Eräs yhteiskunnan moraalin mittari on siinä, miten se kohtelee omia vähemmistöjään. Tietoisuus yhteiskunnan omistä vähemistöistä ja heidän oikeuksistaa on siis hyvä asia. Tilanne muuttuu, jos näillä oikeuksilla rajoitetaan muiden oikeuksia tai jos niitä edistetään tekemällä vahinkoa muille. Tämä sama pätee yhteiskunnassa hyväksi koettujen arvojen puolustamisen. Jos vahingonteon kynnys ylitetään eikä vahingonteon kierrettä saada katkaistua, niin lopulta vallankumous syö lapsensa.
Mustamme varmasti uutiset iskusta Pride kuluetta vastaan vuonna 2010. Isku sai tuolloin osakseen laajan paheksunnan. Tuolloin korostettiin myös sateenkaariväen omaa rauhanomaisuutta. Tänään samme jälleen lukea uutisen satenkaariasiaan littyyvästä iskusta. Tällä kertaa asialla on mitä ilmeisimmin sateenkaari-aatteen kannattajat. Tämän kertaiseen iskuun ei liity väkivaltaa, mutta kiistatonta vahingontekoa yhteiselle omaisuudelle
Viittaan siis eilisiltaisen suojatien töhrimiseen Tehtaankadun ja Raatimiehenkadun risteyksessä Venäjän suurlähetystön edustalla.
http://yle.fi/uutiset/suojatie_maalattiin_sateenkaarivareihin_venajan_suurlahetyston_edessa/6819443
Eilisen iskun takana on vaarmaankin pieni marginaali ryhmä, siis jokin vähemmistön vähemmistö, mutta saako se osakseen lajemman sateenkariväen tuomion. Ellei iskua selvästi tuomita, kertoo se paljon sateeenkaariaktivistien suhtautumisesta muun väestön oikeuksiin.
Kuten jo kirjoitin: Tietoisuus yhteiskunnan omistä vähemmistöistä ja heidän oikeuksistaa on hyvä asia. Itsensä ja olemasaolonsa muiden tietoisuuteen nostaminen ei kuitenkaan ole asia, joka oikeuttaisi ketään yhteisen omaisuuden tärvelemiseen. Yksittäisen kansalaisen velvollisuus ei ole tietää maamme seksuaalivähemmistöistä mitään ja sama varmasti pätee naapurimaamme kansalaisiin. Seikka ettei väestö aktiivisesti musta seksuaalivähemmistöjen olemassa oloa, ei selalisenaan vielä merkitse että heidän oikeutensa olisivat kaventuneet sen enempää Suomessa kuin Venäjällä. Isku jää siis vaille moraalista oikeusperustetta.
”Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään.” Ympäristön merkitseminen on vanha ja raamatullinenkin toimintamuoto. Onko tässä sen kummemmasta ilkivallasta kysymys?
Martti Pentti :”Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään.”
Viis tuosta ”staffiista”. Miltei pakahdun, kun esikouliuikäinen lapsenlapsi on suomenkielisen päiväkodin esikoulussa samassa ryhmässä suomenkieltä lainkaan osaamattoman maahanmuuttaja-lapsen kanssa, jonka kanssa hän kuusivuotiaan kapasiteetilla haluaa olla ”friend”, jota kieltä vastapuoli puolestaan ei ymmärrä. Kun hän aloittaa leikin, joka sotkee vastapuolen haluaman, hän saa vastapuolelta ns. ”pataan”, kun muuta yhteistä kieltä ei ole. Esikouluopettajille vaikuttaisi olevan tärkeintä se, että ”jäähyväiset aseille” eivätkä he ymmärrä lainkaan sitä, että eivät lapset ”aseillaan” samaistu tuhoon, vaan sankaruuteen kuten itsekin samaistuin 50-luvulla mm. Tex Willerin tai Jerry Cottonin ja isoisäni oikeasta katajasta rakentaman jousipyssyn avulla.
Se mitä haluan sanoa näille puoluepoliittisille aikuisille besserwissereille, on se, että kantakaaa kerrankin vastuunne, älkääkä sälyttäkö sitä alle kouluikäisten ja täysin aikuisista riippuvaisten lasten kannettavaksi kuten olette tehneet.
Mielenkiintoinen havainto-
Helluntaikirkon linjaus tuntuu olevan tasa-arvoinen avioliittonäkemys.
Helluntaikirkko ilmoittaa selkeästi kantansa meneillään olevaan kehitykseen. Tämä on asiallinen tapa toimia.
Linjaus tullaan toki mittauttamaan oikeuslaitoksessa ja sen käynnistää ensimmäinen homoseksuaalipari jonka joku kirkon viranomaistyötä suorittava henkilö kieltäytyy vihkimästä.
Miksi joku homoseksuaalipari pyrkisi vihkityttämään itsensä juuri helluntaikirkossa, kun he tietävät jo etukäteen, että ko. kirkko vihkii vain heteropareja avioliittoon?
Tasa-arvoisesta avioliittolaista jätetyn kansalaisaloitteen valmistelutyön perusteluissa sekä aloitteessa itsessään uskonnollisten yhteisöjen oikeus olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja on erikseen tunnustettu.
Sikäli kun joku homoseksuaali pari asiasta tekisi kantelun oikeuslaitokselle asiassa ei olisi mitään epäselvyyttä, sillä Helluntaikirkon oikeus rajoittaa vihkiminen vain miehen ja naisen muodostamiin pareihin on täysin tulevan lain ja lainsäätäjän tahdon mukainen ratkaisu.
Joko Pirjo Pallari pyrkii tarkoituksella lietsomaan epäluuloja levittämättä väärää informaatiota tai sitten hän ei vain ole tutustunut asiaan, josta puhuu.
Hyvä vastaus Jusulta.
Kiitos Salme. Meinasin juuri kirjoittaa, että ”hyvä ja aiheellinen kysymys Salmelta”. 🙂
Jusu, en ole tietoinen tällaisesta Helluntaikirkon jättämisestä lain soveltamisen ulkopuolelle. Missä kohtaa lakiehdotusta tästä on maininta?
Minusta on todella erikoista että viranomaistehtävää toteuttavalle taholle annetaan oikeus poiketa perustuslaista.
Karhun kansa on virallinen uskonnollinen yhdyskunta. Karhun kansalla on tämän aseman nojalla oikeus suorittaa uskonnollinen avioon vihkiminen.
http://yle.fi/uutiset/karhun_kansa_saa_vihkia_pariskuntia_omilla_rituaaleillaan__katso_millaisia_uskonnollisia_yhdyskuntia_suomessa_on/7054849
Tämän uskontokunnan edustaja on todennut aloittavansa homoseksuaalien vihkimisen heti kun laki sen sallii.
Pidättekö yhteiskunnallisessa mielessä ihan oikeasti perusteltuna ja eettisenä sitä, että uskonnollisen yhdyskunnan aseman saanut taho voi täysin itsenäisesti määritellä sen, ketkä se vihkii ja keitä kieltäytyy vihkimästä? En tunne Karhun kansan toimintaa juurikaan, mutta jos vastaavaan asemaan hankkiutuisi vaikka Valkoinen kansa, jonka oppeihin kuuluu rotujen, ihonvärien erilaisuuden tunnustaminen ja se kieltäytyisi vihkimästä valkoisia ja muun värisiä ihmisiä (miehiä tai naisia), pidättekö sitä ihan oikeasti hyväksyttävänä? Ei tämä mene oikeustajuuni millään lailla. Sekulaarissa yhteiskunnassa, kuten Suomi, tulee toimia juridisten periaatteiden mukaisesti, ei mielivaltaisten ryhmittymien arvovalintojen mukaan.
Maistraatti on valtion virasto, joka hoitaa vihkimiset. Mielestäni on itsestään selvää, että maistraatti vihkii kaikki parit Suomen lain mukaisesti, sekä homot että heterot.
Uskonnollisille yhteisöille vihkiminen ei ole ainoastaan viranomaistoimitus vaan siihen sisältyy myös uskonnon harjoittamisen luonne. On mielestäni perusteltua antaa uskonnollisille yhteisöille erivapaus (joka heillä on ollut tähänkin asti), koska se ei vaaranna yhdenkään pariskunnan mahdollisuutta solmia avioliiton.
Aikaisemmin kysyit, missä tämä uskonnollsia yhteisöjä koskeva poikkeus on todettu. Eduskunta hyväksyi lakivaliokunnan kielteiseen mietintöön jätetyt vastalauseen, jossa kirjoitetaan seuraavasti:
”Tällä lainmuutoksella ei puututa uskonnollisten yhdyskuntien oikeuteen määrätä siitä, keitä he vihkivät avioliittoon. Avioliittolain 16 §:n mukaan kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan. Emme halua tällä lainmuutoksella puuttua uskonnollisten yhdyskuntien sisällä käytävään keskusteluun siitä, keitä he vihkivät avioliittoon. Edellytämme, että tällä ehdotetulla lainmuutoksella ei mitenkään puututa tähän uskonnollisten yhdyskuntien oikeuteen määrätä vihkimisen ehdoista.”
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/lavm_14_2014_p.shtml
Jusu, ymmärrän että homoseksuaalien on nyt taktisessa mielessä järkevää alleviivata mainitsemaasi lausetta lakialoitteen taustateksteissä (että uskonnolliset yhdyskunnat saavat itse rajata vihkimisensä oppiensa mukaan). Tämä on järkevää, jotta saadaan edes lain tämä versio läpi eduskunnassa. Se on eräänlainen erävoitto. Tai taistelun voitto, vaikka itse sota olisikin yhä kesken. Seksuaalisen syrjimisen kulttuuri jatkaisi lain hyväksymisen jälkeenkin hyvinvointiaan useimmissa uskonnollisissa yhdyskunnissa, enkä jaksa uskoa, että asia jäisi tähän.
Lakialoite ei siis ehdota muutosta nykyiseen lakiin vihkimisoikeudesta. Tähän tultaneen hakemaan muutosta myöhemmin, erikseen, ja sen saatteeksi tullaan järjestämään ”näytöskieltäytymisiä”. Tästä olen hyvin vakuuttunut.
Mitä sitten tulee Pirjo Pallarin kysymykseen eri ihonvärien mukaan tapahtuvasta vihkimisestä, totean, että maistraatti on se valtion viranomainen, joka avioliittoon vihkimisen hoitaa. Suomen lain ja maistraatin toiminnan tulisi olla sellainen, joka asettaa ihmiset mahdollisimman yhdenvertaiseen asemaan ja mielestäni eri ihonväristen ihmisten vihkimisen estäminen olisi eettisesti täysin väärää toimintaa.
Mitä sitten tulee uskontokuntien vihkimiseen, kyseessä on maistraattien suorittamia vihkimisiä täydentävä toiminta, jonka olemassaololla ei ole merkitystä ihmisten laillisiin oikeuksiin. Ihmiset voisivat solmia avioliittoja vaikka kaikki uskonnolliset yhteistöt lopettaisivat vihkimisen.
Toki pitäisin sitä erikoisena, jos evankelis-luterilainen kirkko tai jokin muu uskonnollinen yhteisö asettaisi vihkimisen ehdoksi valkoisen ihonvärin, mutta ajattelen asiaa enemmän sitä kannalta, että kullakin kansalaisella on mahdollisuus päätää, millaisiin yhteisöihin haluaa kuulua ja äänestää jaloillaan, jos kokee toiminnan epäeettiseksi.
Olen tietoinen siitä, että yksityisen sektorin yrityksille vastaava valikoiminen ei ole lain mukaan mahdollisuutta. Yhteiskunnassa on katsottu, että uskonto on sellainen asia, jonka toteuttaminen edellyttää oikeutta asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Jokainen miettiköön kohdallaan, onko se eettisesti oikein.
Pirjo Pallari: ”Tähän [homoparien kirkolliseen vihkimiseen] tultaneen hakemaan muutosta myöhemmin”
Suomessa on käytäntö, että eduskunta ei päätä uskonnollisten yhteisöjen opista vaan se on kunkin yhteistön sisäinen asia. Jos kirkko alkaa vihkimään homopareja, se tekee sen omalla päätöksellään eikä eduskunnan päätöksellä.
On itsestään selvää, että kaikki lainsäädäntö on omaan aikaansa sidottua. Sadan vuoden päästä ihmisillä saattaa olla hyvin erilainen käsitys siitä, miten seksuaalivähemmistöihin tulee suhtautua kirkossa tai yhteiskunnassa.
Jusu, eikö samaa ”jaloilla äänestämistä” voisi ajatella ratkaisuksi myös valtion suhteen, joka kieltäytyy hyväksymästä tasa-arvoista avioliittolakia? Että maasta pois jos ei tavat ja lait kelpaa? Minusta tämän on hieman läpinäkyvää poliittista myötäkarvaan silittelyä sinulta. Kuten sanottua, ymmärrän, että liberaalisiivessä halutaan nyt rauhassa nauttia tästä erävoitosta ja suon sen heille mieluusti. Itse prosessi jää kuitenkin mielestäni tekomaireaan välitilaan.
Eduskunnan ei tietenkään tule puuttua yhdyskunnan oppeihin, ELLEIVÄT ne riko lakia. Helluntaiseurakunnan, ortodoksikirkon ja islamilaisten seurakuntien syrjivät käytännöt rikkovat vähintäänkin lain henkeä. Tilanne rauhoittunee vasta sitten kun tällaiset tahot luopuvat vihkimisestä ja tyytyvät siunaamaan siviiliviranomaisen vahvistamia liittoja.
Ihmisillä saattaa olla tiettyjä toiveita ja ihanteita, joista osaan yhteiskunta on valmis ja osaan ei. En hirveän paheksuttavana pidä sitä, että tavoitteet ja keinot asetetaan sen mukaan, mikä katsotaan realistiseksi saavuttaa. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen otsalla. En ole puhtaan idealismin kannattaja.
En ole minkään uskonnollisen yhteistön jäsen. Se voi olla myötäkarvaan silittelyä, mutta toisaalta kokisin sen jotenkin epäreiluksi, jos minä lähtisin neuvomaan ja vaatimaan, mitä uskovien pitää asiassa tehdä. En minäkään halua, että kukaan ulkopuolinen puuttuu minun asioihini. Mielestäni tällainen vastavuoroisuus on reilua.
Käsitykseni mukaan mikään perinteinen uskonnollinen yhteisö, myöskään evankelis-luterilainen kirkko, ei aio vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Se on täysin lain hengen mukainen toimintatapa. Jos lakia halutaan tältä osin muuttaa tulevaisuudessa, se on oma keskustelunsa.
Jos tämä lainmuutos tulee voimaan 1.1.2017 niin kuin on todennäköistä ja joku pappi kieltäytyy vihkimistä homoparia niin mikä on se oikeuslaitoksen viranomainen johon he voivat ottaa yhteyttä. Oletetaan tietysti, että kirkko ei ole muuttanut kantaansa ja että yhä edelleen vallitsee uskonnonvapaus
Juhani,
Jos laki tulee voimaan 1.3.2017 ja kirkko ei ole muuttanut kantaansa, asiasta voi nostaa kanteen hallinto-oikeuteen. Oletan, että se hylätään aiheettomana, koska laki antaa kirkolle oikeuden päättää vihkimisen kriteereistä.
Asiasta voi tehdä myös kantelun tuomiokapituliin, jonka myöskin odotan hylkäävän kantelun, koska pappi on toiminut kirkon päätösten mukaisesti.
En odota ensimmäistäkään kantelua siitä, jos joku pappi kieltäytyy vihkimistä homoparia, koska tämä on kirkon päätösten mukaista. Sen sijaan odotan huomattavan määrän kanteluita, jos papit kirkon päätöksen vastaisesti alkaisivat homopareja vihkimään.
Pirjo Pallari ei selvästikään tiedä mistä puhuu. Nykyisessäkin avioliittolaissa on kahdelle kansankirkollemne (muita uskonnollisia yhteisöjä ei tässä laissa mainita lainkaan, niiden vihkimisoikeus on luonteeltaan maistraatin myöntämä valtuutus, kansankirkoilla se perustuu lakiin) on oikeus asettaa vihkimiselle sellsisia rajoituksia, jotka muutoin eivät syrjintäsäännösten mukaan tule kysymykseen. Kansalaiset ovat lain edessä yhdenvertaiset myös vakaumuksen ja uskonnon perusteella, mutta silti kirkkojen ei tarvitse vihkiä uskonnottomia tai vieraisiin uskontokuntiin kuuluvia.
Ev.-lut. ja ortodoksinen kirkko suorittavat avioliiton esteiden tutkinnan ja merkitsevät liiton väestötietojärjestelmään, muiden uskonnollisten yhteisöjen kohdalla nämä toimenpiteet suorittaa viranomainen. Vihkimisoikeus tarkoittaa tällöin sitä, että nämä vihkijät ovat velvolliset varmistamaan, että itse vihkimisen edellytykset täyttyvät (muotoseikat, vapaaehtoisuus jne.), niillä kansankirkoista poiketen ei ole mitään velvollisuutta vihkiä yhtään ketään, ja niiden kohdalla maistraatin valtuutus perustuu uskonnonvapauteen eikä viranomaistoiminnan delegointiin.
Mutta kuten sanottu, rajoituksia kansalaisten yhdenvertaisuuteen tässä kohtaa on laissa jo nyt, enkä tiedä, että siitä olisi muodostunut ongelmaa esim. niin, että vaikkapa uskonnoton olisi nostanut haloon siitä, ettei heitä vihitä luterilaisessa kirkossa. Vihkiminen edellyttää parin kummankin osapuolen jäsenyyttä kristillisessä uskonnollisessa yhteisössä.
Jatkan tuosta sen verran, että laissa on siis selkeät uskontoon liittyvät määräykset sallituista poikkeuksista, ja näin on ollut iät ja ajat. Ihonväri tai muu uskonoppiin ja traditioon liittymätön seikka ei tietenkään ole laillinen syy. En ainakaan itse tunne uskotoa, jonka katkeamaton pitkä perinne ja kirjoitettu uskonoppi määrittelisi ihonvärin avioesteeksi.
Alla olevassa linkissä oivaa kolumnia siitä, mitä sivistyksellä tarkoitetaa mm. avioliittolain suhteen.
http://www.seurakuntalainen.fi/kolumnit/5161/matkalla_sivistykseen
Alla olevassa linkissä viisaita ajatuksia siitä, miten lähimmäisenrakkauden ja farisealaisuuden ruokkimat suhtautumistavat eroavat toisistaan:
http://simeonjahanna.com/2014/12/09/itsestaan-selvaa/
Niin.. tuossa linkittämässäni kolumnissa oli kyse siitä, että vetoamalla sivistykseen, voidaan hyväksyä tai hylätä monia asioita, tilanteen ja agendan mukaan. Hyvin erilaisten asioiden katsotaan olevan sivistystä.
Kerrankin olen täysin samaa mieltä Jusu Vihervaaran kanssa (Tai taisi olla jo toinen kerta 🙂
Arvioni on, että Pirjo Pallari ei ole tutustunut asiaan. Väite esimerkiksi siitä, että Helluntaikirkon pitää tulevaisuudessa vihkiä myös homopareja, on niin tolkuton, ettei tiedä mitä siihen sanoisi.
Älä sinä Pirjo Pallari, huolehdi. Jo 2017 pääset naimisiin!
Tämä on Juhani hyvä alku. Alamme selvästi löytää toisemme. 🙂
Juhani, en toivo pääseväni 2017 naimisiin, koska se tarkoittaisi että nykyisessä onnellisessa avioliitossa pitäisi ensin tapahtua jotain järisyttävää.
Palataan siis tähän asian vähättelyyn sitten kun ensimmäinen syrjintä-case on oikeuslaitoksen käsiteltävänä.
Luulen, että Pirjo Pallari on seurannut liikaa uutisointia Yhdysvalloista, jossa poliitikot eivät säädä kaikkea lainsäädäntöä vaan tuomioistuimilla on merkittävä oikeuskäytäntöä luova rooli.
Suomessa yksikään tuomioistuin ei tuomitse seurakuntaa syrjinnästä, jos lainsäätäjä on nimenomaan kirjannut lakiin, että uskonnollinen yhteisö saa syrjiä homopareja vihkimiskäytännöissään.
Voi olla että painetta tähän ei ole aiemmin ollut. Nyt kun uuden lain mukaan tilanne on tämä: vihkiminen ylipäätään on mahdollista, kirkko on itse ilmaissut homoseksuaalisuuden hyväksymisensä, seksuaalisen syrjimisen periaate on perustuslain vastainen ja ainoastaan vihkimislaki sallii syrjimisen. Oma käsitykseni on, että prosessin seuraava vaihe käynnistyy syrjintäsyytöksenä ja päätyy vihkimislain muuttamiseen sekä sen seurauksena kirkon luopumiseen vihkimisoikeudesta.
Sinulla on kaikki oikeudet noin ajatella. Itse en pidä realistisena, että tuomioistuimet antaisivat lainvastaisia ratkaisuja.
Tämähän on aivan käsittämätöntä. Meillä on myös uskonnonvapaus ja se kyllä mahdollistaa kenelle tahansa vihkimiseen oikeutetulle yhdyskunnalle oikeuden kieltäytyä homoparien vihkimisestä. Kysymys EI OLE seksuaalisesta syrjimisestä.
Mikä se semmoinen vihkimislaki on? Varmaan ihan tänään säädetty, kun tietoja ei löydy mistään.
Eikö Ketomäki olekaan perehtynyt asiaan?
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080571