Venäjän liberaalidemokraattien Vladimir Zhirinovskin mukaan Punakoneen kiekkoilijoitten pitäisi aina ennen Suomi-matsin alkua saada mentaalipuolen harjoituksilleen seuraavanlainen loppusilaus: ”Ennen jokaista ottelua joukkueemme pitäisi antaa nähdä filmi siitä, miten suomalaiset tarkka-ampujat tappavat venäläisiä sotilaita”.
Haastattelussa populistipoliitikon kerrotaan sanoneen, että ”suomalaisilla, toisin kuin meillä, on pääsy dopingiin”. Miten ihmisiin voidaan doupata taitoa, jota luulisi myös pelissä tarvittavan?
Ovatko venäläiset huonoja häviäjiä vai pyritäänkö tässä vain tavoittamaan jonkinlaista slaavilaista dramatiikkafiilistä?
”Suomalaiset pelaavat oletettavasti kovempaa, koska he ovat kasvaneet venäläisvastaisessa hengessä, vuoden 1939 kauhean sodan vuoksi. Siksi he vihaavat meitä”.
Sota on aina osoitus epäonnistuneesta diplomatiasta. Mikä olisi tuon venäläisvastaisuuden vastakohta? Olisiko Leijonien pitänyt esimerkiksi venäläisrakkauden nimissä antaa Karhun raadella Kissaeläinlauman?
Jos yhdistämme hieman yllä esitettyjä asioita, niin ainakaan Ruttopuiston rovastilla ei ole mitään sitä vastaan, että maailman herruus ratkottaisiin aina neljän vuoden välein jääkiekkokaukalossa! Matsit saattaisivat muuttua hieman vapaapainimaisempaan suuntaan, mutta uhrien määrä olisi kyllä ehdottomasti pienempi kuin perinteisissä sodissa.
PS: Tietoa tästä venäläisten epäurheilijamaisesta käytöksestä meille ei välittänyt Pravda vaan Aftonbladet. Huomenna, perjantaina 21.2.14 klo 14 on edessä välierämatsi Suomi-Ruotsi. Olisi mukava osoittaa myös länsinaapurille, että emme me enää ole heidänkään tossunsa alla. Mitähän Aftonbladet saakaan aiheesta kirjoitettavaa…?
Olisin mielelläni kuvittanut tämän bloginan aiheeseen liittyvällä tavalla, mutta ilmeisesti on niin, että en voi käyttää mitään netistä löytämääni, vai?
Mitä sotaa suosittelisit pelaajien mielenharjoitukseksi perjantain otteluun?
Olisiko Oolannin sota mitään? Fästingin muurit vain raikumaan!
Huippupolitiikko?
Aftonbladetin tituleeraus. Oli se minustakin hauska! 🙂
Kun työläiskirjailija ja kommunisti Taisto Huuskonen eli ja vaikutti
Petroskoissa ja Kentjärvellä, huudahti muuan hänen suomenkielisistä kollegoistaan: ”On se surkeaa, kun pitää kirjoittaa vihollismaan kielellä!”
Suomalaiset olivat Kekkosenkin aikana naapureillemme vihollisia.
Eiköhän vika ole siellä puolella rajaa…?!
Kyllä venäläiset kunnioittavat suomalaisia. 1974 joulun alla oltiin vastaanottamassa kahta ohjusvenettä . Silloin syksyuulet olivat puhaltaneet Itämereltä kohtalaisella voimalla, joten keli oli huono. Kun sitten piti lähteä joulun aatonaattona tulemaan yli Porkkalaan, niin oisännät ilmaisivat asian näin suurinpiirtein: Te olette kokeneita suomalaisia merimiehiä, te saatte lähteä. Muita emme päästäisi merelle.
Eiks jääkiakko ookkaan urheilua vaan sotaa? Sodassa me hiukan hävittiin neukuille, mutta jääkiakossa voi joskus Suamikin voittaa.
Kunpa Mainilan laukauksissakin olisi ollut kyse pelkistä lämäreistä!
Mainilan laukauksia ei ole koskaan ammuttu.
jorma ojala :”Mainilan laukauksia ei ole koskaan ammuttu.”
Suomalaisen historian mukaan 26.11.1939 ”ammuttiin talvisodan alkua merkinneet Mainilan laukaukset”.
Samana päivänä Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissaari Molotov antoi Suomelle nootin, jossa todettiin: ”Puna-armeijan yleisesikunnan ilmoituksen mukaan meidän joukkojamme, jotka ovat sijoitetut Mainilan kylän tienoille, Karjalan kannaksella, ammuttiin tänään 26 p:nä marraskuuta klo 15.45 odottamatta tykkitulella Suomen alueelta. Ammuttiin yhteensä 7 tykinlaukausta, josta seurauksena oli, että 3 sotamiestä ja 1 aliupseeri kuoli sekä 7 sotilasta ja 2 päällystöön kuuluvaa henkilöä haavoittui. Neuvostojoukot, joilla oli ankara käsky olla antautumatta provokatioon, pidättäytyivät vasta-ammunnasta.”
Venäläistutkija Mihail Semirjagan mukaan venäläisjoukkoihin kohdistuneet Mainilan laukaukset ampui venäläinen rajavartiosto, jota johti NKVD:n johdossa olleen Lavrenti Pavlovitš Berijan virasto. Jo 25.11.1939 Neuvostoliiton yhdeksännen armeijakunnan komentaja oli antanut Leningradin sotilaspiirin komentajalle selonteon joukkojen etenemisvaiheista ja nopeudesta Suomea vastaan suunnitellussa hyökkäysoperaatiossa nro 0010. Operaatio oli kolmivaiheinen, ja sen oli määrä päättyä Kemin ja Oulun valtaamiseen 20 päivän kuluessa operaation alkamisesta
Siitähän tehtiin aikanaan heti raportti, jossa suomalaiset rajavartijat vahvistivat tapahtuneen. Tarkoitin sitä toista selitystä…… 🙂