Vertaus miehestä ja vertaus naisesta

Luin Luukkaan evankeliumia luvusta 15. Sen alussa on kaksi vertausta. Toisessa esiintyy mies ja toisessa nainen.

Tämä toimii heprealaisen kerrontatyylin mukaisesti. Kaksi ilmausta liitetään yhteen niin, että ne kertovat saman asian. Jossain kertomuksissa  täydentävinä ovat isä ja äiti, tässä tapauksessa paimen, mies, ja perheen äiti, nainen liittyvät toisiinsa.

Tämän oivalsin kuluneella viikolla, kun mietiskelin 12.6. pidettävää saarnaani.   Teksti Luuk. 15:1-10.

Luomiskertomuksessa kerrotaan että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Paavali puolestaan sanoo, että pelastus kuuluu yhtäläisesti molemmille: Ei ole miestä eikä naista, vaan molemmat ovat yhtä Kristuksessa.

  1. Seppo

    Miksi kirjoitat kaksikin juttua teosofian dogmatiikkaa. Ervastin haamu leijuu tuotteissasi vaikka kirjoitatkin sata vuotta myöhäisemmässä yhteydessä.

    Koko salatieteiden teoria kaatuu yhteen ainoaan raamatunlauseeseen, missä kaikenlaiset salaopit, _ s a l a t i e t _ , torjutaan. Sen sijaan siinä tuodaan esille se että Jumalan evankeliumi on olemukseltaan _ j u l k i t u o t u _ totuus.

    2.Korinttolaiskirje:

    4:2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

    • Matias, yo esseet ovat omiani, eivät Ervastin eivätkä kenenkään – kirkkoisien lainauksia lukuunotamatta-muunkaan .

      Se nyt vaan on fakta Matias että mm. sekä Origenes, Ignatios että Klemens Aleksandrialainen viittasivat kristinuskon esoteerisiinkin piirteisiin. Kuten tekee myös Jeesus itse antaessaan mm. salattua mannaa ja valkoisen kiven, jossa on ja muilta kuin saajalta ja sen antajalta salattu nimi. Ja kehotaessaan suojeleman helmiä ’sioilta’. Helmi margarites oli esoteerisen tiedon vertauskuva. Myös Paavali ilmoittaa puhuvansa Jumalan kätkettyä teosophiaa ’täydellisten’ seurassa. Keitä olivat nämä ’täydelliset’, joista käytettiin antiikin mysteeriovihkimyksissä käytetyä termiä teleios?

    • Vain teosofian muuntamien silmälasien läpi katsottaessa apostolisen isän Ignatiuksen sekä kirkkoisien Origeneen ja Kleemensin tekstiä voi kuvitella esoteeriseen teoriaan sopivaksi.

      Vielä vähemmän Uuden testamentin maailmaan sopivat teosofiset ajatuskulut.

  2. Evankeliumin ilmapiiri on avoin. Vaikka käytännön syistä valmistelut tehtäisiinkin pienessä joukossa, niin silloinkin sanoman osoite on suuri julkisuus. Evankeliumi on olemukseltaan valon oppi, joka julistetaan julkisesti ja avoimesti koko kansalle.

    Matteuksen evankeliumi:

    10:27 Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.

  3. Viittaatpa varsinaisen koijarin juttuihin kun viittaat Professori Morton Smithin muka Mar Shabasta ”löytämään” tekstiin.

    Kyseisen Smithin tapauskertomus vuodelta 1973 on parafraasimainen plagiaatti James Hunterin romaanista Mar Saba. Tuossa 1940 julkaistussa vilkkaan mielikuvituksen varassa sepitetyssä romaanissa kuvitteellinen brittiläinen arkeologi Sir William Bracebridge kertoo, miksi hän kävi Mar Saban luostarissa. Paikoitellen sanoja on muuteltu ja ilmausta käännelty, mutta paikoitellen mennään sanatarkasti edeltäjänsä tekstin mukaisesti, kuten esim. munkin huoneen nimitys ”cell”, vaikka valittavissa olisi ollut useitakin muita sanoja.

    Tutkimushistoriassa ei ole muualla moista tapausta kuin Smithin jutut, missä ikään kuin valmis kommentaari jostakin tekstistä tehdään jo ennen kuin teksti on edes löydetty. Näin kuitenkin käynyt hänen kohdallaan, kun hän jo vuosina 1951, 1955 ja 1958 esittelee täysin samoja väitteitä kuin sitten tuossa todennäköisesti hänen itsensä kirjoittamassa tekstissä, jonka hän julkaisi 1973, ja jota hän väittää ikivanhanhaksi tiedonannoksi muka pidemmän Markuksen evankeliumin version olemassaolosta. Tuo ”ikivanha” teksti on kuitenkin hämmästyttävän hyvä yhteenveto niistä teemoista, joita hän jo 1950 -luvulla esitteli omina ajatuksinaan. Tuolloin aikaisemmin kukaan ei kuitenkaan ottanut häntä tosissaan. Sen sijaan tuosta 1973 julkaisusta käytiin aikoinaan vilkastakin keskustelua, vaikka enemmistö tutkijoista pitääkin tuon kirjan väitteitä vääristelyinä.

  4. Matias, 1) Morton Smith ei ole suinkan kakkien tutkijoiden kyseenalaistama eikä ole itsestänselvyys että enemmistö olis oieassa. Onselvää,että enemistö teologeista aina j kakkialla vastusta kaikkea perinnettä kysenalaistavaa ksoka perinteesen liittyy heidän valtansa., rahansa ja uskomusmaailmansa.

    2) EN OLE VÄITTÄNYT PO. KIRKOISIEN TEKSTEJÄ MIHINKÄÄN ESOTEERISIIN ’TEORIOIHIN’ SOPIVIKSI VAAN VAIN EVIDENSSIKSI SIITÄ, ETTÄ HEIDÄN MUKAANSA UT:SSA ON OSIOITA, JOITA EI OLE TARKOIETTU KAIKKIEN YMMÄRRETTÄVIKSI.

  5. Seppo

    1

    Oletko tullut ajatelleeksi että Smith kerran sattui julkaisemaan tekstiä, jossa häneltä lipsahti lausahdus, että kun hän tulee löytämään kyseisen asiakirjan Mar Sabasta. Ilmeisesti hän tuolloin jo oli joko suunnittelemassa tai jo valmistelemassa kyseistä jujua.

    2

    On kaksi eri asiaa se että juttu tahallaan pidetään muilta salassa tai se että kaikki eivät ymmärrä tai ota vastaan sitä mitä kerrotaan ja että se siitä syystä jää salaisuudeksi. Kuinka monet profeetat ovatkaan surreet sitä että vaikka Jumala kuinka puhuu, niin kansa ei ottanut vastaan heidän Jumalalta saamaansa sanomaa.

  6. Puhut yllä myös avaimista aivan toisella tavoin kuin mikä on evankeliumista aukeava käsitys avainten vallasta.

    Tunnustuskirjamme puhuvat siitä että raamatullinen näkemys avainten vallasta on piispan virka.

    Augsburgin tunnustus XXVIII sanoo:

    ”Meikäläisten mielipide on, että avainten valta eli piispojen valta merkitsee evankeliumin mukaisesti valtaa ja Jumalan käskyä saarnata evankeliumia, antaa anteeksi ja pidättää synnit sekä toimittaa sakramentit.

    Kristus näet lähettää apostolit käskien: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. (Joh. 20:21-23)

    Samoin Kristus sanoo: ”Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” jne. (Mark. 16:15).

    Tätä valtaa käytetään yksinomaan opettamalla eli julistamalla evankeliumia ja jakamalla sakramentteja joko monille tai yksityisille, sen mukaan kuin kukin on saanut kutsun. Sillä siinä ei lahjoiteta aineellisia vaan iankaikkisia lahjoja, iankaikkinen vanhurskaus, Pyhä Henki ja iankaikkinen elämä.

    Näitä lahjoja ei voi saada muutoin kuin sanan ja sakramenttien viran välityksellä, kuten Paavali sanoo: ”Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.” ”

    Tästä voi siis huomata että avainten valta on evankeliumin avointa ja julkista julistus koko maailman pelastumiseksi.

    • Matias,loogiikkasi noiss esimerkkitapauksissasi on samaa tasoa kuin että jos Villen vasemmasta taskusta löydetään kähvelletty vitonen, kaikki vasemmissa taskuissa olevat Ville nimisten kloppien vitoset ovat kähvellettyjä…:-)

  7. Matias, arkeologit saattavat useinkin etukäteen ennustaa ’ tulen tuolta alueellta löytämään sitä ja sitä’, ja kun siten löytävät, ovatko huijareita? Ja Smithiä puoltavia tutkijoita siis on:

    ” Vuonna 2010 Biblical Archaeology Review pyysi kahta asiantuntijaa tutkimaan tekstiä. Toisen tutkijan mukaan käsiala ei muistuta Smithin käsialaa eikä kirje todennäköisesti ole hänen kirjoittamansa.[2] Toisen tutkijan mukaan kirjeessä käytetty käsiala on 1700-lukuisen käsialan väärennöstä, jonka on tehnyt joko Smith tai joku hänen palkkaamansa.[3] Jotkut tutkijat hyväksyvät kirjeen aidoksi.[1]”

    Kohta 2 on siis spekulaatiota, todistetta tästä ei ole.

    Käsitykseni ’avaimesta’ liittyy Jeesuksen mainintaan tiedon avaimesta, jonka oppineet ovat kätkeneet sekä kreikan että heprean avain sanoihin liittyvään gematriseen puhutelevaan informaatioon. (528, 273) Myöhemmällä kirkkopolitiikalla ei asian kanssa ole mitään tekemistä.

    • Avainten merkityksen alkuperäisessä tutkimisessa gematrialla ei ole mitään sanomista. Sen kompetenssi ei riitä käsitteiden selkokielisen merkityksen ylikävelyyn.

      Jesajan kirjan luvussa 22 kerrotaan kuinka avain kuvaa nimenomaan viran hoitoa:

      22:20 Mutta sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,
      22:21 ja puetan hänen yllensä sinun ihokkaasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja panen sinun valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle.
      22:22 Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa;

      Samaten Pietarin saama avain on kuvaus hänen saamastaan valtuutuksesta toimia apostolina kirkon palveluksessa. Piispat ovat apostolien jatkumo myöhemmässä kirkossa.

      Matteuksen evankeliumi:

      16:19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”

      Niinpä kaikki ”salatieteellliset” selitykset kaatuvat täysin raamatunvastaisina höpinöinä, vanhan kristillisen perinteen välittämän alkuperäisen tulkinnan tuodessa alkuperäisen raamatullisen ajatuksen esille.

    • Koko idea että jotakin muka merkittävää tekstiä löydettäisiin kirjoitettuna jonkin vanhan kirjan loppuun tyhjille sivuille on peräisin James H. Hunterin teoksesta The Mystery of Mar Saba (New York and Toronto: Evangelical Publishers, 1940).

      Kirja kertoo mielikuvitustarinan siitä kuinka natsit sodan alkaessa lähestyä olivat 1930 -luvun loppupuolella kirjoittaneet tekstiä Mar Sabaan sillä tavoin että se tulisi julki ja antoi englantilaisten moraalia alentavaa propagandaa, koska se muka sisältäisi sellaista tietoa mikä horjuttaisi englantilaisten uskoa, kun siinä kerrottiin että Nikodemus ja Joosef Arimatialainen muka olivat salakuljettaneet Jeesuksen ruumiin haudasta. Tuossa Hunterin tarinassa tuo natsien väärennys kuitenkin paljastui.

      Merkittävää kuitenkin on että tuo Hunterin kirja poiki kaksikin väärennystä, joissa samaa peruskaavaa sovellettiin toisenlaisiin väitteisiin.

      Vuonna 1950 latinan professori Paul Coleman-Norton julkaisi Catholic Biblical Quarterlyssä että hän oli 1943 USA:n armeijassa toimiessaan Pohjois-Afrikasta eräästä moskeijasta löytänyt ikivanhan arabialaisen kirjan välistä kreikankielisen tekstin, jonka hän oli kopioinut, mutta jättänyt alkuperäisen tekstin moskeijaan.

      Vuonna 1971 Society of Biblical Literature -seuran vuotuisessa kokouksessa
      Bruce Metzger piti puheenjohtajan luennon aiheesta “Literary Forgeries and Canonical Pseudepigrapha.”, jossa hän osoitti Paul Coleman-Nortonin teoksen väärennökseksi.

      Menetelmä joka tuon väärennöksen paljasti oli se että Paul Coleman-Norton oli jo ennen tuota väittämäänsä löytöä käyttänyt tuon ”löydön” tekstiä julkaisuissaan.

      Siis sellaista mikä ei vielä pitänyt olla tiedossa kuitenkin oli käytetty ikään kuin se jo olisi tiedossa.

      Kun verrataan Smithin tekelettä näihin kahteen aikaisempaan, niin voimme todeta että tuo Hunterin keksimä romaanin mielikuvitusluomus on poikinut kaksikin samaa kaavaa seuraavaa väärennysyritystä. Tuon aikaisemman vuodelta 1950 ja Smithin tuotteen vuodelta 1973.

      Smithin yritys on jopa juonellisesti tökerömpi. Ensinnäkin paikka on alkuperäisen romaanin mainitsema paikka ja toiseksi tapauskuvaus on plagiaatti romaanin tapauskuvauksesta.

      Jos ajatellaan Kaari Utrion eräässä romaanissaan kuvaamien ihmisten poikkeamista Kouvolassa Mannerin kahvilassa, niin vaikka Utrion teoksen kuvaus onkin hyvin toteutettu niin en suinkaan omaa käyntiäni kuvatessani plagioisi tuon kirjailijan tekstiä vaan sen sijaan kertoisin kuinka tuon kahvilan keittiössä työskennellyt naisihminen teki ilmiömäisen lahjakkaasti voileipiä: yhdellä veitsen vetäisyllä ensiksi voirasiaan ja sitten leivän päälle kävi niin tyylikkäästi että joka kerta yksi leipä oli tasaisesti ja siististi voideltu.

      Mutta Smith sortuu vain osittain omin sanoin, osittain miltei sana sanalta, toistamaan Hunterin tarinan ikään kuin oman käyntinsä kuvauksena. Joten vähääkään järkeä käyttävän pitäisi ihmetellä että mitä kummaa tuo Smith siellä kolmen viikon aikana käydessään oikein puuhastelikaan vai onko edes hänen väitteensä tuolla käynnistään aito.

      On siis aihetta huomata, että Smithin esittämä tarina ei ainoastaan tapauskertomuksena vaan myös löydön muodon osalta seuraa Hunterin romaania, kirjan loppuun lisättynä ylimääräisenä mukama merkittävänä tekstilöytönä.

      Hunterin romaanissa tuo alkuperäinen juttu on tarinan juonen kannalta johdonmukaisesti etenevää vapaan mielikuvituksen lentoa, mutta seuraajien Paul Coleman-Nortonin ja Morton Smithin tarinoissa tuo kopiointi on yhteyden kannalta väkisin ympättyä.

  8. Bruce M. Metzger löysi toisenkin väärennöksen missä löydettävän tekstin sisältöä oli selostettu jo ennen kuin kyseessä olevaa tekstiä oli löydetty. Paul Coleman-Norton oli julkaissut tekstin sisältöä jo ennen kuin tekstiä oli edes ”löydetty”. Selkeät todisteet siis olivat siitä että kyseessä oleva ”löytö” oli väärennös”.

    Täysin samaa menetelmää on voitu käyttää myös Smithin tekstin osoittamiseksi väärennökseksi. Kyseessä siis ei ollut ainoastaan tieto siitä että jotain löytyisi vaan samoja tutkijoiden mielestä outoja tulkintoja oli esiintynyt Smithin tuotannossa jo 1951 kirjassa. Vaikka tutkija arvelisikin löytävänsä jotakin jostakin paikasta, niin on täysin mahdotonta että hän tietää myös tekstin sisällön jo etukäteen.

    Edelleen on huomattava että Mar Saban luostarin kirjallisuusluettelosta puutui tuo kirja mistä tuo muka löytö oli ”löydetty”. Kaikki muut vanhemmat luostarin kirjat olivat kreikaksi ja ne oli painettu Venetsiassa. Tuo kiistelty kirja oli latinaksi ja se oli Amsterdamissa painettu. Ottaen huomioon tuosta lipsahduksesta kulunut aika niin todennäköisesti Smith on kirjoitellut tuota tekstiä jo pitkään etukäteen ja sitten kuljettanut kirjan mukanaan.

    • Markuksen evankeliumissa kuvattu nuorukaisen pako alastomana Getsemanesta Jeesuksen pidätyksen yhteydessä kuvaa erittäin hyvin tilanteen jännittyneisyyttä. Pietari aikoi käyttää miekkaansa eli ryhtyä puolustautumaan väkivallalla. Nuorukainen yritti lähteä pakoon. Häneen tartuttiin vaatteista. Päästäkseen pakoon hänen oli jätettävä vaatteensa ja riuhtaistava itsensä vapaaksi pakoon vaikka sitten vaate jäikin paikalle.

      Tässä ei ole mitään sen kummallisempaa selittelyn tarvetta.

    • Tähän vielä tuon raamatunkohdan kuvaus Markuksen evankeliumista. Siitä näkyy selvästi yleislauseke: he pakenivat ja sitten vielä yhden pakenijan erityistapauksen kuvaus, kuinka läheltä piti -tilanne tuon nuoren miehen pako oli niin, ettei hän jäänyt kiinni yhdessä Jeesuksen kanssa, vaan kuitenkin nipin napin pääsi pakoon.

      Mark. 14:

      14:43 Ja heti, hänen vielä puhuessaan, Juudas, yksi niistä kahdestatoista, saapui, ja hänen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seipäät käsissä.
      14:44 Mutta se, joka hänet kavalsi, oli sopinut heidän kanssaan merkistä, sanoen: ”Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois.”
      14:45 Ja tultuaan hän kohta astui hänen luoksensa ja sanoi: ”Rabbi!” ja antoi hänelle suuta.
      14:46 Silloin he kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.
      14:47 Mutta eräs niistä, jotka lähellä seisoivat, veti miekkansa, iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan.
      14:48 Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: ”Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan.
      14:49 Joka päivä minä olen ollut teidän luonanne opettaen pyhäkössä, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä tapahtuu, että kirjoitukset kävisivät toteen.”
      14:50 Niin he kaikki jättivät hänet ja pakenivat.
      14:51 Ja häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalle iholle heitettynä; ja he ottivat hänet kiinni.
      14:52 Mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastonna.
      14:53 Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat

    • Kyllä on Matias, ei se noin helposti mene. Miksi nuoruikainen oli pukeutunut yöllä, jolloin oli hyvin kylmää, pelkkään liinavaatteeseen ja miksi juuri helposti riisuuntuvaan liinavaatteeseen. Miksi evankelista tuntuu pitävän tärkeänä mainita alastomuuden ja sen, että liinavaate oli vain ’heitettynä paljaalle iholle’?

      Ettei vain ollut samoja nuorukaisia, jotka olivat valkoisiin liinavaateisiin puettuina Jeesuksen haudalla.

    • Seppo

      Kysymyksenasettelusi kertoo ettet huomaa yksinkertaista kertomusta silloin kun se todellakin on hyvin yksinkertainen. Kaikki konstailut selkeän kertomuksen lisäyksinä ovat kuin metsästä tarttuneet risut koiran turkkiin. Niillä ei ole mitään oleellista merkitystä koiran rakenteen kannalta.

      (Huom. Kerran muuan afgaanikoira, ”itseliikkuva lattiaharja”, voitti koiranäyttelyn ilman että kukaan kilpailun kuluessa huomasi että sen turkin sisällä oli iso risu. Mutta olkoon vaikka näinkin vahva turkki, niin risut eivät kuitenkaan kuulu itse turkin määritelmään. Turkki on kyllä olemukseltaan aivan eri asia kuin puista tai pensaista mukaan murtuneet oksat.)

  9. Matias vastauksenasettelusi kertoo Matias, ettet huomaa ymksinkertaisessakankertomuksessa olevia ongelmia, silloin kun ne eivät sovi o-maksumaasi ennakkokäsityksen.

    Yksinkertaiset kysymykseni nuorukaiasen kohdalla nousevat suoraan kertomuksen sanoista eivätkä mistään ’lisistä’. Koko pitkän ikäni tekstianalyyseja tehneenä muistan aina kysyä myös, m i k s i kirjoitajat tiettyjä sanoja ja käsitteitä käyttävät ja miksi tahtovat jotain juuri tiettyä kertoa. Näihin miksi kysymyksiin teologit jättävät usein vastaamatta kun he vastailevat enämbi vain ’mitä’ kysymyksiin ja niihinkin vähänkin vaarallisia vastauksia vältellen.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25