On useita merkityksiä sanalle vanhurskaus ja siksi on mahdotonta löytää sanaa joka kuvaisi vain yhtä niistä, Lisäksi uskonnollisessa kielessä on kaksi voimakasta ilmaisua jotka ovat yhtä aikaa voimassa, mutta samalla toistensa täydellisiä vastakohtia. Mikä voisi olla sellainen yksi sana, joka kertoisi tämän kaiken?
Joku ajaa liikenteessä vanhurskaasti noudattaen tarkasti kaikkia liikennesääntöjä. Ajaen tarkasti mittaria seuraten ja näin ollen on aiheuttamassa ruuhkaa, kun muut tietävät, että voi aivan hyvin ylittää viidellä kilometrillä sen , mitä mittari näyttää.
Virkamies voi tehdä työnsä vanhurskaasti suotumatta mihinkään sellaiseen, josta voisi saada itselleen luvatonta hyötyä. Martti Lutherin aikana sana vanhurskaus oli varmaankin paljon käytetympi kuvaus. Silloin ehkä tuo käsite kertoi jostakin, joka normaalissa kanssakäymisessä yhteiskunnassa oli yleisessä käytössä.
Yhteiskunnan sisäinen rakenne on muuttunut niin, että sanaa vanhurskaus ei missään muualla enää käytetä, kuin uskonnollisessa kielessä. Muualla koko sana on tullut tarpeettomaksi. Tilalle on tullut uusia sanoja kuvaamaan kutakin eri aluetta omilla termeillään. Mitään yhteistä sanaa ei enää ole käytössä.
Miten siis voisimme löytää sanan joka kuvaisi uskon vanhurskautta ja lain vanhurskautta sellaisella tavalla, että lukija voisi heti tietää kummasta kulloinkin on kyse?
Tuo sana on kuitenkin niin merkittävä, että jos se poistettaisiin, niin koko kristinoppi loppuisi siihen.
Kristillisen uskon perusta on siinä, että Jumala lukee vanhurskaaksi syntisen. Pelkästään uskon kautta Jeesukseen. Samaan aikaan on voimassa toinen yhtä merkittävä vanhurskaus, joka perustuu lain kuuliaisuuteen. Kummallakin on oma huoneensa krillisessä elämässä. Näiden huoneiden väliseinää ei saa poistaa. Jos se poistetaan, niin lahjavanhurskaus katoaa saman tien ja jäljelle jää vain Mooseksen lakiin perustuva tekoihin tukeutuva vanhurskaus, joka ei enää ole kristillistä uskoa.
”Jos syntinen saa armon, ei se opi vanhurskautta vaan oikeuden maassa tekee vääryyttä , eikä näe Jumalansa korkeutta. ” Jes.26:10
Yhdellä sanalla on haastavaa, mutta asiayhteydessään voisi koettaa useampaa.
Näin siunattu, pelastettu, autuas, ja armahdettu kävisivät hyvn.
Aikanaan hyvin on ollut johdatuksena lauseita todistuksessa mitkä ovat johdatelleet vanhurskassanan tilanteen mukaiseen ymmärtämiseen kuulijoissa.
Näin vanhurskauttaminen olisi alkujaan kuvannut Jumalan lahjoja Ihmisissä Heidän arkisessa elämässään.
Hyvin huomaa myös miten oikeamielisyyteen edelliset liittyvät.
Toinen asia on kun ymmärretään Jumalan vanhurskautta. Siihen oikeamielisyyden katsoisi sopivan hyvin.
Ehkä tuo blogin otsikossa mainittu ongelma poistuu, kun tekoälysovelluksia saadaan mukaan teologiseen- ja Raamatuntutkimukseen. Siinä on tietenkin ongelma, kun kaikki ihmiset eivät pidä siitä kun teologiassa käytetään älyä ja tekoäly, jos mikä on itsestään pahasta.
Kuitenkin tekoäly antaa tulevaisuudessa mahdollisuuden siihen, että kuka vain, joka osaa ohjelmaa käyttää, voi tehdä uskonnollisen puheen syöttämällä Raamatunlauseen tai -luvun tekoälyohjelmaan. Siitä ohjelmaa tuottaa hetkessä puheen, joka kääntää vaikeat sanat selkokielelle. Voipa tekoälylle antaa myös ohjeet, että minkä teologisen suuntauksen mukaan puhe on rakennettava.
Kyllä jonnekin asti jolloin annetaan kyselyssä pyyntö johdannosta, itse kyselyn substanssista, mahdollinen kertaus, ja päätös liittyvine rukouksineen.
Ajalliseen hengelliseen sanankäyttöön hermeneuttisesti koneella ei päästä vaan katsotaan todistusta tänne asti.
Taitaa mallilla tulla kovasti lyhennettävää ehdotusta kun Augustinuskin tulee mukaan. Näin kyselyä on rajattava sopiviksi katsomissaan todistajissa. Lopputuloksesta raakaa sitten kahdeskymmenennen osan ja sitäkin siistii sopuisan tuloksen katsomiseksi.
Ei oikein järkevää vaan helpommallakin pääsee kun haluaa.
”Se että ihminen pyrkii jäljittelemään Jumalaa. Eli yrittää kovasti täyttää sitä mittaa ja esimerkkiä, joka Vapahtajan elämä meille antaa; on sen mitätöimistä mitä Jumala on puolestamme jo Poikansa kautta saanut aikaan.” (Pesonen).
Näinhän asia ei tietysti ole. Kristitty ottaa ristinsä ja seuraa Vapahtajaa, se joka näin ei tee, ei ole kristitty. Kristuksen jäljitteleminen, on vanha kilvoituksesta käytetty kuvaus. Sitä ei tarvitse pelätä. Sana, ja sanan idea sitoutuu tooran käskyy, rakkauden kaksois käskyyn.
Pekka Veli on ymmärtänyt vanhurskaus sanan yksipuolisesta luterilaisesta vanhurskauttamis tulkinnasta käsin. Tällöin tulos on tietysti Pekka Velin kuvaama. Vanhurskauttaminen on pelkästään objektiivinen julistustoimi, tätä tunnuskirjat juuri painottavat. Luterilaisuudessa tosin puhutaan myös elämän vanhurskaudesta, jolloin sillä tarkoitetaan pyhitystä. Tällä ei silloin ole tosin mitään tekemistä julistetun vanhurskauden kanssa, koska vanhurskaus ja pyhitys pyritään pitämään erillään. Apostoli Paavali kuitenkin yhdistää nämä samaan pakettiin, esim korittilaiskirjeessä. Luterilaisuus pitää nämä erillään. Sana vanhurskaus kuuluu kristilliseen terminologiaan. Sanana se on monimerkityksinen ja sitä käytetään eri yhteyksissä eri tavalla. Pekka Veli tuo esille yhden näkökulman ja ajaa vanhurskaus sanan sisälle luterilaisen uskonopin. Onhan tämäkin eräs näkökulma, mutta se on vain luterilainen näkökulma.
Enpä Sami oikein usko Paavalin olevan sitä mieltä, että vanhan Aadamin jäsenet koristellaan pitsillä ja uskotaan lujasti, että se käyttäytyisi säädyllisesti. Asteleeko vanha Aadam kirkkaissa vaatteissa Kristuksen seurassa? Eipä taida. Musta ei valkeaksi muutu millään.
Kosti, minäkään en usko, voin olla samaa mieltä.
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” Matt.11:28-30
Kristuksen jäljitteleminen (vähän erikoinen ilmaisu) on sitä, että me säilytämme uskon. Uskon puolesta taistelu on se, todellinen kilvoitus, joka osaksemme tulee jos seuraamme Kristusta.
Kristus antoi kaiken kunnian Jumalalle, eikä puhunut omaansa, kaikki uskonnollinen haihatus on pahasta. Kilvoitus ei ole lihan töitä vastaan, jotka ovat ilmeisiä kaikkien ihmisten osalta, vaan epäuskoa vastaan, joka pyrkii riistämään meiltä Jumalan Armon ja lupauksen voiman Kristuksessa.
Pyhien kärsivällisyys on pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen usko.
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.” 1.Joh.3.23
Eikö Jeesus kuitenkin tullut kirkastamaan minne voisimme ylettyä niin moraalisessa huomaamisessamme kuin nousemisessamme ajan mittaan henkisessä tasossamme.
Kävi vain niin ettei perisyntitodistuksemme hyvin passaa edelliseen.
Näin kirkon todistus haluaa kumota Kristuksen sanoja. Katsoisin edellisen kiusalliseksi haasteeksi haluta muuttaa ja oikoa aiemmin todistettua.
Kristillisessä uskossa ei ole kyse tuosta, mitä kaima tuossa kyselee: ” Eikö Jeesus kuitenkin tullut kirkastamaan minne voisimme ylettyä niin moraalisessa huomaamisessamme kuin nousemisessamme ajan mittaan henkisessä tasossamme.”
Paavali kirjoittaa, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti.
Lakia voidaan käyttää myös siis toisin, kuin se mihin tehtävään laki on tarkoitettu. Lain tarkoitus kristillisessä uskossa on osoittaa meille se, ettemme kykene lakia täyttämään. Jumalan laki nimittäin vaatii meiltä jotain enemmän, kuin mihin kukaan kykenee.
Meidän ”henkinen tasomme” kohoaa sitä korkeammalle, mitä selkeämmin näemme ja tunnustamme oman suuren syntisyytemme ja inhottavuutemme Jumalan kasvojen edessä ja omistamme samalla sovituksen sanoman itsellemme armosta ja suuresta Jumalan rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan.
Lakia ei saa käyttää sellaisella tavalla, että etsimme siitä porsaanreikiä ja täyttäisimme vain sen kirjaimen. Jumalanlaki vaatii meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestämme ja mielestämme. Tästä kaikki Mooseksen kymmenen käskyä meille selkeästi puhuu. Ei meissä itsessämme ole rakkautta Jumalan tahtoa kohtaan. Joten olemme jo pelkästään sen tähden tuomittuja.
Jumala on kuitenkin antanut meille oman Poikansa, joka täytti kaiken ja kuitenkin tuli synniksi ja kuoli meidän edestämme. Tämän kun vain omistaa omaan sisimpäänsä uskolla, niin Jumala pukee meidät omalla vanhurskaudellaan ja vaikuttaa meissä sen rakkauden, jota itsestämme emme kykene puristamaan.
Pekka Veli antaa Jumalan laille liian suppean merkityksen.
Jumalan lailla on muitakin merkityksiä kuin synnin näyttäminen. Se ohjaa, ohjeistaa, auttaa, neuvoo, varoittaa, kehottaa, tuomitsee, syyttää, se on hyvä, se ilmoittaa Jumalan tahdon.
Luterilaisuudessa nykyisin ainakin sen kansan hurskaudessa, ei muisteta ehkä sitä, että Luther itse luki ahkerasti kymmentä käskyä, ja rukoili niiden edessä.
Uskovaa teeskentelevä uskoo saavansa Jumalan hyväksynnän kunhan toimii lain vaatimusten mukaisesti. Kuitenkin vain kirjaimen mukaa hän siihen kykenee. Rakkautta Jumalaan hän ei kuitenkaan näillä teoillaan voi Jumalalle osoittaa. Hän tekee ja taistelee vain sen tähden, että voisi saavuttaa Jumalan hyväksynnän. Sitä hän ei kuitenkaan voi saavuttaa, sillä kaikista hänen teoistaan puuttuu se tärkein, eli rakkaus Jumalaan.
Sen sijaan se jonka ylle Jumala on armossaan kutonut vanhurskauden vaateen rakastaa Jumalaa koko sydämestään ja hänen hyvät tekonsa ovat siksi vanhurskaita tekoja. vanhurskaan kun ei enää tarvitse etsiä ja kysellä sitä, mikä on Jumalalle mieluista. Vanhurskaan koko elämä on Jumalan rakkauden täyttämää. Se mitä ennen oli syntiselle mahdotonta tuleekin nyt vanhurskaalle aivan helpoksi.
Jumala ei näet katso teon suuruutta , tai vaikuttavuutta, vaan sitä tehdäänkö teot rakkaudesta Jumalaan. Niinpä pelkän juomalasin antaminen janoiselle voi olla paljon suurempi teko, kuin kuin koko elämän antaminen Jumalan palvelemiseen.
Samalla, kun vanhurskas vaeltaja tietää Jumalan koko rakkauden kohdistuvan häneen ja hänen toimintaansa, niin hän tietää ettei mikään hänen oma tekonsa ole riittävä. vanhurskas vaeltaja näkee kaikissa teoissaan puutetta ja synnin sisältä kouraisevaa otetta.
Vanhurskaan vaeltajan ei tarvitse etsiä itselleen mitään ristiä. Sillä kertoessaan omistavansa Jumalan vanhurskauden, siitä huolimatta, ettei mitään siitä näy hänen toiminnassaan, niin hän saa heti teeskentelijöiden vihan päälleen. Nämä eivät mistään muusta tule niin vihaiseksi, kuin siitä, että heidän oma tekohurskautensa osoitetaan pelkäksi teeskentelyksi.
Tuo viimeinen kappale tuli Martti Lutherin ”Tienviittoja” kirjasesta. Siihen on koottu hänen lyhyitä selityksiään joillekin Raamatun kohdille. Kirjassa on joka päivälle teksti ja tuo asia sattui tälle päivälle
Tämä on mielenkiintoinen ajatus lutherilta, tässä Luther ajattelee, että jokaista hyvää tekoa läpäisee perisynnin hapatus. Kun Jumalan Pyhä Henki luo meissä hyviä tekoja, niin perisynti jotenkin saastuttaa ne. Ne ovat yhtä aikaa vanhurskaita ja niitä läpäisee synti kun ne tapahtuvat meissä. Luther taitaa sekoittaa taas asiat, ei sinänsä yllätä tämä sekoilu. Me rakastamme vanhurskaasti ja tekomme ovat täydellisiä ja sitten meidän tekomme ovat puutteellisia ja syntisiä, epätäydellisiä.
Luther luki kymmentä käskyä siksi , että ne olivat hänelle suuri ilon aihe. Näin toimimalla hän löysi aina uusia asioita, joista tuli tarvetta parannuksen tekoon ja samalla iloon siitä, että nämäkin synnit on sovitettu. Luther pyrki säilyttämään tunnetasolla Jumalan rauhan silloinkin kun hän niitä kymmentä käskyä luki.
Tietenkin vanhurskas vaeltaja tarvitsee Jumalan lain tuomitsemaan jokaisen askeleen. Vanhurskas vaeltaja kuitenkin näkee tuomiossakin Jumalan suuren rakkauden. Hänen suuri ilonsa on siinä, että Jumalan laki hänet osoittaa syylliseksi.
Syyllisyytensä hän aina saa viedä Jeesukselle ja Hänen pyhän verensä puhdistettavaksi.
Siinä on vanhurskaan vaeltajan ainoa pyhityksen mahdollisuus ja hengellisen kasvun paikka. Kristityn suuri ilo on päivittäin saada omistaa syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa. Mistä muulta sitä voi saada, kuin Jumalan tuomion alta?
Kyseessä on ainoastaan tuo vanha ajatus, että olemme samalla kertaa täysin syntisiä ja silti samalla täysin vanhurskaita. Jollei näitä kahta näennäisesti vastakkaista totuutta kykene käsittämään, niin väkisin yrittää rakentaa omaa vanhurskauttaan ja sen avulla kerätä pisteitä.
Vanhurskas vaeltaja ei sen sijaan tarvitse mitään pisteitä, eikä niitä edes yritä saada. Hänen ei tarvitse. Eikä hän siihen kykenisikään. Hän tietää, kaikki pyrkimyksensä Jumalan lain noudattamisessa epätäydellisiksi ja näkee niissä kaikissa parannuksen tarvetta. Niinpä hän vie ne sellaisenaan Vapahtajan syliin.
Lutherin ajatus ”syntinen ja pyhä” samaan aikaan, on oikeastaan sitä, että Jumalan Laki ja Evankeliumi ovat ihmisessä oikeassa järjestyksessä, kummatkin vaikuttavat, mutta eivät sekoitu toisiinsa. Kuten ihmisen aivot ovat jakaantuneet vasempaan ja oikeaan. Ne ovat samassa päässä, mutta niiden toiminta on erillään ja kuitenkin ne toimivat saman ihmisen hyväksi. Näin siis Laki ja Evankeliumi toimivat oikein ihmisessä. Vaatimukset ovat pois ja kuitenkin oikean ja väärän tunnistaminen on herkkää.
Laki on ehdoton ja se tulee julistaa ehdottomana, kuten Jeesus teki, asettaessaan ihmisen sydämen ajatuksetkin Lain puntariin. Joka vaatii aina ihmisen mielenliikkeiltäkin puhtautta ja vilpittömyyttä.
”Joka katsoo naista himoiten, on jo tehnyt huorin.” tai ”katkera ajatus naapurin menestyksestä…”
Paavali kirjoitti: ”En olisi tiennyt himosta mitään, ellei laki sanoisi: ”Älä himoitse!”
Armo on julistettava myös ehdottomana, ilman mitään vaatimuksia, edes uskoa ei saa vaatia, sillä sitä meissä ei ole, ennenkuin Evankeliumi sen meissä synnyttää. Jos joku ei usko Jumalan Pojan Evankeliumia, niin älä huolestu, sillä laki ei ole vielä tappanut ihmistä… Huomenna hän saattaa kuitenkin tulla ”Vapahtajan” luokse, joka on Jumalan Sanan Armo ja lohdutus.
Onhan kirjoitettu: ”Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.”
”Armo käy oikeuden edellä” ja sen ymmärtäminen on ihmiselle hankalaa, koska Jumala toimii kuten tomii, sillä Armahtaa jokaisen, joka luokseen tulee Kristuksen kautta, joka on kompastuskivi kaikelle lihalle, murskaten sen alleen, mutta joka samalla on Elämän Lähde.
Kuka voi ymmärtää Jumalan ihmeellisiä töitä?