Nyt on aika IHAN OIKEASTI, KÄSI SYDÄMELLÄ ja SELKOKIELISESTI tuoda riviin, poikki ja pinoon KAIKKI vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykiellosta johtuvat kipeät kohtalot ja moninaiset pahoinvoinnit. Kertakaikkiaan. Kyllä; olen nyt kuin purkautumisillaan oleva tulivuori, sisälläni kuplii karseen kamalasti enkä tiedä keinoa sen hillitsemiseksi. ARGH! Sanalla sanoen: pahalta tuntuu, ihan mielettömän pahalta.
Äläkä tule sanomaan, että suurperheen onnellisuudesta pitää puhua, siitä puhuminen on nyt KIELLETTY tämän postauksen alla. Sille on oma aikansa ja paikkansa, mutta EI nyt. Hehkutellaan siitä myöhemmin. Nyt asiaan.
Vaikka jossakin yhteydessä, kun vl-ihmisiltä on kysytty vl-liikkeen kantaa ehkäisyyn, on annettu ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse henkensä tai mielenterveytensä uhalla synnyttää lapsia, niin vielä ainakin viime kesän suviseuroissa Lopella, asiasta puhuttiin kolmessa eri saarnassa siten, ettei samalla kertaa puhuttu mistään lievennyksistä asian suhteen. Eli saarnoista oli hyvin ymmärrettävissä se, ettei ehkäisy ole luvallista. Raskauttavaa asiassa on se, että suviseurasaarnoja kuunnellaan ympäri maailmaa netin välityksellä.
P.Hintikka (sivu 65):
”Monet isät ja äidit ovat myös välillä väsyneitä. On paljon työtä ottaa vastaan, kasvattaa ja holhota näitä taivaan taimia. Mutta voi olla myös muunlaisia kuormia ja asioita, jotka raskauttavat. Voi olla elatuksen murheita. Erityisenä tämän ajan ilmiönä on tämä järkyttävien taloudellisten uutisten tulva. Meidän kotimaatamme koettelee niin sanottu tietoliikenneteollisuuden rakennamuutos ja suuret joukot, tuhannet ihmiset joutuvat yllättäen ja lyhyessä ajassa jäämään ilman työtä. Niistä monet ovat perheenisiä ja -äitejä, monet ovat myös uskomassa. Haluan erityisesti olla rohkaisemassa teitä, jotka näidenkin hämmentävien ja myllertävien asioiden kanssa kipuilette. Joudutte omassa perheessänne miettimään, että miten tästä eteenpäin. Tiedän, että ne tilanteet voivat olla raskaita. Mutta niidenkin kuormien ja murheiden alta Jeesus kutsuu luokseen: Hän lupaa virvoittaa. Hän lupaa, että häneltä saa voimaa ja hänen on mahdollista auttaa. Ajallisessa elämässä ei ole tilanteita, josta Jumala ei voisi auttaa.
Tekin nuoret isät ja äidit, luottakaa Jumalaan ja ottakaa vastaan ne lapset, jotka Jumala teille antaa. Niin te saatte siunauksen, elävän uskon ohessa kaikki muu teille annetaan.”
K.Huhtala (sivu 74):
”Me tiedämme omasta elämästä ja kokemuksesta, että arki ei ole aina helppoa. Me saatamma väsyä. Silloin me saamme turvautua kaikkeen siihen apuun, mitä meidän hyvä yhteiskuntamme tarjoaa. Meiltä kysytään paljon luottamusta Jumalaan. Perheen kasvaessa, kun Jumala hyvyydessään siunaa lapsia, hän antaa myös tehtävän ja vastuun. Se on monesti työtä ja vaivaa. Muistan, kun veli tästä viime suviseuroissa mainitsi. Perheenisänä hän monesti koko kasvavan perheen keskellä väsymystä ja vaikeita aikoja. Tällöin hänen äitinsä, viisas vanha sisar oli lohduttanut: ”Kuule, vaikeamman ajan jälkeen tulee aina helpompi aika.”
Oletko sinä isä ja äiti, jaksanut luottaa Jumalan siunaukseen ja johdatukseen elämässäsi? Vai onko tullut katkeruus? Onko tullut tilalle järkeily siitä, että ei tässä ole mitään järkeä? Paljon löytyy neuvojia siinä tilanteessa eikä vähiten sieltä sosiaalisesta mediasta. Käytä järkeäsi! Ei tuossa olekaan mitään järkeä. Mutta kuulkaa, luottamus taivaan Jumalaan ei ole järjen, vaan uskon asia. Oliko järkeä vanhan liiton Nooan elämässä? Oliko siinä järkeä, että hän alkoi rakentaa kuivalle maalle tämän suviseurateltan kokoista arkkia? Vuodet ja vuodet sitä rakensi, ihmiset kävivät pilkkaamassa ympärillä.”
J.Hoppa (sivu 81):
”Eikö meillä ole halu lammasten askelissa, entisten pyhien jalanjäljissä edelleen matkaa tehdä? Riittääkö meille tämä entinen, turvallinen, vanha perustus? Jos tällainen uudistumisen halu saa valtaa, niin silloin alkaa kysellä sitäkin, että onko lapset Herran lahja vai voisiko sitä omalla järjellä, omilla teoilla olla jotenkin rajoittamassa. Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Hän antaa elämän ja tietää myös sen, milloin meidän aikamme on siirtyä tästä ajasta pois.”
Muun muassa näitä ajatuksia ovat olleet kuuntelemassa kymmenettuhannet ihmiset Suomessa ja ulkomailla. Monet kuulijoista ovat olleet sellaisia, että heidän olisi pitänyt saada kuulla ihan toisenlaista ajatusta aiheesta. Sellaista, että kenenkään EI TARVITSE oman terveytensä ja mielenterveytensä uhalla ottaa niitä lapsia vastaan.Ja että se on muutenkin jokaisen ihmisen oma asia eikä se kuulu kenellekkään ehkäiseekö vai ei. Kukaan ei tule auttamaankaan tilanteessa, kun voimat loppuvat. Juu yhteiskunta auttaa ja siihen apuun saa turvautua. Vastuu homman kusemisesta kintuille sälytetään yhteiskunnalle, tosi kivaa 🙁
Miksi tätä asiaa ei sanottu saarnoissa ollenkaan, ei edes kevyesti sivuuttaen? Siksikö, että se sanoma on suunnattu kokonaan liikkeen ulkopuolisille, ettei kukaan ei-vl nyt vain ajattelisi, että vl-liikkeessä painostetaan synnyttämään lapsia tilanteessa kuin tilanteessa? Onko tämä totuus asiassa? Vähän siltä tuntuu, koska ikinä tätä lievennystä ei kuule sanottavan vl-saarnoissa tai edes Päivämiehessä mustaa valkoisella. Ihan pluffia taitaa olla koko lievennys!
Tuota lievennystä eivät tiedä kaikki vl-vanhemmat, kun uupumusta ja tragedioita tapahtuu jos minkämoisia. Tietääkö jokainen vl syvällä sydämessään, että lievennys on tarkoitettu ulkopuolisten hämäämiseksi? Uskovainen ei ehkäise, tämä on totuus vl-liikkeessä ja sen tietää jokainen vl.
Jos ja kun joku vl-pariskunta on tilanteessa, että voimat ovat yksinkertaisesti loppu, mutta lapsiputki vain jatkuu, alkaa miettiminen, miten tästä eteenpäin.
Kaikista kuuliaisimmat ja herkimmät liikkeen jäsenet luottavat sokeasti saarnoissa luvattuun sanomaan, minkä mukaan Jumala antaa voimat hoitaa lahjoittamansa lapset, vaikka se ei olisi ollut totta enää pitkään aikaan. On jouduttu turvautumaan masennuslääkkeisiin ja jopa mielisairaalareissuihin. Kuitenkaan he eivät uskalla tehdä sitä, mikä olisi ainut apu tilanteeseen, eli ehkäisy. Itselläni alkoivat voimat palautumaan heti kun vauvoja ei enää syntynyt, kaikki muu ”yhteiskunnan” apu oli vain tekohengitystä, jotta selviäisi hengissä jotenkuten.
Jotkut havaitsevat tilanteen todellisen laidan ajoissa ja alkavat miettimään oikeita selviytymiskeinoja tilanteessa. Osa alkaa reippaasti ehkäisemään eikä puhu asiasta kenellekkään. Osa taas rehellisyyden nimissä ”kieltää uskonsa”, jotta voi alkaa ehkäisemään ja jotta välttää tilanteen luisumasta kohti väistämätöntä tragediaa. Näistä olen kuullut tarinoita, kuinka jokukin kymmenen lapsen nuori äiti oli valinnut kahdesta ”pahasta” paremman, liikkeestä lähtemisen, kun toinen vaihtoehto tuntui olevan itsemurha. Hyvin valitsi tuo nainen. Mutta niin surullista.
Joidenkin ratkaisu syntyneelle tukalalle tilanteelle on avioero. Toinen ei suostu ehkäisemään ja kun toinen ei enää kestä syntynyttä tilannetta, hän lähtee lätkimään. Ja niin surullista.
Kaikkein pahinta tuo ehkäisykielto on siis uupuneitten ja mieleltään sairaitten vanhempien kohdalla. Miksi tätä asiaa ei suostuta katsomaan silmästä silmään? Miksi sairaiden ja uupuneiden ohitse kävellään oikealta ja vasemmalta? Tämä on ihan järkyttävää! MURH!!!
Arvokkaina, vakavina, ankarina ja tinkimättöminä saarnataan pöntöstä, että ottakaa rakkaat isät ja äidit vastaan ne lapset, jotka Jumala lahjoittaa, eikä välitetä pätkän vertaa sanoman hirvittävistä seuraamuksista. Tilanne on itkettävän kauhistuttava. Menkää nyt hyvänen aika kaikki ehkäisykieltoa toitottavat saarnamiehet niihin koteihin auttamaan ja lohduttamaan, joidenka kohdalla julistuksenne seuraamukset ovat sydäntä raastavan hirvittäviä. Siivotkaa sotku, jonka olette itse aiheuttaneet. Teillä on vastuu asiassa. Nyt, eikä viidestoista päivä. Nyt. Heti aloittakaa. Jotta uhriluku kääntyy laskuun.
Olis varmaan jo korkea aika.
Yhteen tosi -miten sanoisin?- hämmästyttävään tai jopa järkyttävään juttuun olen törmännyt näissä vl-liikkeen uskovaisen seksuaalisuuteen liittyvissä keskusteluissa.
No, ensinnäkin pohjalla on käsitys, että seksuaalisuuden ”toteuttaminen” on sallittua vain avioliitossa, aviopuolison kanssa. Siihenkin liittyy sääntöjä; homman tarkoitus on antaa uuden elämän syntymiselle mahdollisuus, eli kaikenlaiset muut tyydytyksenmuodot, kuten yhdynnän keskeyttämiset sun muut ovat kiellettyjä.
Sitten tämä kaikkein uskomattomin juttu; seksistä ei saa kieltäytyä, jos toinen sitä haluaa. Noh, tokihan tiedämme, että jos mies ei halua, niin eihän homma sitten ”oikeaoppisesti” voi oikein toteutua, joten tämä sääntö koskeekin naista. Naisen on oltava aina miehensä käytettävissä. Tämän asian olen kuullut useammankin mua vanhemman ihmisen suusta. Siis käsitys elää ainakin vanhemman vl-väestön keskuudessa. En osaa sanoa miten laajasti, mutta elää kuitenkin. Tästä ajatusmallista tiedän useita esimerkkejä.
Ensinnäkin. On tapahtunut sellaistakin, että kun vl-nainen on ottanut eron miehestään hänen väkivaltaisuutensa takia, naista on kehotettu antamaan teot anteeksi ja ottamaan mies takaisin luokseen. Ja se, mistä noilla puhujilla ja neuvojilla on ollut hätä, on ollut se, että miten se mies nyt säilyttää uskonsa, kun sillä ei ole enää vaimoaan käytettävissä.
Voitteko kuvitella? Suurin murhe tuossa tragediassa on ollut miesten mielestä se, että eronneella miehellä ei ole enää mahdollista saada seksiä ”oikeaoppisesti”, koska tuo mieshän ei saa masturboida eikä mennä myöskään uusiin naimisiin, koska edellinen puoliso elää vielä.
Oi tautien tauti En voi sille mitään, mutta jotenkin mun nokkaan on alkanut useammastakin syystä ja kuulemistani jutuista johtuen haisemaan miesten seksuaalisuuden toteuttamisen varmistelu kaikin tavoin.
Siis avioparit on ajettu niin pinteeseen kuin olla ja saattaa. Siis sellaiset, joilla on ongelmia, kaikillahan niitä ei ole, ei läheskään kaikilla.
Sellainenkin vl-mies, joka näkee vaimonsa nääntyvän lapsirumbassa, ei voi eikä saa tehdä asian hyväksi mitään, vaan hänen on vain mitään miettimättä toteutettava seksuaalisuuttaan ”oikeaoppisesti”.
Eiköhän ehkäisyn käyttö varmistaisi tuonkin kaikkein parhaiten. Minusta teoria ontuu, ainakin tuolta osin.
No ontuisi kyllä Juha, jos pohjalla ei olisi myös käsitystä ehkäisyn synnillisyydestä. Noh, mikä on syytä ja seurausta koko hommassa, se on varmasti melkoinen solmu avattavaksi.
Hmm. Semmonen sanonta on olemassa, että ”pidä akkasi kesät paksuna ja talvet kengittä, niin hän pysyy varmimmin pirtissä.”
Noh, nämä on vähän semmoisia hajanaisia ajatuksia täältä kiireen keskeltä. Siis pohtimalla ajatuskuvioiden selkeyttämistä. Jos joku saa jostakin langanpäästä kiinni, niin avaappa suusi
Uusi kommentti s-postini kautta mukaan keskusteluun:
”Olen vl perheen äiti ja monen vuoden ajan miettinyt, lukenut, pohtinut, etsinyt vastauksia ja kipuillutkin tämän ehkäisyasian kanssa. Minulla on perussairaus jonka vuoksi raskaudet ovat minulle erityisen raskaita. Avioliiton alkuaikoina ajatuskin varmoista päivistä tai ehkäisystä ylipäätään tuntui väärältä, ahdisti kun tuntui että jos ehkäisen, Jumala rankaisee minua kun en ole kuuliainen. Neljännen raskauden aikana kävin todellista kamppailua sisimmässäni, olin jo väsyneessä mielessäni luopunnut yhteisöstä.
Sitten tuli esille nämä pedofilia asiat. Aloin lukea enemmän täältä netistä kirjoituksia ja ihmisten kokemuksia. Löysin 60-70 luvun kirjoituksia Päivämiehistä. Löysin paljon sellaista pahaa mitä minun omaan elämääni uskovaisessa kodissa ei ole koskaan kuulunut. Löysin myös ilon siitä että oma kotini on ollut oikeasti uskovainen koti, meillä ei ole ollut pahuutta piilossa ja lapsia on rakastettu ja anteeksiantamus on ollut kodin oikea voimavara. Ja siitä olen omille vanhemmilleni puhunut kiitollisena, vaikkakin järkytys ollut suuri että oma ajatus siitä että kaikilla uskovaisilla (vl) on ollut yhtä hyvä koti, ei olekaan ollut totta. Ja löysin itseni etsimässä entistä enemmän perusteita asioille joita meille on vuodet toistensa perään opetettu.
Ehkäisyyn kantaa ottavia kirjoituksia on ollut useita täällä netissä, suoria lainauksia vanhoista kirjoituksista Päivämieheen. Mutta koskaan ei ole ollut raamatullista perustetta asialle. Ja niin julmalle kuin se kuullostaakin, olen usein ajatellut näiden pedofiliajuttujen jälkeen että kun vastuu opetuksesta on jäänyt enempi maallikoille eikä Raamatun tuntemusta niin paljon ole ollut, ovat sovinististen miesten omat ajatukset sekoittuneet uskon perusteisiin. Miehiset tarpeet ajaneet naisten aseman siihen mihin se on pahimmillaan johtanut. Varsinkin 70-luvun tiukimmat kannanotot ovat todella kaukana Raamatun opetuksesta.
Uskon ja ajattelen edelleen että lapset ovat Jumalan lahja, ne jotka minä olen saanut. Mutta myös oma elämäni on Jumalan lahja ja näistä lahjoista meillä on vastuu. Omasta elämän lahjasta ja ennenkaikkea näistä pienistä lapsista, jotka ovat tärkeintä ja rakkainta elämässäni. Minun on kannettava vastuu näin arvokkaista lahjoista joita olen Jumalalta saanut. Ja siksi minun on huolehdittava siitä että omat voimavarani riittävät, oma terveyteni ei lopu jatkuven raskauksien alla. Ja siksi ehkäisemme, yhdessä mieheni kanssa. Kannamme vastuun oman perheen hyvinvoinnista.
Ja ilolla haluanette kuulla että on ollut myös tilaisuuksia rauhanyhdistyksillä missä näistä asioista on alustettu oikeasti oikein, eli miten tärkeä on kantaa vastuu olemassa olevista lahjoista, mukaan lukien äidin elämän lahja. Ja että on oikein silloin ottaa vastaan kaikki se apu jota terveydenhuolto tarjoaa, myös ehkäisy. Eli vl porukassa on niin monenlaista ajatusta, kokemusta ja kantaa ettei yhtä voi koko porukan ajatukseksi laittaa. Monet kertomukset ja kokemukset täältäkin sivuilta ovat olleet sellaisia joihin en ole omassa elämässäni koskaan törmännyt vaikka olen aina tiivisti yhteisöön kuulunut. Ja edelleen haluan mukana kulkea, sillä koen että vanhoillislestadiolaisuuden keskellä on myös sitä aitoa sydämen uskoa ja Jumalan valtakuntaa, kuin myös muiden ihmisten keskellä. Ja ajattelen että meidän keskellä on myös niitä joilla ei ole aitoa sydämen uskoa. Mutta Jumala näkee jokaisen sydämeen, ihminen ei sitä näe. Ja se riittää. ”
Kaikille lukijoille tiedoksi, että kirjoitukseeni on mahdollista kommentoida nimettömästi s-postini kautta. Otan mielelläni vastaan asiallisia kommentteja. Ei haittaa, vaikka kirjoituksissa kuohahtelee tunteet, kunhan vain ketään ei aleta mollaamaan henkkoht. Siis asiat riitelee, ei ihmiset -periaatteella.
On ollut nimittäin mahtavaa saada sellaisia viestejä suoraan vl-kentältä, että asenne tiukkaa ehkäisykieltoa kohtaan on monilla vl-alueilla muuttunut.
Esimerkiksi just itsetyydytyksestäkin puhutaan ihan luonnollisena ja asiaankuuluvana itseensä tutustumisen asiana ja myös siitä puhutaan, että jo olemassa olevien lasten hoitaminen ja vanhempien terveys ja jaksaminen on tärkeämpää kuin megalisääntyminen. Kirjoitan asiasta omalla tyylilläni, en siis siteeraa sanatarkasti, etteivät informaattini paljastu.
Sitten olen taas saanut vastaavasti viestiä, että Amerikassa ollaan paljon tiukempia tuon ehkäisykiellon ja myös elämämntapojen suhteen. Tätä viestiä olen saanut todella monesta eri suunnasta. Eli mites nyt se asia, kun aina hehkutellaan puheissa, että ”siellä Amerikassa oli ihan sama henki kuin meillä täällä Suomessakin”…?
Noh, Suomen ry:iltäkin löytyy eroja, riippuu keitä milläkin paikkakunnalla on nokkamiehinä ja puhujina.
Eli ei todellakaan kaikilla vl-ihmisillä ole samanlaisia kokemuksia näistä asioista. Monia eri todellisuuksia löytyy.
Se, että nuo edelläkin mainitut lievennykset ehkäisykiellon suhteen, eivät ole tavoittaneet kaikkia vl-vanhempia, on havaittavissa useissa ”sankaritarinoissa”, mitä viljellään vl-ihmisten kanssapuheissa. Esimerkki.
Kun äiti, joka on synnyttänyt pienokaisensa sektiolla, mainitsee siitä, että sektioita ei voi kovin montaa tehdä, kun siinä tulee omat ongelamansa eteen, kohdunseinämän ohenemiset sun muut, niin hän saa kuulla jos minkämoisia sankaritarinoita, kuinka monta sektiota kukanenkin äiti on ihan hyvin kestänyt, vaikka lääkärit ovat etukäteen varoitelleet ja epäilleet.
Joku informoi mua huolestuneena sellaisesta asiasta, että kun tällaiset pikkuisen ”vajaat” tai älyllisesti lievästi kehitysvammaiset ihmiset löytävät toisensa ja alkavat sitten lisääntymään vauhdilla, eikä heistä ole oikeasti huolehtimaan lapsistaan. Minusta tässä olisi kyllä vastuunpaikkaa ympäristöllä asian suhteen.
Tässä on nyt sellainen ongelma, että kun aikoinaan tuo ehkäisykielto on ollut ehdoton ja kuolemaa halveksiva, niin osalla vl-porukasta se on sitä edelleenkin. Eli kun asiaa ei ole selkokielisesti purettu ja purnattu, se elää liikkeessä edelleenkin.
Eräs vl-ihminen kertoi, että hänen miehensä partaa oli paheksuttu ihan vastikään. Eli vaikka täälläkin on naureskeltu asialle ja sanottu sen olevan historian sulaneita lumia, niin edelleenkin partasynti on joillekkin vl-ihmisille tasan totta. Kyllä noitten juttujen oikasuissa olisi työsarkaa herrojen elovainioilla.
Vuokko, paljon olet kirjoittanut ja uskon että paljon olet myös saanut aikaan.
Tuo sinun s-postiisi tullut viimeisin viesti oli niin samoin ajateltu mitä olen itsekin asiota miettinyt. Myös tuo että myös tämän kristillisyyden keskellä on mukana hyvää ja oikeaa oppia, vailla lain taakkaa. Uskon että sitä on myös muualla eikä se rajoitu rauhanyhdistyksen seinien sisälle.
Myös tuon olen elänyt todeksi että asioita tutkii nyt eri perspektiivistä kun on jo elämää takana, myös noita hulluja vuosikymmeniä jollain tavalla muistaa.
Kaikki ei ole on/off tai musta/valkoinen. Paljon on myös hyvää ja hyvin. Mutta asiat joita sinä täällä nostat esiin ovat niitä elämäntapajuttuja, joissa itse kunkin pitäisi herätä ajattelemaan myös itse.
Sikäli tärkeää keskustelua, mutta se onkin eri juttu miten keskustelu etenee ja vaikuttaa.
Vuokko:
”Noh, niinhän se varmaan on, että turhaan minä täällä puhun ja puhisen, mutta vaikea tilannetta on hiljaakaan sivusta seurata. Varsinki kun on itte ollu samassa liemessä vahvasti mukana.”
Uskon, että et puhu turhaan kokemuksistasi, tuntemuksistasi ja ajatuksistasi. Omakohtaisten kokemusten kautta tulee usein syvällisin kerronta, ja niin on myös tässä kirjoituksessasi. Toivon, että paatuneinkin saarnamies tai muu johtavassa asemassa oleva tuntisi inhimillisen liikahduksen sisällään, ja kuuntelisi sisintään. Tunnevaurioisena voi olla vaikeaa ymmärtää toisen ihmisen kerrontaa kokemastaan, tunteistaan sekä ajatuksistaan, mutta asiallista keskustelua kannattaa aina jatkaa.
Tällaisista ajatusten jakamisesta on mahdollista saada heikommassakin tilanteessa olevan vahvistusta itselleen.
Kiitos Vuokko rohkeudestasi ottaa vaikeitakin asioita pöydälle tarkasteltavaksi.
Kiitos Tuomo kommentistasi.
Ja nyt taas kommentti s-postini välityksellä:
”Ehkäisyopin selkokielistä purkamista estää tehokkaasti osaltaan vanhoillislestadiolaisuudessa sitkeästi elävä erehtymättömyysoppi. Noloa olisi myöntää avoimesti esim. Päivämies-lehdessä että oltiin lain alla kun vaadittiin uupumuksen hetkelläkin lisääntymään, erehdyttiin pahasti. Entä olisiko pokkaa pahoitella, jopa pyytää anteeksi sadoilta ja tuhansilta tämän opin uhreilta. No ei nyt sentään. Puhujaveljet ja srk:n keulaväki kyllä ottavat kantaa ja esittävät vaatimuksia, mutta kun vastuuta penätään puheista, halukkaita vastuunkantajia ei näy mailla eikä halmeilla. Mokomatkin vellihousut!
Ihmisoikeusliiton tulisi puuttua napakammin tällaiseen aivopesuun, jota tapahtuu edelleen seurasaarnoissa, kuten suviseurasaarnoista oli kuultavissa ja nähtävissä. Vai tarvitaanko lisää todellisia tragedioita, lisää tragedioiden uhreja, joita päivitellään ensin aikamme ja sitten tajutaan, että jotain taisi tosiaan olla pielessä. Pelkään, että vl-liike ei pysty itsenäisesti edes ehkäisyopin lievennystä kakistamaan ilmoille. Eihän lievennystä olisi edes kirjoitettu Päivämiehessä ellei ihmisoikeusliitto olisi pistänyt selkä seinää vasten vl-johtoväkeä.
Eräs vl-sairaanhoitaja jutellessamme tästä aiheesta alkoi ihan kuiskuttelemaan, että hän vaan tälleen ihan jos näkee, että jollain on tosi hätä, niin sitten tulee juttelemaan, että ei näistä viitsi isommasti puhua, kun tiedäthän, ei näitä kaikki ymmärrä, että voi olla vaikeeta ja jos joku ymmärtää väärin ja sitten leviää juttu, että hän tällaista puhuu ja kun tästä on niin monenlaista käsitystä. Joopa joo… Tällä kuiskailuasteella ollaan…kun puhutaan tabusta nimeltä ehkäisy.”