä vaatii ja uhkaa. Tämä hänen paha tahtonsa ei kuitenkaan yltyisi ja paatuisi, mutta kun kaikkivaltias ahdistaja väistämättömällä voimalla ahdistaa sitä niin kuin kaikkia muitakin luotuja, täytyy sen väistämättä jotakin tahtoa.
Mielestäni näistä molemmista lainauksista voidaan tulla siihen tulokseen, että Jumalan hylkäämisen syy sekä Faaraon, että Juudaksen osalta on heidän syntinsä. Vaikka Faarao katui ja Jumala poisti vitsaukset, Faarao paadutti uudestaan sydämensä. Juudaksen sydän oli jo niin paatunut, ettei Jeesuksen ystävällinen sana Getsemanessa auttanut mitään ja Jumala veti pois kätensä.
Molemmat sekä Faarao, että Juudas eivät voineet muuta kuin paatua paatumistaan oman syntiin sidotun tahtonsa mukaan. Heille kävi kuten kävi, koska Jumala ei sisästä käsin muuta heidän tahtoaan. Miksi näin, se kuuluu Jumalan majesteetin päätökseen, vaikka se vaikuttaisikin meidän mielestämme väärältä. Näin se on mielestäni myös meidän kohdaltamme. Me olemme synnissä syntyneet, vapaan tahtomme menettäneet, ellei Jumala armosta anna meille Henkeänsä ja muuta tahtoamme armosta uskon kautta Kristukseen. Tietenkään meistä ei synti poistu, vaan siitä alkaa kilvoitus uskossa.
Hyvä meidän on näitä pohtia, vaikka emme olisikaan samaa mieltä. Se, että olet eri mieltä on saanut minut entisestään tutkimaan tätä asiaa.
Kosti,
” ”Molemmat sekä Faarao, että Juudas eivät voineet muuta kuin paatua paatumistaan oman syntiin sidotun tahtonsa mukaan. Heille kävi kuten kävi, koska Jumala ei sisästä käsin muuta heidän tahtoaan. Miksi näin, se kuuluu Jumalan majesteetin päätökseen, vaikka se vaikuttaisikin meidän mielestämme väärältä. ”.
Mietin hiukan tätä
1. Ihmisen tahto on sidottu syntiin ( perisynnin vaikutuksesta),
2. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (ks raamtunkohta)
3. Jumala lähestyy faaraota ja paaduttaa hänet.
4. Miksi Faarao täytyy paaduttaa jos hän on jo paha ja sidottu syntiin? Varmistetaanko paaduttamisella jotakin?
5. Jos Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat, miksi hän ei vaikuta tahtoa ja tekemistä kaikissa?
6. Haluaako Jumala oikeasti kaikkien ihmisten pelastumista, luterilaisesta tulkinnasta käsin näyttää siltä että ei halua.
7. Onko luterilainen Jumala kuva väärä ja onko siinä tulkittu jotkut Raamatun kohdat väärin ns. tahto kysymykseen. Onko ihmisen tahto oikeasti sellainen lankeemuksen jälkeen kuin luterilaiset kuvaavat.
8. Mitä alkukirkossa ja yhtenäisessä kirkossa ihmisen pelastuminen, Jumala kuva ja kaltaisuus ja tahto kysymykset ymmärrettiin.
Sami, meni vähän pitkään tämä vastaaminen joulukiireiden takia
”Miksi Faarao täytyy paaduttaa jos hän on jo paha ja sidottu syntiin? Varmistetaanko paaduttamisella jotakin?”
Jumala faaraon paaduttamisella ahdistaa myös israelilaisia. Ensiksi onhan aivan ilmeistä, että faaraon sydän oli jo alunperin paatunut, kun hän piti israelilaisia orjuudessa. Kun Mooses ja Aaron sanoivat faaraolle: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Päästä minun kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa,” niin faarao sanoi: ”Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia.” ja menkööt itse ja kootkoot itselleen oljet ja tehkööt sama määrä tiiliä, sillä he ovat laiskoja, sentähden he huutavat näin: Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!”
Mielestäni jo pelkästään tästä on todettavissa, mihin faaraon tahto kykenee.
Edelleen. Israelilaisten päällysmiehet valittivat faaraolle ”Minkätähden teet näin palvelijoillesi.” Faarao totesi tähän: ”Menkää vain työhönne. Olkia ei teille anneta, mutta määrätty luku tiiliä on teidän hankittava,” Tämän jälkeen päällysmihehet sanoivat Moosekselle ja Aaronille ”Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät; sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijainsa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi.” Silloin Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: ”Herra, miksi olet tehnyt niin pahoin tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut? No tämä kaikki on luettavissa 2.Moos, joten ei tästä sen enempää.
Tässä tulee ilmi se, että, kun Herran sana kohtaa faaron tahdon, siitä seuraa faaraon ärsyyntyminen ja siten välttämättömyyden pakosta israelilaisten ahdingon lisääntyminen. Faarao paatumistaan paatui, vaikka hän välillä vitsausten tullessa näennäisesti katui. Uudestaan ja uudestaan, Jumala sanoi – päästä kansani – ja faarao sanoi – en päästä.
Tämä antaa mielestäni selkeän kuvan siitä mihin ihmisen tahto kykenee, ilman että Jumala antaa sisäisesti sanansa ja muuttaa meidän tahtomme. Ihmisen tahto ei syniinlankeemuksen jälkeen ei voi muuta kuin vastustaa Jumalan sanaa. Ainakin omasta mielestäni.
Ehkäpä nuo kymmenen vitsausta tarvittiin, että sekä faarao, että israelilaiset näkisivät, mikä Jumala on ja mitä Hän voi ja ettei mikään kyene estämään Jumalan tahdon totetumista.
”Onko ihmisen tahto oikeasti sellainen lankeemuksen jälkeen kuin luterilaiset kuvaavat.”
Siltä tuo ainakin vaikuttaa faaraon esimerkin mukaisesti.
Nuo kysymykset, mitkä esität ovat aiheellisia. Yritän tässä keskittyä siihen, onko tahto vapaa vai sidottu. Minulla on myös kirja ”Johdatus varhaisen kirkon teologiaan.” Yritän tutkia sitä uudestaan Joulun aikana mahdollisuuksien mukaan.
Kosti, ” Yritän tässä keskittyä siihen, onko tahto vapaa vai sidottu. Minulla on myös kirja “Johdatus varhaisen kirkon teologiaan.” Yritän tutkia sitä uudestaan Joulun aikana mahdollisuuksien mukaan.”
Tuossa onkin työtä selvittää vaikeaa kysymystä. Tuo kirja on ihan kelpo, erityisesti Pihkalan osuus jossa kolminaisuus oppiin on perehdytty laajasti. Pihkala on tähän kysymykseen erikoistunut. Jos haluat partistiseen kirjallisuuteen perehtyä kannattaa hankkia ortodoksia manuaaleja.
Sami, minulla on kohtalaisesti ortodoksista kirjallisuutta. Lainasin äsken Pihkalan kirjan
”Uskon ja rakkauden tie”. Yritin äsken myös etsiä netistä ”Patristiikan käsikirjaa”, mutta en löytänyt yhtään myynnissä olevaa.
Palaan vielä faaraoon hieman tarkentaen.
Siis, kun aika tuli täyteen Jumala vapautti israelilaiset faaraon hirmuvallasta ärsyttäen häntä ja paadutti paaduttamistaan faaraon sydäntä ahdistaen häntä Mooseksen kautta sanallaan, mutta Henkeään Jumala ei faaraolle ei antanut. (En nyt pohdi, miksi) Saatanan langettamana faarao joutui vihasta kuohuksiin ja raivosi Jumalaa vastaan. Siten faaraosta voidaan todeta, että kuka voi pehmetä jos Jumala näkee hyväksi paaduttaa?
Paaduttaminenhan on pahan vaikuttamista. Onko siis Jumala, joka on hyvä syypää pahaan?
Eipä niin, vaan Jumalan sana – päästä minun kansani- vaikutti faaraossa tahtomisen joka oli paha. Syy oli siis faaraon pahassa tahdossa, jonka Jumala pani sanallaan toimimaan ja välttämättömyyden pakosta faarao tahtoi pahaa eikä hän voinut tahtoaan mitenkään muuttaa, vaan paatui paatumistaan, kuten Jumala oli sanonutkin.
Totta on myös mielestäni se mitä olet tuonut muistaakseni esille, että ilman Jumalan Henkeä ”hyvätkin teot” ovat syntiä. Sanoohan Jeesus. Te, jotka olette pahoja osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja. Sensijaan, kun Jumala antaa uskon kautta Henkensä ja muuttaa ihmisen tahdon teotkin muuttuvat hyviksi.
Pohtiminen ihmisen tahdon osalta lienee niin keskeinen, että sitä ei ole aivan heti syytä unohtaa.
Sami, hieman vielä tästä aiheesta tällä erää.
”Kun Luther kirjassaan puhuu Jumalan ennaltamääräämisestä ja ennalta-tietämyksestä ikään kuin samana asiana, niin hän puhuu aina ihmisen pelastuksesta. Tämä on tärkeä erottelu, sillä muuten Lutheria luetaan väärin siinä merkityksessä, että ajatellaan hänen opettaneen Jumalan olevan syy siihen miksi toiset joutuvat kadotukseen. Luther opettaa aivan kuten Yksimielisyyden ohje, että syy kadotukseen on perkele ja synti.”
Tämä osaltaan mielestäni selittää Faaraon ja Juudaksen osaa. Toki yritän selvittää tätä itselleni tietenkin luterilaisesta näkökulmasta. Toki mielenkiintoista on perehtyä myöskin patristiseen käsitykseen ihmisen tahdon osalta tarkemmin.
Hyvää Joulua sinulle!
Kosti, hyvää joulua.
Pihkalan kirja on kokooma teot kannattaa hankkia nuo oppikeskustelut. Yksi oppikeskustelijoita on Ilarion, häneltä on ilmestynyt kirja Uskon mysteeri. Kannattaa hankkia. Tuolssa jotakin patristiikasta
http://www.suomenpatristinenseura.fi/, oikeastaan patristinen perinto on aina ortodoksisessa kirjallisuudessa mukana.
” Kun Luther kirjassaan puhuu Jumalan ennaltamääräämisestä ja ennalta-tietämyksestä ikään kuin samana asiana, niin hän puhuu aina ihmisen pelastuksesta. Tämä on tärkeä erottelu, sillä muuten Lutheria luetaan väärin siinä merkityksessä, että ajatellaan hänen opettaneen Jumalan olevan syy siihen miksi toiset joutuvat kadotukseen. Luther opettaa aivan kuten Yksimielisyyden ohje, että syy kadotukseen on perkele ja synti.”
Tämä on tyyppi esimerkki valinnan ongelmallisuudesta joka selitetään retorisin keinoin, mielestäni se ei ratkea sillä. Alkukirkossa vapaa tahto oli selviö ( Ks. johdatus varhaiskirkon teologiaan, Hellström).
Jukka thuren selittää tuota; Matt. 7:11
”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” ( ks Lk 11:13)
” Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Kun syntinen ihminenkään ei anna nälkäiselle lapselleen kiveä, saati myrkkykäärmettä, kuinka voisi hyvä Jumala jättää lapsensa vaille ravintoa? Virke on päätelmä a fortiori, jota kuulijan sopii täydentää: jos kerran ihmiset antavat hyvää, tottahan Jumala antaa vielä parempaa. Äidit ja isät eivät kuitenkaan ole alati tyrkyttämässä välipalaa; Jumalakin joskus odottaa, että ”kaikenlaista hyvää” ensin pyydetään. Tässä kuvapuheessa ihmiset antavat ainoastaan sellaista, mitä lapset todella tarvitsevat elääkseen ja kasvaakseen; Jumalakaan ei tyydytä lastensa jokaista mielitekoa. Jumalan suusta lähtee sekä ajallisen että ikuisen elämän sana (Matt. 4:4). – Luukas ymmärtää Isän lahjan täsmällisemmin: Jumala antaa anoville Pyhän Hengen.” ( Thuren Jukka, kirkon aarteita)
Täällä puhutaan synnistä ja sydämestä, siis Jeesus selkeästi Sanoo että sydämestä lähtee kaikki, siis kun tekee syntiä niin sieltä se lähtee.
Mikä on tähän sydän vaivaan ratkaisu, Jeesus parantaa sydämen, siis ennen paatunut sydän korvataan uudella. sydämeen laitetaan Jumalan rakkaus Pyhän Hengen kautta.
Ismo malinen kirjoittaa:””ettei tupakan polttaminen, loton pelaaminen, tai viinan juominen tai muu ihmisen luonnollinen sukupuolivietti ole syntiä, joka on kuolemaksi””
Niinpä eihän viina, tupakka, seksi ole syntiä kun niillä ei satuteta toista ihmistä ja itseä suhteessa Jumalaan.
Kun ajatellaan esim rahaa, eihän se itsessään ole syntiä vaan rahanhimo kun sen toteuttamisessa tehdän lähimmäiselle pahaa tai jätetään hyvää tekemättä, ajatellaan vain omaa etua eikä rakkaudella toisen.
Samoin itsekkyys, kuinka se saa tekemään toiselle pahaa eikä ota huomioon toisen tilannetta vaan vaatii ”sinun on tehtävä näin ettei minua satu”.
Pekka toi esille etten kestä ”kovia sanoja”, no mistä tämän ”näkee”?
Muistan kun nuorna uskovana kohtasin vanhempia johtotehtävissä olevia tosi ”uskovia” ja kerrankin keskustellessamme toinen huusi että minussa on toinen henki, no minua se ei hetkauttanut yhtään, jatkoin rauhallisesti niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, kiitos Jumalan rauhan ei loukkaukset silloin eikä tänäänkään loukkaa minua joten olkaa huoletta en teitä ”hylkää” ja voin palvella teitä tahtomallanne tavalla.
Siis minulle on rakastaminen sitä että käyttäytyipä toinen kuinka huonosti tahansa niin voin häntä avoimella sydämellä palvella eli tehdä hyvää.
Tätä Ismo Malisen esille tuomaa :””Kristityllä Rakkaus peittää synnin paljouden”” käytetään räikeästi väärin, siis rakkaus ei todellakaan peitä minun syntiä toisia kohtaan vaan toisten synnit MINUA KOHTAAN. Tällä rakkaudella uskova voi loukkaantumatta palvella kaikkia lähimmäisiä tekivätpä he mitä tahansa vaikka kuinka pahaa minulle tahansa.
Jos uskova vaikka tappaa (vainoaa uskon tähden) toisuskoisia, niin kyllä se olisi kuolemaksi.
Ari. Minä kun en ole Raamatun asiantuntija, niin kertoisitko minulle missä kohdin on luvattu , että Jeesus muuttaa ihmisen pahan sydämen hyväksi ?