Kotimaa-lehden uutisen mukaan Viron evankelis-luterilaisen kirkon konsistori on päättänyt lopettaa avioliittojen rekisteröimisen 1.1.2024 alkaen, jolloin Virossa tulee voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki. Siitä alkaen kirkko siunaa vain miehen ja naisen välisen avioliiton. Mielenkiintoista on seurata, miten tilanne Virossa kehittyy.
Suomessa kirkolliskokous hankki selvityksen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja päätyi 17.5.2018 äänin 83–23 hylkäämään sitä koskeneen kirkolliskokousaloitteen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan 1.3.2017, jonka jälkeen kirkko edelleen opettaa avioliitosta miehen ja naisen liittona, mutta tosiasiallisesti sallii myös samaa sukupuolta olevien vihkimisen.
Presidentti Paasikivi totesi aikanaan, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Kirkon kannalta ongelmallista on se, että jo perusasioista ollaan eri mieltä. Mitä on synti? Miten Raamattua on tulkittava? Onko avioliitto edelleenkin miehen ja naisen liitto, vai ei. Onko ihmisellä vapaa tahdonvalta itse ratkaista, mikä on hänen sukupuolensa?
En yritäkään tässä blogissa esittää lopullista ratkaisua näihin kysymyksiin. Lähdenkin siitä, että avioliiton rekisteröinti on maallisen vallan asia, joten miksi emme jätä sitä kokonaan maallisen vallan eli valtion tehtäväksi. Olisiko jo aika ryhtyä valmistelemaan vihkioikeudesta luopumista? Ajankohta olisi nyt sopiva, kun kirkko aloittaa kirkkokäsikirjan uudistamisen, jolloin joka tapauksessa joudutaan pohtimaan avioliittojen siunaamista koskevien kaavojen sisältö. Kirkkokäsikirjan sisältö on kokonaan kirkon omassa päätösvallassa.
Kristillisen uskon perusasioita ei kuitenkaan voida sivuuttaa. Rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseämme. Taivaallisen Isämme edessä me kaikki olemme syntisiä. Syyllisiä en kuitenkaan nyt kaipaa vaan ratkaisuja.
Pekka V. Pesonen
Minähän olen se synti, koska olen nainen, olen itsensä Perkeleen porttikäytävä, kirkkoisä Tertullianuksen mukaan, mutta näillä se on mentävä, kun nämä vermeet on annettu.
Vai pitäiskö vaihtaa sukupuolta ?
Viran puolesta siunaaminen on palkkatyötä, eikä siis merkitse mitään syvempää toivetta siunattujen matkalle .
Sillä on virka-asema, työaika ja työpaikka, sekä siunaamiseen tarkoiteut työvaatteet, sille laaditaan säännöt ja sanamuodot, se on kuin mekaaninen pylpyrä, jota pyöräyttämällä voisi saada samat sanat, kuin mitä pappi lukee paperista pitkän harkinnan jälkeen. Voinko, enkö voi, voinko ? Pitäiskö saada palkankorotus, että voisi.
Yhteisunta voisi rakentaa sellaisen siunausmylly rivistön, jota kuka tahansa voisi käydä pyöräyttämässä aina sopivan siunauksen saadakseen. Se tulisi halvemmaksi.
Tiibetissä on rukousmyllyjä.
Siunaus on kirouksen vastakohta, eikä tarvitse olla teologian maisteri, tohtori, eikä viisaus runoilija, että voi siunata, kaikki voivat siunata, sanalla on kaunis sisältö.
” Ole siunattu tullessasi ja ole siunattu pois lähtiessäsi.”
Kuten presidentti Paasikivi totesi aikanaan: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Ja kuten Tuori kirjoittaa blogissaan: kirkko tosiasiallisesti sallii samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen.
Kirkolliskokous saa päättää, ketä pareja kirkko vihkii. Tähän ei vaikuta mikään tasa-arvolaki. Aivan vastaavalla tavalla kirkolliskokous saa päättää, ketä pareja kirkko siunaa. Vihkimisistä luopuminen ei muuta tilannetta millään tavalla. Vihkimisen ja siunaamisen kaava ovat nykyisinkin niin lähellä toisiaan, että kirkon rivijäsen tuskin pystyy erottamaan tilaisuuksia toisistaan.
Tuorin kuvaamaa ongelmaa ei synnytä vihkiminen siunaamisen sijasta vaan ongelma syntyy siitä, että kirkko itse ei halua rangaista samaa sukupuolta olevia pareja vihkiviä pappeja. Jos vihkimisen sijasta ryhdytään ainoastaan siunaamaan, sama ongelma jatkuu: kirkko itse ei halua rangaista samaa sukupuolta olevia pareja siunaavia pappeja.
Ymmärrän, että Tuorin motiivina on palauttaa kirkolliskokoukselle päätäntävaltaa asiassa. Mutta koska ongelma on siinä, että kirkko itse ei halua rangaista kirkolliskokouksen päätöstä noudattamatta jättävää pappia, tilanne ei millään tavalla muutu olipa sitten kyse vihkimisestä tai siunaamisesta. Kirkolliskokouksen määrävähemmistö vastustaa sateenkaariparien vihkimistä ja siunaamista, mutta ei mahda sille mitään, että tuomiokapitulit eivät puutu näihin toimituksiin.
Eli palaisin siihen Paasikiven oppiin ja tunnustaisin tosiasiat.
Kanssa, yhdessä, ja miten puolesta asia sitten menikään.
Kun maistraatin vahvistamaan avion konsensukseen tulisi pynntö kirkollisesta siunaamisesta ilmoitettaisiinko siittä Jumalanpalveluksessa samansukupuolisen parin kyseessä ollen. Nythän kuulutuksia on voitu edellisessä määrätä lukemaan esimerkiksi Diakoni.
Tälle tielle lähdettäessä olisi pareja katsottava yhdenvertaisesti kun siunauksen positiota katsotaan vahvistamaan jo vahvistettua konsensusta. Heterothan saavat Siunauksen samalla kertaa toimituksessa.
Edellinen katsoo jo edellisissä todistettua Itse siunauksen olevan oleellinen virkamiesoikeudellisen jälkeen.
No sitten tämä oma kaava samansukupuolisille; sehän on lähtökohtaisesti vihkimistä katsoen syrjivä kun toiset tarvitsevat oman kaavansa.
Toki mielenkiintoa kaffipöydässä keskusteluun tuo ajatustenvaihto, mitähän tässä yhdistettiin, ja mitä tuli siunatuksi.
Mikäli kirkko luopuisi avioliittoon vihkimisestä, kaikki parit solmisivat avioliiton ensin maistraatissa. Tämän jälkeen parille järjestettäisin (parin niin halutessa) siunaustilaisuus, jossa parin avioliitolle pyydettäisiin Jumalan siunausta.
Siunaustilaisuuden kaava löytyy kirkkokäsikirjasta tälläkin hetkellä ja se muistuttaa avioliittoon vihkimisen kaavaa huomattavan paljon. Avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen eivät tilaisuuksina koreografialtaan juurikaan eroa toisistaan.
Mitä sitten tulee samaa sukupuolta oleviin pareihin, heidän avioliittonsa siunattaisiin kirkossa aivan samalla tavalla kuin heidän avioliittonsa vihitään tällä hetkellä – tietty joukko kirkon jäseniä pahoittaa siitä mielensä, mutta tuomiokapitulit eivät asiaan puuttuisi. Ja riitely kirkon sisällä jatkuisi samaan tapaan kuin tälläkin hetkellä.
Tarja Parkkila: ”Miksi sitten Luoja loi ihmisiä, jotka eivät joko voi koskea naiseen, tai eivät voi koskea mieheen niin, että syntyisi uutta elämää. Ja jotka kuitenkin haluavat perheen ja pitävät lapsista. Se onkin vaikea kysymys.”
”Vastaus tähän vaikeaan kysymykseen voisi olla esim. seuraava: Homoseksualismi voi olla populaation koon säätelykeino, joka vähentää syntyvyyttä ja lisää adoptiolapsien selviytymistä. Tämän hypoteesin mukaan homoseksualismi olisi evoluution tuottama sopeutuma, joka edistää lajin geneettistä monimuotoisuutta ja pitkän aikavälin menestystä Tämä on kuitenkin vain yksi teoria, eikä sitä ole pystytty todistamaan yksiselitteisesti. Homoseksualismi voi olla myös monimutkaisen yhteisvaikutuksen tulos geneettisten, hormonaalisten, aivojen rakenteellisten ja ympäristötekijöiden välillä.” (vastaus GPT:n avulla)
Tuskin homoseksualismiin löytyy ns. jumalalallista selitystä, mutta joku evolutiivinen selitys siihen varmaan on. Raamatun syntiinlankeemus ei sitä selitä. (Tämä kommentti ei liity suoraan blogin aiheeseen.)
Leo Tihinen
Kyllä, olet ihan oikeassa, se voi olla myös sitä, kaikella on tarkoitus.
Evolutiivinen selitys ei ole kristinuskoa. Kirkko, joka siunaa tai vihkii samansukupuolisia liittoon, ei ole kristillinen kirkko.
Raamatun selitys on aivan selvä: se on syntiinlankeemus ja se on kristinuskoa. Sen seuraukset näemme kaikkialla maailmassa. Syntisyys ja Jumalaa vastaan kapinointi ovat syy ja sruraus juuri tämänkin täysin selvän asian vatvomisessa.
Kyse on nyt vain siitä, että synnin turmelema ylpeä ihminen kapinoi Jumalaa ja Jumalan luomisjärjestystä vastaan ja kaivaa siksi selitystä selityksen perään.
Vihkiihän kirkko avioliittoon myös typeriä ja ennakkoluuloisia ihmisiä.
Jorma Hentilä, kiitos kommentista, joka oli kylläkin red herring, pelkkä heitto. Kuten totesin, teologisesti on aivan aivan mahdoton yhtälö, mikäli kirkolla on /olisi kaksi rinnakkaista käsitystä aivan keskeisistä asioista. Pidät tätä ”viisasteluna.” Sitten itse Kristus viisastelee, kun hän sanallaan vahvistaa sen, että mieheksi ja naiseksi Jumala jo alussa loi heidät. (Mat19) Kahden todistajan todistus on lisäksi pätevä (Joh 8:17).
Nyt kuitenkin esim. Britanniassa – (Amazing!! Mutta ei yllättävää läntisen demokratian sensuurin lisääntyessä) – on erotettu virasta henkilöitä, jotka julkisesti ovat sitä mieltä, että on olemassa vain kaksi sukupuolta mies ja nainen. Ja tässä Kristuksen totuudessa pysyn itsekin huolimatta siitä mitä mieltä ovat Seta ja yleinen mielipide. Perustelkoon nyt joku evlut-kirkon viranhaltija Raamatun sanalla, miten kaksi rinnakkaista käsitystä avioliitosta voi olla yhtäaikaa teologisesti totta. Ratkaisen sen itse, ettei kukaan joudu leimatuksi ja häpeäpaaluun. Joustetaan ja katsotaan läpi sormien Jumalan sanaa. Mutta kuten Kristus itse sanoo: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. (Mat24:35)
Omasta mielestäni Viron evlut-kirkko tekee aivan oikean ratkaisun omassa tilanteessaan siunatessaan vain miehen ja naisen välisen avioliiton.
Riitta Sistonen: ”Evolutiivinen selitys ei ole kristinuskoa. Kirkko, joka siunaa tai vihkii saman sukupuolisia liittoon, ei ole kristillinen kirkko.”
Riitta Sistonen. Voit antaa paremman selityksen Tarjan kysymykseen. ”Miksi sitten Luoja loi ihmisiä, jotka eivät joko voi koskea naiseen, tai eivät voi koskea mieheen niin, että syntyisi uutta elämää. Ja jotka kuitenkin haluavat perheen ja pitävät lapsista. ”
Kristinuskokaan ei selitä kaikkea. Meidän pitää käyttää elämänratkaisuissamme Luojan antamaa järkeä – kuten on käytetykin.
Tiedän kyllä, että kristillisissä kirkoissa vihitään saman sukupuolisia ihmisiä avioliittoon. Suomessa sivistys ei ole vielä niin pitkällä.
Muuten tiedoksi sinulle, jos et satu tietämään. Raamatussa ei kerrota yhdestäkään avioliittoon vihkimisestä. Vanhan testamentin aikaan oli vallalla moniavioisuus, joten avioliittomallia ei kannata Raamatusta etsiä.
Tuon päätöksen jälkeen Viron pappien ei tarvitse pelätä tilannetta, jossa joutuisivat toimimaan omantuntonsa vastaisesti.
Myös Viron kirkko siunaa avioliiton, joka on vihitty siviiliviranomaisissa. Päätös avioliitolain muuttamisesta on vain ajan kysymys. Silloin kirkolla on edessään kysymys suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien avioliittoon ja sen siunaamiseen. Kun sutta lähti pakoon, tuli karhu vastaan.
Nykyinen kaavakin kävisi samansukupuolisessa konsensuksen vahvistamisessa pienin lisäyksin.
Katsotaan hiukka enemmän parisuhteen vahvistamista, jolloin miehestä ja naisesta todistamisen jälkeen pappi tulee seuraavaan:
”Käytäntönä Elämä on opettanut ja todistanut niin miehen ja miehen, kuin naisen ja naisen olevan hyvin kykeneviä rakastamaan toinen toistaan kuten heteroliitossa, ja edellinen myös yhteisiä lapsia katsoen. Näin kirkolta ja lainsäätäjältä saamine valtuuksin julistan Teidät Aviopuolisoiksi Kirkkomme Uskon mukaan. Ottakaa vastaan Herramme Jeesuksen Siunaus”.
Asianhoito ei tarvitse olla komplektisempaa kuin on vaan ryhtyä kehittävään työhön ilman vuosikausien komiteatyötä mikä sekään ilonkiljahduksia toisi.
Kirkolla on paljon hyvää kokemusta komiteatyöskentelyn tehokkuudesta. Niiden avulla on ennenkin haudattu paperipinojen alle kaikki ongelmat
Leo Tihinen: ”Muuten tiedoksi sinulle, jos et satu tietämään. Raamatussa ei kerrota yhdestäkään avioliittoon vihkimisestä. Vanhan testamentin aikaan oli vallalla moniavioisuus, joten avioliittomallia ei kannata Raamatusta etsiä.”
Kirkon tulee perustella päätöksensä Raamatulla, joka on ylin auktoriteetti kirkolle. Kirkko on uskon yhteisö, jonka oppi perustuu Raamattuun ja Tunnustuksiin.
Esim. Heikki Räisänen ja monet muutkin teologit ovat todenneet, että Raamatusta ei löydy perusteita samansukupuolisten liitolle. Se että jotkut siunaavat, ei ole mikään peruste että niin tulisi tehdä. He tekevät väärin ja rikkovat Jumalan säätämystä vastaan niin tehdessään.
Miehen ja naisen avioliitto perustuu luomiseen. Jumala loi ihmisen ”mieheksi ja naiseksi”. Jumala siunasi miehen ja naisen. Siunaus tarkoittaa hedelmällisyyttä. Samansukupuoliset eivät voi olla hedelmällisiä ja tuottaa jälkeläisiä eivätkä jatkaa Jumalan luomistarkoitusta ja -käskyä.
”Kun Mooses lisää sanat ”ja toi hänet Aadamin luo”, on tässä eräänlainen häämenojen kuvaus, joka kannattaa erityisesti panna merkille. Eihän Aadam tempaa itselleen omin päin itselleen vasta luotua Eevaa, vaan odottaa, että Jumala hänet tuo. Kuuluuhan Kristuksen sanakin: ’Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako’ (Matt. 19:6). Onhan miehen ja naisen laillisesti sitova yhdistäminen Jumalan säätämä järjestys.
Tästä syystä Mooses säilyttää tässä hänelle ominaisen sanonnan ja sanoo: ’toi luo’. Kuka? Jahve Elohim, toisin sanoen koko Jumalauus: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Nämä yhdessä sanovat Aadamille: Kas, tämä nainen on sinun morsiamesi, jonka kanssa tulet asumaan ja siittämään lapsia. …
”Tämä raamatunkohta on näin ollen aivan erityisesti huomattava, eikä ainoastaan kaikkea himon kauhistuttavaa väärinkäyttöä vastaan. Siinä on myös avioliiton vahvistus vastoin sitä jumalatonta halventamista, jolla paavikunta on vääristänyt avioliiton. Eikö olekin suurta, että Jumala on vielä viattomuuden tilan vallitessa asettanut ja säätänyt avioliiton? Sitäkin kipeämmin tarvitaan nyt tätä asetusta ja säätämystä, mitä enemmän synti on sitä heikentänyt ja turmellut. Voittamattomana pysyy siis vastoin kaikkia Perkeleen oppeja tämä lohdutus, että avioliitto on jumalalallinen elämänmuoto, toisin sanoen itsensä Jumalan asettama.” .(1. Mooseksen kirjan selitys, Martti Luther, jakeen 1. Moos. 2:22 selitystä).
Riitta Sistonen: ”Esim. Heikki Räisänen ja monet muutkin teologit ovat todenneet, että Raamatusta ei löydy perusteita saman sukupuolisten liitolle. Se että jotkut siunaavat, ei ole mikään peruste että niin tulisi tehdä. He tekevät väärin ja rikkovat Jumalan säätämystä vastaan niin tehdessään.”
Anteeksi tämä myöhäinen kommentti.
En yritä väittää, että Raamatusta löytyisi perusteita samaa sukupuolta olevien avioliitoille.
Kuten jo aikaisemmin olen sinulle todennut, niin Raamatusta ei kannata etsiä avioliittomallia tähän päivään. Mooseksen ja Paavalin aikana olivat ihmisten tietämys, tavat ja tottumukset niin erilaiset verrattuna nykypäivään.
Tulkoon tässä vielä kerratuksi se tosiasia, että kukaan meistä ei valitse sukupuolista suuntautumistaan, jonka saamme Luojaltamme syntymässämme. Siksi olisi myös kirkossamme kunnioitettava ihmisiä (jäseniä), kohtelemalla heitä tasa-arvoisesti, suomalla kaikille samat palvelut sukupuolisuuntauksesta riippumatta.