Eräs yhteiskunnan moraalin mittari on siinä, miten se kohtelee omia vähemmistöjään. Tietoisuus yhteiskunnan omistä vähemistöistä ja heidän oikeuksistaa on siis hyvä asia. Tilanne muuttuu, jos näillä oikeuksilla rajoitetaan muiden oikeuksia tai jos niitä edistetään tekemällä vahinkoa muille. Tämä sama pätee yhteiskunnassa hyväksi koettujen arvojen puolustamisen. Jos vahingonteon kynnys ylitetään eikä vahingonteon kierrettä saada katkaistua, niin lopulta vallankumous syö lapsensa.
Mustamme varmasti uutiset iskusta Pride kuluetta vastaan vuonna 2010. Isku sai tuolloin osakseen laajan paheksunnan. Tuolloin korostettiin myös sateenkaariväen omaa rauhanomaisuutta. Tänään samme jälleen lukea uutisen satenkaariasiaan littyyvästä iskusta. Tällä kertaa asialla on mitä ilmeisimmin sateenkaari-aatteen kannattajat. Tämän kertaiseen iskuun ei liity väkivaltaa, mutta kiistatonta vahingontekoa yhteiselle omaisuudelle
Viittaan siis eilisiltaisen suojatien töhrimiseen Tehtaankadun ja Raatimiehenkadun risteyksessä Venäjän suurlähetystön edustalla.
http://yle.fi/uutiset/suojatie_maalattiin_sateenkaarivareihin_venajan_suurlahetyston_edessa/6819443
Eilisen iskun takana on vaarmaankin pieni marginaali ryhmä, siis jokin vähemmistön vähemmistö, mutta saako se osakseen lajemman sateenkariväen tuomion. Ellei iskua selvästi tuomita, kertoo se paljon sateeenkaariaktivistien suhtautumisesta muun väestön oikeuksiin.
Kuten jo kirjoitin: Tietoisuus yhteiskunnan omistä vähemmistöistä ja heidän oikeuksistaa on hyvä asia. Itsensä ja olemasaolonsa muiden tietoisuuteen nostaminen ei kuitenkaan ole asia, joka oikeuttaisi ketään yhteisen omaisuuden tärvelemiseen. Yksittäisen kansalaisen velvollisuus ei ole tietää maamme seksuaalivähemmistöistä mitään ja sama varmasti pätee naapurimaamme kansalaisiin. Seikka ettei väestö aktiivisesti musta seksuaalivähemmistöjen olemassa oloa, ei selalisenaan vielä merkitse että heidän oikeutensa olisivat kaventuneet sen enempää Suomessa kuin Venäjällä. Isku jää siis vaille moraalista oikeusperustetta.
Tässä se kohta perustuslaista, jota kirkon kieltäytyminen viranomaistehtävässä tarkoittaa seksuaalista syrjintää:
Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, 124 §
Se, että jokin alempi laki on ristiriidassa perustuslain kanssa, johtaa yleensä ko. alemman lain korjaamiseen ristiriidan poistamiseksi.
Pirjo,
Kristilliset kirkot vihkivät väkeä ”kristilliseen avioliittoon”. Laki ei voi ottaa kantaa siihen millainen pitää kristillisen avioliiton olla. Kuten Jusukin jo aiemmin mainitsi, niin siviiliavioliitto tulee näillä näkymin tarjoamaan avioliittomahdollisuuden myös sukuopuolivähemmistöille eli tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Pirjo Pallarille: Myönnän että en ollut perehtynyt ja siis erehdyin. Kun en löytänyt lakia, luulin, että olet keksinyt sen itse.
Millähän tavalla tämä laki nyt sitten on ristiriidassa perustuslain kanssa? Ensin pitäisi todistaa se, että vihkimisestä kieltäytyminen on syrjintää.
Kuten Jusu Vihervaara on täällä ansiokkaasti 🙂 todennut, uskonnolliset yhdyskunnat saavat itse päättää asiasta. Helluntaikirkon kohdalla asia on muutenkin täysin teoreettinen, koska sen jäseneksi ei taatusti pääse homosuhteessa elävä.