1. Veri Jeesuksen meidät taivaaseen / täältä murheiden maasta vie. / Sana ilmoittaa aivan tarkalleen, / että sinne on yksi tie. / Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain armon tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie.
2. Sitä tietä myös isät kulkivat, / kotiin muinoin jo muuttaneet. / Aadam, Abraham, Mooses, profeetat / veriuhriin on uskoneet. / Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain armon tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie.
3. Polut toiset vie harhaan, kuolemaan, / ne on ansoja Kiusaajan. / Sanaa tarkoin vain opi seuraamaan, / elä armossa Golgatan. / Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain armon tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie.
4. Moni eksynyt tältä tieltä on / sekä langennut valtaan yön. / Veren hylkääjät saavat tuomion, / sama loppu on ihmistyön. / Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain armon tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie.
5. Veren armosta kiitos valtavin / kerran taivaassa täysin soi. / Kuoro uskovain luona Jeesuksen / vasta kirkkaimmin laulaa voi. / Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain armon tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie.
Siionin Kannel 452
Kiitos blogista, Mika! Erinomainen virsi. Totta joka sana.
Kiitos Jumalalle.
Älä siis ikinä, sinä kiusattu ja synnin raskauttama sielu, lähde ilman uskoa etsimään pyhitystä, vaan lähde liikkeelle uskomalla, että sinulla on Kristuksen tähden armo ja autuus, johon Jumala on valinnut sinut ennen maailman perustamista. (Ef. 1:4-5) Tämän ensin uskoessasi Pyhä Henki itse vaikuttaa sinussa uuden mielen ja tahdon, antaa anteeksi joka-aikaiset vajavuutesi, pukee Kristuksen vanhurskauteen ja valmistaa siihen täydellisyyteen, joka vasta tulevassa elämässä oikein ymmärretään. Tämän saamiseksi taistellaan uskon voimassa ja uudistetuin sydämin jo täällä, ”että me olisimme pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa”, ”saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa”. Tässä meillä on koko elinajaksemme oppimista, työtä ja taistelua, emmekä sittenkään tule täydellisiksi ennen kuin kirkkauden valtakunnassa. Mutta nyt me taistelemme armon valtakunnan suojissa, nimittäin syntien anteeksiantamuksen uskossa.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 43, SLEY, 1986. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Mika, laulu on erinomainen, rukoilevaiset erityisesti laulavat tätä laulua.
Hedbergin teksti oli yllättävä, hän tulkitsee Ef tekstin universaalisti, kuten kunnon kansanlähetys ja raamattuopistolaiset. Lutherin kanta oli toinen.
Mika, luin liian nopeasti. Hedbergin selitys Ef 1:4-5 kuvaa kuitenkin Lutherin välttämättömyyden pakkoa. Näin hän yhtyisi lutherin sidottuun tahtoon. Näin ymmärrettynä Hedberg ei edustaisi universaalista pelastusoppia, vaan teksti koskee niitä ihmisiä jotka on ennalta valittu pelastukseen ennen maailman perustamista, kadotuksen massasta ( Pyhä Augustinus).
Sami P.,
”..vaan teksti koskee niitä ihmisiä jotka on ennalta valittu pelastukseen ennen maailman perustamista, kadotuksen massasta”.
Miksi lukea tai etenkään tulkita sellaista mitä Raamatussa ei ole luettavissa. Ei ole missään mitään viittausta tästä massasta etukäteen valituista. Nämä pitkät Augustinuksen tai Hebergin tulkinnat eivät tarvi muuta testiä kuin Kirjoitukset. Jos Alkuperäinen ei ole ainoa perusta (sola scriptura) niin mikään ei ole ”raiteillaan”.
Ongelma on aina ollut se, että Kirjoitukset ovat liian yksinkertaisia ja käsitettävissä, — mutta vain uskovalle. Uskovakin voi alkaa ”sivistää” perinnäissäännöillä ja perinnäissääntöjen tulkinnoilla ja näin laimentaa alkuperäistä annostusta ja sen merkitystä.
Jokainen saa lähteä liikkeelle uskomalla, että hänellä Kristuksen tähden on armo ja autuus. Armo kuuluu kaikille ja koskee kaikkia. Onhan Jeesus kuollut kaikkien ihmisten puolesta eikä ainoastaan uskovien puolesta. Ketään ei tietenkään etukäteen ole määrätty kadotukseen.
Mika, kirjoitat; ” Ketään ei tietenkään etukäteen ole määrätty kadotukseen.”
Näin luterilaisuus on perinteisesti opettanut. Samalla luterilaisuus on opettanut; Tietyt ihmiset on etukäteen määrätty taivaaseen 😇
”Jokainen saa lähteä liikkeelle uskomalla, että hänellä Kristuksen tähden on armo ja autuus” Kukaan ihminen ei voi lähteä liikkeelle tästä. Ihminen ei voi uskoa. Ihminen on kuollut synteihin.
Armo kuuluu niille joille Jumala armon antaa. Armon Jumala antaa niille jotka on iankaikkisuudessa valittu, ennen maailman perustamista. 🤩🤩
Evankeliumi antaa voiman uskoa Jeesukseen. ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta ” (Room. 10:17) Onhan koko maailma sovitettu ja lunastettu. (1. Joh. 2:2, 2. Kor. 5:19, Kol. 1:20, 1. Tim. 2:6, Ef. 1:7, Kol. 1:14). Jeesus on maailman Vapahtaja. (Joh. 4:42, 1. Joh. 4:14). Enkelit ilmoittivat suuren ilon Jeesukseen syntymästä kaikelle kansalle eli kaikille. (Luuk. 2:10). Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. (Tiit. 2:11). Herran Jeesuksen armon olkoon kaikkien kanssa. Amen. (Ilm. 22:21). Olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja. (1. Tim. 4:10). Jeesus on kuollut kaikkien edestä. (2. Kor. 5:15). Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen oli tulossa maailmaan. Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. (Joh. 1:9, 16-17). Ks. myös Room. 3:23-24.
Mika, esittelet Raamatun kohdilla jakamattoman, ortodoksi kirkon Raamatun tulkintaa ihmisen pelastuksesta. Onko sinusta tullut ortodoksi? Oletko hylännyt luterilaisen valintaopin? Koska vastauksessa ei mitenkään puolusteta luterilaista opetusta. Vai yritätkö hämätä?
Nämä Raamatunkohdat puhuvat puolestaan. Luther: ”Kristus kuolemallaan vapautti koko ihmissuvun synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta ” (Galatalaiskirjeen selitys, s. 417, SLEY, 1957). Samoin Luther: ”Mutta koko Raamattuhan todistaa ja tosiasiat osoittavat Kristuksen jo tulleen, kuolemallaan lunastaneen koko ihmissuvun.” (Galatalaiskirjeen selitys, s. 561, SLEY, 1957). Samoin Luther: ”Siksi olen varma siitä, että monet pyhät ovat ymmärtäneet tämän salaisuuden; hehän odottivat Kristuksen syntyvän tähän maailmaan naisesta ja vapauttavan ihmissuvun.” (1. Mooseksen kirjan selitys 1-7, jae 3:15, s. 187, Suomen Luther-säätiö, 2004). ”Laki näytti olleen vahingoksi, kun se teki kaikista syntisiä, mutta Herra Jeesus tuli ja antoi kaikille anteeksi synnin, jota ei kukaan voinut välttää, ja vuodattamalla verensä pyyhki pois käsikirjoituksen, joka oli meitä vastaan. (Kol. 2:14).” (Kirkkoisä Ambrosius, Tunnustuskirjat, s. 80, vuoden 1948 painos).
Tunnustuskirjoissa Yksimielisyyden ohjeessa Tiivistelmässä artiklassa11, kohdassa 9, siteerataan Hesekielin kirjaa: ”Jumala ei ei tahdo, että kukaan (Hes. 33:11, Hes. 18:23) hukkuisi, vaan että jokainen kääntyisi ja uskoisi Herraan (1. Tim. 2:6) Kristukseen.”
Yksimielisyyden ohjeessa täydellisessä selityksessä artiklassa 11, kohdassa 8: ”Meidän on kerta kaikkiaan tyrmeästi ja lujasti pidettävä kiinni siitä, että niin kuin parannuksen vaatimus, niin on myös evankeliumin lupaus UNIVERSALI: se koskee kaikkia ihmisiä (Luuk. 24:47).”
Mika, taas tuot vääriä argumentteja, jolla ei ole mitään merkitystä asian kannalta. Luterilaisuudessa erotetaan Jumalan 1. yleinen pelastustahto ( jota tarjoat, ja jolla väistät käsiteltävän asian) ja 2. Jumalan erityinen valinta.
Luther kirjoittaa sidotussa ratkaisuvallassaan:
” Lutherilla liittyy tähän vielä yksi sana;” Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden
jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei
ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi
päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139)”
Jos haluat etsiä vastausta luterilaisesta tunnustuksesta käsin tässä muutamia vinkkejä. Älä kuitenkaan yritä enää hämätä, vaan puhu asiasta;
Jumalan edeltätietämisen kohteena ovat kaikki ihmiset ( universaali) sen sijaan valinnan kohteena ( predestinaatio) ovat ainoastaan Jumalan lapset ( ei universaalinen, vaan kohdennettu) tämä tulee esille FC 11:4,5.ssä. Valinta ( predestinaatio) on pelastuksemme syy. Valinta on siis autuutemme perustus. Valituille Mt 25:34, mukaan ”valtakunta on ollut valmistettu maailman perustamisesta”.
Valinta realisoituu siinä, että ihminen kuulee ja uskoo evankeliumin. FC 11:28; ” “meidän on kerta kaikkiaan tyrmeästi ja lujasti pidettävä kiinni siitä, että niin kuin parannuksen vaatimus, niin on myös evankeliumin lupaus universali : se koskee kaikkia ihmisiä”.
Näin ollen valinta ei ole universaali kun taas evankeliumin lupaus on universaali. Mt 28:19a, ” Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…” Paavali myös liittyy tähän; ” joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden ” ( 1 Tm 2:4).
Valinta ei siis ole sidottu siihen, että uskon evankeliumin, (> evankeliumiin uskominen ei ole valinnan syy) vaan valinta realisoituu evankeliumin uskomisessa. On olemassa historiallinen ajankohta jossa Jumala on valinnut yksilön,( tietyn joukon) tämä iankaikkinen valinta realisoituu ajassa, kun uskon. Sanalla ja sakramenteilla on valinnan suhteen välineellinen arvo, CA 5:2, ” … vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee”
Mika, luterilaisuus on hirttänyt itsensä kiinni lutherin kehittelemään välttämättömyyden pakkoon. Luther sekoittaa teologiaan filosofisia ( nominalistisiä, antiikin filosofisia piirteitä) ja tekee koko luterilaisesta opista, Jumalasta despootin.
Sami, tämä nyt on hävytöntä herjaamista. Meidän autuutemme perusta on Jeesuksen sovitustyö. Onhan ihmisen oma syy, jos hän joutuu kadotukseen. Jos hänelle ei kelpaa Jeesuksen kaikille hankkima ja valmistama armo ja anteeksiantamus.
Mika, et selvästi tunne luterilaista oppia, yllättävää, vaikka olet maisteri ainesta. Palataan sitten kun osaat argumentoida.
Joo, lopettakaamme tämä vänkääminen.
Mika, viittan 13:29 kommenttiisi
.. mutta Herra Jeesus tuli ja antoi kaikille anteeksi synnin, jota ei kukaan voinut välttää, ja vuodattamalla verensä pyyhki pois käsikirjoituksen, joka oli meitä vastaan.”
Ambrosius ja Luther lohduttivat kirkkojensa jäseniä sillä, että teemme, elämme jopa harjoitamme synejä, joita ei kukaan voi välttää.
Tässä yhteydessä muodostui kummankin, ynnä Augustinuksen dogmat, että teemme syntiä joka päivä ja päivittäin tarvitaan uuudestisyntyminen. Ehtoollisen sakramentti puhdistaa myös pöydän, vt. Mailis Janatuisen opetus, mm. TV7.
Mainitsen Janatuisen, koska hän on tunnetuin ja useimmin toistanut kuinka sunnuntain messussa voi ja tulee syödä ja juoda synneistä puhdistus ja alottaa viikko ”puhtaalta pöydältä”.
Miksi tällainen Kirjoituksista poikkeava oppi on opetettu jopa autuutuksen perustukseksi?
Se on hyvin ymmärrettävissä, koska uskonnollisuus muodostui laitoskirkon maaperäksi, jonka kautta valtaapitävä taho hallitsi kansaa. Ihmisen teko vie iankaikkisuuteen, ei sydämen muutos (metanoia), mikä on Jumalan työ niille, jotka sen haluavat, eli tulevat Isän tykö.
Niin RKK:n kuin evlut katekismukset ja tunnustuskirjat eivät johdata taivaaseen, eli uskoontuloon. Ne lupaavat vapautta, autuutuksen, mutta eivät anna sitä, vt.
2. Piet. 2:19 ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.
Tämä turmelluksen orjuus on profetia, mikä on toteutunut Roomalaiskatolisessa kirkossa. Tänään uutiset ovat täynnä pappien pedofilian julkaisuja, josta viimeisin on nk. Orlando-tapauksen yhteydessä paljastunut paavi Wojtillan pedofilia. Sen ongelma on Johannes-Paavalin pyhimys status. – Runsaan tiedotuksen vaikutus on kaikkeen totutus, jota silataan lausunnolla, että ”Itse Kirkko” on erehtymätön.?!
Ambrosiuksen sitaatti tarkoittaa, että ihmiset ovat luonnostaan syntisiä. Ks. Room. 3:23. ”Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1. Kor. 2:14). Etkö sinä, Reijo, lankea koskaan edes ajatusten tasolla?
Mika Rantanen kirjoittaa; ”Joo, lopettakaamme tämä vänkääminen”.
Mika puhu vain itsestäsi. Jos vänkäät, etkö osaa teologista keskustelua, sinun kannattaa lopettaa. Teologi, voi toistella fraaseja, niitä kirkko on täynnä. 🙂🙂🙂
Sami, olen ottanut täällä esille monta kohtaa Raamatusta. Ne eivät todellakaan ole mitään fraaseja. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen.” (Hebr. 4:12)
Mika, tuo on totta. Olet käyttänyt Raamattua, luterilaista oppia vastaan. Näin osoitat, että et osaa, hallitse luterilaista valintaoppia, tämä on valitettavaa monien luterilaisten teologien keskuudessa. Sen sijaan Raamatun kohtien siteeraaminen osoittaa sinun edustavan ortodoksista oppia. Ilolla yhdyn tuohon käsitykseesi.
Mika Rantanen
16.06.2023 21:13
”Ambrosiuksen sitaatti tarkoittaa, että ihmiset ovat luonnostaan syntisiä. Ks. Room. 3:23. ”Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1. Kor. 2:14). Etkö sinä, Reijo, lankea koskaan edes ajatusten tasolla?”
Mika,
Ambrosiuksen muotoilun merkitys antaa mahdollisuuksia tulkita, mitä taas Raamattu ei anna. Eli Raamatun kirjoitus on selkokieltä, mutta vain uskovalle. Tässä taas kerran viittaan Hebr. 4:2, missä Jumalan sana avautuu uskovalle ja uskoon tulevalle, joka on Isän vedossa.
Tässä Ambrosiuksen käännöksen muotoilussa puhutaan yksikössä, synnistä, mikä on oikein, muttei avaa, että synti on ero Jumalasta. Teot ovat tämän eron hedelmiä, joita hedelmiä ei uskoontullut tuota.
Olen usein viitannut Jaak.5:13-16, mikä on yksi juurtajaksain selvittäviä kohtia, mitä uskovan syntiin (hamartia) lankeamiseen ja sen tunnustamiseen ja anteeksiantooon tulee. Myös synnittömät mutta puutteelliset uskovat on kehoitettu tunnustamaan toisillensa vikansa ja puutteensa (paraptomia). KK38 ja kaikki RKK:n hyväksymät laitokset puhuvat kummassakin synnistä ja näin saivat päivittäisiä rippejä ihmisiltä, jotka eivät koskaan olleet edes tulleet uskoon. Tätä kutsuisin ”hengelliseksi väkivallaksi”, joka toimi ja vaikutti samalla tavalla kuin psykologien sessiot ja niiden herkistysharjoitukset.
Täytyy myöntää, että syntiin en ole päivittäin langennut. Tuo ehdottamasi ”ajatuksen taso” on syntiä, kun ollaan jo katsottu naista himoiten ja ikäänkuin päätetty ajautua tilaan, mille ei mitään mahda, muka. Meidän taistelumme ovat sisäisiä eli hengellistä taistelua, mutta voitokasta. Vioilleen ei juuri mahda mitään, mutta ne eivät ole päivittäisiä lankeemuksia.
1.Joh.5:16-18, pitäisi selvittää sen, että uudestisyntynyt henkemme on synnitön, mihin viittaus on: 18 jae, Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä … ”.
Siksi meidän varsinainen taistelumme on lihan ja hengen välillä. ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne …, Kol. 3:5.
”Myös synnittömät mutta puutteelliset uskovat on kehoitettu tunnustamaan toisillensa vikansa ja puutteensa (paraptomia).” Mänttäri
”Täytyy myöntää, että syntiin en ole päivittäin langennut.” Mänttäri
Joku Helluntailainen kertoi olleensa tekemättä syntiä jopa 30 vuotta .”Puutteita ja vikoja” voi olla, mutta synnittömiä ollaan?
Oppeja ja opettajia on monenlaisia!
Ehkäpä joku on ollut tekemättä (vain) ”tietynlaista” syntiä. Yleensä hellarit kyllä myöntävät olevansa edelleen syntisiä ja tekevänsä syntiä. Toki monenlaista ehkä kuulee…kun vanhaksi elää…
Fariseus ja publikaani rukoilivat temppelissä. Fariseus kehui itseään Jumalalle, kun taas publikaani rukoili: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” (Luuk. 18:13). Publikaani lähti temppelistä vanhurskaana, ei fariseus.
”5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. 5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. 5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, 5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”
Ylpeys, kateus, ylimielisyys, saituus, riita, juonet ja vihat ovat erottaneet kaikkina aikoina ihmisiä toisistaan. Ne ovat syntejä, jotka nousevat syntisistä ihmisistä. Ne ovat myös erityisesti viimeisinä vuosikymmeninä jakaneet seurakuntia kahteen/kolmeen/neljään, oppiriitojen ohella, lukemattomia kertoja eri luterilaisissa herätysliikkeissä sekä vapaissa suunnissa. Helluntailaiset eivät tee tässä asiassa poikkeusta.
Minun on täysin käsittämätöntä ymmärtää, että jotkut toisistaan erilleen jakautuneet joukot/porukat kuitenkin erikseen yksilöinä voivat kuvitella olevansa synnittömiä? Hajaannukset johtuvat vain meidän puutteistamme (vai muiden?) eikä syntisyydestämme?
Isä meidän rukouksessa pyydämme joka päivä syntejä (syntisyyttämme) anteeksi. Ehtoolliselle kutsutaan syntisiä Jeesuksen vereen turvautumaan.
Kiitos Mika esille ottamastasi hyvän hengellisen laulun voimakkaasta sanomasta!
Kiitos Jumalalle.
Jukka Mikkola
17.06.2023 13:12
Ehkäpä joku on ollut tekemättä (vain) ”tietynlaista” syntiä. Yleensä hellarit kyllä myöntävät olevansa edelleen syntisiä ja tekevänsä syntiä. Toki monenlaista ehkä kuulee…kun vanhaksi elää…
Mika Rantanen
17.06.2023 13:16
Fariseus ja publikaani rukoilivat temppelissä. Fariseus kehui itseään Jumalalle, kun taas publikaani rukoili: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” (Luuk. 18:13). Publikaani lähti temppelistä vanhurskaana, ei fariseus.
——
Jukka,
Synti on on tila niinkuin on synnittömyyskin. Ensimmäinen ”onnistuu” erossa Jumalasta ja toinen Jumalan yhteydessä, vanhurskautettuna sulasta Armosta, mikä ei jätä uskoontullutta toimettomaksi.
Mika
Olemme kaikki publikaaneja ennen uskoontuloa. Uskoontulo on iankaikkisuuskerroksemme, mitä sieluksikin kutsutaan, vt. 1.Moos. 2:7.
”Jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” (Luuk. 18:14)
Mika,
Käsittäisin tuon publikaani-kohdan kohdistuvan siihen, mitä Jumala sanoi aina, jo tuohon mennessä. On kysymys sydämen tilasta, asenteesta eli nöyrtymisestä, alistautumisesta Jumalan edessä. Niin uskomaton kuin uskovainen ”selviytyy” taivaaseen asti, nöyrtymällä Jumalan edessä. Tunnustuskirjat ja monet muut hyvätkin teologiset ”jatkeet” kertovat ihmisymmärryksestä, johon Room. 1:22 viittaa, eli kehuessaan itseään viisaiksi he ovat tyhmiksi tulleet.
Ainakin eripura on toteutunut, tämäkin ketju sen hyvin osoittaa. Älkää kuitenkaan tarttuko miekkaan, tai, mikä minä olen mitään anomaan, jos joku haluaa vaikka marttyyriksi, onhan se korkein aste tässä kilvoittelussa.
Ja kunnianhimoinen pitää olla, vakka ei siitä martyyri enää mitään tiedä, että sai senkaltaisen ylennyksen.
Tarja, olet oikeassa, että oppikysymyksistä syntyy helposti väittelyä. Mutta on juutalaisuudessakin monta eri suuntausta Israelissa.
Tunnustuskirjat tekevät meille kaikille kohti käyviä kysymyksiä: ”Kukapa rakastaa riittävästi tai pelkää riittävästi Jumalaa? Kuka tarpeeksi kärsivällisesti kestää ne ahdingot, joita Jumala panee kannettavaksi? Kuka ei usein epäilisi, Jumalan neuvoko vai sattuma johtavat asioita tässä maailmassa? Ken ei usein epäilisi, kuuleeko Jumala hänen rukouksiaan? Ken ei usein napisisi sen johdosta, että jumalattomat onnistuvat paremmin kuin hurskaat, ja että jumalattomat sortavat hurskaita? Kuka täyttää kutsumustehtävänsä täydellisesti? Ken rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään? Ketä hänen himonsa ei kiihota?”
Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat s. 88, vuoden 1948 painos.
Tämän vuoksi me uskovaisetkin tarvitsemme jatkuvasti elämämme loppuun saakka Jeesuksen veren ja sovitustyön armoa ja syntien anteeksiantamusta.
Mika,
Osoitit tämän kommenttisi minulle, kait!
Niin RKK:n katekismus kuin Koraani sanoo asioita oikeinpäin, mutta toisella kohdalla, jopa koko tunnustikrjan sanomalla kieltävät oikean. Esimerkiki ”sola scriptura” slogan viestii monesta RKK:n katekismuksen oikeasta, jos ei lue jatkoa, ja sakramenteista sekä traditiosta, jotka ovat voimassa erotessaan Raamatusta.
Vaikka nyt väitän toista kuin sinun ja evlut-katol. viittaus kertoo, niin se ei tarkoita sitä, ettei minun olisi nöyrryttävä Jumalan edessä. Tämä nöyrtyminen ei ole esitys, mitä useimmiten itseään syntisäkiksi esittelevät harjoittavat. Ei nöyryydellä voi kehuskella kuinka sellainen olisi, koska se on sisäistä ei-minään olemista.
Osoitin tämän sitaatin kaikille.
Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä. Saarnaaja 7:21
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. 1. Joh. 1:8
Ei, Reijo, sinullakaan ole pelkkä Raamattu, vaan sinäkin otat opetusta vastaan omilta oppi-isiltäsi, joihin varmaankin kuuluu esim. David Wilkerson.
On todettava, että ihmiset ovat jo paljolti kuolleet omiin synteihinsä, sillä heille synti merkitsee korkeintaan pedofiiliaa tai lapsen murhaamista. Itse he ovat mielestään hyviä ihmisiä, koska eivät näihin synteihin ole osallisia.
Ja kuitenkin he päivittäin valehtelevat, ainakin itselleen, he kun jättävät kaiken hyvä tekemättä, vedoten omiin kiireisiinsä. Heillä on aina jokin veruke jättää hyvät työt tekemättä. Synnille sokeina he ovat paatuneet ja pitävät itseään erinomaisina ja lain kuuliaisina ihmisinä… He eivät tiedä, että synti asuu ja vaikuttaa heissä, mutta se ei heitä huoleta, koska he ovat mielestään hyviä ja hyvän puolella. Näin on harmillisen usein myös Kristittyjen laita.
Kuka sitten voi pelastua tästä synnistä, joka meidät niin helposti pettää, ainakin siinä suhteessa, että arviomme pääsääntöisesti muiden syntejä, emmekä omia. Jos arvioisimme omia, niin, emme enää tuomaroisi muita. Nyt me kuitenkin vapauttamme itsemme ja paheksumme muita. Tämä koskee jokaista ihmistä.
Samille ja yhteisesti niille, jotka eivät ole oivaltaneet, ettei Augustinus ja Luther tai Hedberg ole itse keksineet ”Armovalinta” oppia, vaan ovat sen löytäneet Paavalilta, joka taas hyvinkin vetoaa oman aikansa Kirjoituksiin, eli Lakiin ja Profeettoihin (Juutalaisiin Jumalan palvelus teksteihin tai nykyisin voisi sanoa: Vanhaan testamenttiin.)
Jos meille on vaikea uskoa, että Jumala tekee mitä tahtoo, niin silloin asetamme itsemme kapinaan Jumalan tahtoa vastaan. Raamatusta löytyy myös sellainen sanoma, että Jumala pelastaa omansa, myös pakanoista ne, jotka uskovat Hänen Poikansa Evankeliumin.
Ja kuten tiedämme, että Jumala on tehnyt valintansa siten, valitsi ensin yhden kansan, jolle antoi Sanansa, ja sittemmin on Lähettänyt Sanansa kaikkeen maailmaan Kristuksen kautta, että Sana ITSE Pelastaa kaikista kansoista ne, jotka ovat määrätyt ja säädetyt pelastukseen. Kyllä, näin se menee kaikista vastaväitteitä huolimatta. Sanoohan Raamattu selvästi:
”Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa.
Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ”Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ’Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti’.” Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään. Apost. 13:44-48
Usko Jumalaan Kristuksen kautta on siis, se tekijä, jonka Jumala omilleen Lahjoittaa Sanansa kautta. Kaikki ihmiset ovat jo tuomittu kadotukseen, mutta osa pelastuu Kristuksen kautta. Ei siis ole erikseen ihmisiä, jotka ovat tuomittuja kadotukseen, vaan on olemassa ihmisiä, jotka Jumala on Pelastava Kristuksessa tästä maailmasta toiseen, iankaikkiseen elämään, se on Jumalan tahto.
Miksi ihminen ei siis herää kadotettuun tilaansa, vaan hän rakastaa enemmän kuolemaa, kuin elämää, joka on yksin Kristuksessa? Ja kuitenkin sanotaan:
”Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: ”Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni”?
Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? ”Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille.”
Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.” Room. 11:2-6
Armovalinta on Jumalan Vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden mitta, sillä Jumalassa ei ole vääryyttä, koska Hän myös tuomitsee vääryyden maailmassa ja iankaikkisuudessa.
Ismo malinen kirjoittaa; ”ja yhteisesti niille, jotka eivät ole oivaltaneet, ettei Augustinus ja Luther tai Hedberg ole itse keksineet ”Armovalinta” oppia, vaan ovat sen löytäneet Paavalilta, ”
Näissä on tietysti ero. Luther kehitti ihan omalaatuisen filosofisen teologisen rotanloukun. Et voi niputtaa näitä yhteen.
Ismo kirjoittaa;Kaikki ihmiset ovat jo tuomittu kadotukseen, mutta osa pelastuu Kristuksen kautta. Ei siis ole erikseen ihmisiä, jotka ovat tuomittuja kadotukseen”…
Mitä tämä lause tarkoittaa???
Ismo,
Perustelut ”kuolleet omiin synteihinsä”- lausumaasi ovat ”oikeaa” väärin piuhotettuna. Synti on ero Jumalasta, mikä tila on vapaa kapina Jumalaa vastaan ja mihin tilaan uskova voi langeta. Kaikesta tästä kertoo hedelmät.
Päivittäin valehtevat, joiksi harmittelet Kristittyjä, on kaikkiin ei-sakramentalistiin kohdistuva.
Augustinus, Luther, Hedberg perustelut edustavat suurta sekavuutta. Sanot aivan mitä sattuu. Näyttää, että kaikille sopii, kunhan ”sakramentit oikein toimitetaan”. Eli saa ja voi sanoa täysin uskotta avautunutta, eikä ketään uskovaakaan se häiritse. Paavaliin perustelut ovat eräänlainen teologinen reititys, jos sitäkään.
Jumala on ilmoittanut tahtonsa kirjoitetussa Sanassa. Jeesus sanoi, että Isä on kertonut hänelle kaiken ja Jeesus on kertonut omilleen kaiken. ”Raamatusta löytyy myös sellainen sanoma ?????” Totta kait löytyy, koska evankeliointi alkoi Israelissa ja sitten levisi kaikkialle maailmaan koskien niin juutalaisia kuin pakanoita.
Viittauksesi Apt. 13:44-48 on sekavuutta, joka huuhdellaan alas käsittämättömillä tulkinnoilla, jos niilläkään. Raamatussa on toistuva ilmoitus kadotukseen joutuvista ja miten sinne joutuu. Raamatussa on myös ilmoitus Jumalan pelastussuunnitelmasta. Vielä kerran: ihmiset menevät vapaaehtoisesti joko kadotukseen tai taivaaseen. Kumpiakin on ollut sitten kohta maailman luomisen.
Mitä kummaa tarkoitat viittauksellasi Room.11:2-6. Sen jälkeinen kielteinen oivalluksesi ”vääryyden maailmasta ja iankaikkisuudesta” ei ole Ylhäältä. Menemättä alamaailmaan tällaiset hulluudet Raamatussa nähdään mahdolliseksi, koska ihmisen mieli, mielikuvitus matkustaa, omasta mielestään, ulkopuolella Jumalan asettamien rajojen.
Olet Sami teologiaa lukenut ja asiaan perehtynyt, mutta miten tämä on sinulta mennyt ohi Kirjoituksista? Olemme kaikki kadotettuja synnin tähden, siksihän me kaikki kuolemme! Jos siis joku pelastuu Kristuksen tähden, niin se on suurta Jumalan Armoa.
Kuten tiedät, kaikki eivät kuule Kristuksen kautta Jumalan ääntä, vaan he kulkevat Kainin tietä. Se heille sallittakoon, kuten myös Jumala salli Kainin lähteä omille teilleen.
Ohessa Paavali vastaa, mitä tuo kysymyksesi lause tarkoittaa.
”Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet- sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. Room. 5:10-16
Edellinen, lienee vastaa myös Reijolle jotain, jolle aikaisempi viestini oli jäänyt epäselväksi. Tosin Jumalan Armon selittäminen on ollut aina vaikeaa… Juutalaiset eivät sitä ottaneet vastaan ja meinasivat kivittää Paavalin ja Barnabaan.
Ismo kirjoittaa;Kaikki ihmiset ovat jo tuomittu kadotukseen, mutta osa pelastuu Kristuksen kautta. Ei siis ole erikseen ihmisiä, jotka ovat tuomittuja kadotukseen”…
Mitä tämä lause tarkoittaa???
Ismo, tarkoitat ilmeisesti, että kaikki on tuomittu. Ymmärsinkö tekstisi oikein?
Kiitos kaikille keskustelusta. Nyt se loppuu. Tämä väittely jatkuisi muuten loputtomiin.