Kristityn kärsimys on siinä, ettei hän voi hyväksyä omaa epätäydellisyyttään kristittynä.
Virsi 409:3
Kun kristityn on nimi mulla,
tee siksi minut todella,
suo sanan tekijäksi tulla,
myös nuhteitasi totella,
seurassa ystäviesi
sinulle elää, Herrani.
Tämä kaipaus on jokaisen oikean kristityn sydämen huokaus. Vastaus, jonka Jumala on Lutherin vanhurskauttamisopin kautta meille lahjoittanut ei ole kaikille avautunut. Monet pitävät juuri tätä opetusta aivan mitättömänä ja toiset jopa vaarallisena harhana.
Pelkkä pitkä sana on niin vaikeasti ymmärrettävä, että sitä harva osaa pitää ensiarvoisen tärkeänä ja välttämättömänä kristityn matkaeväänä. Jota jokainen kristitty kaipaa ja iloitsee sydämessään aina, kun saa kuulla siihen perustuvaa opetusta. Nimittäin ne jotka tuntevat tämän opin suuren salaisuuden ja sen valtavan rikkauden, joka siihen sisältyy. Tuskin mikään muu opinkappale kykenee saamaan kristityn sydämessä suurempaa iloa kuin tämä.
Tuon vaikean sanan yksinkertainen selittäminen on erityisen tärkeä jokaisen uskonelämän rakennukseksi. Jollei tämän opin sisältöä ole päässyt käsittämään niin voi olla hyvin vaikea uskoa, että Jumala ihan oikeasti ja valtavalla rakkaudella rakastaa minua kaikkine puuteineni. Sisältäähän sen lupauksen, että syntinen ihminen on Jeesuksen tähden matkalla taivaaseen. Jumala rakkautensa tähden näkee kristityn puhtaana ja pyhänä Jeesuksen veljenä ja sisarena. Uutena luomuksena. Jos tämä Jumalan rakkaus ei saa aikaan sisimmässä iloa, rauhaa ja lepoa, niin silloin on aika ryhtyä perehtymään tarkemmin vanhurskauttamisoppiin ja se valtavan rikkaaseen sisältöön.
Kristityn elämä tässä valossa ei ole mitään kivireen vetämistä, vaan juuri sitä valtavaa iloa, josta enkelit paimenille kertoi.
Tästä näköalastani katselen ihmetellen sitä vastustusta, jota vanhurskauttamisoppi saa osakseen.
Tai oikeastaan en ihmettele. Onhan se aivan keskeinen osa evankeliumia ja sen varsinainen ydin.
Kristinuskon tärkein totuus tiivistettynä
Tunnettu ja arvossapidetty amerikkalainen luterilaisen Missouri-synodin julistaja Robert D. Preus (1924─1995), kiteyttää luterilaisen vanhurskauttamisopin seuraavasti: syntinen (1) vanhurskautetaan (pelastuu) (2) armosta (3) Kristuksen tähden (4) uskon kautta (5). (Syttyneitä sydämiä, Preussin artikkeli ”Vanhurskauttamisoppi ja Rooma”, s. 144, Concordia 1996) Muistakaamme tämä aina, elämässä ja kuolemassa! Yhtäpitävästi tämän kanssa toteaa Lutherin työtoveri ja ystävä Philipp Melanchthon (1497-1560): ”Me olemme sitä mieltä ja me opetamme, että meidät luetaan vanhurskaiksi Jumalan edessä uskon kautta Kristuksen tähden”. (Augsburgin tunnustuksen puolustus, s. 95, 1948, SLEY. Ks. myös Augsburgin tunnustuksen neljäs artikla vanhurskauttamisesta.)
Vertaa tähän Jumalan omaa sanaa, Raamattua, esim.: ”Jumala on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut- … Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:5, 8 ja 9)
Hebr. 4:
2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3 Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: ”Ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni'”, vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
Vanhurskauttamisoppi on oppi uskoontulosta. Tätä UT käyttää uesin, kun puhutaan Jeesuksen seuraajista (kr. christianos)
Eli tulla uskoon, on tulla täydelliseksi, virheettömäksi Jumalalle kelpaavaksi. Kun Raamattua lukee koko ajan, koko Raamattua. Mikään taivaallinen eli taivaaseen kelpaava ei ole näkyvää eikä tunteissa. Usko on tietämistä, kokemista mikä hallitsee näkyvän ja näkymättömän luodun. Sielunvihollinen voi vaikuttaa vain katoavaan osaamme, siksi kehoitetaan se alistamaan ja kuolettamaan uskoontulleelle hengellemme.
”me, jotka tulimme uskoon,”. Eli tämä on vain Jumalan työ, johon ihminen osallistuu suostumalla, tahtomalla, minkä ensimmäinen aste on myöntyä, että Jumala on, Hebr. 11:6.
IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)
Augsburgin tunnustus
On myös hyvä muistaa, että vanhurskauttamisoppi ei tee meistä Vapaita, vaan Kristus, joka on meidän Vanhurskautemme alkaja ja täyttäjä.
Harvoin kuulee vanhurskaudesta puhuttaessa, että siihen liittyy oleellisesti myös samanmielisyys Jumalan kanssa ja myös synnin ja Armon, sekä Jeesuksen Jumaluuden tunnustaminen. Kaiken tämän saa aikaan meissä Jumalan Rakkaus, joka on Pyhän Hengen työ meissä. Tästä on seurauksena, myös Kristuksesta meihin tullut Rakkaus.
”Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” 1.Joh.4:13-19
Hämmästyin miten Reijo on löytänyt tien vanhurskauttamisopin ytimeen sanoessaan että oppi on oppi uskoon tulosta. Tämä oppi on kuitenkin vielä enemmän kuin uskoon tulon kuvaaja se kuvaa koko uskon elämää ja on sen ydin.
Moni uskova kipuilee sen kysymyksen kanssa turhaan; rukoileeko, lukeeko sanaa riittävästi, kantaako hedelmää yms. Näin jääden monien vaatimusten alle ja kadottaa samalla sen ilon jonka sai uskoon tullessaan. Ts. on unohtanut , että on entisistä synneistään puhdistunut. Herra on vapauttanut hänet kaikista uskonelämää koskevista vaatimuksista. Jumalan armo ja sen täydellisyys on se voiman, ilon ja jopa riemun lähde, joka avautuu siitä tietoisuudesta, että Jeesus on kaiken tehnyt puolestamme. Olemme jo täysin pyhiä ja puhtaita Jumalan rakkaita lapsia. Samalla silti monella tavalla puutteellisia ja synti väijyy jatkuvasti meitä, ja lankeamme siihen usein. Siitä huolimatta Jumalan näkökulma pysyy ristiinnaulitussa Vapahtajassa, eikä meidän kelvottomuudessamme kristittyinä.
Jos kirkoissamme herättäisiin näkemään tämä vanhurskauttamisopin salaisuus, niin kansa heräisi tajuamaan millaiseen toivoon heidät on kutsuttu.
Nyt tilanne on valitettavan nurja. Monet kirkoissa ahkerasti käyvät kristityt elävät ikään kuin heillä ei vielä olisikaan pelastavaa uskoa. Usko nimittäin on välttämätön omistaa, jotta voi käsittää miten suuresta lahjasta vanhurskauttamisopissa on kyse. Ilman usko se oppi käsitetään aivan väärin ja siitä on surkeat seuraukset. Ne näkyy kirkossa aivan yleisesti. Kirkkokansa ei iloitse ja riemuitse Vapahtajastaan. Eikä siksi vie sanaa eteenpäin naapureilleen, työtovereilleen, harrastuspiireihinsä, ja sinne missä liikkuvat ja elävät. Jos kansa oivaltaisi millainen lahja heillä on he eivät olisi tuppisuina ja hiljaa.
Vanhurskauttamisoppi käsitetään järjen avulla aivan toisin, kuin se mitä oivalletaan uskon avulla. Uskon joka uskoo sen mitä Herra on tehnyt puolestamme. Usko kun ei ole vain tietämistä, vaan se on Jumalan lupausten vastaanottamista oman sydämen sisäpuolelle. Juuri sinne keskelle omaa minuutta ja olemusta. Sinne usko Vapahtajaan täytyy päästä. Muuten vanhurskauttamisopin esiin tuoma täydellinen syntisyys masentaa niin täysin kristityn mielen, ettei hän tajua olevansa Jumalan rakkauden sisällä ja täysin kelvollinen Jumalan lapsena. Hänhän näkee jatkuvasti järkevänä ihmisenä sen ettei täytä mitään mittaa.
Tähän ansaan jokainen kristitty kompastuu usein. Alkaa järkeillä omaa kelvotonta vanhaa minäänsä ja vajoaa uudelleen toivottomuuteensa. Hän kun huomaa jopa sen rakkauden jota hän kokee syntiä kohtaan itsessään. Rakkautta Jumalaa kohtaan hän ei Raamatun vaatimusten valossa näe. Kuinka hän voisi uskoa. Näin järki vie meidät uudelleen ja uudelleen pois armon varasta. Miten kummassa unohdamme se niin helposti, että Jeesus on tullut tähän meidän maailmaamme juuri syntisiä pelastamaan.
Uskoon tulossa me saamme uskoa koko syntisen entisen elämämme yksin Kristuksen tähden anteeksi annetuksi. Silloin ilo ja riemu täytti sisimmän esi kerran. Saimme uskon, tai tulimme uskoon. Iloa kesti vain jonkun aikaa, koska meissä oli syntynyt uusi halua säilyttää se puhtaus ja pyhyys jonka uskon kautta saimme omistaa. Uskovan sydän tulee oikein araksi ja varovaiseksi synnin suhteen, ettei vain uudelleen lankeaisi mihinkään. Sitten kun kuitenkin se tulee, niin heti unohtaa armon ja anteeksiantamuksen. Sen että juuri syntisyytemme tähden Jeesus on kuollut puolestamme. Juuri siksi ettemme itse omilla hyvillä teoillamme voi pelastaa itseämme. Silti yritämme ikään kuin tukasta nostamalla nostaa itseämme suosta, johon vajoamme.
Pekka Toteat hyvin:””Uskoon tulossa me saamme uskoa koko syntisen entisen elämämme yksin Kristuksen tähden anteeksi annetuksi.””
Näin todella tapahtuu ja tämän sanoittaa Pietari hyvin kun häneltä kysyttiin mitä tarttee tehdä.
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.(Ap.t.2)
Vanhurskauttaminen on vain yksi kuva sovitusopista, muitakin kuvia, termejä löytyy. Raamattu on monipuolinen kuvatessaan Kristuksen kuolemaa. Vanhurskauttaminen on vasta alku, ei lopullinen päätepiste. Vanhurskauttaniseenkin Jumala tarvitsee ihmisen ja hänen vapaan tahtonsa. Jumalahan ei pelasta, eikä vanhurskauta ihmistä ilman ihmistä.
”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” ( Jaakob 2:24).
Jumalan vanhurskaudesta ei puutu yhtään mitään. Se on täydellinen ja juuri sen syntinen ihminen saa uskossa omistaa itselleen. Se joka omistaa itselleen Jumalan vanhurskauden voi luottaa täysin siihen, että koko hänen elämänsä on vanhurskautta iloa ja rauhaa Kristuksessa. Jos tämä ei riitä, niin mikään ei riitä.
Juuri tästä vanhurskaudesta käsin kaikki uskossa tehdyt teot ovat vanhurskaita ja Jumalalle mieluisia. Siksi Jaakob 2: 24 puhuu meille siitä, että vanhurskas tekee jatkuvasti vanhurskautta.
Jos ei voi iloita siitä, että Vapahtaja on kaiken täyttänyt, niin ei koskaan voi tietää onko tehnyt riittävästi. Aina jää velkaan ja aina vain vaatimukset vaatii yhä enemmän ja lisää. Mikään ei riitä. Monet uskovat kamppailevat juuri tässä. He eivät jaksa uskoa sitä, että Jumala heitä rakastaa juuri kelvottomina opetuslapsina. Juuri siksihän Jeesus kuoli puolestamme, että me saisimme omistaa sisimpäämme Jumalan rauhan. Juuri sen varmuuden joka Jumalalla on siitä että ristintyö on riittävä.
Koko uskonelämä on pelkästään uudelleen ja uudelleen Jumalan vanhurskauden omistamista. Eli armosta ja armossa elämistä. Miksikö tämä asia on niin monelle uskovalle vastenmielinen asia. Siksi ja vain siksi, että se romuttaa kaiken omavanhurskauden. Kaikki omat yritykset tulla Jumalalle kelvolliseksi.
Juuri näin Pekka!
15:14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas! 15:15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä, 15:16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä. (Job)
Kiitos blogista!
Kari Paukkunen tuot Jobia esille todistaaksesi jotain eli ””15:14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas! ””
Siis syntyikö Jeesus ”naisesta”, minun ymmärryksen mukaan kyllä?
Vanhurskauden todellinen perusta on Jumalan hengestä syntyminen.
Jumalan vanhurskaus, ei ole pelkkä juridinen julistus toimi, jossa syntinen, syyllinen julistetaan syyttömäksi lain kirouksesta. Vanhurskauden käsite voidaan ymmärtää laajemmin, joka koskee koko ihmisen muuttumista, eheytymistä sen alkuperäiseen kuvaan. Tämän kuvan, Jumalan kuvan saavuttamiseksi ihmisen tulee tavoitella vanhurskautta ( 1 Tim 6:11).
Kiitos Pekka, oli ilo lukea kirjoituksiasi!
Pekka toteaa:”” Vastaus, jonka Jumala on Lutherin vanhurskauttamisopin kautta meille lahjoittanut””
Jumala on puhunut Jeesuksen kautta ja Hänen sanoissaan on iankaikkisen elämän sanat eikä niiden jälkeen ole tullut muuta ”uutta” ilmoitusta.
Kaikki apostolit kirkastavat Jeesusta, ei heillä(kään) ole uutta ilmoistusta vaan he Pyhän Hengen kautta kirkastavat Jeesusta.