Pääministerikandidaatti Juha Sipilän uskonnollinen vakaumus ja taustayhteisö Rauhan Sana kiinnostaa ja aihe velloo mediassa. Risto Uimosen kirjoittama Juha Sipilä – Keskustajohtajan henkilökuva -kirja (Minerva) ei pysäyttänyt keskustelua, vaikka se selvästi oli kirjan jonkinlainen tavoitekin.
Syy asian esillä olemiseen on osin se, että kirja luo Rauhan Sanasta liberaalimpaa kuvaa kuin liike tosi asiassa on. Tämä taas johtuu siitä, että liike asetetaan kirjassa vastakkain vanhoillislestadiolaisuuden kanssa. Miksi näin tehdään, johtuu puolestaan siitä, että Sipilästä on julkisuudessa tehty vanhoillislestadiolaista, mitä hän ei ole. On syntynyt tarve tehdä etäisyyttä vanhoillislestadiolaisuuteen, mistä varmaan siitäkin on tässä tohinassa syntynyt hieman todellisuutta kapeampi kuva.
Toisaalta – rauhansanalaisuus on lestadiolaisuuden parissa juuri se liike, joka on haarautunut nimenomaan vanhoillislestadiolaisuudesta. Vanhoillislestadiolaisuudessa ja rauhansanalaisuudessa on eroavaisuuksien ohella myös paljon yhteneviä piirteitä.
Vaikka Sipilän oma vakaumus ja se mitä on rauhansanalaisuus, ovat jossain määrin eri kysymyksiä, taustayhteisö ei ole kenenkään vakaumuksessa merkityksetön asia. Tutkimusten perusteella rauhansanalaisuus siirtyy voimakkaasti eteenpäin suvussa ja perheissä. Se on liikkeen ominaispiirre.
Uskonto on niin henkilökohtainen asia, että Sipilän on itse saatava määritellä se, miten hän uskoo ja mitä hän vakaumuksestaan kertoo. ”Usko on monille hyvin herkkä ja henkilökohtainen asia. Koen, että jokaisella on oikeus määritellä itse, millainen on”, Sipilä sanoo Risto Uimosen mukaan.
Mutta koska kyse on pääministerikandidaatista, hänen uskonnollinen maailmansa ja taustayhteisönsä eivät ole yhdentekeviä asioita. Ne muodostavat osaltaan sitä pohjaa, jonka perusteella hän mahdollisena tulevana pääministerinä tekee päätöksiä. Siksi on hyvä, että asiasta kirjoitetaan ja Sipilältä odotetaan vastauksia myös näihin kysymyksiin. Toki näitä vastauksia voi yhtä lailla odottaa myös muilta puoluejohtajilta.
Sipilä on myös itse antanut aihetta kirjoittelulle. On kerrottu, että hän on kieltäytynyt ainakin parista haastattelusta, jossa olisi keskitytty arvoasioihin. Ylipäänsä ei heti tule mieleen, kenen uskonnollinen vakaumus olisi herättänyt viime vaaleissa yhtä lailla mielenkiintoa kuin juuri Sipilän.
Valkopesua vai kaivelunhalua
Risto Uimonen kirjoittaa kirjassaan, miten lestadiolaisuudella tarkoitetaan yleensä arkikielessä vanhoillislestadiolaisuutta, joka tuo heti monen mieleen arvokonservatiivisuuden ja ahdasmielisyyden. Rauhansanalaiset taasen erottuvat vanhoillislestadiolaisista vapaamielisyydessä ja suvaitsevaisuudessa.
”Televisiota ei ole heiltä kielletty, ja elokuvissa saa käydä. Lasia voi kallistaa ja maljoja nostaa. Rauhansanalainen liberaali siipi, johon Sipilä lukeutuu, lähtee siitä, että jokaisella on omantunnon vapaus ja oikeus toimia mielensä mukaan myös hengellisissä asioissa”, hän maalailee isolla pensselillä.
On totta, että rauhansanalaisuudessa on erilaista ajattelua. On Uimosen kuvaamaa liberaalia mutta on myös konservatiivista. Eritoten ruotsinkielinen rauhansanalaisuus on konservatiivista luonteeltaan.
Yle uutisten blogissaan yrittäjä Sari Helin syyttää kirjan kirjoittajaa Uimosta siitä, että hän valkopesee kaikki ne otsikot, joita lestadiolaisesta liikkeestä on nähty eritoten koskien lasten ja naisten asemaa.
”Ainoa harmaasävy kirjaan tulee Juha Sipilän uskonnollisesta taustasta, jonka kirjoittaja todistaa ei-vanhoillislestadiolaiseksi kuitaten uskontoon viittaavan keskustelun ’negatiiviseksi kaivelunhaluksi’, jossa ’osa kiivailusta johtuu suvaitsemattomuudesta.…”, Helin kirjoittaa.
Kotimaa24:n haastattelussa Sipilä on puolestaan osoittanut kritiikkiä toimittajia kohtaan sen osalta, etteivät toimittajat ole halunneet ymmärtää hänen vakaumustaan.
Veli avaa taustoja Radio Deissä
Mitä Sipilä on sitten omasta vakaumuksestaan sanonut? Hän katsoo muun muassa, ettei hän ole koskaan lokeroinut itseään minkään suuntauksen oppeihin, eivätkä teologiset opinkysymyskeskustelut kiinnosta häntä. Hän kertoo käyvänsä harvakseltaan hengellisissä tilaisuuksissa, lukevansa Raamattua ja hiljentyvänsä rukoillen. Hän korostaa yksilön omantunnonvapautta, siis omaa vapautta ja vastuuta itse määritellä kantansa uskonnollisiin kysymyksiin. Sipilän taustaa tuntevat pitävät hänen kuvaustaan itsestään aitona. Hän siis asemoi itsensä rauhansanalaiseen liberaaliin porukkaan.
Kotimaa24:lle hän kertoi, että kansanedustajat ovat pitäneet häntä vanhoillislestadiolaisena, mitä hän ei ole koskaan ollut.
”En siis kuulu nk. vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen, mihin useammat lestadiolaisuuden liittävät, mutta minulla on ystäviä senkin liikkeen parissa ja olen oppinut arvostamaan heitä”, hän on kirjoittanut blogissaan.
Kysymykseen, onko hänen suvussaan vanhoillislestadiolaisuutta, hän toteaa, että varmaan kaikilla pohjoisessa asuvilla on. Tarkemmin hän ei halua asiasta Kotimaa24:lle kertoa. Kirjassa kuitenkin kerrotaan, miten hänen kotinsa elämää on sävyttänyt rauhansanalaisuus.
Juha Sipilän toimittaja-veli Jouni Sipilä on kertonut hyvin avoimesti Radio Deissä lapsuutensa perheen uskonnollisuudesta ja muun muassa siitä, miten rauhansanalaisessa liikkeessä rajat olivat selkeät. Hän kertoo, miten kesät olivat seuroissa käymisen aikaa. Kun perhe asui Kainuussa, siellä veti tavallinen seurakuntanuorten toiminta eikä rauhansanalaisuus ollut esillä. Kainuussa liikkeen edustajia ei juuri ole.
Jouni Sipilä toteaa myös, että perheen vanhemmat irtaantuivat vanhemmalla iällä rauhansanalaisuudesta ja liittyivät vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Tämä taas on hänen mukaansa vaikuttanut siihen, että perheessä ei tällä hetkellä ole ”yhteistä seurapirttiä”.
Jouni Sipilän mukaan Sipilöiden perheessä luetaan nykyisin ruokarukous, jouluisin jouluevankeliumi sekä toivotetaan siunausta. Ne ovat vanhaa perua.
– Perinteistä ’Jumalan tervettä’ me ei varmaan ole toivotettu aikoihin. Kyllä se vähän ehkä myöskin semmoinen jakava tekijä, että kun me kuitenkin aika moni meistä lapsista on vähän niinku irti siitä perinteestä jo aika paljon niin ehkä se on vähän niin kuin semmoinen jota vähän varotaankin, ettei kenellekään tulisi paha mieli, hän sanoo Radio Deillä.
Ohjelmassa Jouni Sipilä kertoo myös, miten hän on seurannut veljensä esiintymistä tiedotusvälineissä myös siltä osin, mitä häneltä kysytään uskonnosta. Jouni Sipilä on havainnut, miten haasteellisia ihmisten vahvat ennakkokäsitykset ja tämän kautta asioiden ymmärtäminen ovat olleet.
– Oli mielenkiintoista seurata, että mitenkähän se ui kuiville noista lahkomäärittelyistä ja muista. Kyllä se siitä kummasti näkyy asettuneen, että voi olla, että se on asia, joka vielä nousee esille, hän pohtii Mari Leppäsen haastattelussa Mari Leppänen ja kerrottu elämä -ohjelmassa Radio Deissä.
Tällainen, tällainen ja tällainen liike
Jos Uimosen kirjassa tuodaan esille liian liberaalia kuvaa Sipilän taustayhteisöstä, ehkä tuoreissa Suomen Kuvalehden ja etenkin Iltalehden artikkeleissa painottuvat enemmän liikkeen konservatiivisen siiven kannat. ”Tällainen on Sipilän herätysliike – ei abortille ja eutanasialle”, Iltalehden uutinen otsikoi. Otsikko ei kuitenkaan ole vailla katetta.
Ensinnä Rauhan Sana on herätysliike. Herätysliikkeet ovat konservatiivisia valtakirkkoon verrattuna körttiläisyyttä lukuun ottamatta, jos asia yksinkertaistetaan. Sitä on myös Rauhan Sana.
Rauhan Sanan osalta ei tarvitse tyytyä vain yksittäisten liikkeen eri siipien kokijoiden määrittelyihin. Liikkeestä on melko tuoretta tietoa Hanna Salomäen monipuolisessa herätysliikkeitä käsittelevässä tutkimuksessa Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen (Kirkon tutkimuskeskus 2010). Teologian tohtori Salomäki johtaa Kirkon tutkimuskeskusta.
Salomäen kirja pohjautuu herätysliikekyselyyn, joka on suoritettu eri liikkeiden kesäjuhlilla 2007-2008. Mukana on kymmenkunta herätysliikettä tai niihin lukeutuvaa yhteisöä. Rauhan Sanaa käsittelevä aineisto on koottu Rovaniemellä Rauhan Sanan Suvijuhlilla 2008.
Osa vastaajista kertoi, että heitä häiritsi se, että vanhoillislestadiolainen liike dominoi lestadiolaisen liikkeen julkisuuskuvaa. Salomäen mukaan vaikutti myös siltä, että joillakin liikkeen osallistujilla oli negatiivisia kokemuksia vanhoillislestadiolaisuudesta , ja siksi siihen haluttiin tietoisesti tehdä rajaa. Lomakekyselyn 421 lomakkeesta palautui 302 eli Rauhan Sanan osalta vastausprosentti oli 72.
Rauhan Sanan kesäjuhlaväestä 63 prosenttia määritteli itsensä uskovaiseksi, 34 prosenttia kristityksi, 2 prosenttia luterilaiseksi, prosentti etsijäksi ja prosentti ei osannut sanoa kantaansa. Uskovaisuus painottui identiteetissä keskimäärin enemmän verrattuna muihin herätysliikkeisiin.
Suomalaiset mieltävät itsensä useimmin kristityiksi: Kirkkomonitor 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisista 68 prosenttia piti itseään kristittynä. Suomalaisena perusluterilaisena itseään piti joka toinen eli 55% ja samoin luterilaisena 51%. Uskovaiseksi itsensä mielsi 15 prosenttia suomalaisista. Liikkeiden retoriikassa termejä käytetään kuitenkin eri tavoin. Joidenkin liikkeiden edustajista käytetään hyvin yleisesti termiä uskovainen. Sanan merkitys ja mielikuvat eri liikkeissä eroavat toisistaan.
Juha Sipilä kuvaa itseään Risto Uimosen kirjassa seuraavasti: ”Jos saisin määritellä itseni, niin toteaisin olevani kristitty, jolla on kristillinen vakaumus. Olen myös luterilainen ja uskovainen. Sen sijaan en lokeroi itseäni lestadiolaiseksi.”
Avoin suhtautuminen pelastukseen
Salomäen kirjan mukaan rauhansanalaiset osallistuvat kohtuullisen aktiivisesti luterilaisen seurakunnan toimintaan. Liike ei tosin ole aivan herätysliikkeiden aktiivisuuden kärkipäässä. Kokonaisuudessaan kirkon herätysliikeväki on hyvin aktiivista seurakunnallisessa toiminnassa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa, Rauhan Sana -liikkeessä ja esikoislestadiolaisuudessa korostetaan sitä, että usko syntyy kuulemisesta. Tämän ajattelun mukaan Raamatun lukeminen ruokkii uskovaa, mutta ei synnytä uskoa. Uskon syntymiseen vaaditaan uskovien yhteisö tai sen yksityisen uskovan julistama synninpäästö tai julistus, joka kuvaa Kristuksen sovitustyötä. Vasta tämän jälkeen Raamattu avautuu oikein hengellisessä merkityksessään, ja lukija alkaa ymmärtää Raamatun sanomaa.
Lukiessa Rauhan Sana -liikettä edustavien vastauksia Salomäen kirjasta, vahvistuu kuva, että liikkeessä voi olla Sipilän kaltaista liberaalimpaa herätyskristillisyyttä ja konservatiivisempia kristittyjä. Rauhan Sanassa ja Kansan Raamattuseurassa esimerkiksi käsitykset Raamatusta hajaantuvat keskimääräistä enemmän. Kesäjuhlaväen mielissä kannatusta saavat sekä ajatus Raamatun erehtymättömyydestä että se käsitys, että Raamatussa voi olla historiallista epätarkkuutta.
Raamatun lukeminen ei ole aktiivisinta Rauhan Sanassa verrattuna muihin herätysliikkeisiin. 16 prosenttia lukee sitä päivittäin, 21% vähintään kerran viikossa ja 33% vähintään kerran kuussa. Esimerkiksi viidesläisyyteen lukeutuvan Kansanlähetyksen kesäjuhlaosallistujista 53% lukee Raamattua päivittäin.
Rauhan Sanan kesäjuhlaosallistujista peräti 71% katsoo, että vain henkilökohtaisen uskonratkaisun tehnyt pelastuu. Kansanlähetyksellä vastaava luku on 89% ja esimerkiksi evankelisuudella 29%.
Vain omaan herätysliikkeeseen kuuluva pelastuu 46% juhlaan osallistuneen vanhoillislestadiolaisen mielestä. Rauhansanalaisuudessa näin ei ajattele Salomäen tutkimukseen osallistuneista kukaan.
Vajaa puolet ei hyväksy aborttia koskaan
Rauhan Sana oli mukana niin kutsutussa herätysliikkeiden tunnustusrintamassa, joka vastusti aikanaan luterilaisen ja katolisen kirkon välistä ekumeenista asiakirjaa vanhurskauttamisopista. Tosi Rakkaus Odottaa -liikkeessä järjestö ei ole, mutta heinäkuussa 2000 järjestöjen edustajat olivat jättämässä oikeusministerille vetoomusta, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhteita ei rinnastettaisi avioliittoon. Myöhemmissä useitten herätysliikkeiden asiaan liittyvissä vuoden 2009 ja 2010 kannanotoissa Rauhan Sana ei kuitenkaan ole enää osallisena.
Salomäen tutkimus kertoo, että vuonna 2005 suomalaisista 14% ei pitänyt missään tapauksessa aborttia hyväksyttävänä. Uskoa erittäin tärkeänä pitävien joukossa suhtautuminen aborttiin oli selvästi kielteisempi: kaksi viidestä (39%) ei pitänyt aborttia koskaan hyväksyttävänä. Herätysliikkeiden suhtautuminen aborttiin on vielä tätäkin torjuvampi. Aborttiin ehdottoman torjuvasti suhtautuvia oli selvästi eniten vanhoillislestadiolaisten suviseurojen osallistujissa 91%. Rauhan Sanan kohdalla vastaava luku on 46%.
Juha Sipilän aborttilausunnoista Suomen Kuvalehdessä hiljattain pienimuotoinen kohu. ”Lähtökohta on se, että jokainen elämä on lahja ja pyhä. Tämä on lähtökohta, elämä on lahja ja se on pyhä. Päätöksenteon arvopohja on tämä. Lääketieteellisesti en sitä pysty perustelemaan, yksittäisissä tapauksissa turvaudun asiantuntijoihin”, hän sanoi. Tämän jälkeen hän tarkensi Twitterissä kannattavansa nykyistä aborttilainsäädäntöä.
Eutanasiaa Rauhan Sana -liikkeen vastaajista ei hyväksynyt koskaan 56%. Vuonna 2005 enää runsas kymmenesosa suomalaisista ei hyväksynyt eutanasiaa missään tilanteessa. Homoseksuaalisuutta ei pidä koskaan hyväksyttävänä 63% Rauhan Sanan edustajista, kun esimerkiksi rukoilevaisten liikkeen edustajien vastaava luku on 94%. Keskimääräisiin suomalaisiin verrattuna Rauhan Sanan kannat ovat huomattavan konservatiivisia, mutta herätysliikkeiden keskuudessa eettiset kannat ovat keskitasoa.
On samalla myös huomattava, että esimerkiksi perheväkivaltaan herätysliikkeillä on tiukemmat kannat kuin suomalaisilla keskimäärin.
Salomäen tutkimuksen mukaan esiaviollista seksiä ei pidä koskaan hyväksyttävänä 54% Rauhan Sana -liikkeen edustajista, kun herätysliikkeiden keskiarvo on noin 62%. Avosuhdetta ei hyväksy koskaan rauhansanalaisista 56 % ja avioeroa 21%. Pääosa suomalaisista ei pidä avioliittoa sukupuolielämän aloittamisen ehtona. ISSP 2008 -kyselyn (International Social Survey Programme) mukaan kuusi prosenttia suomalaisista piti sukupuolisuhdetta ennen avioliittoa aina vääränä. Vuonna 2005 viisi prosenttia ei pitänyt avioeroa koskaan hyväksyttävänä.
Salomäen tutkimuksessa todetaan, että Rauhan Sana -lestadiolaisuuteen kuuluminen vaikutti vähäiseen sallivuuteen moraalikysymyksissä.
Urheilu verissä rauhansanalaisilla
Salomäen tutkimuksessa selvitettiin myös herätysliikkeiden väen osallistumista yhdistystoimintaan.
Useissa liikkeissä osallistujat olivat aktiivisia paitsi omassa liikkeessään myös sekulaareissa liikkeissä ja kirkossa. Tähän ryhmään kuuluivat Kansanlähetys, evankelinen liike ja Rauhan Sana. Vaikka nämä liikkeet ovat myös kritisoineet kirkkoa, niiden kannattajat ovat samalla aktiivisia kirkon toimintaan osallistujia.
Näiden liikkeiden vahvuutena voidaan pitää siteitä sekä liikkeen sisällä että sen ulkopuolella. Salomäen mukaan aktiivinen osallistuminen oman yhteisön toimintaan vahvistaa liikkeen sisäistä voimaa, ja ulkopuolelle suuntautuvien suhteiden kautta liikkeet voivat rakentaa yhdistäviä siteitä sekä levittää liikkeensä ideologiaa.
Eniten urheiluseurojen toimintaan osallistuvia oli Salomäen tutkimuksen herätysliikkeistä ja yhteisöistä lestadiolaisen Rauhan Sana -liikkeen tapahtuman kävijöissä, keskimääräistä selvästä vähemmän taas vanhoillislestadiolaisten joukossa.
Rauhan Sanan väen urheilullisuus sopii hyvin yksiin Keskustan liikunnan merkitystä painottavan Suomi kuntoon -eduskuntavaalisloganin kanssa.
Myös Juha Sipilä on puhunut yhdistysjäsenyyksistään. ”Kirkon sisällä on monia suuntauksia. Omat juureni ovat nk. rauhansanalaisuudessa. Sen juuret ovat Lars Levi Laestadiuksen opetuksissa, mutta siinä korostetaan yksilön omaa omantunnonvapautta. Siis omaa vapautta ja vastuuta itse määritellä kantansa uskonnollisiin kysymyksiin. Olen jäsenenä muissakin yhdistyksissä, esimerkiksi kansainvälisissä kristillisissä kauppakamarissa. Heistä monet ovat nk. vapaiden suuntien edustajia, yhdistävä tekijä monille jäsenille on yrittäjyys”, hän on kirjoittanut blogissaan.
Rauhan Sanan hallituksen puheenjohtaja, rovasti Ari Juntunen (Juha Sipilän vaimon veli) kertoi Suomen Kuvalehdelle, että liikkeen painopiste on lähetystyössä. Myös Minna-Maaria ja Juha Sipilä Säätiö on tukenut avokätisesti suomalaisten lähetysjärjestöjen, kuten Suomen Lähetysseuran ja Kansanlähetyksen, työtä sekä humanitaarista työtä. Juntusen mukaan diakonia on kuitenkin kaikkein vahvin vaikutin säätiön toiminnassa. Suuri osa avustuksista menee yksityisten, köyhien avustamistyöhön.
Lue, mitä Rauhan Sanan omilla nettisivuilla kerrotaan liikkeestä
Johannes Ijäs, Kotimaa-lehden uutispäällikkö
Ympäripyöreästi vaan tulkitaan, niin hyvä tulee!
Minua on aina huvittaneet käsitykset,joissa fundamentalismille kielteiset Raamatun yksittäiset jakeet tulisi nähdä Raamatun kokonaissanomaa vasten mutta fundamentalismille myönteinen yksittäinen jae tulee ottaa kirjaimellisesti sellaisenaan ko. kokonaisanoma kyllä nyt sivuuttaen….
Logiikka onkin ylellisyyttä, josta fundamentalismin ei tarvitse välittää.
Koska Jumala on kaikkia rakastava ja armahtava isä, niin loogisesti seuraa, että Raamatun voi muilta osin unohtaa? Meniköhän se sittenkään ihan niin.
Tästä voi jokainen lukea. Ei ole mitään tulkinnan varaa. Tätä mieltä Jumala sanansa kautta on asiasta. Se on syrjintää jos valehdellaan tietylle ihmisryhmälle eikä varoiteta vakavista asioista. Se on tosi välittämistä jos heikoille jäille menijää varoittaa niistä heikoista jäistä.
”Mies ei saa maata miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan. Se on iljettävää.” 3. Moos. 18:22
”Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.
Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä.” 1. Kor. 6:9-11
”Sen tähden Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naispuoliset heistä ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen,ja samoin miespuoliset ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkossaan syttyneet toisiinsa. Miehet ovat harjoittaneet riettautta miesten kanssa ja ovat villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä pitikin saada.
Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin.” Room. 1:26-27, 32
Eipä voisi vähempää kiinnostaa tämä jatkuva yksittäisten raamatunlauseiden copy paste’aminen tälläkin foorumilla. Sillä mitä Raamatussa sanotaan, voi olla joillekin jotain merkitystä, mutta kaltaisilleni niitä on turha tyrkyttää vakavasti otettavana totuutena.
(Viittaan Seppo Heinolan kommenttiin 07.07. klo 15.48).
Latvala: ”Se on syrjintää jos valehdellaan tietylle ihmisryhmälle eikä varoiteta vakavista asioista.”
Pikemminkin syrjintää on kuvitella uskonnottomien ihmisten olevan tietämättömiä ja tyhmiä ääliöitä, joiden yksityisyyteen voi vapaasti työntää nokkansa ja joille voi tarjota totuutena mitä tahansa tarinoita.
Latvala: ”Se on tosi välittämistä jos heikoille jäille menijää varoittaa niistä heikoista jäistä.”
Heikot jäät ovat heikkoja jäitä, mutta helvetin tulinen järvi on ylivilkkaan mielikuvituksen tuotetta, jonka syöttäminen oppimattomalle kansalle oli aikoinaan hyvä keino pitää kansa kurissa ja ”herran nuhteessa”.
Dekaanni Liimatainen on oikeassa. Kristus ei hylkää homoseksuaaleja kuten ei meitä muitakaan syntisiä. Lähimmäisinä velvollisuutemme on puolustaaa myös vähemmistöryhmien oikeuksia.
Ketään väestöryhmää ei pidä syrjiä.Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, etteikö kristillinen oppi koskisi myös kaikkia vähemmistöryhmiä, vaikka taakka tuntuisi asetetun jollekin ryhmälle muita raskaampana. Sikäli kaikki ovat tasa-arvoisia, että kaikki saavat anteeksi kaikki syntinsä kunhan katuvat ja haluavat tehdä parannuksen.
Sikäli oppi ei ole tasa-arvoinen, että kaikki eivät automaattidesti pelastu, eivät myöskään homoseksuaalit. Tarvitaan pelastava usko.
”että kaikki eivät automaattidesti pelastu,”
Pelastu mistä??? Helvetin hirmuisilta kidutuksilta ja tulisessa järvessä keitetyksi tulemisesta???
Kuolemalta ei pelastu kukaan, mutta siitä tai helvetistäkään tuskin tulee olemaan minkäänsorttista isompaa vaivaa.
Jukka Kivimäki: ”Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, etteikö kristillinen oppi koskisi myös kaikkia vähemmistöryhmiä, vaikka taakka tuntuisi asetetun jollekin ryhmälle muita raskaampana.”
Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää myöskään siten, että ainoa mahdollinen kristillinen tulkinta on se, että homoseksuaalien tulisi pidättäytyä seksuaalisesta suhteesta saman sukupuolen edustajaan, jotta hän eläisi Jumalan tahdon mukaisesti.
Yleensä tällaisten seksuaalieettisten kieltojen ja määräysten puolustajat ovat niitä, jotka haluat asettaa näitä kieltoja toisille ihmisille, eivät niinkään itselleen.
Jusu
Eivät homoseksuaalit ole suinkaan ainoa ihmisryhmä, jonka osana on selibaatti.
Jukka
Korjaan sen verran, että homoseksuaalit eivät ole ainoa ihmisryhmä, joille tietyt henkilöt vaativat selibaattia ainoana Jumalan tahdon mukaisena ryhmänä.
Evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat todenneet kannanotossaan, että kirkossa on jäseniä, jotka kokevat voivansa vakaumuksensa mukaan elää parisuhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa ja että tätä vakaumusta kirkossa tulee kunnioittaa.
On epärehellistä esittää selibaatti homoseksuaaleille ainoana Jumalan tahdon mukaisena tapana elää.
Moni taho tekee osansa, jotta miehen ja naisen välinen avioliitto saadaan murrettua ja ovet avattua sille uudelle ja ihanalle maailmanjärjestykselle. 1914 elettiin muuten maailmassa myös toisaalla siinä luulossa, että nyt alkaa uusi kukoistuksen aikakausi. Toisin kävi.
” jotta miehen ja naisen välinen avioliitto saadaan murrettua”
Kukas sitä nyt on murtamassa? Ei kai miehen ja naisen väliselle avioliitolle mitään olla tekemässä?
Kun avioliitto käsitteenä laajenee käsittämään myös samaa sukupuolta olevat parit, niin ei se meidän heterojen avioliittoon vaikuta sitä eikä tätä. Miksi sitä pitäisi vastustaa???
”1914 elettiin muuten maailmassa myös toisaalla siinä luulossa, että nyt alkaa uusi kukoistuksen aikakausi.”
Samana vuonna piti jonkun sortin uskovaisten mukaan tulla maailmanloppukin.
Lainaus:
Kertovatko ne raamatunkohdat, joihin yleensä vedotaan, todellakin sellaisesta seksuaalisesta suuntauksesta, jossa toimitaan tasavertaisina, rakastavina kumppaneina”, Liimatainen kysyy.
Vastaus:
Miksi eivät kertoisi? Mikä saa nykyihmisen ylimielisen alentuvasti kuvittelemaan, etteivät homoseksuaaliset suhteet 2000v sittenkin olisi olleet parisuhteita, joissa toimitaan tasavertaisina, rakastavina kumppaneina?
Onko tasavertainen, rakastava kumppanuus uusi keksintö? Mikä tämän todistaa? Tuntuuko vain siltä että näin on?
Homosuhteet olivat silloin samanlaisia kuin tänäänkin, niitä oli varmasti joka lähtöön sillä ihminen on ihminen tänään ja oli myös silloin.
Mutta Raamatun mukaan homoseksi on syntiä ja TÄSSÄ nyt on se primääri ongelma, tämän raamatullisen syntinäkemyksen poisselittämisessä. Jossa poisselittelyssä sitten käytetään kaikenlaisia säälittäviä keppejä ja oljenkorsia apuna, mm. annetaan ymmärtää, että ne sen ajan homot olivat jotain riettaita pervoja mutta nykyajan homot ovat rakastavia ja tasaveroisia kumppaneita keskenään, ja tämä on siis ”ihan eri asia” eikä Raamattu puhu tästä.
”Mutta Raamatun mukaan homoseksi on syntiä ja TÄSSÄ nyt on se primääri ongelma, tämän raamatullisen syntinäkemyksen”
Avioeron ottaminen ja uudelleen naimisiin meno on selkeästi jumalan tahdon vastaista ja syntiä. Tämä ei tosin ketään haittaa ja pappi toivottaa sinulle jumalan siunasta vaikka olet menossa naimisiin jo kolmatta kertaa.
”Mutta Raamatun mukaan homoseksi on syntiä ja TÄSSÄ nyt on se primääri ongelma, tämän raamatullisen syntinäkemyksen poisselittämisessä.”
Oli nyt sitten syntiä tai ei, niin ei se silti kellekään muulle kuulu tippaakaan, jos samaa sukupuolta oleva toisiaan rakastava pari haluaa elää yhdessä ja solmia kiintymyksensä osoitukseksi avioliiton???
Miksi uskovaisia konservatiiveja kiinnostaa niin kovasti toisten ihmisten yksityisyyteen kuuluvat sukupuoliasiat, että niistä täytyy kirjoitella jatkuvasti päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, tuhansia kommentteja näilläkin palstoilla??? Perin kummallista.
Kimmo, ei uskovia kiinnosta homosuhteet, vaan homot ovat itse työntäneet suhteensa esiin vaatien sille avioliittostatusta, jota se ei ole.
Tienhaara: ”ei uskovia kiinnosta homosuhteet”
Tuntuvatpahan vaan kiinnostavan siitä päätellen miten paljon täälläkin on yhdestä vaivaisesta avioliittolain muutoksesta väännetty, sitä vastustettu ja miten paljon on homoseksuaaleja ihmisiä kadotuksella uhattu. Olen suuresti hämmästynyt siitä uupumattomasta ja antaumuksellisesta ahkeruudesta, jolla konsut pyrkivät puuttumaan toisten ihmisten asioihin.
Tienhaara: ”vaatien sille avioliittostatusta, jota se ei ole.”
Esko Tienhaarako sen päättää, onko suhteella avioliiton status vai ei??? Minä olen aina luullut, että siitä päättää Suomen eduskunta, joka tässä maassa kaikki lait säätää, myös avioliittolain muutoksen ennemmin tai myöhemmin. Ei siinä Tienhaaralla, kirkolliskokouksella, piispainkokouksella tai millään muullakaan uskonnollisella kuppikunnalla ole nokan koputtamista.
Tienhaara ei päätä – Tienhaara toteaa!
”Minä olen aina luullut, että siitä päättää Suomen eduskunta, joka tässä maassa kaikki lait säätää, myös avioliittolain muutoksen ennemmin tai myöhemmin. Ei siinä Tienhaaralla, kirkolliskokouksella, piispainkokouksella tai millään muullakaan uskonnollisella kuppikunnalla ole nokan koputtamista. ” Kimmo Walentin
Mutta mikäs steriili kummajainen, Kimmo, se eduskunta sitten on? Eikös siellä ole ihmisiä kuten sinä ja minä joita olemme vaaleissa ollut äänestämässä?
Joona Ojanen oivaltaa:
“Mutta Raamatun mukaan homoseksi on syntiä ja TÄSSÄ nyt on se primääri ongelma, tämän raamatullisen syntinäkemyksen” (Tapani Vaara)
Avioeron ottaminen ja uudelleen naimisiin meno on selkeästi jumalan tahdon vastaista ja syntiä. Tämä ei tosin ketään haittaa ja pappi toivottaa sinulle jumalan siunasta vaikka olet menossa naimisiin jo kolmatta kertaa. (Joona Ojanen)
Vastaukseni Joona Ojaselle:
Hylkääminen eli avioeron ottaminen on Raamatun mukaan synti, ja näinollen voit olla varma, etten ota avioeroa tai ainakaan väänny eronneena uusiin naimisiin. Sillä erota tietyissä tapauksissa Raamatun mukaan saa, mutta uudelleen avioituminen on synti (paitsi leskillä).
Leipäpapit ovat juuri tuollaisia, siunailevat liittoihin eronneita ja homoja, mutta ei se sitä tarkoita että Raamatun mukaan nämä ”siunaukset” olisivat ok.
”Tuntuvatpahan vaan kiinnostavan siitä päätellen miten paljon täälläkin on yhdestä vaivaisesta avioliittolain muutoksesta väännetty, sitä vastustettu ja miten paljon on homoseksuaaleja ihmisiä kadotuksella uhattu. Olen suuresti hämmästynyt siitä uupumattomasta ja antaumuksellisesta ahkeruudesta, jolla konsut pyrkivät puuttumaan toisten ihmisten asioihin.”
On vähän eri asia puolustaa avioliittoa miehen ja naisen välisenä, kuin olla (epäterveen) kiinnostunut homoseksistä sinänsä.
Ei siitä edelleenkään oltaisi kiinnostuneita jos avioliittoon ei oltaisi puuttumassa.
Ja avioliittolain muutos voi vaikuttaa ”vaivaiselta” vain jos sitä katsotaan siltä kantilta mitä kukakin saa yksilönä tehdä ja kenen kanssa.
Tuolla aiemmin, Kimmo, käytit avioliitosta puhuessasi kahdesti sanaa ”haluaa” tarkoittaen sitä mitä rakastunut pariskunta haluaa.
Sellaisen huomion keskustelujen ja artikkeleiden ym. perusteella voi tehdä, että lakimuutoksen puolustajat katsovat asiaa siltä kantilta mitä rakastuneet ihmiset haluavat, ja lakimuutoksen vastustajat siltä kantilta mitä merkitystä avioliittoinstituutiolla on yhteiskunnalle.
Ei pitäisi niinkään kysellä mitä haittaa muutoksesta olisi yhteiskunnalle vaan mihin yhteiskunta tarvitsee avioliittoa.
Tähän väliin laitan sitaatin Jasu Markkaselta:
”Koska yhden miehen ja yhden naisen väliset, uskolliset ja pitkäkestoiset parisuhteet joukkona, säännönmukaisesti ja luonnostaan (”as a group, as a rule and by nature”) tuottavat seuraavan täyspäisen sukupolven, yhteiskunnat ovat kaikkina aikoina pyrkineet kannustamaan jäseniään sitoutumaan tämänkaltaisiin parisuhteisiin erilaisin lainsäädännöllisin keinoin. Elleivät avioliitot pääsääntöisesti tuottaisi seuraavaa sukupolvea, yhteiskunnalla ei olisi mitään perustetta sekaantua ihmisten yksityiselämään ja jakaa avioliittotodistuksia.”
Tämä on lakimuutoksen vastustajan näkökulma. Ei viha homoja kohtaan vaan huoli yhteiskunnasta. Oli se sitten aiheellinen tai ei, sille joka katsoo asiaa tältä kantilta ei hyödytä mitään toistella sitä mitä joku haluaa ja saavatko kaikki tehdä samaa kenen kanssa haluavat.
Tämä ero vastustajien ja puolustajien näkemyksissä ja lähtökohdissa olisi mielestäni hyödyllistä keskustelujenkin kannalta nähdä. Toinen puoli katsoo asiaa yksittäisen ihmisen tai parin kannalta, toinen yhteiskunnan kannalta. Siksi(kin) keskustelu ei ehkä usein suju.
Ihmetellään että miksi lakimuutosta pitää niin kovasti vastustaa vaikka heterot saavat yhä edelleen mennä vapaasti naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Tai sitä miksei oteta huomioon sitä mitä kaikkea lakimuutos muuttaisi.
En nyt tässä halua väittää mitään ehdotonta (yritän välttää ainakin) siitä kumpi näkökulma on oikea, mutta joskus tuntuu ettei millään voida ymmärtää ettei toinen puoli tajua mitä halutaan sanoa ja menee asioiden toistamiseksi ja lopulta väitteillä mätkimiseksi.
Kun on jo useammaltakin taholta (ei tosin valtamedian julkaisemana) ehditty kyseenalaistaa avioliittoinstituution tarpeellisuus sinänsä,
http://ylioppilaslehti.fi/2014/01/en-tahdo/
avioliiton yhteiskunnallisesta merkityksestä olisi mielestäni syytä puhua enemmän kuin siitä mitä yksittäinen ihminen (homo tai hetero) haluaa tai miltä hänestä tuntuu.
Oikeastaan, avioliitto yleensäkin ja ylipäätään on sekaantumista ihmisten yksityiselämään. Valtio ja yhteiskunta sekaantuu ihmisten yksityiselämään, intiimeihin suhteisiin, seksuaalisuuteen ja muuhun sellaiseen, ja ryhtyy ”kyttäämään”, kontrolloimaan, rajoittamaan ja asettamaan ihmisten käyttäytymiselle omia normejaan ja sääntöjään.
Sitä avioliitto on. Ja siksihän avioliittoinstituutiota vastaan alettiin kapinoida 60-luvulta lähtien. Tällainen kapina ja mielenilmaukset tämän suhteen olisivatkin mielestäni ymmärrettävämpiä. Sen ajan radikaalit ja vapautta haluavat nuoret (ja vanhatkin) pitäisivät nykyajan avioliittoa ”ihmisarvon merkkinä ja mittarina” varmaan hyvinkin outona 🙂
Muistan itsekin miten vielä 80-luvulla painotettiin, että mihin sitä paperia tarvitaan, eikö voi vain elää sen kanssa kenen kanssa haluaa elää.
”Sen ajan radikaalit ja vapautta haluavat nuoret (ja vanhatkin) pitäisivät nykyajan avioliittoa “ihmisarvon merkkinä ja mittarina” varmaan hyvinkin outona :)”
Tuli hassu lause. Tarkoitin, että tuolloin vapautta rakastaa vaadittiin aivan eri tavalla ja eri lähtökohdista, ja mielestäni johdonmukaisemmin. Silloin oltiin myös radikaalien uudistajien taholta tietoisia avioliiton velvoittavasta perusluonteesta.
”Tienhaara ei päätä – Tienhaara toteaa!”
Tienhaaran toteamus osoittautuu vain sillä hetkellä vääräksi, kun tasa-arvoinen avioliittolaki saa lain voiman. Eikä siihen mene enää kauaa, kun Suomi liittyy tässäkin asiassa pohjoismaisten sivistysvaltioiden joukkoon.
”Eikös siellä ole ihmisiä kuten sinä ja minä joita olemme vaaleissa ollut äänestämässä?”
Onneksi siellä on ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä kunnioittavia ja tasa-arvoista avioliittolakia kannattavia ihmisiä enemmistö. Ellei vielä tässä nykyisessä eduskunnassa, niin viimeistään seuraavassa.
Samaa ei voi sanoa monista konservatiivisista, itseään kristillisiksi kutsuvista kuppikunnista, vaikka ainakin pääkaupunkiseudulla enemmistö pappiskunnastakin, piispaa myöten alkaa olla jo lainmuutoksen kannalla.
Weckroth: ”Tuolla aiemmin, Kimmo, käytit avioliitosta puhuessasi kahdesti sanaa “haluaa” tarkoittaen sitä mitä rakastunut pariskunta haluaa”.
Kyllä avioliitto on lähinnä juuri tahdon asia, haluamista liittyä yhteen ja yhteiseen elämään rakastamansa ihmisen kanssa. Kysytäänhän vihkikaavassakin ”tahdotko sinä…”, vaikka ennen muinoin olikin tapana mennä naimisiin, jos oli sattunut ns. ”palamaan pohjaan”. Enää ei tarvitse edes solmia ns. pakkoavioliittoa.
Eikä lasten tekemiseen avioliittoa tarvita. Sehän on puhdasta biologiaa koko homma. Tunnen monta onnellista avoparia, joilla on lapsia ja toisaalta monia lapsettomia aviopareja, joilla ei ole aikomustakaan tehdä tai mahdollisuutta saada lapsia.
Nyt ollaan muuttamassa avioliittolakia, jossa ei sanallakaan mainita lapsia tai velvoiteta hankkimaan lapsia. Avioliittolain osapuolia ovat avioliiton solmivat puolisot, eivätkä lapset liity koko lakiin millään tavalla.
Onko teiltä nyt kokonaan mennyt ohi, että 40% suomalaislapsista asuu perheissä, jotka Tilastokeskus rekisteröi muuksi kuin avioliitoksi (siis avo-, yksinhuoltaja- ja rekkariperheet)? Tämä avioliiton ja lastenkasvatuksen yhteydella ratsastaminen ei ole oikein uskottavaa enää.
Sari W.:lta kysyisin, vaikka en taida tohtia odottaa vastausta, koska harvoin hän näyttää pitävän keskustelukumppania vastauksen arvoisena, että mitä ne avioliiton vakavat velvollisuudet oikein konkreettisesti ovat, jouta ilman yhteiskunta tuhoutuu? Mitä niin välttämätöntä avioliitto siis yhteiskunnalle tuottaa, että kannattaa olla äänestämättä tämän lain puolesta? Etenkin kun juuri avioliittoon menijöiden määrää lailla LISÄTTÄISIIN, ei vähennettäisi. Ja mitkä velvollisuudet lain säätämisen myötä pareilla VÄHENISIVÄT?
Liimataisella on erikoinen käsitys syrjinnästä. Liimataisen näkemyksen mukaan syrjintää on seillä kirkossa missä homoseksuaalisuutta sanotaan synniksi. Puhumattakaan sitten koko katallosesta kristikunnasta.
Liimatainen ei taida tuntea Raamattua kovin hyvin tältä osalta. Paavali ei eroittele, rakkautta kun hän tuomisteee homoseksuaalisuuden vaika Rm. 1. teksti koskee myös rakastavia ja vastuuntuntoisia parisuhteessa eläviä homoseksuaaleja kuten myös kaikkia muita jotka ovat luonnottomiin lihan himoihin ajautuneet:
Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. [Ps. 81:13; 1. Kor. 6:18; Ef. 4:19; 1. Piet. 4:3]
He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa — olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
26 Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
Krisityt voivat hyvillä mielin sanoa homoseksuaalista elämäntapaa synniksi!
Sami: Harva asia näyttää tuottavan sinulle samassa määrin hyvää mieltä kun homoseksiaalien tuomitseminen ja heidän potentiaalisella kuvitteelliseen helvettiin joutumisellaan hekumointi.
”Krisityt voivat hyvillä mielin sanoa homoseksuaalista elämäntapaa synniksi!”
Kristityt tai kirkko voivat sanoa ihan mitä hyvänsä haluavat, mutta se ei (onneksi enää Suomessakaan) vaikuta sitä eikä tätä eduskunnan tekemisiin maallisten lakien säätäjänä.
Mielestäni tämä keskustelu menee aika tympeäksi ja vastenmieliseksi siinä vaiheessa kun toisten tuomitsemisella mässäilevät aikuiset pojat koheltavat paikalle pilkkakirveineen.
Toivotan, että Jumala suo viisauttaan tähän keskusteluun. Itse en halua tämän tasoiseen loanheittoon osallistua tämän enempää.
Joskus tuntuu siltä, että kaikkein homofoobisimmille kommentoijille pitäisi perustaa jokin oma, mielellään suljettu, veljellinen palsta, jossa voisivat rauhassa keskenään todistaa toisilleen oikeaksi näitä Raamattua ja kristinuskoa alentavia käsityksiään.
Kannatan lämpimästi.
Olen Kari-Matti Laaksosen kanssa samaa mieltä, että kaikille homofundamentalisteille voisi perustaa vastaavan. kerrankin olemmme yhtämieltä.
Kristityn velvollisuus tulisi olla puolustaa jokaista vastoin tahtoaan ryhmästä tai yhteisöstä ulossuljettua ihmistä tai ihmisryhmää. Tässä suhteessa olen itsekin ollut, ja olen, tavattoman sokea.
Sami, oletko sinä ylpeä noista homoja helvettiin toivottavista iskulauseistasi? Ei minkäänlaista pistoa?
Miten on yksin elävien heterojen laita, siellä lihallisen vapauden taivaassa? Saako tarpeen tullen vapaasti käydä kiksauttamassa ?
Jorma Ojalan käsitys seksistä on.. no öh..
Tottakai se, että puolustaa homojen tasa-arvoisia ihmisoikeuksia tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi milloin tahansa käydä … öh .”kiksauttamassa” ketä tahansa. Mieluiten tietysti kimppakivaa ja parinvaihtoja lennossa.
Huh huh…Alan itseä kääntyä takaisin psykoanalyysin kannattajaksi,.
Sitäpaitsi: olen itse naimisissa, ja ainakin tekojen tasolla toistaiseksi täysin uskollinen. Paha tietysti sanoa, mihin kaikkiin synteihin sitä vielä tässä elämässä ennättää…
jorma ojala:
Jälleen kerran esimerkki kristitystä joka ei näe ihmistä vaan ainoastaan panemista.
”Saako tarpeen tullen vapaasti käydä kiksauttamassa ?”
No mikä ettei, jos on sinkku ja löytää halukkaan partnerin. Mistä se nyt kiikastaisi, ettei muka saisi??? Kannattaako tuommoista edes kysyä?
Kari-matti Laaksonen
Oletko sinä ylpeä siitä, että teet hyväksi sen mitä Raamattu pitää vääränä ja syntinä?
Hyvä Kari-Matti, rieku nyt niin paljon kun ikinä huvittaa.
kyllä se kestetään.
Minun käsitykseni seksistä – tuon kysymyksen osalta – on
kirkon virallisten oppikirjojen mukainen.
Minun mielestäni jokaisella kristityllä ei ole velvollisuutta puolustaa Paajasen henkilökohtaisia tulkintoja Raamatusta. Mielestäni Paajasella on kaikki oikeudet elää omien tulkintojensa mukaisesta, mutta se ei tarkoita, että muiden kristittyjen tulisi näihin kantoihin yhtyä.
Jusu
Tai pakottaa ihmiset, jotka eivät usko samalla tavalla kuin Sami Paajanen, elämään hänen vaatimallaan tavalla ja noudattaamn hänen tulkintaansa omista hengellisistä kirjoituksistaan.
Jeesus sanoi heille: ”Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen.” Näin Pyhä Raamattu opettaa. Silti kirkko vihkii uudet liitot. Kuudes käsky koskee myös Uutta Testamenttia.
Em. jakeet Mark. 10:12-12. Siunataanko synti?
Puhut nyt Osmo ilmeisesti Suomen ev. lut. kirkosta. Valitettavasti näin on siellä asianlaita.
Juu Olli. Katolinen kirkko ei vihi eronneita. Olenko oikeassa? Ortodokseista en tiedä.
Asiasta on Jeesuksen sana, joten ei sitä ihan olankohautuksella voi sivuuttaa. Vai poimitaanko Raamatusta ne kohdat, jotka miellyttävät ja sivuutetaan muut. Jopa Herran selvä lainausmerkeissä oleva sana.
Hyvin usein, kyllä!
Eihän Paasikivi edes vahvistanut tuota lakia silloin.
Ei se ainakaan mikään läpihuutojuttu ole, Jeesuksen mukaan.
Valvokaa!