Veriteot järkyttävät ja erityisesti ne järkyttävät silloin, kun uhreina ja tekijänä on nuoria ihmisiä ja silloin kun teot vaikuttavat summittaisilta.
Mikä naksahti ja miksi?
Tätä pysähdyimme jälleen miettimään tänään kun saimme kuulla veriteoista Oulun Myllytullin ammattioppilaitoksella. Oppilaitkosessa opiskellut 16 vuotias nuorukainen puukotti kolmea alle 20 vuotiasta nuorta naista sekä hieman yli 20 vuotiasta nuorta miestä.
Kysyin itseltäni: Voisiko tämä sattua minun työpaikallan?
Sain vastauksen: Kyllä voisi, mutta haluan tehdä kaikkeni ettei niin kuitenkaan käy.
Tieismmekö ennakolta, että näin voi käydä?
Kyllä teisimme. Tämä on jatkumoa jo aiemmin ketulle kouluväkivallalle.
Emme vain tienneet koska seuraava väkivaltateko tapahtuu, missä se tapahtuu tai miten. Vielä vähemmän teistimme ennakolta kuka olisi tekijä ja ketkä uhreja.
Jaksamista kaikille Oulussa ja jaksamista myös kaikille nurten vanhemmille eripuolella Suomea jotka ovat huolissaan omien rakkaitensa tulevaisuudesta.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/puukotuksen-uhrien-tila-on-vakaa-kolme-tehohoidossa/644565/
Jukka Kivimäki :”Mikä naksahti ja miksi?”
”Pitäisi varoa ennenaikojaan häiritsemästä lapsuuden päivien rauhaa. Elämä koettaa saada aikaan rikkoutumisia jo kehdosta pitäen, mutta kaikki todellinen kehitys tapahtuu asteittain. Lasten on sensijaan nykyään vilauksessa tultava niin erinomaisen järkeviksi. He ovat perillä paljosta, mitä heidän olisi parempi olla tietämättä, ja sitä vastoin tietämättömiä siitä, mistä tosi onni riippuu. Itsekkäitä, juurettomia, kuihtuneita lapsiraukkoja, joilla ei ole kiinnikettä taivaassa eikä maan päällä, he ovat elämään väsyneitä silloin, kun toiset alkavat elää.
– –
Ajan kasvatuksessa on vinoon menevää se, että katsotaan tiedon olevan kaikki kaikessa. Ihmishenki tarvitsee lämpöä yhtä välttämättömästi kuin valoa. Kun näen niin monien paleltuneitten olioitten lähtevän kouluistamme, tekee usein mieli toivoa heille vähemmän lukeneisuutta ja enemmän uskoa, vähemmän harkintaa ja enemmän antautuvaa innostusta, mutta ennen kaikkea sitä sielun ja ruumiin terveyttä, mikä viihtyy kaikkien kykyjen tasapainossa” (Topelius: Lukemista lapsille –kokoelman esipuheesta Helsingissä 1865)
Kaikenlainen jokaisen syntyvän lapsen hyvinvointiin tähtäävä toiminta, perheiden tukeminen ja avun antamisen turvaaminen tarvittaessa on asia, joka luo meille kaikille parempaa tulevaisuutta.
Kaikenlaiselle kaltoinkohtelulle, väkivallan eri muodoille ja kiusaamiselle nollatoleranssi.
Jokaisen ihmisen aidolle vuorovaikutukselle ja kuuntelemiselle, kuulluksi tulemiselle, arvostukselle, kunnioittamiselle taustoista riippumatta mahdollisimman hyvä lähtökohta.
Avainsanoja murhetragedioiden välttämisessä ovat siis ennaltaehkäisy ja välittäminen.
Tämä teksti pulpahti minusta Jokelan surmien jälkeen. Kauhajoen tapahtumat tntuivat kuuluvan samaan piiriin ja nyt sitten Oulu. Eikö näille ole loppua.
Koko Suomi nyt surevi
koko kansa kauhistuvi
kantaa tuskaa turman työstä
epätoivon elehestä,
jolla järkky nuorukainen
umpikujaan ajautunut,
katkoi elon kahdeksalta
siinä itsekin samalla
lähti perään poistuneiden
teki seuraa surmatuille.
Suree heitä sukulaiset
kaikki ystävät yhessä,
koko kansakin kysyvi
tuota päässään pyörittävi,
mikä nuoren nyrjähytti
mikä antoi ajatuksen
tuohon tuhoisaan tekohon.
Voisimmepa kodeissamme,
kaikissa myös kouluissamme,
antaa turvaa ja tukea
riittävästi rakkautta,
ettei kukaan yksin jäisi
ettei ketään kiusattaisi
epätoivoon ajettaisi.
Kuinka saataisiin kurihin
kunnolliseen karsintahan
villi meno videoiden
netin turmelus tuhoisa.
Saastaa tulee telkastakin
valuu kotiin katalasta,
viihdettä on väkivalta
tappaminen taidemuoto.
Seksi saapi suosiota
navanaluset alati.
Rajat, pantu rakkaudella,
säännöt suojaksi elämän,
totisesti tarvitahan
tässä ahnaassa ajassa.
Hoitakaamme lapsiamme
hellikäämme nuoriamme
laulakaamme iltalaulut
sanelkaamme siunaukset
heidän tosi turvaksensa
ikuiseksikin iloksi.
Odotan mielenkiinnolla, haluavatko jotkut kieltää kaikilta puukot?
Tuliaseiden täyskieltoahan vaadittiin kouluampumisten jälkeen.
Mikä naksahti? Hän oli koulukiusattu, syrjään jätetty ja arvottomuuden tunnetta kokenut. Monet väkivallan tekijät, kouluampujat ja muut, ovat tai olleet joskus koulukiusattuja. Minäkin olin, mutta aivorakenteeni kai esti minua ryhtymästä väkivaltaiseksi. Samoin kuin on estänyt minua uskomasta.
Sivumennen sanoen, en ymmärrä, miksi tehdä runoa kauheasta tapahtumasta, ellei sitten kykene avaamaan tai ilmaisemaan sillä jotain sellaista mitä ei muuten sanoin voi ilmaista. Tässä runossa en nähnyt mitään sellaista, en uutta näkemystä, en uusia ulottuvuuksia tai tapaa ajatella väkivaltaista ja traumaattista tapahtumaa.
Yki Räikkälä :”Minäkin olin, mutta aivorakenteeni kai esti minua ryhtymästä väkivaltaiseksi. Samoin kuin on estänyt minua uskomasta”
Niin itsekin olin, ja minut pelasti oma Raamattu, jota koulukiusattuna 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi toivoin. Olin tuolloin jo siinä ”vaiheessa”, että sairastuin kuumeeseen, jonka lääkäri diagnosoi koulukammoksi. En vaivannut asialla enempää muutenkin liiallisen työn ja evakkoperheen raha- ym. huolien rasittamia vanhempiani, vaan halusin näyttää nuoremmille sisarilleni mallia kuinka pärjätään. Päivästä toiseen istuuduin koulun jälkeen keinutuoliin ja aloin lukea kertomusta Ihmisen Pojasta, joka viattomana ristiinnaulittiin.
Omien lasten ollessa kouluikäisiä olimme molemmat mukana luokkatoimikunnissa, joissa vanhemmat ratkoivat yhdessä opettajan kanssa eteen tulevia ongelmia. Esim. omien lastemme alkava koulukiusaus loppui alkuunsa, kun sovimme opettajan kanssa, että hän ei kerro luokalle, jos lapsemme saavat kokeista kymppejä.